Kuluseuranta 2017:elokuu

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tälläkertaa minun piti laskea kuukauden loppusumma kolmesti ennenkuin suostuin uskomaan sen.
Tiesin, että rahaa meni yli 200 euron eläinlääkärireissun, kahden Zooplus-paketin ja Huiskun haun myötä paljon, mutta että 787,23€. Jo ennen kuluseurannan alkua aina vitsailin, kuinka miulla palaa kaikki rahat näätiin, mutta etenkään ennen tämän vuoden lukuja en tajunnut, että en oikeasti edes vitsaillut. Näillä summilla sitä pystyisi jo melkein pitämään hevosta (ainakin olettaen, että se ei kauheasti sairastelisi...). Mutta koska haluan pitää laumaa näätiä enkä hevosta, näillä mennään.

Vuoden lopussa minun on tarkoitus tehdä tiukka yhteenveto siitä, mihin itsellä on palanut eniten rahaa, ja mistä kohdista olisi helpoin säästää ilman että se vaikuttaa näätien hyvinvointiin. Itsestään selvien rahasyöppöjen (näätähuoneen laitto, pentujen hankinta) jälkeen minusta tuntuu, että seuraavana listalla saattavat olla näyttelykulut sekä pissa-alustat. Sitä pitää oikeasti harkita, voisiko näyttelyihin lähteä joskus kokonaan ilman näätiä, tai vain yhden tai kahden näädän kanssa. Itse kun käyn kuitenkin näyttelyissä enemmän näkemässä ihmisiä, kuin hakemassa meriittejä omille näädille. Pissa-alustat ovat sitten kinkkisempi. Rakastan sitä kuinka nopeaksi ne tekevät siivoamisen, ja kuinka niistä ei kulkeudu hiekkaa joka paikkaan asunnossa. Kuitenkin ne itsessään ovat iso kasa muovitettua roskaa, ja niiden käyttö maksaa taatusti satasia enemmän vuodessa verrattuna siihen, että käyttäisi näätien vessoissa esimerkiksi puupellettiä.

Olen myös mahdoton sortumaan kaikkeen pieneen hömppään, kuten leluihin. Mutta niihin menevät summat ovat kuitenkin keskimäärin aika pieniä, vaikka tietenkin isosta kasasta pieniä ostoksiakin kertyy lopulta isompi summa. Mutta en usko, että aion silti lopettaa tätä täysin. Joskus vain vastaan tulee jotain kivaa, joka suorastaan huutaa jonkun nääpän nimeä. Kuten viimeksi tuo korkkitunneli. Siitä vain tuli heti mieleen, että etenkin Lysti varmasti ihastuisi siihen.



Elokuu

Näädille:

Ruuat & namit:
Maukas broilerin sisäelinseos 2*500g 0,45€ (käytin tähän Mustin ja Mirrin kanta-asiakas bonuksia)
Tubicat -lohitahna *24 39,92€
Kuivattu ankkasuikale, 15*30g 7,61€
Kanafile 12*100g 13,64€
Ankkasuikaleiden ja kanafileiden postikulut 3,90€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Snurren kortisonilääke 5,80€
Esterin hammaskiven puhdistus 134,00€
Lystin rokotukset + passi 98,00€
Mihailin silmäkontrolli 0€
Mihailin silmätipat 9,09€

Tarpeelliset tarvikkeet:
Savic Puppy Trainer pads pissa-alusta keskikokoinen 4*50kpl 37,98€
Savic Puppy Trainer pads pissa-alusta suuri 4*50kpl 69,98€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":
Ääntelevä kissanminttuhiiri *6 9,98€
Höyhenkeppi *2 1,98€
Korkkitunneli 12,90€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Finnish Ferret Festival -ilmoittautumiset 58,00€
Fantastic Ferret -ilmoittautumiset  50,00€

Kaloille:

Lemmikkien hankinta:
Berlin-Spreewald-Berlin -junaliput 26,50€
Lemmikin ruumamaksu (jaettuna kahdella, kun tuli samassa boksissa Eetun kanssa) 37,50€

Huiskun Turvasiru -rekisteröinti 20€
Loppusumma Huiskusta 150€


Yht.787,23

Asioita, joita harkita harkittaessa kodinvaihtajafrettiä

tiistai 5. syyskuuta 2017

Etenkin nyt kun pentukausi on tältä vuodelta ohi, monen huomio kääntyy kodinvaihtajiin. Seuraavaan pentukauteen tuntuu olevan ikuisuus, ja aikuinen frettikin tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Aikuinen kodinvaihtaja onkin hyvä vaihtoehto pennulle, mutta ennenkuin ryntää suinpäin ostamaan ensimmäistä myynnissä näkemäänsä aikuista, kannattaa ottaa pieni aikalisä ja käydä läpi, miten aikuisen kodinvaihtajan hankinta eroaa pennun hankinnasta - etenkin jos on alunperin ollut hankkimassa pentua.

Mitella on meidän kodinvaihtajista tähän mennessä haastavin, sen kanssa puremisen kitkemiseen meni kuukausia.
Ideaalitilanteessa aikuinen kodinvaihtajafretti on etenkin aloittelijalle jopa parempi vaihtoehto kuin pentu. Aikuinen hyvin sosiaalistettu ja hyvin pidetty fretti on pentua rauhallisempi käsitellä, eikä se välttämättä pure edes alussa. Nuori aikuinen on kuitenkin vielä leikkisä ja jaksaa touhuta. Hyvin pidetyllä aikuisella fretillä on jo valmiiksi rokotukset kunnossa ja implantti hankittuna, joten niitä ei välttämättä joudu uusimaan ihan heti. Alusta asti monipuolisesti ruokittu aikuinen fretti syö hyvin erilaisia ruokia, ja edellinen omistaja osaa kertoa hyvin fretin tavoista ja mieltymyksistä. Tämän pohjalta uuden kodin on vielä helpompi etsiä itselleen sopivaluonteista eläintä kuin pienen pennun olleessa kyseessä. Tällaisen aikuisen fretin mukaan saa yleensä kaikki samat paperit kuin pennullekin sukutauluja ja terveyskirjoja myöten, ja usein uuden kodin haussa saattaa olla mukana eläimen kasvattajakin, jonka tuki seuraa kodinvaihtajan mukana.

Mutta nyt tulee se mutta. Kaikki kodinvaihtajat eivät ole tällaisia. Tällaisiin helmiin törmää useimmiten tapauksissa, joissa perheessä on puhjennut allergia, tai on ilmaantunut jokin muu pakottava syy sille, että rakkaasta perheenjäsenestä joudutaan luopumaan. Jokin sellainen syy, jota ei eläintä hankkiessa ole osattu ennakoida. Tällöin lajiin on usein perehdytty huolella jo ennen sen hankintaa, eläimen hoidosta on otettu selvää, ja siihen on panostettu, ja se näkyy myös kodinvaihtajassa.

Kodinvaihtajissa on kuitenkin paljon myös yksilöitä, jotka edustavat romahtaneita unelmia. Fretistä on saatettu haaveilla pitkäänkin, tai se on päädytty hankkimaan salamarakkauden huumassa. Yhtä kaikki lajia tai yksilöä valitessa on osuttu vikaan, ja yhteiselo alkaa tökkiä. Fretti ei vastaa siitä olleita mielikuvia, tai on valittu itselle liian haastava yksilö. Ehkä eläin on hankittu paikasta, josta ei olla saatu riittäviä ohjeita eläimen tapakasvatukseen, tai sitä ei olla koettu tarpeellisena ennenkuin eläin jo täysillä pureva hormonihirviö. Osa näistä päätyy myyntiin tai lahjoitukseen rehellisin sanakääntein kuvattuna, osa taas kaunispuheisesti "allergiaan" tai "muuttuneeseen elämäntilanteeseen" vedoten. Näistäkin monesta voi saada oikein oivan lemmikkifretin, mutta se voi vaatia huomattavasti enemmän työtä. Tälläisten frettien kanssa yleisimmät ongelmat ovat puutteet sosiaalistamisessa, puutteet ruokinnassa, puutteet aktivoinnissa, puutteet terveydenhuollossa ja/tai puutteet perimässä.

