Turun matelijamessut

"Oliko tämä sinun vai Suskun idea?" Jussi kysyi viime viikolla, kun hääräsin kämppää valmiiksi viikonloppua varten. 

"Minun, mutta Susku oli kyllä heti messissä kun ehdotin tätä hänelle" kuului vastaus.

"Tämä" ei tässä yhteydessä viittaa Turun matelijamessuihin - niistä kunnia kuuluu Tropicalssille ja Eläinten hyvinvointiyhdistys Lemmikki ry:lle, jotka tekivät uskomatonta työtä messujen kanssa. Mutta sillä hetkellä kun kuulin, että matelijamessut muuttavat Turkuun, minussa heräsi heti idea, että niihin voisi yhdistää myös jotain muuta. 

Messuvilinää ja minä punaisessa hameessa meidän myyntipöydän takana. Kuva: FrozenScales

Viime vuosina varmin paikka, joissa olen yleensä törmännyt ystävääni Suskuun, ovat erilaiset eläinaiheiset messut, joissa Susku on yleensä ollut opiskelijoidensa kanssa. Susku kun on nyt työskennyt eläinten hoidon ammatillisena opettajana Ahlmannilla, ja ollut aina kova järjestämään erilaisia projekteja opiskelijoilleen. Olen välillä miettinyt, että meiltäkin löytyisi vaikka mitä sopivaa projektia, mutta välimatkaa on aina ollut turhan paljon. Mutta sillä hetkellä kun kuulin, että matelijamessut tulevat Turkuun, arvasin että Susku opiskelijoineen tulisivat varmaan myös, joten menin kysymään, kiinnostaisiko Suskua tulla opiskelijoineen Turkuun mahdollisesti jo päivää aiemmin, mikäli majoitus järjestyisi. Että jos vedettäisiinkin vähän pidemmän kaavan kautta, ja tutustuttaisiin ensin perjantaina meidän jengiin, touhuttaisiin jotain niiden kanssa, ja jatkettaisiin tästä sitten yhdessä messuille lauantaina. 

Näinhän me sitten tehtiin. Minulla meinasi tulla pieni paniikki siinä, että olisin halunnut eläintilojen olevan taas jollain tasolla valmiit ennen opiskelijoiden saapumista (tai niin valmiit kuin ne ylipäätään voivat olla tässä meidän jatkuvassa projektiviidakossa). Mutta kun projekti-ideoita taas sateli nopeammin kuin vuorokauteen tunteja, päätin jättää pari projektia kesken tarkoituksella, ja jättää ne opiskelijoille. Niinpä kuningaspyton Pamelan uusi terraario vain kannettiin sisälle, ja jätettiin vielä sisustamatta, samoin kuin Jalapeno-tarantulan uusi terraario. Pamelan uudella terraariollakin oli pituutta yli kaksi metriä, niin sen ääressä oli tilaa useammalla häärätä. Ihan kaikkia eläintouhuja siili- ja frettiaitauksien siivouksista kaikkien eläinten ruokintaan en kuitenkaan halunnut jättää iltaan, vaikka apukäsiä olisikin ollut varmasti ollut tarjolla niihinkin, että eläimiä ehdittiin myös katsella, jutella niistä ja lämmittää myös saunaa. Sen sijaan esimerkiksi käärmeiden ruokinnoista iso osa oli ajoitettu niin, että mahdollisimman moni asiasta kiinnostunut opiskelija pääsi sitä kokeilemaan. 

Kuvat eivät tee oikeutta Pamelan uudelle terraariolle. Tulkaa vaikka katsomaan.

Pamela kurkkii muoviluolasta (näitä oli alunperin kaksi, mutta vaihdoin toisen messujen jälkeen kivijäljitelmäluolaan hankittuani sellaisen messuilta).

Mauno ja Löllö olivat taas ihan elementissään, kun koti täyttyi rapsuttajista, ja Mauno keikkuikin ison osan illasta jonkun olkapäillä tai matelijabunkkerin nojatuolin selkänojalla mukana touhuissa. Ainoa mikä Maunoa hieman harmitti oli parta-agama Lucin saama huomio, kun Luci taas tapansa mukaan pyysi päästä, ja pääsi, matelijahuoneeseen jaloittelemaan. Mauno ei oikein ymmärrä, miten se että lisko syö matoja ja torakoita voi olla hienompaa kuin kissa jota saa paijata. Mutta ihmisjoukon hyvä puoli on se, että ihmisjoukossa on yleensä aina joku, joka tarttuu vihjeeseen ja nappaa Maunon huomionsa keskipisteeksi liskon sijaan. 

