Flunssaa, flunssaa, flunssaa

Flunssa tai flunssakierre on nyt päällä neljättä viikkoa, ja olo alkaa olla aika halolla päällä lyöty. Välillä se on ollut vain enempi ärsyttävä, kun korvat ovat olleet lukossa ja olo vähän nuutunut. Välillä taas vienyt jalat kunnolla alta. En edes muista milloin sama flunssa tai flunssaputki olisi viimeksi vienyt minut kolme kertaa sänkypotilaaksi. Mutta kun päässä huippaa, tärisee ja vuoroon on jäässä ja hikoilee, välillä on ollut pakko luovuttaa ja jäädä kotiin nukkumaan. Tosin niinäkin päivinä kun viimeksi kuluneena parina viikkona on jaksanut käydä töissä, kotiin tultua on jaksanut lähinnä heittää pakastepitsan uuniin ja nukkua sohvalla pitkät päikkärit, että on jaksanut sitten hoitaa eläimet. Sosiaalinen elämäkin on siis ollut melko tauolla, ja rajoittunut lähinnä maanantaiseen Turun Rage Roomin Hydrid Roomin -testaukseen, kun arpaonni osui kohdalle, ja voitin ilmaisen testipelin. Se toikin todella tervetullutta vaihtelua arkeen, kun pääsi kokeilemaan jotain mitä ei ole tehnyt koskaan ennen. Siitä villiintyikin ihan siinä määrin, että maantaina tuli käytyä samalla reissulla myös ruokakaupassa.

Nutskusta se on vain kiva, että pyykkikorissa on pehmikettä

Samalla viimeksi kuluneet viikot ovat olleet hyvä muistutus siitä, että nyt on oikeasti hyvä hetki vähän himmailla lauman koon kasvun kanssa. Silloin kun olemme Jussin kanssa molemmat kotona ja terveinä, en voi kieltää, etteikö sitä välillä haaveilisi vaikka mistä: siitä kuinka alkaisi kasvattaa nataleita ruuaksi freteille ja käärmeille. Kuinka joku iso lisko olisi ihana. Kuinka täydellisesti Safi-kissa olisi voinut sopia meidän laumaan (nyt neiti on päässyt koeajalle kotiin, jossa saa viettää toivottavasti loppuelämänsä). Kuinka kiva olisi jos olkkarissakin olisi jokin iso nuolimyrkkysammakkoterraario. Kuinka täydellisen ihania pentuja Mana-fretti saa ehkä ensivuonna. Nyt kun on ollut useamman viikkoa puolikuntoinen, ja Jussilla on ollut paljon pitkiä päivystyksiä joiden myötä hän on välillä myös yöpynyt työpaikkakunnilla, sitä on saanut taas muistutuksen myös siitä toisesta puolesta: kotona olevat eläimet on kyettävä hoitamaan kaikissa tilanteissa. Yleensä Jussin työvuorot eivät kauheasti rassaa minua, mutta nyt yhdistettynä siihen, että itse olen ollut kipeänä en ole ollut aina niin innoissaan siitä, kun vastuu koko laumasta on ollut joinain päivinä kokonaan itselläni. Jussin ollessa kotona me kun jaamme vastuuta niin ruokinnoissa kuin siivouksissakin, ja Jussi on omimmassa elementissään noiden lauman sosiaalisimpien ja eniten ihmisseuraa kysyvien tyyppien kanssa. Itse en ole kokoaikaa osannut arvostaa yhtä paljoa sitä, että kun muutenkin tuntuu että on tukehtumassa ja henki kulkee enää suun kautta, Mauno koittaa parkkeerata suoraan naamalle ollakseen mahdollisimman lähellä. Tai kun koittaa sekoittaa Miikkikselle maksan toimintaa tukevia lisäravinteita kuppiin, Aino pomppii tasolle kärttämään omaa annostaan ja meinaa tiputtaa koko kupin. Ja kun pääsee vihdoin takaisin sohvalle, joku freteistä livahtaa viltin alle ja koittaa haastaa hammaspainiin.

Justiinasta ja Maunosta sekään ei haittaa, että pestyt viltit eivät ole eksyneet vielä kaappiin asti

Mutta vaikka väsymyksen keskellä ei aina ole vältytty kiroilulta ja turhautumiselta, mahtuu kuluneisiin viikkoihin myös paljon hyviä hetkiä. Sekä näiden omien tyyppien kanssa, että lainalasten: nyt niitä kun on jo useampi, kun hoitorotta Mustis synnytti naperonsa maanantaina (koitan ehtiä tehdä rottaperheestä oman päivityksensä loppuviikosta, kun kasvattajakin on ehtinyt käydä katsomassa pennut läpi). Siinä suli hetkeksi useampi vuosi välistä pois, kun yli viiden vuoden tauon jälkeen näki ensikertaa vastasyntyneitä rottanakeroita. Ja eiköhän tämä muutenkin taas iloksi muutu: Jussi palasi eilen yöllä Porista, ja seuraavalla viikolla hänellä pitäisi olla vapaapäiviä enemmän kuin työpäiviä. Ja ensiviikolla on tulossa taas siivooja hävittämään merkit viime viikkojen laiminlyönneistä kodin puhtaanapidossa. Sairastaessa on myös ihan kiva, että kotona on lääkäri: siinä saa helposti itselle optimoidut lääkekombot ilman että pitää raahautua työterveyteen selittämään vieraalle ihmiselle mikä vaivaa, mitä on käyttänyt aiemmin ja mitkä lääkkeet on kokenut toimivimmiksi ja mitä ei ole vielä koittanut. Ja voi puhelimessakin kysyä ihan suoraan, että mitä meidän lääkekaapista kannattaa ottaa.