Itsy puolestaan olisi ollut täydellinen ensifretiksikin: se on varmasti maailman kiltein fretti, joka päätyi vaihtamaan kotia tultuaan kiusatuksi edellisessä laumassaan.

Puutteita sosiaalistamisessa

Yksi yleisimpiä syitä frettien päätymiseen kodinvaihtajaksi on pureminen. Lähes kaikki fretinpennut purevat, ja hampaiden käyttö on freteille hyvin luontainen osa niiden keskinäistä kommunikaatiota. Ongelmaksi asia muodostuu siinä kohtaa, kun pennulle ei saada ajoissa opetetuksi, miten ja kuinka kovaa hampaita sopii ihmisen kanssa käyttää. Pentu puree ihmistä etenkin leikkiessään ja osa saattaa napata myös harmistuksissaan, kun niiltä esimerkiksi kielletään jotain. Pentu ei kuitenkaan pysty hahmottamaan, että ihmisen iho on paljon ohuempi kuin emon ja sisarusten, eikä se kestä samanlaisia painiotteita, ellei tätä pennulle opeteta. Fretti on myös hyvin älykäs eläin, ja oppii nopeasti myös sen, jos se esimerkiksi pääsee puremalla pois sylistä tai epämiellyttäväksi kokemistaan hoitotoimenpiteistä. Nämä yhdessä johtavat siihen, että isosta osasta kouluttamattomia frettejä tulee purijoita. Ja aikuinen käsittelyyn tottumaton tai liian kovakouraisesti tai epävarmasti käsitelty fretti osaa purra kovaa.

Aikuisesta purijastakin voi edelleen saada mukavan ja helposti käsiteltävän lemmikin, mutta se voi vaatia pahimmillaan jopa kuukausia kärsivällistä ja pitkäjänteistä työtä, ison kasan laastaria ja paksut rukkaset ja saappaat fretin lähellä käytettäviksi ensimmäisinä kuukausina. Purijan kanssa tarvitaan usein myös erittäin rauhallisia mutta määrätietoisia otteita, joten aikaisempi frettikokemus voi auttaa tällaisten eläinten kanssa paljon. Liian napakat tai epävarmat otteet kun voivat saada kesymmänkin fretin ahdistumaan ja käyttämään hampaita. Tämän takia purija ei ole välttämättä paras mahdollinen valinta ensifretiksi.

Puremisen ohella huonosti sosiaalistetulla eläimellä voi esiintyä myös monia muita ongelmia. Mikäli eläin on ollut valtaosan elämästään suljettuna häkkiin tai yhteen huoneeseen, se ei välttämättä osaa suhtautua rennosti moneenkaan normaalissa frettiarjessa eteentulevaan asiaan, kuten vieraisiin, boksissa matkustamiseen, terveydentilan tarkistamiseen tai lajitovereihin. Tällöin moni arkinen asia voi vaatia sujuakseen pitkäjänteistä totuttamista ja paljon toistoja.

Esteri on ollut nuorena hammastelevampi. Nykyään sen kanssa isoimmat ongelmat liittyvät hampaiden kuntoon.

Puutteita ruokinnassa

Nykyään vallitseva suositus fretin ruokinnassa on raakaruokinta. Raakaruokinnassa fretin ruokavalio koostetaan monipuolisesti erilaisista siipikarjan lihoista ja elimistä, ja sitä täydennetään jyrsijöillä ja tarvittaessa lisäravinteilla. Moni fretti elää kuitenkin yhä myös nappuloilla. Hyvässä tapauksessa nappulat ovat korkeaproteiinista, ison lihaprosentin omaavaa fretin tai kissan kuivaruokaa. Huonossa tapauksessa erittäin hiilihydraattipitoista paljon viljoja sisältävää fretin tai kissanruokaa. Vielä huonommassa tapauksessa jälkimmäisiä täydennettyinä siementangoilla, kuivatuilla banaanilastuilla ja muilla herkuilla, joita löytyy myynnistä eläinkauppojen pieneläinhyllyiltä fretin kuivaruokien vierestä. Fretin elimistö käsittelee hiilihydraatteja erittäin huonosti, joten sokerinen, paljon hiilihydraatteja sisältävä ravinto johtaa usein terveysongelmiin.

Nirsompikin kodinvaihtaja on usein mahdollista vaihtaa kokonaan raakaruokinnalle, viimeistään kun siltä napataan nappulakuppi pois ja odotetaan että nälkä vie voiton nirsoilusta. Kuitenkin jos eläin on ehtinyt olla jo vuosia väärällä ruualla, voivat sen vaikutukset näkyä vielä vuosien päästäkin. Nappularuokituilla freteillä on esimerkiksi suurempi todennäköisyys sairastua insulinoomaan, ja myös hammasongelmat ovat yleisempiä freteillä, jotka ovat syöneet ikänsä pehmeitä kissanruokia. Alkuelämän puutteellinen ravitsemus voi siis heijastua myöhemmin korkeampina eläinlääkärilaskuina ja huonossa tapauksessa jopa lyhentyneenä eliniänennusteena. Ongelmia voi pyrkiä välttämään laittamalla fretin ruokavalio kohdilleen heti kuin mahdollista.


Puutteita aktivoinnissa

Erittäin uteliaana, aktiivisena ja älykkäänä eläimenä fretti tarvitsee paljon virikkeitä, ja sen asuinympäristö voi vaatia uudelleen järjestelyjä ollakseen frettiturvallinen. Ellei omistaja kykene tarjoamaan fretille virikkeitä riittävästi ja turvallisesti ( estäen samalla kielletyt leikit), fretti yleensä keksii niitä itse, jos mahdollista, tai turhautuu, jos ei onnistu aktivoimaan itseään. Ensimmäisessä tapauksessa fretti voi repiä niin täytteet sohvista kuin myllätä ylösalaisin niin kukat kuin roskiksetkin. Jälkimmäisessä tapauksessa, jos fretti on esimerkiksi päivät pitkät suljettuna häkkiin, se alkaa usein häiriköidä puremalla kaltereita ja omistajaansa.

Hyvin moni "tuhma" ja tuhoava kodinvaihtajafretti asettuu jo sillä, että sille tarjotaan riittävästi mahdollisuuksia purkaa energiaansa turvallisesti ja lajityypillisesti. Moni leikkisä ja aktiivinen yksilö hyötyy selvästi samanhenkisestä lajitoverista, jonka kanssa on mahdollista painia kunnolla ja viipottaa pitkin asuntoa. Myös erilaiset putket, kaivelulaatikot, vesialtaat ja lelut kuluttavat fretin energiaa ja vievät sen huomiota pois ei-toivotusta käytöksestä.

Joskus huonekasvit kuitenkin vain ovat niin mielenkiintoisia, että niille voi joutua sanomaan hyvästit frettikodissa, ja sohvanaluskin voi vaatia pieniä patentteja näädän päätettyä sohvan sisällä kaivelun voittavan kaikki ehdotetut leikit. Mutta kyse ei silti ole siitä, että fretti olisi ilkeä. Se on vain aktiivinen ja utelias oma itsensä. 


Puutteita terveydenhuollossa

Fretit on hyvä rokottaa vuosittain penikkatautia vastaan, ja tällähetkellä erityisesti paljon ulkoilevilla ja Savon alueella asuvilla freteillä suositellaan myös rabiesrokotetta. Frettien kohdalla myös kynnet vaativat säännöllistä leikkaamista ja korvat on hyvä tarkistaa silloin tällöin ja puhdistaa tarpeen mukaan. Naarailla on myös ehdottoman tärkeää huolehtia kiimankatkaisusta, joka tehdään yleensä hankkimalla fretille hormoni-implantti. Samaa hormoni-implanttia käytetään yleensä myös lemmikkiuroksilla pitämään kiimakäyttäytyminen poissa. Naaraan kohdalla katkaisematon kiima voi johtaa jopa kuolemaan. Uroksilla pitkään jatkunut kiima syö lähinnä omistajan hermoja, sillä eläin haisee normaalia voimakkaammin, merkkailee ja voi olla niin levoton, että se ei välttämättä malta edes syödä kunnolla.

