Tytöillä on ollut jo reilun vuoden oma Prince-mökki. Useamman kuukauden mökin kattoterassi on toimittanut myös tyttöjen ruokintapaikan virkaa, ja toiminutkin siinä oikein hyvin. Ainoa vain, että jatkuva ruokasotkujen pyyhkiminen kulutti pikkuhiljaa kokonaan pois mökin alkuperäisen maalipinnan, ja mökki muuttui paitsi vähän kulahtaneeksi, myös koko ajan vaikeamman puhdistaa paljaan puupinnan myötä. Niinpä mökille päätettiin tehdä pieni kasvojen kohotus kokonaan uuden maalipinnan myötä, minkä myötä neidit menettivät mökkinsä hetkeksi.

Ennen maalausta mökki sai perusteellisen pesun Tehotuotteen rasvanpoistolla ja karhealla siivoussienellä. Hiomisen jätin tällä kertaa väliin, se ja pohjamaali laitetaan harkintaan ensikerralla, jos tuntuu että uudelle mökkiremontille tulee tarvetta turhan pian edellisen jälkeen. Nyt siirryttiin suoraan maalaushommiin sitten kun mökki oli pesun jälkeen kuivunut. Maaliksi valittiin myyjän suosituksesta Teknos Aqua Futura 80. Valkoinen maali otettiin kiiltävänä, ja pinkiksi sävytetty maali puolikiiltävänä.

Tästä lähdettiin liikkeelle

Ensin otettiin työn alle valkoiseksi suunnitellut osat. Tässä kohtaa en vielä teippaillut mitään, sillä ajattelin pinkin kuitenkin peittävän mahdolliset lipsumiset pinkeiksi kaavailuille alueille. Maalikaupan myyjä oli suositellut ainakin kahta maalikerrosta riittävän peittävän pinnan aikaansaamiseksi, mutta koska valkoiset osat tulevat olemaan eniten alttiina kulutukselle, päädyin kolmeen maalikerrokseen valkoisen osalta. Maalin kuivumisajaksi oli ilmoitettu 14 tuntia, joten kerrosten maalaamisen välillä tuli pidettyä aina päivä väliä. Lopullisen kovuuden maalikerroksen ilmoitettiin kuitenkin saavan vasta pidemmän ajan päästä, mikä kanssa vaikutti päätökseeni maalata ensin valkoiset osat, jotta niillä olisi eniten aikaa kovettua ennen mökin paluuta käyttöön.

Kun valkoiset osat olivat ehtineet kuivua pari päivää, suojasin valkoisen ja pinkin rajapinnassa olevat valkoiset osat maalarinteipillä. Sen jälkeen mökki alkoi saada väriä. Olin arponut sopivaa sävyä kaupassa hyvän aikaa, mutta heti kun maalaaminen lähti käyntiin, olin hyvin tyytyväinen valintaani. Tyttöjen mökistä lähti tulemaan oikein herkullisen värinen. Harmi vain, että en tajunnut ottaa sävyn nimeä heti ylös mahdollista myöhempää tarvetta varten, mutta kai sen sitten jostain saa kaivettua esiin. Jos ei muuten, niin viimeistään toimittamalla sävytetyn maalipurkin merkinnät sinne liikkeeseen, mistä maali ostettiin.

Seuraava jännitys olikin sitten teippien poisto, mitä seurasi pieni harmistus. Joko maali ei ollut ehtinyt kuivua tarpeeksi, tai teippi oli turhan kiinnittyvää tavaraa, mutta osa valkoisesta maalista oli jäänyt kiinni teippiin. Mökin käyttöön palautus sai siis odottaa vielä pari päivää, kun jouduin paikkamaalaamaan muutamia kohtia. Viimeiset paikkamaalaukset tein tosin vielä siinä kohtaa, kun mökki oli jo siirretty näätähuoneeseen, kun parempi valo ja eri katselukulma paljastivat kaiteista vielä pari kohtaa, jotka kaipasivat paikkausta. Niiden jälkeen aloin kyllä olla lopputulokseen varsin tyytyväinen. Täytyy sitten ensiviikolla saapuvan seuraavan maalausprojektin kanssa laittaa teippi vaihtoon, ja jättää tämänkertaista pidemmät kuivumisajat, josko tältä ongelmalta sillä tavalla vältyttäisiin.

Mutta tässä se on: tyttöjen ikiuusi Princess-mökki!

Kuluseuranta 2019: helmikuu

Tiedättekö sen tunteen, että kun rahaa lähtee kulumaan enemmän, kaikki pienemmät hankinnat on helppo heittää samaan konkurssiin? Helmikuussa käytiin kahdesti eläinlääkärillä, tehtiin kaksi isompaa ruokatilausta ja tilattiin Yhdysvalloista Midwestin häkki, johon ihastuin Valentinessa. Näiden jälkeen muutamiin petisortumisiin, valjaisiin ja Prince-mökin kunnostukseen hankitut maalit eivät tuntuneet enää missään, sillä kuka nyt moisia pikkusummia enää noiden isompien jälkeen laskee - paitsi loppukuusta, kun tulee kuluseurannan aika.

Tuliko sitä tahnaa?

Kai se on todettava, että helmikuussa lähti taas vähän mopo käsistä. Toki iso osa kuluista oli sellaisia, jotka ovat enemmän välttämättömiä (eläinlääkäri, ruoka), mutta kyllä niihin leluihin, peteihin ja muuhun ekstraankin saatiin taas menemään yli 470€. Mikä kirpaisee enemmän nyt kuin sitten, kun ehdin ensikuun puolella esitellä mitä sillä on hankittu. Prince-mökin kunnostus kun alkaa olla jo valmis, ja sille on tulossa kaveriksi toinen mökki, joka tulee saamaan saman värimaailman. Ja ottaen huomioon paljonko varastosta jo löytyy playpenejä ja kevytaitauksia, uusi näyttelyhäkki menee meillä ehdottomasti hömppäkategoriaan. Silti en voi väittää, ettenkö odottaisi innolla, että pääsen tutkimaan sitä lähietäisyydeltä heti kun paketti ehtii Suomeen saakka.

