Garden party -frettinäyttely

Viime viikkoisen rottien kesänäyttelyn ja eilen Garden party -frettinäyttelyn välissä kävi sellainen pieni hupsista, että kesä vaihtui lennosta syksyksi. Ja vielä niin kirjaimellisesti lennosta, että juuri ennen näyttelyä annettiin myrskyvaroitus. Mikä olisikaan sen virkistävämpää, kuin ulkonäyttely ja vuoden ensimmäinen syysmyrsky samassa paketissa. Ulkonäyttelyssä kun on ideana, että tilaa ja väljyyttä saadaan kivasti siitä, että aitausten kanssa voi levittäytyä pitkin pihaa. Nyt piti sen sijaan alkaa miettiä, miten mahdollisimman moni aitauksista saataisiin mahtumaan edes jonkinlaiseen katokseen. Ja varasuunnitelman varasuunnitelmana miten saadaan pakattua koko tapahtuma taloon sisälle, jos oikeasti alkaa sataa kissoja ja koiria. 

Autotalli toimi taas näyttelyn päätukikohtana

Lopputuloksena ehdin päässäni kehitellä varasuunnitelmia ainakin sinne D.hen asti, mutta selvisimme B:llä tapahtuman loppuun asti. Ilma oli toivottua viileämpi, tuulta riitti ja päivän aikana nähtiin myös kaatosadekuuroja ja rakeita. Mutta siitä huolimatta esimerkiksi kumpikaan koirien näyttelyteltoista ei lentänyt, vaikka asiasta saattoi olla pientä vedonlyönnin tapaista autotallin puolella, sen verran voimalla tuuli välillä telttoja tempoi. 

Meidän osalta päivä alkoi kun Jussi lähti aamulla hakemaan tuomaria ja hänen kumppaniaan satamasta ja minä jäin laittamaan näyttelyn kahvionurkkaa kuntoon. Jussin palattua selvisi että meillä oli ollut jossain välissä kommunikaatiokatkos, kun minä olin olettanut tuomarin syöneen aamupalan laivalla, mutta hän oli siinä käsityksessä että aamupala on meillä. Ei siinä muuta kuin pikainen gallub ruokavaliorajoitteista, nopea kauppapyrähdys ja sitten aamiaiskattaus pystyyn. Sikäli tästä ei ollut haittaa, että olin kokonaan unohtanut miettiä omaa aamupalaani, joten se hoitui siinä samalla. 

Autokatos tarjosi vähän säänsuojaa

Kun olimme lopettelemassa aamupalaa, porukkaa alkoi valua paikalle, ja siirryimme Jussin kanssa pihan puolelle opastamaan mihin tavaroita voi purkaa ja mistä peltoparkkiin ajetaan. Samalla kaivoimme oman telttamme sivuvarastosta, sillä myrkyvaroituksen takia emme olleet uskaltaneet koota sitä valmiiksi edellisenä iltana, ettei aamua tarvinnut aloittaa etsimällä telttaa naapurien pihoilta. Jussi pääsi kuitenkin livistämään teltan kasaamisesta, sillä Adam saapui Jussin tilaamien merivesikalojen kanssa, ja Jussin oli mentävä aloittamaan niiden kotiuttaminen. Onneksi sain sitten Sariannan lisäkäsiksi telttahommaan. Tuulesta huolimatta teltta saatiin pystyyn, ja sain siirrettyä omien tyyppien aitaukset autotallilta telttaan. 

Sen jälkeen itse keskittyi katsomaan että hommat lähtivät toimimaan, laina-aitausten tarvitsijat löysivät aitauksensa ja kahvia ja vessa löytyi niitä tarvitseville. Sarianna avusti taas frettien korvien putsauksissa, eikä yhdellekään tullut miinusta likaisista korvista - liian isoista korvista kyllä, mutta siihen ei puhdistamalla voi oikein vaikuttaa. Jussi otti vastuulleen agilityn ja matelijahuoneen esittelyn, sekä hoisi siinä sivussa yleistä isännöintiä. 

Telttakylää rakentamassa

Pikkuhiljaa kaikkien löydettyä paikkansa ja arvosteluiden alettua homma rauhoittui sen verran, että sitä ehti vähän juttelemaankin ihmisten kanssa, sekä katselemaan muidenkin frettejä. Olkootkin että Sariannan mielestä voisi olla turvallisempaa, jos en edes katselisi pentuja, kun tiedetään miten pöpinä olen kaikkeen mikä liittyy pentuihin. Mutta kyllä sitä piti silti ihan vähän käydä näyttelyn oikeita junnuja kurkkimassa (meidän oman junnulauman "junnut" kun alkavat olla kaikki jo kovin aikuisia). 

Frettejä oli tällä kertaa mukana kohtuullisen kompakti määrä (poissaolijat huomioiden lopputulos taisi olla 40), joten päivä eteni varsin reipasta tahtia, emmekä päässeet tekemään uutta ennätystä kotona yhden päivänä aikana olleiden frettien määrässä. Värien recalleihin pyydettiin melko kattava määrä frettejä uudelleen arvioitaviksi, mutta siitä huolimatta värien recallit saatiin vedettyä läpi nopeasti. Sen jälkeen uudelleen katsottavaksi pyydettiin vielä joitain näätiä, joista valittaisiin ikäluokkien parhaat sekä best in show ja vastakkaisen sukupuolen paras. Näihin katselmuksuksiin meiltä ei kutsuttu ketään.  

Sateen tauotessa päästiin ottamaan aikaa agilityssä

Kun luokkavoittojen jako aloitettiin, kävi pian selväksi, etteivät meidän tytöt tälläkertaa sijoittuneet luokissaan. Tähän olin kyllä jo vähän varautunut, kun Nutella on jo hyvin mummo, Hattara näyttää tällä hetkellä enemmän rotalta ja loput kolme olivat varsin isossa luokassa, jossa oli paljon upeita tyyppejä. Sitten kuitenkin siirryimme värien parhaisiin, ja sielä tuli meidän mummon nimi <3 Myönnän että sitä väkisin meinasi tulla vähän kyynelet silmiin ja sitten heti sen jälkeen leveä hymy. Junnujen kanssa kun meillä on toivottavasti vielä vuosia aikaa kisata, niin niihin mahtuu tämmöisiä huonoja tukkapäiviäkin. Mutta mummon kanssa katsellaan jo näyttely kerrallaan, että vieläkö mennään ja koska jäädään eläkkeelle. Mutta eilen mummon pokkasi sen Jussille tärkeimmän palkinnon, eli paras suklaa, ja kotiutti siten sen pienen lasityön, jota Jussi oli jo käynyt varovaisesti ihailemassa. Lisäbonuksena tuomarin sihteerinä toimi hänen miehensä, joka halusi myös jakaa oman suosikkinsa, ja se tuli meidän Seralle. Silti sitäkin isompi liikutus tuli, kun palkintojen jaon yhteydessä minulle ja Jussille ojennettiin frettiaiheinen ovikyltti kiitoksena tapahtuman hostaamisesta. Se oli (ja on!) ihana, vaikka itelle olisi kyllä riittänyt kiitokseksi ihan jo se, että porukka lähti mukaan tähän hullutukseen ja tuli paikalle.  

Palkintojen jaon jälkeen porukka alkoi sitten laittaa tavaroita kasaan, ja itsekin kävi äkkiä tyhjentämässä omassa teltassa olleet tavarat autotalliin, ja nappasin teltankin sinne kuivumaan nyt kun se oli vielä ehjä ja omassa pihassa. Vikojen tyyppien lähdettyä pystyikin sitten vain sulkemaan autotallin oven ja siirtymään sisälle tuomarin ja hänen kumppaninsa seuraan. Kotinäyttelyn hyviin puoliin kun kuuluu, että loppusiivouksen deadlinen voi päättää ihan itse, ja päätin ettei se todellakaan ole tänä viikonloppuna.

Värien parhaat <3

Ilta kuluikin sitten esitellessä yövieraille eläimiä sekä iltapalan ja juttelun merkeissä. Vieraiden käytyä nukkumaan hoidettiin sitten vielä oma lauma läpi ennen yöpuulle siirtymistä. Tänäänkin kun oli aamulla aikainen herätys, kun vieraiden laiva lähti klo 8.30 ja olimme luvanneet tarjota kyydiin satamaan. Tai käytännössä minä hoisin aamupalakattauksen ja Jussi kyydityksen. Loppupäivä onkin sitten mennyt vähän koomaillessa. Kävimme myös buffassa syömässä, mikä kyllä saattoi olla vähän huono idea, kun itse olen yhä antibioottikuurilla alkuviikon hammasoperaation jäljiltä, eikä maha ollut sen myötä kovin suopealla päällä. Mutta kaikesta siitä huolimatta olen valmis vetämään tämän ensivuonna uusiksi, jos porukkaa vain kiinnostaa lähteä tähän uusiksi mukaan - mutta vasta ensivuonna uusiksi, ja sitä ennen levätään kunnolla ja koitetaan olla täyttämättä autotallia kaikella randomilla.  

Tämmöinen ihanuus saatiin <3