Näätä-Hässäkkä 2022

Näyttelykausi on nyt startattu 2,5 vuoden pandemiatauon jälkeen. Meidän osalta Näätä-Hässäkkä alkoi nimensä mukaisesti pienellä hässäkällä, kun tuttu ja varsin suora reitti katkesi Lohjan motarilla siihen, että poliisi oli katkaissut tien, ja ohjasi ajamaan sivukadulle. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tässä mitään, navigaattori laskee kohta uuden reitin. Ainoa vain, että navigaattori oli sitä mieltä, että mitä sitä hyvää reittiä vaihtamaan, ja vaikka koitimme ajaa kuinka pitkälle ohi siitä kohdasta mistä tie oli poikki, navigaattori esitti vain ehdotuksen toisensa perään siitä, kuinka pääsisimme palaamaan takaisin alkuperäiselle reitille samaan kohtaan, jossa meidät oli ohjattu tieltä pois. Kolmannen uuden reittiehdotuksen kohdalla oli pakko soittaa Riikalle, että onko heillä antaa mitään vinkkiä, mitä muuta kautta näyttelypaikalle voisi päästä. Pasin vinkeillä onnistuimmekin lopulta pääsemään katkon ohi, mikä vaati tosiaan sen verran laajoja kiertoliikkeitä, etteivät ne olleet navigaattorin mielestä olleet edes ehdottamisen arvoisia. Kaikkeen tähän tuhrautui sen verran aikaa, että olimme paikalla yli puoli tuntia aikataulusta myöhässä juuri ennen ensimmäisen luokan alkua.  

Tästä se taas lähti

Näyttelypaikalla olikin sitten edessä juuri sellainen pikastartti mistä en niin välitä, eli omat numerolaput esille, ja sen tarkistus oliko meillä ketään ensimmäisessä luokassa, Ja koska oli, äkkiä Mitella ulos boksista, pikainen tarkistus ettei se ole ihan yltä päältä kakkelissa, arvosteluboksi kasaan ja Mitella arvosteluboksissa odottamaan vuoroaan. Sen jälkeen pääsi vasta sitten kasaamaan paremmin omaa leiriä, eli laittamaan näädille näyttelyaitausta ja kasaamaan näyttelytelttaa. Kaikki tämä ehkä pienen jupinan kera, koska stressaan todella herkästi sitä että olen myöhässä. Sen takia lähdetäänkin yleensä hyvissä ajoin kaikkialle, siltä varalta että jotain sattuu. Idea ei kuitenkaan ole yleisesti ottaen se, että jotain sattuisi, niinkuin nyt, vaan että kun mitään ei satu, sitä on paikalla hyvissä ajoin. 

Alkuhässäkän jälkeen päivä etenikin sitten aika rauhalliseen tahtiin. Pitkän näyttelytauon takia myös uusien tuomariharjoittelijoiden opintojen aloitus on venynyt, joten tämä näyttely oli päätetty hyödyntää kunnolla myös opetusmielessä. Tuomareita sihteeröi tuomariopiskelijat, ja arvostelut tehtiin oikein pitkän kaavan kautta. Fretit myös otettiin eteen luokka kerrallaan. Alun jälkeen ei sitten tarvinnutkaan kauheasti sykkiä, sillä luokkien vaihdoista kuulutettiin hyvissä ajoin, ja sen jälkeen kun oli vienyt omansa bokseissa arvosteluun, meni hyvä tovi ennenkuin boksit tulivat takaisin. 

Meidän leiri

Sitä olikin sitten hyvää aikaa kierrellä juttelemassa ihmisten kanssa ja koittaa keksiä miten pysyä lämpimänä. Yhdessä kohtaa uhkasi alkaa myös sataa vähän isommin, ja siinä vaiheessa adoptoitiin sitten Millan jengi meidän telttaan, kun sinne sopi hyvin toinenkin aitaus. Luonnollisesti sade kuitenkin lakkasi lähes sillä hetkellä, kun aitaus oli saatu siirrettyä. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että vain viikko sitten poltin itseni auringonpaisteessa Dewin kirppistapahtumassa, ja nyt meinasi jäätyä pystyyn paksuissa collegehousuissa kahden lämpimän paidan kera. Pipokaan ei olisi todellakaan ollut liioittelua, mutta se ei ollut ennen tätä vielä siirtynyt autoon kesän jäljiltä. 

Sylittelyissä keskityin hyvin pitkälti omaan jengiin, mutta Lilly muodosti asiassa vahvan poikkeuksen. Koska Lilly nyt vain on maailman ihanin mininäätä, vaikka aiheuttaakin välillä Kiralle päänvaivaa, kun ei tahdo kokonsa vuoksi pysyä missään. Olin ihastunut Lillyyn jo ennen viime kesää, kun neiti oli meillä kuukauden hoidossa, ja silloin ihastus vain syveni entisestään. Lillyn lisäksi Kiralle on tullut myös varsin suloinen minimies, mutta kyllä Lilly on silti ihan spesiaalitapaus. 

Mallu lähtee valloitusretkelle

Koska näätiä oli ilmoitettu näyttelyyn varsin vähän, sitä oli odottanut, että päivä olisi ollut nopeammin ohi. Eipä sillä, että kylmää keliä luukuunottamatta päivän pituus olisi vielä näyttelypaikalla kauheasti tuntunut. Vähän ennen viittä Mallu kutsuttiin meidän jengistä recalleihin, ja siinä kohtaa oli paitsi innoissaan siitä, että Mallulla oli mahdollisuudet sijoittua, vähän haikeana siitä, että Mitellaa ei kutsuttu. Mitella on kuitenkin aina minun eka pentu, ja tämä oli Mitellan eka näyttely mummoluokissa. Mutta koska meiltä lähti vain yksi fretti uusintakierrokselle tuomarien eteen, toinen arvostelubokseista jouti sitten lainaan, kun Lystin siskon jengistä kaikki kutsuttiin uudelleen eteen ja sielä meinasi loppua boksit kesken. Vähän kyllä meinasi Marun näkeminen nostaa kyynelet pintaan, etenkin kun muutenkin oli päivän aikana muistellut sitä kuinka oltiin ekassa Hässäkässä Lystin kanssa. Jotenkin kaikista viime vuoden menetyksistä minun on ollut kaikkein vaikein päästä yli Lystin menettämisestä.  

Maailman söpöin Malluska

Palkintojen jaossa meidän jengistä Mallu nappasi luokkavoiton, ja se mikä ilahdutti melkein yhtä paljon oli että Lilly sijoittui luokan toiseksi. Kotiin lähtikin taas viemisiksi paitsi ruusuke, myös kassillinen aarteita. Palkintopussukasta löytyi niin nukkupussi, ravintolisiä, nameja kuin lelukin. Olin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että ylipäätään joku meidän jengistä sijoittui, sillä vaikka kuinka ennen näyttelyä taas itse kirjoitin muunmuassa siitä korvien putsaamisesta, en taas itse muistanut/ehtinyt/jaksanut tehdä korville mitään ennenkuin näyttelypaikalla. Ja sieläkin homma jäi vähän puolitiehen, kun lohitahna oli unohtunut kotiin. Kaikilta neljältä olikin sitten lähtenyt miinusta korvien likaisuudesta. Mutta ehkä sitten ensikerralla. Olin myös autuaasti unohtanut, että suomituomarit tykkäävät suhteellisen pitkistä kynsistä, joten useampi meidän jengistä sai noottia myös liian lyhyiksi leikatuista kynsistä. Frettien kynnet kasvavat kuitenkin niin hurjaa tahtia, että se ongelma korjaantuu suunnilleen nanosekunnissa. 

Hetki ennen palkintojen jakoa

Palkintojen lisäksi kotiin lähti tuomisiksi kylmälaukullinen pakastenataleita ja expansus-siiroja, sillä Kiralta on menossa pentu sijoitukseen tutulle herppiharrastajalle, joka olikin sen myötä näyttelyssä tutustumassa fretteihin. Ja minä enemmän kuin mielelläni osallistuin hänen pakastimensa tyhjentämiseen, ja tyhjensin samalla meidän kaapeista vähän frettikamoja heidän tulevalle pennulle. Mutta tuosta natskusatsista riittäkin sitten hetkeksi Paras lauma -palkintoja kaikille kotona oleville jengeille. 

Kotimatkalla päivän pituus alkoi sitten iskeä pahemmin, etenkin kun suora reitti kotiin oli yhä poikki paloautojen toimesta. Päivän aikana kun selvisi, että tieosuudella oli käynyt kuolonkolari, joka oli aiheuttanut myös perävaunullisen rekan kaatumisen tien sivuun. Onnettomuuspaikan raivaaminen veikin sitten koko päivän. Jussi onneksi ajoi, niin itse sai nukahdella autoon. Jussikin meinasi kuitenkin alkaa nukahdella äänikirjasta huolimatta, niin kotimatkaan piti ottaa yksi astetta pidempi pysähdys ja energiajuomatankkaus Lohjan ABC:llä. Mutta selvisimme hengissä kotiin. 

Kiitos kaikille kivasta päivästä! 

Mitellan arvostelu

Nutellan arvostelu

Vapun arvostelu

Mallun arvostelu