Mikäli kodinvaihtajan terveydenhuollosta ei ole huolehdittu asianmukaisesti, on yhteiselo hyvä aloittaa eläinlääkärintarkistuksella. Tällöin eläimelle saadaan heti kuntoon niin rokotukset kuin implanttikin, sekä tarvittaessa esimerkiksi korvapunkkeihin auttavat loishäädöt. Mikäli aikuista eläintä ei ole rokotettu koskaan aiemmin, saattaa se tarvita penikkatautirokotteeseensa vahvistuksen jo kuukausi ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Yleensä pennuilla on jo jonkinlainen vastustuskyky emonmaidon kautta, minkä takia 10-14 viikkoisina ensimmäisen rokotuksensa saaneet pennut tarvitsevat vain yhden rokotuskerran ennen vuosittaista vahvistetta.


Puutteita perimässä

Aikuisen kodinvaihtajan kohdalla kohdalla sen perimään on jo myöhäistä vaikuttaa. Eläin on mikä se on, eikä sen ottamalla tue sen enempää hyvää kuin huonoakaan kasvatustyötä (olettaen, että eläin tulee suoraan edelliseltä omistajaltaan tai eläinsuojasta, ei kasvattajaltaan). Aikuista kodinvaihtajaa ottaessakin on kuitenkin hyvä olla tietoinen mahdollisista perinnöllisistä ongelmista, ja siitä, miten ne voivat vaikuttaa eläimen elämään. Eläin, jonka suvusta ei tiedetä mitään, on näiltä osin täysi mysteeri: se voi olla täysin terve, tai sillä voi olla kaikki perinnölliset tautigeenit riesanaan. Mikäli eläimen taustalla on riskivärejä tai se on itse väritukseltään panda, mäyrä tai dew, eläimelle on iso riski sairastaa Waardenburgin sydroomaa, joka vaikuttaa paitsi sen rakenteeseen, yleensä laskee eläimen elinikää ja voi tehdä siitä esimerkiksi kuuron.

Mikäli haluat parantaa mahdollisuuksia saada terve eläin, valitse eläin, jonka suku on terveyden puolesta hyvin tunnettu. Mikäli päädyt ottamaan eläimen, jonka terveydestä ja sukurasitteista ei ole tietoa, tai jonka kohdalla tiedetään sen olevan mahdollisesti sairas, muista että tämä lisää riskiä myös korkeammista eläinlääkärikustannuksista. Jotkin terveysongelmat voivat myös vaikuttaa siihen, millaiseen kotiin eläin sopii. Esimerkiksi kuuron eläimen on hankalampi hahmottaa ympäristöään, mikä tekee siitä alttiimman säikähtämään äkillisiä näkökentän ulkopuolelta tulevia liikkeitä. Tämän vuoksi se ei välttämättä sovi yhtä hyvin esimerkiksi lapsiperheeseen, sillä säikähtäessään eläin saattaa napata.

Meidän pieni makealle perso Snurre oppi lopulta myös liharuokavaliolle, mutta se ei estänyt tyttöä sairastumasta insulinoomaan. Nyt tyttö on loppuikänsä kortisonilääkityksellä.
 
Kodinvaihtajaa hankkiessa kannattaa siis pysähtyä ja miettiä, miten eläimen tähän astinen elämä on siihen mahdollisesti vaikuttanut, ja kuinka paljon ja millaisia resursseja itsellä on eläimen kanssa toimimiseen. Enemmän kuin eläimen hintaa ja välissä olevia kilometrejä kannattaa miettiä, onko itsellä oikeasti osaamista, kärsivällisyyttä ja aikaa kesyttää haastavampi tapaus, vai olisiko jo valmiiksi kiltti ja rauhallinen yksilö parempi omaan tilanteeseen. Esimerkiksi lapsiperheessä pääsee monesti helpoimmalla jo valmiiksi lapsiin tottuneen rauhallisen yksilön kanssa. Toisaalta taas iän myötä rauhoittuneen vanhemman kodinvaihtajan kanssa yhteisiä vuosia on parhaimmassakin tapauksessa edessä vähemmän kuin pienen pennun tai nuoren yksilön. Moni eläin myös tarvitsee vanhetessaan enemmän lepoa ja mahdollisesti eläinlääkärihoitoa iän mukanaan tuomiin kremppoihin.

Jos mahdollista, eläimeen kannattaa käydä myös tutustumassa paikan päällä ennen ostopäätöksen tekemistä. Täyttä totuutta kuitenkaan harvemmin näkee yhdelle visiitillä, sillä fretit suhtautuvat vieraisiin usein hyvin eri tavalla kuin kotiväkeensä. Kotiin tultua fretin käytös voi muuttua kumpaan suuntaan tahansa: muuttostressi voi tehdä kesystä ja rauhallisesta eläimestä alkuun säikyn ja varautuneen. Kovempi purija taas voi alkuhämmennyksen keskellä antaa itsestään paljon sopuisamman kuvan kuin kunnolla kotiuduttuaan. Kodinvaihtajan kanssa kannattaa siis varata kunnolla aikaa tutustumiseen, jotta yhteiselo saisi hyvän startin, ja mahdollisiin ongelmiin pääsee puuttumaan heti alusta asti sopivan rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Kodinvaihtajaa ei pidä ottaa säälistä tai hetken mielijohteesta sen enempää kuin pentuakaan. Mikäli myynnissä oleva eläin ei tunnu sopivalta, ei sitä kannata ostaa, vaikka se olisi ainoa fretti viidensadan kilometrin säteellä. Muita tulee vielä. Fretti on lajina erittäin seurallinen, sosiaalinen ja ihana, ja elämä sen kanssa on erittäin antoisaa sopivan yksilön löydyttyä. Hätiköimällä yksilön valinnassa päätyy helposti siihen joukkoon, joka ihmettelee mitä ikinä näkikään niissä haisevissa purevissa näädissä, mistä kaveritkin niin kovasti varoittelivat. Ja pahimmillaan pahentaa ongelmallisen kodinvaihtajan asemaa entisestään sen joutuessa kiertoon yhä uudestaan.

Lauma muotoutuu

lauantai 2. syyskuuta 2017

Tämä kesä on mennyt taas opetellessa uutta. Lauman kasvettua Lystin ja Huiskun myötä, sitä on päässyt tutustumaan paitsi uusiin kakaroihin, myös oppinut uusia asioita vanhemmasta laumasta. Kaksi pentua kun väkisinkin muuttaa kuvioita. Lysti meni vielä porukkaan suht heittämällä: kolme neljästä vanhemmasta leikki sen kanssa jo vartin päästä tytön kotiutumisesta, eikä Miikkiskään ollut vilkkaasta pomppupallosta moksiskaan. Huiskua sen sijaan ajetaan yhä sisään laumaan. Muun frettiviisikon mielestä se on jo ok tyyppi, ja sitä on jo useamman kerran onnistunut bongaamaan kaikki kuusi samasta pinosta nukkumasta. Mutta Miikkis ei ole Huiskulle vielä lämmennyt.

Uudet pennut tulevat juttuun.
 Kyllähän sitä on väkisin joutunut miettimään, miksi tuota isoa häslää (mutta hyvin sydämellistä <3) apinaa siedetään niin paljon paremmin kuin Huiskua. Lysti kun ei todellakaan jätä muita sen enempää rauhaan, etenkään silloin kun neiti haluaa leikkiä - ja sitähän tuo Duracell-pupu haluaa usein. Jo pelkkä katsekontakti tyttöön voi aiheuttaa massiivisen pusuhyökkäyksen, kun se hyökkään kasvoihin nuolemaan korvat ja huulet. Mutta ehkä kyse on juuri siitä: Lysti on erittäin avoin ja utelias, eikä sille itselleen tule edes mieleen, että joku voisi olla tykkäämättä hänestä.

Lysti on hyväksytty myös kaikkukaveriksi

Mitellan mielestä Lysti oli hitti heti alusta
 Huisku on sen sijaan muiden lemmikkien suhteen varautuneempi. Se on kyllä erittäin ihmissosiaalinen ja leikkisä, mutta epävarmuuttaan kova kiroilemaan muille. Siinä suhteessa se muistuttaa kovasti Snurrea pari vuotta sitten: etenkin ensimmäisinä päivinä hyökkäys oli paras puolustus, ja jos joku vähääkään epäilytti, oli parempi käydä kiljuen korviin ennen toinen ehtii tehdä mitään. Frettien kanssa tämä johti siihen, että Huiskua höykytettiin alkuun jonkin verran. Meillä on varsin kiltti ja rauhallinen lauma, mutta ei nyt kukaan tykkää siitä, kun tullaan kiroillen ja huutaen päälle. Jopa ylirauhallinen Itsy jakeli Huiskulle muutamia korvatillikoita sen tultua viereen kiroilemaan.

Miikkis on sen sijaan herkempi, ja sen myötä Huiskun ja Miikkiksen välit lähtivät liikkeelle väärällä tassulla. Miikkiksestä Huisku on epäilyttävä, koska se kiroilee ja koettaa napata, joten Miikkis huutaa, tömistää ja jurputtaa. Miikkiksen huutaminen, tömistäminen ja jurputtaminen taas epäilyttää Huiskua, joten se kiroilee ja koettaa napata. Tämän myötä kyseinen pari valjakko onkin vielä eri tiloissa yöt ja aina kun ei olla kotona. Kaksikolla on kuitenkin sen verran kokoeroa ja Miikkis on täysin kykenevä spreijaamaan, joten niiden kohdalla en aio antaa niiden vääntää välejään selväksi keskenään. Kotona ollessa koetetaankin sitten nameille ja kehuilla vahvistaa aina kun ne ovat toistensa lähellä menemättä härkkimään, ja silloin kun vääntö alkaa, kaksikko koetetaan erottaa ensin kiellolla, ja jos se ei yksinään riitä, toinen lähtee jäähylle. Alkuun jälkimmäiset tilanteet päättyivät lähes poikkeuksetta jäähyyn, nykyään yhä useammin riittää napakka kielto. Sen myötä olenkin suht optimistinen, että Miikkiksen ja Huiskun välitkin saadaan vielä asettumaan.

Mitellan ja Huiskun välillä pientä kitkaa aiheutti alkuun juuri Huiskun ihmissosiaalisuus. Huisku nimittäin viihtyy sylissä, ja Mitella on omasta mielestään se miun sylivauva. Aina kun Mitella kuuli miun puhuvan Huiskulle, sen piti tulla varmistamaan, että pääseehän se itse miun syliin. Ja jos se bongasi Huiskun miun sylistä, se olisi halunnut hätistää sen heti kauemmas - huolimatta siitä, että mie olen pitänyt alusta asti kiinni siitä, että sylissä ei väännetä. Onneksi tytöt ovat kuitenkin lähentyneet nopeasti, ja nyt jo molemmat mahtuvat syliin yhtä aikaakin. Tässä suhteessa Lysti oli Mitellalle mieluisampi tulokas, sillä Lysti viihtyy sylissä korkeintaan pari sekuntia kerrallaan - ja on ihan liian kiireinen rauhoittuakseen pitkäksi aikaa yhteen paikkaan makoilemaan. Niinpä Lysti oli Mitellalle alusta asti enemmän leikkikaveri kuin kilpailija.

Miikkis ja Mitella torkulla
 Huolimatta siitä, että Huiskun tulo on aiheuttanut pientä vääntöä laumassa, tänä vuonna meillä on päästy pentujen kanssa helpolla. Kumpikin pennuista on erittäin kiltti ja mukava tapaus. Jussi ei ole päässyt käyttämään edes yhtään hänelle hankkimistani Batman-laastareista pentuvaurioiden paikkaamiseen. Jokainen meillä käynyt ja moni vastaantulijakin on sen myötä saanut kuulla, kuinka hienoja pentuja meillä on, ja kuinka ne ovat olleet ihan alusta asti ihan oikeita lemmikkieläimiä, mitä ei kuulemma voinut sanoa Mitellasta. Ja nyt kun tytöt ovat olleet meillä kohta kuukauden yhtäaikaa, Jussilta on löytynyt paljon ymmärrystä myös päätökselleni hankkia tänä vuonna kaksi pentua: neidit kun ovat kiltteydestään huolimatta äärettömän vilkkaita tapauksia, ja osa ongelmattomuudesta menee varmasti sen piikkiin, että tornado-tiimi pääsee purkamaan pahimmat sählingit toisiinsa. Sen myötä Mitellastakin on tullut äkisti aiempaa rauhallisempi fretti. Kaikki kaverit eivät kyllä ihan ymmärrä, miten miun silmissäni kotirauha lisääntyy siitä, että kahdesta kolmeen karvasukkulaa lentelee pitkin seiniä ja kiihdyttää lisävauhtia sohvan selkänojista. Mutta ehkä he eivät vain muista tai tiedä, miten Mitella purki ylimääräisen energiansa ollessaan pentu.

Frettien välit alkaa olemaan jo aika hyvät

Chilifest 2017

maanantai 21. elokuuta 2017

Chilifest ruokakojuineen vetää Jussia puoleensa magneetin lailla, joten suuntasimme sinne tänäkin vuonna. Etenkin kun Chilifest järjestetään Tampereella, jossa se on kätevästi yhdistettävissä perheen näkemiseen. Ja koska äitini ja siskoni eivät olleet vielä nähneet meidän junioreita, päätin ottaa ne reissuun mukaan. Alkuun olin ajatellut, että reissu tehtäisiin vain Lystin ja Huiskun kanssa, mutta kun Mitellakin halusi lähteä, ja minulla on muutenkin ollut tarkoitus testata, kuinka sopuisasti ne jo menisivät samassa boksissa, näätiä lähti lopulta mukaan kolme. Vähän kyllä mietittiin Jussin kanssa, miten ne mahtuisivat festivaalialueella kaikki kolme pieneen ja kevyeen reissuboksiin, mutta tulimme siihen tulokseen, että voihan joku niistä kai välillä sylissäkin olla, jos menee liika kähinäksi. Automatkaksi valittiin isompi (ja painavampi) boksi.

 Automatka sujui boksissa suht rauhallisissa merkeissä, ja Tullintorille saavuttaessa puettiin sitten neideille valjaat ja siirrettiin ne pikkuboksiin. Vähän Mitellaa kähisytti Huiskun lähellä olo, mutta kun homma ei mennyt sen pidemmälle, lähdettiin kohti chilikojuja. Sisko olikin sielä miehineen jo meitä vastassa. Näätäboksi herätti nopeasti muutaman ihmisen huomion, ja miulta kysyttiin voisiko tyttöjä nähdä lähemminkin, joten annoin Mitellan Jussille syliin ja otin itse Huiskus ja Lystin. Yllätyksekseni kaikki niistä tuntuivat ottavan sylissä suht lunkisti ihmismäärästä ja muusta härdellistä huolimatta, joten kolmikko sai jatkaa Chilifestejä syleistä käsin.

Syliin päästyään tytöt herättivät paljon huomiota, ja useammalta kojulta viitottiin voisimmeko me mennä lähemmäksi esittelemään frettineitejä. Mitellalla, Huiskulla ja Lystillä riittikin sitten paljon paijailijoita lapsista aikuisiin, ja moni aikuinen kertoili myös aiemmista frettikokemuksistaan. Chilifesteillä oli yllättävän paljon porukkaa, jolla on joko itsellää tai jollain kaverilla ollut frettejä joskus. Niistä kokemuksista monella oli kyllä aikaa, ja moni muisti fretit aika hammastelevina otuksina. Toki moni fretti osaa olla sitä yhä etenkin pentuna, mutta tuntuu että kymmenen-viisitoista vuotta sitten aikuisia purijoitakin on ollut paljon enemmän, kun frettien kouluttamisesta ei olla oltu niin perillä, ja monet fretit ovat asuneet häkeissä pääsemättä purkamaan yhtä hyvin energiaa kuin monella nykyään.


Tälläkertaa frettien toimesta jaettiin kuitenkin enemmän pusuja kuin puremia, joista jälkimmäisiä ei tullut yhtään. Tyttöjen otettua tapahtuman niin lunkisti, uskaltauduin antamaan niitä vieraille ihan syliinkin, vaikka siskoa se hieman hirvittikin, kun hän mietti miten nuo karvasukkulat ikinä saataisiin kiinni, jos ne jonnekin ponkaisisivat. Mutta lähes unimoodissa olevat fretin pennut kyllä lähtökohtaisesti ennemmin valuvat pois sylistä kuin sinkoavat. Jussi kertoili monelle ylpeänä, kuinka kilttejä tyttöjä Huisku ja Lysti ovat olleet ihan alusta asti - ja kuinka Mitellakin nykyään jo melko kiltti.

Chilifestareilta poikkesimme vielä äidin luokse, jossa pennutkin pääsivät harjoittelemaan kevytaitauksessa oloa. Festarireissu oli kuitenkin ottanut sen verran voimille, että kaikki kolme nukahtivat melko nopeasti päästyään aitaukseen ja saatuaan välipalansa. Siinä kohtaa Mitella ja Huiskukin olivat jo niin hyvää pataa, että ne nukkuivat ensimmäistä kertaa toistensa vieressä ja vielä hyvän aikaa. Nyt kun saisi vielä Huiskun ja Miikkiksen lopettamaan toistensa härkkimisen, meillä alkaisi pikkuhiljaa olla taas rauha maassa.    

Kotimatka meni kolmikolla melko syvässä unessa, ja Mitellalla ja Lystillä unet jatkuivat vielä kotiin päästyäkin. Huisku olisi sen sijaan ollut taas täynnä energiaa, kun johan sitä tuli boksissa nukuttua. Ja siinä sitten leikitettiin neitiä hyvä tovi, kun ei muista ollut painikaveriksi.


Eläinlääkärireissu

lauantai 19. elokuuta 2017

Eilen hoidettiin taas kolme kärpästä yhdellä kertaa, kun Jussi suuntasi Vantaalle kohti Rauliota ja pakkasi autoon mukaan Lystin, Esterin ja Mihailin. Snurren lääkereseptin uusinta oli hoidettu jo aiemmin puhelimitse. Lysti sai reissulla penikkatauti ja rabies rokotteet sekä passin, Esteriltä puhdistettiin hammaskiveä ja Mihail kävi silmäkontrollissa. Itseltä eläinlääkärireissu jäi taas väliin, sillä Esterin hammasjutun takia Rauliolle sopi paremmin päiväaika, jolloin minä olin töissä. Niin otettiin se sitten Jussin luentovapaalle päivälle.

Eläinlääkärireissu sujui kommelluksitta, vaikka itsellä olikin taas puhelinpäivystys töissä päällä. Aina
siitäkin huolimatta, että Jussi on käynyt lauman kanssa eläinlääkärillä miua useammin, ja nyt ohjelmassa oli aika rutiinijuttuja. Lysti otti rokotteet reippaasti, Esteri heräsi nopeasti rauhoituksesta ja Mihailille lähti kokeiluun uusi silmätippa, jota poika tulee saamaan kahdesti päivässä. Esterille on alkanut kerääntyä hammaskiveä etenkin sen jälkeen kun siltä poistettiin viime vuonna yksi kulmureista, joten sen kanssa tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään reissu hampaidenpuhdistukseen. Sariannan kanssa on puolittain vitsailtu Viron näyttelyistä, kun Huisku ja Eetu tulivat Suomeen passien kanssa, niin nyt Lystikin on reissukelpoinen, jos sellaiselle näyttelymatkalle lähdetään.

Zooplustilaus tuli vahingossa tuplana, niin nyt riittää lohitahnaa lääkinnälliseen ja muuhun käyttöön

Itse suuntasin töiden jälkeen kaverille hakemaan pakasterottia frettien evääksi. Siinä kohtaa päivään tulikin astetta enemmän jännitystä, kun bussissa matkalla torille näin bussin ikkunasta haavoittuneen naisen makaavan kadulla. Tapahtuman mittasuhteet alkoivat valjeta vähitellen, kun bussista noustessa torilla maassa makasi vielä kaksi ihmistä lisää ja paikka alkoi täyttyä ambulansseista ja poliiseista. Kaikkien haavoittuneiden ympärillä oli jo ihmisiä ja vartijat jotka kehoittivat tekemään tilaa ambulansseille, joten jatkoin matkaa vaihtobussille. Bussia odotellessa ehdin soittaa Jussille ja sovittiin että jäisin odottamaan häntä Raisioon sen sijaan että palaisin taas busseilla Turkuun rotat haettuani. Bussista lähti sitten viestiä muutamille läheisille, että jotain on tapahtunut, mutta olen kunnossa. Aika pian sen jälkeen alkoikin sitten sadella uutispäivityksiä siitä, mitä oli tapahtunut.

Loppuilta meni kotona näätien kanssa ja viesteillen perheen ja ystävien kanssa. Lemmikit ovat siitä ihania, että ne osaavat asettaa kriisit hallittaviin mittasuhteisiin: jääkaapissa jumissa oleva lohitahnatuubi on niille paljon järisyttävämpi ja vakavampi asia, kuin se mitä aiemmin päivällä tapahtui. Puhumattakaan siitä, että latoin _kaikki_ rotat pakastimeen, eikä niistä saanutkaan heti yhtään. Näädät saivatkin sitten kriisiterapiaa lohitahnan ja sylittelyjen muodossa. Ja itse samalla pientä tassuterapiaa.

Hieman tärähtänyt terapianäätä

Paskapostaus

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Näätähuoneen iso vessapaikka
Jos freteistä haluaa antaa lähimainkaan realistisen kuvan lemmikeinä, joskus on pakko puhua myös kakasta. Frettien kanssa kakkaa nimittäin riittää, etenkin silloin kun niitä on lauma. Monella frettiharrastajalla paskan määrä onkin yksi merkittävä tekijä siinä, millaista laumaa on valmis kotonaan pitämään. Jokainen lisänäätä kun tuo myös lisää sotkua. Kakkojen koot ovat myös suhteessa eläimen kokoon, eli isot urokset sekä syövät että kakkaavat enemmän kuin pienet naaraat. Freteillä on kissoihin ja koiriin nähden varsin nopea aineenvaihdunta, joten muihin yleisiin lemmikkipetoihin nähden ne myös kakkaavat usein. Jussi ei tykkää yhtään kakkojen siivoamisesta, ja hän oli miun ja Sariannan Gambian reissun aikana laskenut, että fretit kakkivat noin viisi kertaa päivässä per näätä. Eli meidän nykyisellä laumalla se tekee noin kolmetkymmenet fretinkakat ja yhdet haisunäädänkakat per päivä. Se on syynä sille, että näätähuoneessa parketti on suojattu muovimatolla. Ja lienee turha erikseen mainita, että meillä näätähuone siivotaan päivittäin. Silläkin siivousrutiinilla kakkaa ehtii kertyä siivouskertojen välissä ihan kiitettävästi.

Näätähuoneen keskivessa
Vanhan viisauden mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvasin näätähuoneen vessapaikat ennen siivousta. Kuvissa siis valtaosa yhden päivän kakkasotkuista (+ yksi bonuskuva siitä, miten onnistuneilla ruokavalinnoilla voi pahentaa kakkamayhemia: keksin yhtenä päivänä tarjota tytöille sekä tipuja että kananmunaa. Tämä oli kerrassaan loistoidea, sillä tipujen höyhenet tulevat läpi suolistosta, jonka lisäksi keltuaiset saavat kakat löysemmiksi. Löysät höyhenkakat leviävät oikein hienosti). Kuvissa näkyvien kakkojen lisäksi välillä tulee myös nurkkahuteja. Ne meillä on siivottu ilman dokumentointia sitä mukaa kun niitä on ilmestynyt. Ne ovat yksi syy siihen, miksi meiltä löytyy kotoa aina Simple Solutionia tai muuta vastaavaa siivoussuihketta.

Bonuskuvaa lukuunottamatta kuvien näkymä on meillä melko jokapäiväinen. Isoin vaihtelu tulee kakkojen rakenteesta. Niihin vaikuttaa moni asia, kuten se mitä näädät ovat syöneet, onko niillä ollut stressiä tms. Ilmeisesti myös näätien sukupuoli vaikuttaa: meillä on vain tyttöjä, mutta kuulin että pojilla pissat ja kakat olisi enemmän erillään, eikä samanlaisina piskakkoina kuin tytöillä. Meillä nyt viime päivinä Mitellan maha on ollut vähän löysällä sen saatua mahdollisesti jonkin mahapöpön Huiskun tultua. Huiskun kakat taas ovat olleet tänään kivan punaisia ja täynnä siemeniä sen pöllittyä Miikkikseltä vesimelonisiivun.  

Jos siis mielit frettejä, varaudu siivoamaan. Lohdutuksena voin kyllä todeta, että ne kakat ovat kuitenkin yleensä sentään vakiopaikoissa ja ne vakiopaikat ovat yleensä nurkkia. Poislukien ne kerrat, kun hätä ei lue lakia, jolloin vessapaikan suhteen voidaan olla hyvinkin luovia.

Prince-mökin viereinen mökkihuussi
BONUS: Mökkihuussi muna-tipu päivällisen jälkeen

Jaanin yökyöpeli ja päivävuoro

torstai 10. elokuuta 2017

Viime päivinä olen ollut päiväsaikaan enemmän pihalla frettien kanssa treenailemassa valjasjuttuja ja haukkaamassa raitista ilmaa. Tytöt ovatkin keränneet paljon huomiota naapuruston lapsilta, mutta muutama on kysellyt myös Miikkiksen perään. Että eikö meillä ollut myös se haisunäätä, ja miksei sitä näy. Kyllähän me Miikkiksen kanssakin ulkoillaan, mutta etenkin näin lomilla kun se on mahdollista enemmän yöaikaan. Miikkis kun arvostaa paljon enemmän hämärän suomaa rauhaa kuin äänekästä fanijoukkoa. Kaikkein parhaiten se viihtyy öisinkin viereisessä metikössä, jossa meidän ulkoiluaikoina ei ole toistaiseksi tullut yhtään vastaantulijaa.

Loppukesä on hyvää aikaa etsiä iltapalaa ulkoa
Viime viikolla kun käväisin kääntymässä töissäkin, lähdettiin parina päivänä Miikkiksen kanssa ulos jo ennen yhtätoista illalla. Siinä olikin pojalla vähän sulateltavaa, kun monen rauhallisen yölenkin jälkeen ulkona törmättiinkiin taas ihmisiin ja jopa kissoihin ja koiriin lenkillä. Yksikin lenkki meni sitten pitkälti siinä, kun istuttiin yhdessä puun alla katsomassa, kun naapuri otti pyykkejä narulta. Se oli Miikkiksestä sen verran epäilyttävää puuhaa, ettei sille voinut yhtään kääntää selkäänsä. Onneksi kyseinen naapuri on kissaihmisiä, eli varmasti tottunut siihen, että eläimillä voi olla joskus ihmeellisiä päähänpinttymiä. Vasta kun pyykit oli saatu narulta, meidänkin matka saattoi jatkua. Seuraavan päivän lenkillä törmättiin yhteen voitonriemuiseen isään, joka tuli kertomaan, ettei hänen tyttärensä ollut uskonut, että hän oli ihan oikeasti nähnyt pihalla ulkoilevan haisunäädän. Nyt hänellä oli tytärkin mukana, niin hän saattoi todistaa väitteensä.

Miikkiksen lisäksi myös Mitella rakastaa yövuoron lenkkejä, ja siinä onkin välillä kova kilpailu, kumpi pääsee ulos ensin. Ihan niin paljon kun en yleensä yön rauhaan luota, että uskaltautuisin ulos useamman talutettavan kanssa. Kerran on sekin kyllä tullut kokeiltua, kun kummallakin on niin kova kiire ja hinku lenkille. Se lenkki ei ollut täysi katastrofi, mutta kylläkin haasteellinen. Mitella kun rakastaa kirmata ja ottaa välillä spurttia, Miikkis taas etenee mieluummin rauhallisemmin löntystäen. Mitellasta vastaan tulevat koirat ovat kiinnostavia, ja Miikkiksestä taas epäilyttäviä. Eikä kumpikaan kaksikosta ole kauhean innostunut tekemään lenkeillä kompromisseja etenemistyylin suhteen. Isoin haaste tuli kuitenkin siinä, kun lenkki jäi kummastakin liian lyhyeksi, ja siinä koitti sitten kantaa sylissä kotiin kahta näätää, joista kumpikaan ei olisi ollut vielä aivan valmis lähtemään.

Rakas kauhukaksikko
Päivävuorossa taas haistellaan ilmaa playpenistä käsin, tutkitaan pihaa ja otetaan tuntumaa valjaisiin. Vaikka hämärälenkkeily on kivaa, minulla ei ole suunnitelmissa lähteä öiseen metsään valjaisiin tottumattoman näädän kanssa selvittelemään pysyvätkö H-valjaat jo hyvin päällä ja miten ne puut kierrettiinkään. Ihan vain varmuuden vuoksi. Aukeahkolla pihamaalla päivänvalossa kun on paljon helpompi käydä läpi perusteita ja tarvittaessa aukoa hihnan solmuja, kun on vedetty turbovauhdilla puun ympäri. Nämäkin treenit on kuitenkin helpompi ottaa pihan puolella, kun on tarpeeksi paljon uutta ja ihmeellistä viemään huomiota pois valjaista. Lystin kanssa kun menin kokeilemaan valjaita ensimmäisen kerran ihan sisällä, ja siitä tuli semmoinen hepuli, kun ne piti koettaa saada riehottua päältä pois. Sen sijaan playpenin rajojen sisäpuolella pihalla ne valjaat vähän jo unohtui, ja siitä oli sitten hyvä jatkaa penistä poiskin, kun oli ensin nähnyt, että valjaat pysyvät päällä painiessakin.


Maailman mahtavin mummuska

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Snurren kanssa on ohitettu taas kaksi etappia, jotka diagnoosin saamishetkellä tuntuivat kaukaisilta unelmilta: Snurre on ehtinyt nähdä niin tämän kesän tulokkaat, kuin tyhjentää kohta kaksi purkkia kortisonilääkkeitä. Kotoiluun rauhoittumisen myötä myös mummuskan paino on tullut taas ylöspäin noin kolmekymmentä grammaa - ja lisäpaino vaikuttaa oikeasti olevan massaa eikä nestettä tai kasvaimia. Snurrella on kehittynyt kesän aikana omat uuden kodin rutiinit, ja itsellä sydän läikähtelee ilosta aina kun näen mummuskan kämppäkierroksellaan ja lempparipedissään. Sen myötä miusta on tullut joissain asioissa entistä lepsumpi: esimerkiksi kauppareissut ovat välillä saaneet siirtyä, jos Snurrella on ollut menossa päikkärit meidän sängyssä, enkä ole raaskinut siirtää tytyä näätähuoneen puolelle.


Kesäkuun alussa Snurren kanssa siirryttiin terminaalivaiheen meininkiin: silloisten kohtausten myötä uskoin, että aikaa on jäljellä todennäköisesti vain päiviä tai maksimissaan joitain viikkoja. Nyt parin kuukauden rauhallisemman jakson myötä en kadu päätöstäni, jonka myötä järjestin kesäni ja lomani niin, että pystyin viettämään mahdollisimman paljon aikaa Snurren ja muun lauman kanssa. Vaikka muutaman kerran ehkä mieleen hiipikin ajatus, että lomalla pitäisi reissata tai tehdä jotain, uskon että pidemmän päälle ne pienet asiat mitä lomalla oli ovat arvokkaampia. Mie olen ehkä mökkihöperöitynyt täällä näätieni kanssa, mutta miulla on ollut maailman parhaat näädät, joiden kanssa se tehdä.


Alkukesästä Snurrea käärittiin ehkä vähän liikaakin pumpuliin, kun ei oltu varmoja, kuinka paljon stressiä ja rasitusta se kestäisi. Mutta kun kohtaukset pysyivät muuttosählinkien jälkeen poissa ja mummuska tuntui senkuin porskuttavan, on sitä alettu ottaa taas juttuihin enemmän mukaan. Ei se edelleenkään tule osallistumaan mihinkään näätätapahtumiin, mutta saattaa lähteä mukaan valjastelemaan tai jos piipahdetaan lähieläinkauppaan. Ettei seuraavaksi vain tapeta uteliasta mummuskaa tylsyyteen sulkemalla sitä ulos kaikesta elämästä.

Mutta kyllä mie yhä olen neidin suhteen varsin suojelevainen ja mietin aina pariin otteeseen, mihin sen kanssa uskaltaa lähteä. Tällähetkellä kriteerinä on ollut, että seikkailuilta pääsee helposti ja nopeasti kotiin, sitten kun mummuska väsyy. Eli esimerkiksi yökyläilyihin ei olla sen kanssa kevään jälkeen lähdetty, eikä minnekään, missä Snurre joutuisi olemaan pidempään suljettuna boksiin. Kaikkein eniten sitä kun toivoo, että saataisiin tarjottua mummuskalle paras mahdollinen loppuelämä: sellainen missä on sopivasti herkkuja ja lepoa, mutta myös riittävästi äksöniä mummuskan omilla ehdoilla.


Huiskun matka Suomeen

maanantai 7. elokuuta 2017


Matka kohti Spreewaldia alkaa
Torstai-iltana Sarianna saapui laumansa kera meille valmistautumaan Saksan reissua varten. Ruut, Ahti ja Otto kun olivat joka tapauksessa tulossa tänne Jussille hoitoon, niin ajattelin että samalla voisi pitää vähän leffailtaa ja lähteä sitten aamusta yhtä matkaa juna-asemalle. Mikä olikin ihan hyvä, sillä kumpikaan meistä ei olisi varmasti yksinään onnistunut sabotoimaan yöuniaan ennen reissua yhtä tehokkaasti. Mutta tulipahan sitä illan ja yön aikana muunmuassa nähtyä ihania noin viisiviikkoisia kissanpentuja sekä katsottua kunnon ysäriteinileffaa. Aamulla junan lähtiessä oli kyllä lambadat vähän vähissä, kun yöunta oli takana optimistisesti laskien kolmisen tuntia. Onneksi perjantaina vasta tutustuttiin majapaikkaamme (josta miljoonat kiitokset Miikkiksen kasvattajalle Tealle!) ja Berliiniin, ja Mandyn ja pentujen tapaaminen oli sovittu vasta lauantaille.

Kun lauantai sitten paria museota, ihanaa hampurilaisravintolaa ja astetta parempia yöunia myöhemmin koitti, suunnattiin iltapäivästä Berliinin päärautieasemalle, josta matkan oli määrä jatkua kohti Spreewaldia. Mukana oli Miikkiksen vihreäpohjainen pohjainen boksi luukkuineen kaikkineen (siitä huolimatta, että olin jo ehtinyt lentokoneessa panikoida unohtaneeni boksin luukun), mie ja Sarianna. Edessä oleva taival jännitti vaihtoineen ja bussietappeineen vähän kumpaakin, mutta jos pentuja oli kerta tultu hakemaan Saksasta asti, halusin kyllä ehdottomasti nähdä kasvattajan tilatkin, vaikka Mandy olisi ollut ystävällisesti valmis tuomaan pennut meille Berliiniin. Siinä vaiheessa kumpikaan meistä ei ollut kyllä vielä tiennyt, kuinka laajassa merkityksessä esimerkiksi sanan bussi voi käsittää. Se valkeni siinä kohtaa, kun juna-aseman eteen körötti harmaa enemmän pakua muistuttava auto, jonka etulasiin oli teipattu odottamamme bussin numero. Autoon noustuamme kuski ei missään vaiheessa kysynyt meiltä lippua ja rahaa, vaan lähti vain ajamaan eteenpäin mutkittelevia pieniä maalaisteitä Sariannan ilmoittaessa, että ensikerralla sovitaan kyllä treffit ihmisten ilmoille, jos vielä pentua ulkomailta haetaan. Siitäkin bussimatkasta kyllä selvittiin kommelluksitta Mandyn pysäyttäessä auton oikealla pysäkillä ja kuskin poistuessa paikalta sanaakaan sanomatta ja mitään rahastamatta.
Pentupaineja pentulassa
Mandyn luona pääsimme ensimmäiseksi tutustumaan pentutiloihin, joissa majaansa piti enää Huisku ja Eetu. Pentula oli piharakennus, jossa osa huoneen seinistä oli korvattu verkolla, samoin kuin pihan toisella puolella sijaitsevassa aikuisten frettien rakennuksessa. Luonnonvaloa ja raitista ilmaa siis riitti, ja valitettavasti myös hyttysiä, sillä sateen yltyessä ne tietenkin hakeutuivat verkon läpi turvaan kuivaan sisätilaan. Ne eivät silti onnistuneet varastaa juurikaan huomiota siltä, että pääsin viimein näkemään meidän huiskuttimen. Vaikka olinkin päässyt seuraamaan kakaran kasvua kuvista ja videoista, ei se silti voi vetää vertoja sille tunteelle, kun pääsee vihdoin oikeasti näkemään ja koskemattamaan toista. Siinä menikin sitten hyvä tovi pentuja leikittäessä ja kuvatessa, kunnes Mandy kysyi, haluaisimmeko nähdä myös aikuiset näädät, eli Huiskun ja Eetun vanhemmat ja muut Mandyn fretit. Tokihan me halusimme, joten pennut piti malttaa jättää vielä hetkeksi omaan rakennukseensa.
Mie & Huisku ja Sarianna & Eetu. Kuva: Mandy Schuhmacher
Frettilässä Mandy etsi ensimmäiseksi Sariannalle syliin Eetun emon Mysakin ja minulle Huiskun emon Akiran ja lähti sitten hakemaan isiä eli Othelloa ja Dariusta. Akira oli ottanut mammailessaan vähän turhan paljon painoa ruokaillessaan pentujen kanssa, mutta muuten neiti oli yhtä sievä kuin kuvissa. Sekä Akira että Othello vaikuttivat ihmistä kohtaan molemmat oikein rennoilta ja mukavilta tapauksilta. Ainoa mikä Akiraa hieman tuntui risovan, oli Mandylle itselleen tulleet kolme pentua, joita Akira vielä komenteli. Tässä suhteessa toivon, että tyttärestä tulisi vähän lempeämpi tapaus. Mie ja Sarianna löysimme omiemme lisäksi kumpikin Mandyn laumasta muutamia, jotka olisimme mielellämme varastaneet itsellemme, mutta tyydyimme kuitenkin lähtemään vain niiden meille varattujen pentujen kanssa.

Aikuisten frettien talo ulkoa
Frettien asumusta sisältä
 
Huiskun is Othello
Aikuisten frettien katselun jälkeen siirryimme takaisin pentulalle, jossa kävimme läpi frettien paperit, allekirjoitimme kauppakirjat ja saimme pennut ja pentupaketit. Kummankin pennun kansiossa oli hyvässä järjestyksessä niin passit, syntymätodistukset kuin sukutaulutkin, ja Huiskulla lisäksi todistus eläimen kemiallisesta kastroinnista, joka miun tulee palauttaa eläinlääkärin allekirjoituksella varustettuna sitten kun tyttö on implantoitu. Eetulla oli sen sijasta kansiossa sopimus eläimen jalostusoikeudesta.

Sen jälkeen suunnattiinkin pennut boksissa takaisin bussipysäkille, josta matka jatkui tälläkertaa ihan perinteisellä modernin oloisella bussilla, jossa oli pysäkkinäytöt ja kaikki. Niinpä kumpikin oli varsin luottavaisin mielin sen suhteen, että löytäisimme hyvin takaisin Berliiniin. Berliinissä jatkoimme vielä yhdeksi yöksi majapaikkaamme, jossa alkuyö sujui pentuja leikittäessä ja niitä ihmetellessä. Olihan sitä vähän jännätty, miten kuvat ja mielikuvat vastaisivat todellisuutta, mutta ainakaan omalta osaltani en voisi tyytyväisempi: Huisku vaikutti heti oikein kiltiltä ja sympaattiselta tytöltä, jolla riittää kuitenkin virtaa touhottaa.

Huiskun emo Akira
Sunnuntaina oli edessä lento Suomeen. Tämä oli sekä minulle että Sariannalle ensimmäinen kerta, kun haimme itse eläimiä ulkomaita, joten tuontimääräyksiä, boksin vaatimuksia ja muita oli varmisteltu moneen otteeseen, ja eläinpaikka ruumasta varattu jo hyvissä ajoin ennen lentoa. Silti sitä vähän jännitti, kun tultiin eläinboksi, paikka- ja maksutiedot kädessä kentälle check-in -tiskille. Ystävällinen virailija tiedusteli heti, onko kyseessä koira vai kissa, ja vastattuamme lajin, hän kävi nopean saksankielisen keskustelun kollegansa kanssa. Ymmärsimme pätkästä sen verran, että kollega selitti naiselle frettien olevan eräänlaisia jyrsijöitä, ja että niiden koneeseen tuloon ei ole estettä. Emme nähneet tarpeeliseksi lähteä pitämään tarkentavaa lajiesittelyä, kun lähtölupa oli kuitenkin myönnetty. Niinpä nainen liimasi boksiin asianmukaiset tarrat ja kehoitti jättämään sen sen erikoismatkatavaratiskille.

Erikoismatkatavaroiden vastaanotossa oli vastassa ovikello, jota painettua vastaan tuli ensin yksi virkailija, joka kysyi boksin sisällöstä. Vastattuamme boksissa olevan frettejä, virkailija kävi hakemassa pari kollegaansa paikalle. Pienen pikaisen palaverin jälkeen yksi kolmikosta pyysi meitä ottamaan itse eläimet ulos boksista, jotta boksi voidaan läpivalaista. Siinä kohtaa olin hyvin iloinen, että kumpikin pennuista on kilttejä ja käsiteltävissä, että sai sitten annettua virkailijoillekin hyvän kuvan siitä, että ihan lemmikkejä tässä ollaan kuskaamassa. Boksin tultua hihnalta, pennut palautettiin boksiin ja virkailija kantoi sen mukanaan viereiseen huoneeseen. Sen jälkeen minä ja Sarianna suunnattiin kohti omaa turvatarkistustamme ilman näätiä.
Pennun pitää nukkua, että jaksaa sit lentää <3
Boksi saatu haltuun Helsinki-Vantaalla
Helsinkin-Vantaalle saavuttuamme suuntasimme Sariannan kanssa matkatavarahallin palvelutiskille kysymään, mistä pennut kentällä noudettaisiin. Virkailija kertoi niiden tulevan viereiseen turvahuoneeseen, ja ne olisivat hänen kanssaan noudettavissaan heti kun katossa oleva punainen valo syttyisi. Niinpä jäimme vielä hetkeksi odottamaan, että näädät saataisiin sinne asti, ja kotvan kuluttua valo jo syttyikin. Sen jälkeen virkailija tarkisti, että Sariannan lipussa olevan tarran tiedot vastasivat boksin tietoja, ja kuittasi boksin haetuksi. Sen jälkeen saimme kävellä näätien kanssa takaisin matkatavarahalliin, mutta viralija kehotti pitämään ne boksissa vielä tullialueen toiselle puolelle asti. Sen ohi päästyämme kaivoimme muksurt hetkeksi ulos boksista, ja tarkistimme että niillä on kaikki kuten pitääkin.

Kotimatka jatkui vielä Helsingistä Turkuun junalla, ennenkuin saatiin Huisku uuden laumansa luo. Lysti oli heti innoissaan vastaanottamasta uutta pentua, mutta Mitella ja Itsy ovat selvästi epäilevämmällä kannalla sen suhteen, voiko tuota nelikuista kakaraa laskea enää pennuksi. Mitellastakin löytyi ensimmäistä kertaa ikinä mitään merkkejä reviiritietoisuudesta sen hieman retuuttaessa tulokasta. Mutta koska mistään isommasta tappelusta ei näkynyt merkkejä, päätin silti että lauma saa olla alusta asti yhdessä ja mennään tarkkailulinjalla. Itsellä kun on nyt viikon "pentuvapaa", niin pystyn hyvin olemaan kotona ja katsomaan, ettei kähinät mene liian pahoiksi. Mutta kyllä mie silti enemmän uskon, että tilanne tasoittuu muutamassa päivässä.

Lohitahna yhdistää <3

Kuluseuranta 2017: Heinäkuu

tiistai 1. elokuuta 2017

Oops... I did it again... Eli shoppailin turhuuksia näädille. Ja uuden näädän. Ilman niitä heinäkuusta oltaisiin selvitty 112,90 eurolla käsittäen Mitellan, Itsyn, Miikkiksen ja Esterin penikkatautirokotukset ja Huiskun turkille sopivan kamman. Nyt meni 627,78€, eli lomarahat menivät Lystiin. Ja parvekkeelle hankittuun kiipeilypuuhun, uuteen leluun ja siistimpiin valjaisiin Mitellalle. Ja Lystin valjaskoruun, eli kaiverrettuun nimilaattaan. Minun ei taas pitänyt ostaa mitään ylimääräistä, mutta olen herkkä sortumisiin. Zooplus taas tekee sortumisista ihan liian helppoja, etenkin kun lomalla oli kotona ottamassa pakettia vastaan. Koetan ryhdistäytyä. Taas.

Ruokakulut pysyivät sen sijaan heinäkuun nollissa, nyt kun on keskittynyt tyhjentämään kaappeja. Kesäkuussa laadittuun varastojen tyhjennys -listaan ei ole tullut vielä yhtään tyhjenemispäivää. Miikkiksen hevipuolta en taas ole nyt erikseen laskenut, kun sille ei ole tullut erikseen juuri mitään hankittua. Torilta kun eksyy itselle välillä suht reilujakin satseja, niin niistä on sitten riittänyt samalla pojalle. Samaten pissa-alustojen ja siivossuihkeiden kanssa on menty varastojen turvin. Hyvällä tuurilla niitäkään ei tarvitse tilata vielä ainakaan pariin kuukauteen (tai siivoussuihkeita enää tänä vuonna).

Kyllä sitä silti edelleen noille kaikkea aina tahtoisi. Sitä vain unohtaa välillä leluja ja muita ostellessa, että parhaat jutut ovat usein ilmaisia: nytkin isoin Zooplus-hitti olivat tyhjät pahvilaatikot. Kyllä muitakin käytetään, mutta ei yhtä ahkerasti.

Enää vajaa viikko, niin saadaan Huiskukin kotiin. Sekin on kuulemma pieni apina <3

Heinäkuu

Näädille:

Ruuat & namit: -

Eläinlääkäri & lääkintä:
Joukkorokotus 100€

Tarpeelliset tarvikkeet:
Kampa Huiskulle 12,90€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":
Nimilaatta Lystille 6,90€
Karhunluola -raapimispuu 69,99€
Täytettävä Trixie-plyysikuutio ja 4 palloa 7,99€
Uudet valjaat Mitellalle 10,00€

Näyttely- ja yhdistyskulut: -

Kaloille:

Lemmikkien hankinta:
Lysti 400€
Lystin Turvasiru-rekisteröinti 20,00€


Yht. 627,78€


Mitellan uudet valjaat


 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI