Nostimme eilen kilpikonnat sisälle talviunilta. Horros oli mennyt molemmilla tasaisesti, eikä kumpikaan ollut menettänyt talven aikana painoaan, eikä kummankaan kilvessä ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Viikkopunnituksissa molemmat ovat vaikuttaneet jänteviltä, ja alkaneet hieman liikkua. Talven aikana ei ollut siis toisinsanoen tapahtunut mitään, mistä olisin nähnyt syytä huolestua.
Kun nostin talvehtimisboksit sisälle lämpiämään, Donatella lähtikin nopeasti liikkeelle. Ronja sen sijaan ei, ja kun nostin Ronjan boksista, se tuntui jäntevän sijaan veltolta. Ronja ei millään tavalla haissut tai mitään, hänestä oli vain kadonnut kaikki jäntevyys. Ja sillä hetkellä tiesin, että olemme menettäneet tytön. Horroksessa kilpikonnien elintoiminnot kuitenkin hidastuvat selvästi, joten Jussi halusi tarkkailla asiaa vielä lopun iltaa ja yön yli ennen lopullisen tuomion julistamista. Mutta eihän se odottamalla muuksi muuttunut, vaikkei siitä ole kuin muutama päivä, kun Ronja vielä reagoi siihen, kun kävin avaamassa jääkaappia ja tekemässä pintapuolisemman tarkistuksen.
Joku ehkä muistaakin kun syksyllä arvoin, kuinka paha olisi, jos jättäisimme tänä vuonna horroksen kokonaan väliin. Että jotenkin oma pää harasi asiassa normaalia enemmän vastaan, ja olisin halunnut pitää kilpikonnatkin hereillä ja tarkkaillun alla koko talven. Vaikka se ajatus on kieltämättä pyörinyt päässä paljon eilen illalla ja tänään aamulla, en silti kadu, että en toiminut sen tunteen mukaan. Donatella ja Ronja kuitenkin aloittivat itse paaston syksyllä ja alkoivat vetäytyä nukkumaan. Donatelalla alkoi myös paino laskea, kun koitin lykätä unille laskemista. Eli päätös talvihorroksesta oli tehtävä, sillä matelijahuone olisi ollut aivan liian lämmin tila edes harkita puolittaista talvilepoa, vaikka konnien omat valot ja lämmöt olisi pidetty kuinka suljettuina tahansa. Eli horros oli ainoa järkevä vaihtoehto.
Se ei silti tee tästä helppoa.
 | ||
| Lepää rauhassa Ronja |
1985-2025
💔
VastaaPoistaPitkän elämän sain Ronja elää. Ja koska hän oli tottunut talvihorrokseen oli oikea päätös hänen antaa viettää se. Siitä huolimatta olisi elämä voinut loppua jo aiemminkin. Voimia <3
VastaaPoistaRonjan talvehtimishistoriasta minulla ei itseasiassa ole tietoa, sillä Ronja muutti meille vasta viime syksynä HeKon kautta. Sen takia osin arastelinkin nukkumaan päästämistä, kun ei tunnettu vielä Ronjan kanssa hyvin, ja kun en tiennyt miten aiemmat talvet ovat menneet. Mutta koska Ronja alkoi pyrkiä niin selvästi unille, annoin sitten periksi.
PoistaOlo on yhtä aikaa aika karsea tämän asian suhteen, mutta toisaalta tiedän, että en olisi voinut päättää muutenkaan siinä vaiheessa kun konnat lopettivat syksyllä syömisen ja alkoivat kaivautua unille.