Lemmikkikuulumisia

Viikonloppu meni taas Tampereella ja eläimet olivat sen myötä kotona hoitajan varassa. Tällä kertaa kun majoituimme siskoni luona, ja siskollani on koira jota Mihail pelkää. Kaikkien kannalta oli siis huomattavasti stressittömämpää, että poika ei ollut mukana, silläkin uhalla että ruokkijasta ja seuranpitäjästä huolimatta sillä tulee välillä tylsää miun ollessa viikonloppureissussa.

Eilen ja tänään olen ehtinyt viettää taas enemmän aikaa otusten kanssa. Mihail on ollut kova kärttämään huomiota, ja kivunnut useaan otteeseen syliin nukkumaan. Sen lisäksi ollaan käyty pojan kanssa ulkona, silloin kun sateessa on ollut sopivaa taukoa. Mihail onkin melkein välttynyt kastumisilta, toisin kuin mie. Omalta osaltani tilanne kuitenkin viikonloppuna helpottui, kun sain äidiltä syntymäpäivälahjaksi ulkoilupuvun. Nyt ei ole ollut läpimärkä edes aamuisin töihin poljettua.

Akvaarionkin kypsyminenkin on hyvin käynnissä, ja nyt sekä nitriitti että nitraatti ovat kunnolla koholla. Altaassa alkaa siis olla hyvin typpibakteereja, jotka kykenevät hajoittamaan ammoniakin nitriitiksi ja nitriitin nitraatiksi. Ihan vielä prosessi ei kyllä ole tarpeeksi nopea, eli nyt odotellaan yhä että bakteerikanta vahvistuu ja typenkierto nopeutuu. Viikon-parin sisään pitäisi kuitenkin ehtiä poiketa rautakaupassa, niin että saisi valaisimen kiinnitettyä altaaseen. Siten pääseekin jo hankkimaan kasveja altaaseen ja istuttelemaan niitä. Hetken leikin taas ajatuksella, että tekisi tuosta pelkän kasvialtaan ilman kaloja, mutta sitten muistin taas siitä helpommin seuraavat lannoite- ja leväongelmat. Eli eiköhän tuonne sitten kalojakin tule silmäniloksi ja kasveja huoltamaan, nyt kun allas on kerta kohta kypsytettykin. 

Rottien suhteen kuulumiset ovat valitettavasti ikävämpiä. Rottia tarkkaillessa kun huomasin Mimosan alkaneen siskonsa tapaan parturoida. Kun sen lisäksi mammuskalta löytyi mahdollinen kasvain mahasta, päädyin asiaa jonkin aikaa mietittyäni lopettamaan neidin. Valitettavasti tämä tarkoittaa Mimosan poismenon ohella sitä, että myös Lolan pitää lähteä. Itse kun aion pitää kiinni päätöksestäni olla tässä kohtaa hankkimatta uusia häkkieläimiä, enkä myöskään halua pitää Lolaa täällä yksin. Lolalle on onneksi kuitenkin puhuttuna paikka Tapsan laumasta, eli se ei lähde kauas ja tulen näkemään sitä vielä.

Tapsaa näen seuraavan kerran huomenna ja sitten sovitaan matkaako Lola hänen luokseen heti huomenna peli-illan jälkeen vai vasta maantaina palattuamme Hämeenlinnasta. Tapsa kun ei ole aiemmin ollut itse vastuussa rottien totutuksista, niin hän ei ollut varma, haluaako lähteä siihen niin etten ole paikalla. Sen jälkeen onkin edessä rottien tavaroiden läpikäynti. Lola saa toki mukaansa loput kuivikkeet, ruuat ja rottakankaat, mutta muiden kanssa pitää sitten päättää mitä niiden kanssa tekee. Osa jää varmasti varastoon odottamaan mahdollisia tulevia uusia käyttäjiä, mutta esimerkiksi puuvirikkeitä ei tuonne kylmään ja kosteaan kellariin kannata pidemmäksi aikaa viedä. Mutta onneksi niiden läpikäymisellä ei ole kiire. Häkin paikka voi kyllä tulla näyttämään oudolta tyhjänä.

Sekin voi tulla olemaan hyvin outoa, että Lolan lähdettyä miulla on ensikertaa vuosiin vain yksi lemmikki. Näin äkkiseltään en oikeasti edes muista, milloin sellainen tilanne on ollut viimeksi - tai onko sellaista tilannetta edes ollut, jos otetaan huomioon myös kotikodin muut lemmikit eikä vain ne omassa omistuksessa olleet.

R.i.p. MilkyWay "Mimosa", miun kermakarkkirotta

s. 11.4.2013, k. 19.8.2014