Lepää rauhassa Ruttu

Eilen jouduimme tekemään yhden vaikeimmista päätöksistä pitkään aikaan, vaikka oikeastaan päätös oli tehty omalta osaltani jo aiemmin. Toivoin vain viimeiseen asti, ettei päätöksentekokriteeri täyttyisi. Kun aloin epäillä Rutulla alkukesästä nivelrikkoa, halusin aloittaa hoidon kipulääkekokeilulla röntgenkuvien sijaan. Pohjimmiltaan minua kun kiinnosti enemmän se, että jos Rutun oireilu johtuisi nivelrikosta, mitä me voisimme tehdä asialle, kuin se, millaisia muutoksia Rutulla mahdollisesti olisi. Onhan esimerkiksi Löllölläkin erittäin selviä muutoksia luustossa, mutta koska Löllöllä on hyvä vaste kipulääkkeisiin, hän pystyy elämään niiden kanssa ihan mielekästä elämää. 

Rutun kohdalla yhtä aikaa hyppimisvaikeuksien kanssa voimakkaasti lisääntynyt vääriin paikkoihin ulostaminen jatkui kuitenkin kipulääkityksestä huolimatta, joten kävimme alkukuusta sulkemassa pois ison joukon mahdollisia syitä, jotka olisivat olleet hoidettavissa, kuten kilppariongelmat ja pissatulehdus. Koska syyllistä ei löytynyt niiden joukosta, päätettiin Ruttu röntgenkuvata. Kuvaaminen pelotti minua jo etukäteen paljon, sillä ainoa järkevä hoitosuunnitelma mahdolliseen nivelrikkoon olisi kipulääkitys, ja Rutun oireilu oli jatkunut kipulääkityksestä huolimatta. Toki kipulääkityksessä oli vielä säätövaraa ylöspäin, mutta sille polulle lähtiessä olisin halunnut ensin nähdä, että kipulääkitys olisi ensin toiminut edes vähän aikaa tai edes vähän pienemmällä annoksella, vaikka sitä olisi pitänyt sitten vaivan edetessä nostaa. Etenkin kun Rutunkin annosta oli kerran nostettu ilman vaikutusta. 

Vaikka halusin uskoa huoleni turhaksi, kävimme maanantaina illalla ostamassa possumunkit, jotka söimme Rutun kanssa ja otin Rutun viereeni yöksi, vaikka meillä kissat eivät yleensä pääse öisin makuuhuoneeseen. Ihan vain siltä varalta, että röntgenkuvista löytyisi jotain.

Ruttua kuvatessa lähdimme liikkeelle etupäästä, ja sielä muutokset olivat melko olemattomia. Ehdin jo vähän hengähtää, että ehkä olin taas pelännyt turhaan, ja välttäisimme tämänkin luodin. Sitten pääsimme lannerankaan ja eläinlääkäri totesi heti kuvan kehityttyä, että löysimme syyllisen. Ja että tilanne oli juuri se, mitä olin pelännyt: ainoa mitä voisimme kokeilla, ovat kipulääkkeet, mutta koska Rutun vaste kipulääkkeille oli ollut niin alhainen, eutanasia olisi armeliain ratkaisu. Toisena vaihtoehtona voisimme siirtyä kipulääkitsemään Ruttua kolmesti päivässä, ja kokeilla lisätä gabapentiinin rinnalle muita kipulääkkeitä, mutta muutoksen sijainnin, oireiden voimakkuuden ja tähän astisen kipulääkitysvasteen perusteella emme todennäköisesti saisi Ruttua kivuttomaksi, ja ainoa mitä meidän olisi mahdollista edes koittaa hoitaa Rutun tilanteessa oli se kipu. Niinpä laitoin Jussille viestiä, ja pyysin häntä tulemaan töiden jälkeen katsomaan kuvat ja keskustelemaan tilanne läpi.

Jussi osasi tehdä viestistä omat johtopäätöksensä, ja hän tuli klinikalle kaupan kautta. Kaupasta hän oli käynyt hakemassa Rutulle ihan oman munkkipussin. Edellisenä iltana Ruttu oli kuitenkin saanut vain vähän maistiaisia meidän munkeista. Sitten kun päätös oli tehty, Ruttu sai syödä niin monta munkkia, kun hän vain halusi. Diili tuntui Rutusta vähän liian hyvältä ollakseen totta, niin hän tottuneesti nappasi toisella tassullaan kiinni Jussin kädestä, ettei Jussi saisi napattua munkkia kauemmaksi Rutusta. Sitten kun Ruttu ei jaksanut enää enempää munkkeja, hänet rauhoitettiin ikiuneen.

Ruttu oli niin suuri persona, että olisin halunnut tehdä tästä hänen elämäänsä juhlivan muistopostauksen, jossa olisin käynyt läpi myös niitä monenlaisia suhteita, joita Ruttu rakensi ympärillään oleviin ihmisiin. Mutta selvästi minusta ei ollut kirjoittamaan sellaista ainakaan vielä. Tässä kohtaa aivot ovat vielä liian kiinni siinä, mitä konkreettisesti juuri tapahtui. Niin ehkä fanfaarien aika on myöhemmin. 

Juuri nyt on vain ihan pirun hiljaista, ja silmät ovat itkemisestä turvoksissa. Hanat nimettäin aukesivat totaalisesti sillä hetkellä kun pääsin klinikan pihalle ja istuin autooni. 

Lepää rauhassa Ruttu

4.8.2012 - 29.7.2025