Illan aikana Pamela ja Jalapeno saatiin muutettua uusiin terraarioihinsa, ja olen ollut siitä asti ihan fiiliksissä etenkin tuosta Pamelan uudesta terraariosta. Ei sillä, etteikö Jalapenonkin uudesta kodista olisi tullut erittäin hieno. Mutta minua on jo pidempään ahdistanut katsella Pamelaa hänen vanhassa terraariossaan, joka on kyllä paperilla ollut ihan riittävän kokoinen kuningaspytonille, mutta joka on vain tuntunut ihan liian pieneltä Pamelalle. Minimi- ja suositusmittojen lisäksi kun tulisi myös aina katsoa sitä eläintä ja sen käyttäytymistä asumuksessaan, ja tarvittaessa päivittää myös sen mukaan.  

Lisää messuvilinää. Tuo kuvan keskellä oleva violettikantinen tuhisboksi lähti lopulta meidän matkaan. Kuva: Miia Koivisto

Seuraavan aamun osalta olin ollut turhan optimistinen sen suhteen, kuinka nopeasti aamutoimet saadaan vedettyä, kun kotona yksitoista henkilöä ja kaksi vessaa, jonka lisäksi uskoin tietäväni reitin paremmin kuin navigaattori (virhe, johon sorrun erittäin harvoin), joten pääsimme tekemään aamulla messupöydän kasaamisen maailman ennätyksen. Kaikkien pöytien kun piti olla valmiina viimeistää klo 10.00, kun messut aukesivat yleisölle, ja me saavuimme raviradan pihaan klo 9.55 - ja olimme valmiit ajoissa. Ison joukon hyvä puoli kun on taas se, että auto saatiin kerralla tyhjäksi tavaroista, kun kantajia oli useita. Mutta tästä syystä minun tavallinen aamukierrokseni messuilla rauhassa ennen ovien aukeamista yleisölle jäi kummasti väliin. Annoin myös Jussin lähteä ensimmäisenä kiertämään, koska olin itse tehnyt kaksi merkittävää sortumista, kuningasboa Valtun sekä hyppyhämähäkki Pompon, jo ennen messujen aukeamista, joten päätin ettei se todellakaan haittaisi, jos missaisin jonkun houkutuksen messuilla istuessani oman myyntipöydän takana. 

Messuilla oli myös värityspiste lapsille Lemmikki Ry:n järjestämänä. Kuva: Miia Koivisto

Messutilan ollessa selvästi isompi kuin Hyvinkäällä, sen täyttymiseen meni hetki. Mutta sen jälkeen kun väkimassa oli ehtinyt levittäytyä koko messutilaan, kuhina jatkui tasaisena viimeiselle messutunnille asti - ja se viimeinen messutuntikin oli jo bonuskierrosta. Jono kun oli jatkunut tasaisena virtana klo 10-14, niin kahdelta näytteilleasettajilta tultiin sitten kysymään, olisiko kaikkien mitenkään mahdollista olla paikalla tuntia pidempään, että kaikki jonossa olijat ehtivät varmasti kiertää messut läpi. Niinpä messujen aukioloaikaa pidennettiin lennosta tunnilla, koska kukaan ei ollut varautunut että ihmisiä olisi jonoksi asti vielä aamun jälkeenkin. Meilläkään omasta pöydästä ei jäänyt juuri mitään kannettavaa kotiinpäin, mutta messushoppailut pitivät huolen siitä, että emme kuitenkaan lähteneet tyhjin käsin. Tällä kertaa Jussi oli meistä se, joka ei sortunut mihinkään. Minulle tuli ennen messujen aukeamista sovittujen Valtun, Pompon, Porcellio Laevis- siirojen ja kasvipaketin lisäksi uusi kiipeilupuu pikkusiilitanreeki Simolle, uusi luola Pamelalle, palapelijoulukalenteri, muutamia tarvikehankintoja sekä yli 70 tuhatjalkaista paria eri lajia, kun yksi tuttu myi messujen päätteeksi yhden lajin kasvatuslaatikkonsa kokonaan pois. 

Jalapeno tutkimassa uutta terraariotaan

Jalapenon uusi terraario

Sunnuntai ja alkuviikko ovatkin menneet sitten messuista toipuessa ja uusien tyyppien kämppiä laitellessa. Oli tuo kyllä aikamoinen rutistus. Mutta toivottavasti saimme tehtyä opiskelijoille joukon hyviä muistoja, sen lisäksi että pääsimme tapaamaan lauantaina messuilla monia tuttuja. Itseäni kun on jäänyt omista eläintenhoitajaopinnoista ehkä eniten harmittamaan se, että pandemia-ajan takia saimme hädintuskin tavata edes omia kurssikavereita, ja lähes kaikki ekskursiot jouduttiin pandemiarajoitusten vuoksi perumaan. 

Messu- ja muissa tohinoissa unohdin myös kuvaamisen ihan kokonaan, joten osa tämän postauksen kuvista on lainattu muilta. Kiitos kuvista asianosaisille!