Kun jouduimme Rutun kohdalla miettimään, kuinka hyvää elämää Rutun olisi ollut mahdollista elää spondyloosin kanssa, olemme joutuneet väkisin puhumaan myös Löllöstä. Löllöllä spondyloosi kun diagnosoitiin jo kolme ja puoli vuotta sitten, ja Löllö on ollut jatkuvalla kipulääkityksellä kolme vuotta. Etenkin nyt kun Löllön liikkuminen on käynyt tämän vuoden puolella selvästi aiempaa kankeammaksi, huomasin Jussin pelkäävän, että jos päätämme että spondyloosi rajoittaa liikaa Rutun elämää, päätös voisi vaikuttaa myös Löllöön. Jo Rutun menetys otti Jussillekin koville, mutta Löllön kanssa Jussi on ollut aina läheisempi. Ruttu kun oli meillä asuessaan ennen kaikkea minun kissani.
 |
| Löllömies <3 |
Vaikka Rutun löydökset ovat hyvin samantyyppiset, mitä Löllönkin selästä oletettavasti löytyy (Löllö on kuvattu viimeksi 2022, eli sen selän tilanne on mennyt oletettavasti pahemmaksi silloin otetuista kuvista) Rutun ja Löllön tilanteessa on ollut kuitenkin alusta lähtien yksi selkeä ero: Löllöllä kaikki kipuun viittavat oireet ovat aina hävinneet, kun sillä on aloitettu uusi kipulääkitys, tai kipulääkkeen annosta on nostettu. Eli Löllön kohdalla on aina saatu selkeä hoitovaste, miksi hoitoa on jatkettu.
Ihmissilmällä on kuitenkin myös kyky tottua tarpeeksi hitaasti tapahtuviin muutoksiin, miksi hitaasti tapahtuvia muutoksia on välillä hankalampi arvioida läheltä. Niinpä päätin kutsua kylään ihmisen, joka on nähnyt Löllöä vuosien mittaan muutamia kertoja, mutta joka on nähnyt sitäkin enemmän muita kissoja kaikenlaisista kuntoluokista ja lukuisilla eri diagnooseilla. Villasukkakirjailija Linda poikkesikin sitten eilen kopeloimaan Löllön läpi. Lindakaan ei löytänyt pojasta mitään kivunmerkkejä tai selkeitä jumeja, jotka johtuisivat siitä, ettei kroppa liiku normaalisti. Reisilihaksia Lölöllä olisi saanut olla enemmänkin, mutta ikään nähden lihaksisto oli kuitenkin vielä ihan ok.
Löllön kohdalla uskalletaan siis jatkaa kuten tähänkin asti, eli kipulääkkeillä, lämpö- ja laserhoidoilla ja pojan tilaa tarkkailemalla. Löllön kohdalla on mahdotonta sanoa, kuinka nopeasti tila etenee ja siten kuinka paljon yhteistä aikaa meillä vielä on. Mutta toivomme vuosia, ja pyrimme tekemään pojan loppuelämästä niin laadukkaan kuin mahdollisen oli sitä jäljellä sitten kuinka paljon tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti