Lemmikin ensiapulaukku

Joitain päiviä sitten frettiliiton ryhmässä kyseltiin mitä keneltäkin löytyy frettien ensiapulaukusta. Siitä sain kipinän käydä taas meidän laukku läpi, ja kuvata sen sisällön tänne blogin puolelle. Meidän laukku on tosin koko lauman yhteinen, joten sieltä löytyy muutamia ei-frettienkin juttuja, kuten kissojen ja Miikkiksen matolääkkeet sekä Miikkiksen lisäravinteet.

kuva 1: koko sisältö

Tässä ensimmäisessä kuvassa on koko laukun sisältö. Tästä hahmottaa ehkä parhaiten vain sen, että laukkuun on kertynyt vähän kaikenlaista, joten jaoin sisällön neljään kuvaan joiden kanssa on helpompi käydä läpi sisältöä.

Kuva 2: haavanhoito

Kuvassa kaksi on haavanhoitovälineistöä. Varmaan yleisimpiin kotona hoidettaviin haavereihin kuuluvat erilaiset pienet haavat. Niitä varten tässä on puhdistusainetta, haavasuihketta ja paria eri haavavoidetta. Haavasuihkeita/voiteita riittäisi varmaan yhtä hyvin yksikin, mutta osa näistä on tullut näyttelyistä palkintoina/tuotenäytteinä, niin hifistellään sitten kunnolla, ja voidaan valita koostumukseltaan mielyttävin haavan koko ja sijainti huomioon ottaen.

Puhdistuslapuille, sideharsotaitoksille ja sideharsorullille meillä ei ole toistaiseksi ollut käyttöä. Ne ovat olemassa muunmuassa sitä varten, mikäli joku onnistuisi joskus telomaan itsensä pahasti, ja haava pitäisi koittaa saada jotenkin tyrehdettyä/hillittyä verenvuotoa siihen asti että eläin saadaan ensiapuun. Keltainen pussissa oleva mytty ovat kertokäyttökäsineet.

Kuva 3: tukiruokinta

Kuvassa kolme on tukiruokintaan, ruiskulla suunkautta tapahtuvaan nesteytykseen ja Miikkiksen maksan tukemiseen liittyviä tuotteita. Fretinkokoinen pieni eläin menee kipeänä helposti nopeasti huonoon kuntoon mikäli se lakkaa syömästä ja juomasta. Niinpä lääkekaapissa on aina varalta energiapitoista vitamiinigeeliä, veteen sekoitettavaa ruokajauhetta ja eri kokoisia neulattomia ruiskuja joita voidaan käyttää ruokaliuoksen, lääkkeiden ja veden tarjoamiseen. Näillä saadaan turvattua eläimen ravinnon ja nesteensaantia tilanteessa jossa se ei jaksa/halua itse syödä, mutta pystyy kuitenkin vielä hyvin nielemään suuhunsa saaman ruuan/nesteen. Viimeksi näihin jouduttiin turvautumaan kun Mitella sai flunssan, ja oli pari päivää hyvin veto pois. Kuvasta unohtui maitohappobakteerivalmiste, jota voidaan käyttää tukena jos esimerkiksi maha on löysällä tai joudutaan turvautumaan antibiootteihin.

Samylin on Mihailin, ja sen toivotaan auttavan pojan maksantoimintaa. Laatikossa on pieniä ruokaan sekoitettavia jauhepusseja.

Kuva 4: sekalaista seurakuntaa

Kuvassa neljä on frettien lääkekaapin ehdoton kulmakivi eli parafiiniöljy, sekä sekalaisempaa seurakuntaa. Parafiiniöljyä on hyvä löytyä joka frettikodista, sillä se parhaimmassa tapauksessa säästää fretin kalliilta leikkaukselta, joka voi onnistuttuaankin johtaa fretin kuolemaan, mikäli suoli ei sulkeudu kunnolla ja lähde uudelleen toimimaan. Parafiiniöljyä käytetään siis liukasteena, mikäli tiedetään tai epäillään fretin nielleen jotain sopimatonta, joka voi suolistoon päästyään aiheuttaa suolitukoksen. Parafiiniöljyä annostellaan ruiskulla fretin suuhun noin milli per kilo, ja tarkkaillaan tuleeko se elimistön läpi. Mikäli öljy tulee ulos yhdessä ei-toivotun materiaalin kanssa, voidaan usein huokaista helpotuksesta. Mikäli ei, on syytä päätellä fretillä olevan suolitukos, ja suunnattava lähimpään päivystykseen joka suostuu ottamaan fretin vastaan. Mitä kauemmin fretti ehtii kärsiä suolitukoksesta, sen huonompi ennuste yleensä on. Siksi suolitukosepäillyissä tulee aina toimia nopeasti. Suolitukokset ovat erityisen usein frettien ongelmana, sillä freteissä yhdistyy uteliaisuus, halu tutkia uudet asiat suullaan ja hyvin ahdas suolisto. Yksi tuttu esimerkiksi menetti frettinsä sen löydettyä korvatulpan, ja onnisttua nielemään paloja siitä, siinä missä esimerkiksi Miikkis onnistui ensimmäisen kerran hoidossa ollessaan vetelemään paketillisin korvatulppia ja ulostamaan ne.

Parafiiniöljyn lisäksi kuvasta löytyy puhdistusliinoja, matolääkettä (tätä harvemmin tarvitaan freteille, sillä erittäin nopea aineenvaihdunta yhdistettynä lyhyeen suolistoon ei yleensä aina madoille ja muille aikaa eikä tilaa mellestää), tassuvahaa, punkkipihdit, täikampa, kuumemittari, korvanpuhdistusnestettä ja hiilitabletteja. Kuvasta unohtui pinsetit sekä kännykkään liitettävä mikroskooppi, jota voidaan käyttää muunmuassa korvapunkkien bongailuun. Näistä hiilitabletit ovat siltä varalta, mikäli eläin pääsee nielemään jotain, jonka pelätään aiheuttavan myrkytyksen. Nämä ovat kuuluneet meillä ensiapulaukkuun siitä asti, kun Miikkis löysi yksi juhannusyö metsästä kivasti sinertävän nakin (mikä oli onneksi väärä hälytys - nakki oli mitä ilmeisemmin vain homeessa).

Kuva 5: hifistelyä

Kuvan viisi tuotteista steriiliä suolaliuosta voidaan käyttää esimerkiksi silmien huuhteluun silmäveden tapaan. Yhdessä neulojen kanssa se toimii kuitenkin myös ihonalaiseen nesteytykseen, mitä varten se on kaappiin hankittu ja mihin sitä ei toivottavasti ikinä jouduta ilman eläinlääkärin ohjeistusta käyttämään. Tämä on kuitenkin eräänlainen viimeinen hätävara: sillä kuten jo sanottu, pienenä eläimenä fretti voi mennä hyvin nopeasti hyvin huonoon kuntoon jos se pääsee kuivumaan. Haluan uskoa ja toivoa, että mikäli sellainen tilanne tulee, näin eteläisessä Suomessa ja kohtalaisen isossa kaupungissa päästään nopeasti eläinlääkäripäivystykseen, jossa eläinlääkäri nesteyttää fretin ihon alle ja ohjeistaa jatkotoimet. Valitettavasti sitä on kuitenkin kuullut tapauksista, joissa frettiä ei ole liian eksoottisena otettu vastaan päivystyksessä, jolloin haluan että kaapissa on jotain millä voidaan ostaa aikaa siihen asti että eläin saadaan sellaiselle päivystäjälle joka sen suostuu hoitamaan. Mikäli tähän tilanteeseen ikinä päädytään, toivon hartaasti Jussin olevan kotona, sillä vaikka Jussi ei olekaan eläinlääkäri, ihmislääkärinä hänellä on jonkin verran kokemusta pistämisestä. Tästä syystä meillä on välillä myös kipulääkettä varuiksi kaapissa, mutta rajallisen aikaa säilyvänä reseptilääkkeenä sitä ei pystytä pitämään jatkuvana hätävarana.

Stetoskooppi selittyy kanssa Jussin ammatilla: meillä on niitä kotona kaksi: toinen Jussin päivystyslaukussa ja toinen missä on riittävän pieni pää myös eläinten kuunteluun näätähuoneen kaapissa. Tämä on ollut lähinnä käytössä silloin, kun Jussi haluaa pystyä mahdollisimman tarkkaan kuvailemaan esimerkiksi miltä jonkun yskä kuulostaa soittaessaan eläinlääkärille millaista aikaa olisi syytä varata (meillä Jussi hoitaa isoimman osan eläinlääkäripuheluista, ja ammattitermistö on usein jossain määrin päällekkäistä eläin- ja ihmispuolen kanssa, miksi itse joudun monesti odottamaan puhelun loppuun saadakseni selkokielisen version).


Tärkeimmästä ensiaputuotteesta tässä ei kuitenkaan ole kuvaa, eli päivystävän eläinlääkärin numerosta ja mikäli lähin päivystävä ei ole frettispesialisti, myös hyvän frettilääkärin numerosta, josta voi pyrkiä saamaan konsultointia. Mikäli ei ole aivan varma mitä tekee, ensimmäinen vaihe on nimittäin aina ottaa yhteys eläinlääkäriin, jonka jälkeen kotihoidossa edetään eläinlääkärin ohjeiden mukaan ja tarvittaessa suunnataan klinikalle. Vaikka meilläkin on varsin kattava kotiapteekki, sen ideana ei ole suinkaan se, että sen avulla selvittäisiin ongelmatilanteissa mahdollisimman pitkälle ilman eläinlääkäriä. Sitä vain on joutunut kantapään kautta oppimaan, että edes Turun kokoisessa kaupungissa ei ole yhtäkään 24/7 apteekkia, joka päivystäisi myös pyhinä. Meilläkin kun on ollut vuosien varrella mm. suolitukosepäily uudenvuodenyönä ja mahdollinen myrkytys juhannusyönä, niin kattava ensiapulaukku auttaa alkuun, mikäli tilanne ei vaadi välitöntä päivystysreissua. Ongelmatilanteissa kannattaa ottaa yhteys myös oman fretin kasvattajaan, jonka lisäksi vähemmän akuuteissa jutuissa apua voi kysellä myös esimerkiksi frettiliiton facebook-ryhmässä. Välillä pitkän linjan frettiharrastajilta kun voi saada avun nopeastikin ja moni pitkään kasvattanut voi osata neuvoa ensiavussa eksoihin perehtymätöntä eläinlääkäriä paremmin. Kasvattajatkaan eivät voi kuitenkaan määrätä lääkkeitä, tai suorittaa kaikkia tutkimuksia, miksi he eivät läheskään aina pysty korvaamaan eläinlääkäriä sellaisessakaan tilanteessa, jossa ei ole mahdollista saada frettispesialistia.