Koottuja kuulumisia (taas)

Blogini päivittyy monesti 1-3 kertaa viikossa, joskus useamminkin. Suurimpana syynä on toki se, että pidän kirjoittamisesta. Toisena vähintään yhtä isona syynä on se, että nytkin kun väli kasvoi kahdeksaan päivään, minun on todella vaikea rajata postausta yhteen aiheeseen, kun sitten edellisen postauksen on taas tapahtunut vaikka ja mitä, joista monestakin saisi kokonaan omankin postauksensa. 

Matelijahuone on taas klassisessa "rakennamme uutta näyttelyä" -tilassa

Mutta jos tehdään taas vähän listaa ja katsotaan josko viikonloppuna ehtisi syventää jostain aiheesta.

Viime viikon sunnuntaina rescueviisikkoon kuuluva madagaskarin päivägekko Yondu muutti uuteen kotiin. Yondun piti alkuun jäädä Piparin tavoin kotiin, mutta aloin miettimään asiaa uusiksi, kun tuttu kertoi heidän madagaskarin päivägekkonsa kuolleen ja hänen terraarion jääneen tyhjilleen. Heillä oli entuudestaan kokemusta lajista ja kaikki valmiina uudelle perheenjäsenelle. Vastasin alkuun silti että ei, meillä ei ollut enää kotia etsiviä liskoja, vaan kaikki uudelleen sijoitettavat löysivät jo kodin. Asia jäi kuitenkin kytemään mieleni pohjalle, etenkin kun en ollut täysin täysin tyytyväinen siihen terraariojärjestelyyn, mikä meillä olisi ollut tällähetkellä Yondulle tarjota. Joten asiaa harkittuani päätin että Yondukin voisi muuttaa edelleen, koska tiesin, että muuten olisin kuitenkin päätynyt laittamaan hänen suunnitellun terraarioratkaisunsa uusiksi, mihin olisi mennyt sellaisia resursseja, jotka mieluummin käyttäisin toisin. 

Sille on syynsä, miksi näitä isompia järjestelyjä kutsutaan terraariotetrikseksi

Sunnuntaina alettiin myös tehdä matelijahuoneeseen tilaa autotallissa odottaville 180cm terraarioille. Myönnän, että ne tuli hankittua osittain sitä silmällä pitäen, että saisin vapautettua matelijahuoneesta pienempiä terraarioita esimerkiksi Karkki-viljakäärmeelle, jos hän olisi jäänyt. Mutta nyt kun meille jäi rescueviisikosta vain Pipari, terraariotetris on oikeastaan vieläkin palkitsevampaa, koska nyt saan siirrettyä useampia meillä jo asuvia tyyppejä isompiin terraarioihin. Itse kun koen pohjimmiltaan kuitenkin palkitsevammaksi parantaa olemassa olevien tyyppien elintiloja, kuin tunkea meille mahdollisimman paljon uusia tyyppejä, vaikka olen hyvä myös terraariotetriksen jälkimmäisessä muodossa tilanteen niin vaatiessa. Eilen saimme 180 senttiset terraariot vihdoin paikoilleen, ja viimeistään huomenna ehdin toivottavasti sisustamaan ainakin toisen niistä muuttokuntoon. 

Uusi terraariotorni

Mutta uusista tyypeistä puheenollen, tuli meille kyllä taas sellainenkin. Sain maanantaina ennen iltavuoroa viestiä käytettynä ostetusta terraariosta löytyneestä tuhatjalkaisesta, jonka osalta löytäjä ei oikein tiennyt, kuinka hänen pitäisi toimia. Annoin vinkkejä sekä tyypin pitämiseen, että siihen, jos hän ei halua pitää tyyppiä itse. Löytäjä päätyi jälkimmäiseen, joten viritin tyypille terraarion ennen töihin lähtöä, ja infosin Jussia, että löytäjä tulisi tuomaan tyypin kun Jussi pääsisi töistä. Koska tyyppi oli onnistunut jemmautumaan tyhjään terraarioon, oletin että kyseessä olisi ollut poikanen. Niinpä olikin iloinen yllätys, kun Jussi laittoi minulle kuvan uudesta perheenjäsenestämme, joka osoittautuikin aikuiseksi tansanian tuhatjalkaiseksi. Tuhikset ovat meillä olleet enemmän minun juttuni, mutta tämä tyyppi oli saanut löytäjältään nimekseen Tarzan ja on kauniin oliivinvärinen, joten Jussikin joutui kyllä myöntämään hänen olevan aika hieno tyyppi, ja että hän voisi kyllä ehdottomasti jäädä.  

Tarzan <3 Tästä kuvasta ei juuri välity värit, mutta näkee ainakin vähän tyypin kokoa

Valitettavasti uutisia on myös kissarintamalta. Mauno on syönyt nyt Ursocholia Resolorin ja erikoisruokavalion ohella kohta kolme viikkoa, mutta oksentelu on silti jatkunut. Niinpä Maunolla alkoi eilen antibioottikuuri, koska pelkkä Ursochol ei ole selvästi onnistunut rauhoittamaan sapen tilannetta riittävästi. Mikäli oireilu jatkuu vielä antibioottikuurin jälkeenkin, otetaan käyttöön myös kortisoni, mutta toivotaan että tilanne olisi viikon päästä jo parempi. Kuuriluontoisesti kolme lääkettäkin kun kyllä menee, ja toki tarvittaessa jatkuvastikin, mutta toki arkea helpottaisi se, jos homma saataisiin stabiloitumaan siihen, että uusia jatkuvia lääkityksiä olisi vain yksi aiemman lisäksi. Maunon kohdalla lääkitysrumba kun voi jatkua vielä yli kymmenen vuotta, jos homma pojan vaivat saadaan taas rauhoittumaan lääkkeillä.  

Fretit ovat kevään myötä taas mukana pelissä

Loppukevennyksenä todettakoon, että frettien sisäinen kello on siirtynyt kevääseen. Aitauksessa ei todellakaan nukuta enää tyytyväisenä "ihan sama" -asenteella, jos iltavillit uhkaavat jäädä välistä, ja aitaus ei aukea säälliseen aikaan. Ja koska koomausta on nyt takana useampi kuukausi, myös tyyppien käytöstavat ovat hieman ruosteessa etenkin sen osalta, että ihmisiä ei edelleenkään kiinnosta lähteä mukaan hammaspainiin, vaikka kuinka haastaisi näykkimällä jalasta. Jussilla on jo nyt ikävä talvinäätiä, ja itekin joudun ehkä myöntämään, että oli oikea ratkaisu olla menemättä tänä vuonna pentujonoon, sillä Löllö ei selvästi arvosta edes tätä aikuisten frettien aktivoitumista, vaikka pappakissa on saanut olla nyt varsin hyvin rauhassa.