Kuuman kostean

perjantai 25. elokuuta 2023

Olen ollut viime päivinä tavallistakin aikaansaavampi eläintavaroiden pesun suhteen, ja kylppärin nurkassa aina odottavat pesupidot ovat vaihtuneet lähes lennosta, samaan aikaan kuin pyykkikone on myllännyt parhaimmillaan viisi koneellista pyykkiä päivässä kuivausrummun huristaessa niitä kuiviksi. Nyt kaikki käytettynä hankitut eläintavarat, näyttelyboksit, rottien poikastavarat ja muut alkavat olla jo puhtaina paikoillaan - ja itselläni alkaa antibioottikuuri korvatulehdukseen. Lähdin aamulla korvaoireiden takia Jussin mukana töihin, koska yleensä ongelman takana on ollut vahatulppa. Nyt sille ei kuitenkaan saatu tehtyä mitään, sillä kumpikin korvakäytävä oli niin vahvasti tulehtunut ja kosketusarka. Jussin ehdittyä selvitellä asiaa vähän lisää potilaiden välissä, yksi yleinen altistava tekijä on pitkäaikainen oleskelu kuumassa ja kosteassa. Korvia tutkittaessa sattui niin että itketti, mutta nyt parin Buranan jälkeen vähän jo naurattaa. En ole tässäkään aiemmin onnistunut, vaikka aika monella tavalla sitä on ehtinyt itseään viime vuosikymmenien kuluessa teloa, kun on uppoutunut kunnolla omiin projekteihinsa. 

Kasa pesusta tulleita korkkitunneleita, oksia ja kantoja

Samalla kyllä vahvistui se, että en kyllä ikinä aio omalta osaltani ammatilllisesti puoltaa tulehtuneiden korvien hoitoa pakolla ilman rauhoitusta, jos eläin koittaa toistuvasti pyristellä irti ja sen olo vaikuttaa epämukavalta. Minulla on viimeksi maanantaina porattu hammasta ilman rauhoitusta, ja se on sen tason kipua, että pystyn vielä olemaan tuolissani paikoillani hammaslääkäripelostani huolimatta. Mutta tuon tämän päiväinen korvansorkkiminen... Vaikka kyseessä oli pelkkä tylppä imukärki ja tekijänä Jussi, jota en todellakaan millään tasolla pelkää, hyvä etten pompannut tuolista ilmaan ja tintannut Jussia, kun hänellä meni yli sekunti saada härveli korvastani siinä kohtaa kun olin itkunsekaisen kivun keskeltä saanut huudettua, että homma pitää keskeyttää välittömästi. Parin yrityksen jälkeen aloin itkeä pelkästä ajatuksesta, että yritettäisiin vielä. Tämä siitä huolimatta, että minulta on joskus aiemmin putsattu korvat imulla ilman ongelmia, silloin kun korvassa ei ollut tulehdusta. Nytkin sitä pitäisi koittaa vielä uudelleen 7-10 päivän antibioottikuurin ja korvahuuhtelusarjan jälkeen, ja mietin jo valmiiksi, miten pystyn ikinä enää päästämään korvaimulaitteen lähelleni ilman että alan pelkoaggreilla. Tämä siitä huolimatta, että tiedän tarkalleen mitä oltaisiin tekemässä, miksi ja että kun tulehdus on saatu hoidettua, sen ei pitäisi sattua yhtään enempää kuin ensimmäisellä kerralla. En siis enää yhtään ihmettele, miten osa niistä kaikkein kilteimmistä ja kesyimmistäkin koirista reagoi niin vahvasti pelkästään kipeän korvan katsomiseen, ja miksi se muutos voi tulla niin äkkiä ja lennosta. Itekin olen nyt muuten ihan virkeä ja toimintakykyinen, ja niin kauan kuin korvaan ei koske, vaiva tuntuu lähinnä lievästi ärsyttävänä huminana. En siis todellakaan osannut edes itse kuvitella, kuinka pelkkä korvanputsausyritys saisi minut kiemurtelemaan kivusta. 

Pesussa olleita luolia ja juomakuppitelineitä

Tällä hetkellä alkaa muuten näyttää siltä, että rottien poikaskamat saattavat päästä lähes lennosta uudelle kierrokselle. Kielo palasi treffeiltään sunnuntaina, ja koska yhtään astumista ei nähty, eikä laskettua aikaa ole siten tiedossa, olen nyt punninnut neitiä päivittäin. Heinäkuun ensimmäisen normipunnituksessa Kielo oli painanut 129g. Sunnuntaina neidin palatessa kotiin paino oli noussut 134 grammaan. Keskiviikkona vaaka näytti 138g ja eilen illalla jo 148g. Etenkin keskiviikon ja torstain painoero oli jo niin iso, että päädyin sisustamaan mammailuhäkin valmiiksi ja siirsin Kielon varuiksi omaan rauhaansa valmistautumaan mahdolliseen synnytykseen.  

Frettiboksit kuivamassa pesun jälkeen

2 kommenttia:

  1. Kiehtovaa lukea tuosta, miten oma kokemus kivusta auttaa ymmärtämään muita. Toisen ihmisen tai eläimen kivun määrää on niin vaikea päältä päin hahmottaa. Oma paljon lievempi vastaava kokemukseni on lentokoneesta flunssaisena, jolloin nousut ja laskut sattuivat sen verran kipakasti korviin, että olen sen jälkeen tuntenut suurta sympatiaa koneessa samoissa tilanteissa itkeviä pikkulapsia kohtaan.

    Kiitokset ihanasta blogistasi. On mahtavaa, että jaksat kertoa eläinelämästänne.

    t. Harvoin kommentoiva, mutta erittäin uskollinen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Liian helposti itsekin on sortunut ajattelemaan noita korvajuttuja juuri niinkuin Jussikin koitti tuossa rauhoitella, "että ei tää vielä edes koskenut sinne" tai "tää on ihan tylppä, niin ei tän kyllä pitäisi tuntua", samaan aikaan kuin tuntui että jokainen solu huusi että nyt on päästävä ihan hiton äkkiä minne tahansa muualle. Nyt on sitten menty perjantaista asti antibiooteilla, ja en tiedä tekeekö tulehdus vai mikä sen, että olo ollut kauhean tukala ja veto pois. Ei ole saanut aikaiseksi oikein mitään, ja olo on ollut siedettävin peiton alle käpertyneenä. Ainoa mikä on ajatustasolla inspiroinut on ollut ärsykevapaat kellunta-altaat, joista joskus luki, mutta sitä ei ole sen enempää jaksanut selvitellä, missä lähimmät niistä olisivat, kuin sitäkään, olisiko korvatulehdus este menemiselle. Mutta jotenkin se ajatus lämpimästä pimeästä tilasta, missä aistiärsykkeet ovat minimissä vetoaa, kun päässä humisee.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI