Lemmikki- ja showkesyrottien pääsiäisnäyttely

Tänään otimme suunnan kohti Viialaa ja Lemmikki- ja showkesyrottien pääsiäisnäyttelyä. Aamulla oli äärettömän vahvasti sellainen olo, että olemme unohtaneet pakata vähintään puolet tavaroista ja kotiin on pakko olla unohtumassa jotain, kun kaikki tarvittava rottien boksi mukaanlukien mahtui yhteen kassiin. Frettinäyttelyjen kanssa kun on tottunut siihen, että näyttelyyn lähtiessä mukaan pakataan vähintään tarvikekassi, aitauskassi ja arvosteluboksit kantoboksin lisäksi - ja usein aitauskassit vielä tuplana, kun olemme menneet jo vuosia kahdella laumalla. Rottien kanssa vain nostimme tytöt aamulla illalla valmiiksi laitettuun boksiin eväiden kanssa, ja näyttelypaikalla nostimme boksin kassista ja lisäsimme boksin päälle tyttöjen numerolaput. Meiltä oli tänään mukana Pihlaja, Torvis ja Suppis, ja heidät oli kaikki ilmoitettu lemmikkiluokkaan.

Likoilla oli eväänä muunmuassa viinirypäleitä

Olin ennakkoon tiennyt ja intoillut sitä, että näyttely järjestettiin yhtä aikaa hiirinäyttelyn kanssa, mutta enhän minä sitä aamulla muistanut. Niinpä sitä tuli vähän ihmeteltyä, miten pieniä bokseja osalla oli mukana. Ovathan kääpiörotat stanttuihin nähden pieniä, mutta silti S-koon boksit ovat niille aika alakanttiin. Sitten kun hiiribokseja alkoi näkyä useampia ja silmiin osui myös ei-rottia harrastavia hiiri-ihmisiä, aivot saivat yhdistettyä asiat oikein. Hiirillä boksit kun tavataan myös fyllata tiiviimmin kuin rotilla, niin bokseissa ei ollut näkynyt hiirten hörökorvia paljastamassa asiaa. Siitä kun itselläni on ollut hiiriä, joiden kanssa tuli harrastettua näyttelyitä, on jo yli kymmen vuotta, mutta silti hiirinäyttelyn puolella näkyi yhä tuttuja kasvoja jopa parinkymmenen vuoden takaa.

Näyttelysali, vasemmalla hiiripöydät, oikealla rottapöydät

Sienitartuntoja ehkäisevänä varotoimena rottanäyttelyissä on nykyään aika vahva "ei nunnutella toisten rottia" -linjaus, joten sitä tuli katseltua paljon muiden tyyppejä, mutta ei syliteltyä. Yhdessä boksissa uskoin näkeväni kaksi Naavan veljistä, mutta minulla tuli hetkellinen uskonpuute asian suhteen, kun pojat olivat 9,5kk ikäisiä, ja Naava on meidän nuorimpana ihan maksimissaan kahdeksankuinen. Piti sitten tarkistaa Naavan syntymäpäivä ja tehdä pieni laskutoimitus, ja joo, meidän vauvakin on jo 9,5kk. Hups ja oho. Naavan ikää kun ei tarvinnut laskea näyttelyyn, kun Naava on mammalomalla, samoin kuin Tähti. Samasta syystä en meinannut alkuun löytää meidän tyttöjä luettelosta. Luetteloon kun on listattuna ensin junnut, ja olen viimeksi näyttelyttänyt junnuja. Niin enhän minä osannut etsiä omiani avoimen luokan lopusta veteraanien joukosta. Olkootkin että mukana olijoista yksi on jo täyttänyt 2 vuotta ja kaksi muuta täyttävät tänä vuonna kaksi.

Mutta kai se on uskottava, etteivät nuo omat ole junnuja, kun Torvis nappasi "Vauhti mummo" -erikoispalkinnon ja Pihlaja palkittiin parhaana veteraanina. Sen lisäksi Suppis oli lemmikkinaaraiden neljäs ja Pihlaja kolmas. Mutta jos kesän näyttelyissä kisattaisiin sitten sekä mummoissa että junnuissa, kun saadaan pari Naavan mineistä tuolta mukaan. Tähden ainoa tyttö ei valitettavasti selvinnyt, joten joudumme skippaamaan siinä sukusaagassa yhden polven, ja katsomaan sitten myöhemmin, millaisia tyttäriä Tähden pojat mahdollisesti saavat. Hetken kyllä mietin olisinko käynyt hiirinäyttelyn puolelta hakemassa vähän länttiterapiaa, mutta Saija lupasi, että kyllä niitä länttejä tulee varmasti vielä kääpiörottiinkin pallittomina versioina.

Rottamusten bokseja

Agilityyn meiltä ei ollut ilmoitettuna ketään, mutta käytiin Pihlajan kanssa vähän testailemassa rataa kisan päätyttyä. Jussi halusi minun ottavan aikaa, joten kuvaaminen jäi. Mummo meni radan ajassa 04.31,88. Kisoissa hyväksytyn suorituksen yläraja on naarailla 02.30,00, joten meillä olisi vielä vähän matkaa agilitychampioneiksi. Onneksi näyttelyissä oli taas hyvät myyntipöydät, niin sai varmistettua palkinnot myös oman elämänsä championeille. Olkootkin että näyttelyissä voisi kyllä aina koittaa himmailla ostoksia palkintojen jakoon asti, sillä nytkin kotiin lähti taas palkintoja pieni kestokassillinen itse ostettujen lisäksi. Eli ehkä tyypit eivät olisi oikeasti tarvinneet minun ostamia uusia virikkeitä. Mutta koska meillä on kotona maailman parhaat tyypit, niin sitä sortuu lähes aina varmistamaan edes pienen "Paras lauma" -palkinnon omille tyypeille shoppailemalla myyntipöydästä jotain kivaa.

Jussilla oli tälle päivälle sovittuna myös iltamenoa näyttelyn jälkeen, joten lähdimme kohti Turkua heti palkintojen jaon päätyttyä. Näyttely saatiin pakettiin ennen neljää, joten kotiin ehdittiin ennen kuutta, vaikka Jussi poimi matkalla pikaiset iltaviemiset Urjalan makeistukusta. Olen ollut viime aikoina todella huono jäämään minkään näyttelyiden loppusiivouksiin, mutta saan ehkä vähän kompensoitua sitä sillä, että elokuussa on tiedossa sekä yksi rotta- että yksi frettinäyttely, joiden loppusiivouksia voin halutessani lykätä, mutta jota en pääse livistämään.