Mutta nyt pakastimet täynnä ja pissa-alustoja yhä varastossa lähdetään optimistisesti kohti maaliskuuta, josko saisin pidettyä itselleni taas tiukempaa kulukuria.

Helmikuu

Ruuat & namit:
4kg hiiriä 160€
1 kg tipuja 21€
3kpl marsuja 13,50€
6kpl viiriäisiä 18€
toimituskulut IceMice 25,00€
1kg broilerin kaulat 4,99€
kaninsisäelinseos 3,42kg 44,45€
kanin lihaiset luut 1,26kg 10,08€
kanin päät 10kg 30,00€
kanin pinkit 1,64kg 32,79€
toimituskulut kanitilaus 13,90€
Purrfect -lohitahna 3,29€
Oleum Canis -lohiöljy 250ml 7,99€
Tubidog -lohitahna 12*75g 19,96€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Itsyn 9,4mg hormoni-implantti 228€
Esterin lopetus 100€
Esterin tuhkaus 38€

Tarpeelliset tarvikkeet: -

Lelut, pedit & muu ekstra:
kaksi petiä näyttelystä 20€
leikkitunneli 12,90€
kettulelu 2€
Sydänlaatta 3,49€
Palazzo -kissanmökki 79,99€
valjaat 16€
Midwest Cat playpen -näyttelyhäkki 266,83€
ääntelevä kissanminttuhiiri 3kpl 4,49€
maalit ja pensselit Prince-mökin kunnostukseen 66,35€

Näyttely- ja yhdistyskulut: -

Lemmikkien hankinta: -


YHT. 1243€

R.i.p. Esteri

Eilen tehtiin päätös, joka oli yhtäaikaa todella vaikea ja todella helppo: Esteri päästettiin nukkumaan. Kun Esteriltä löytyi patti päivä ennen Valentinea ja sille varattiin eläinlääkäriaika tämän viikon maanantaille, sekä minä että Jussi olimme kumpikin vielä varsin optimistisia. Patti vaikutti hyvänlaatuiselta, mummu oli virkeä ja ruoka maistui entiseen tapaan. Kumpikaan meistä ei nähnyt mitään estettä sille, etteikö pattia voisi saada leikatuksi, ja siinä samalla tarkistettua mummuskan hampaat ja otettua verikokeet, jotta saataisiin parempi kuva siitä, missä mummuskan terveydentilan suhteen mennään. Toki siitä toisestakin vaihtoehdosta puhuttiin, siitä jos patti ei olisikaan kohtalaisen harmiton pehmytkudoskasvain, ja sovittiin, että huonompiennusteista pattia ei lähdettäisi leikkaamaan. Mutta Esterin patti oli pehmeän ja mobiilin oloinen, vaikka se toki sijaitsisikin suoraan alimman nisän alapuolella. Tarrauduimme siihen toivoon, että kyseessä on lipooma, ja se poistetaan. Ja optimistisimpina hetkinä puhuimme jopa siitä, että patin poisto voisi ehkä auttaa hutikakkoihinkin, koska patti selvästi painoi mummuskan virtsarakkoa, ja siten varmasti edisti sen tiputtelua.

Perjantaina Esterillä tuli kuitenkin uusia oireita: se alkoi ripuloida. Riippumatta siitä, mitä se söi, kaikki tuli ulos juoksevana keltaisena vesiripulina. Esterille otettiin olohuoneeseen oma aitaus, jotta sen juomisia ja syömisiä oli helpompi valvoa, ja arvioida nesteytystarvetta. Esteri kuitenkin söi ja joi koko ajan normaalisti, eikä lähtenyt kuivumaan, joten emme lähteneet vielä viikonlopun aikana viemään sitä minnekään päivystykseen, vaan päätimme odottaa maanantain lääkäriaikaa. Huisku, Mitella ja Lysti kiipesivät kukin vuorollaan moikkailemaan mummua aitaukseen, ja nukkumaan välillä sen kanssa. Etenkin sunnuntain Huisku vietti hyvin tiiviisti Esterin seurassa hoitaen mummuskan korvia ja turkkia. Esteri nukkui paljon, ja sen liikkuminen alkoi käydä aiempaa hankalamman näköiseksi sen yrittäessä kävellessä välttää kasvaimen osumista jalkaan. Siinä kohtaa vahvistui päätös siitä, että mikäli kasvainta ei pystytä poistamaan, Esteri päästetään nukkumaan.

Alunperin Jussin oli tarkoitus lähteä eläinlääkärille kahdestaan Esterin kanssa, sillä maanantaille saatu aika meni päällekkäin töideni kanssa. Aikaa varatessa kun oli varauduttu leikkaukseen, ja Raulio ei ota nukutusta vaativia potilaita ilta-ajoille. Viikonlopun aikana tulleiden oireiden myötä sitä pelkäsi kuitenkin koko ajan enemmän, että vastaanotolla joudutaan ehkä tekemään se lopullinen päätös, ja olin yhtä haluton sälyttämään sen kokonaan Jussin vastuulle, kuin tekemään sen mahdollisesti puhelimessa töissä kesken työpäivän. Niinpä meni heti aamusta selittämään tilanteen työnantajalle, ja pyytämään puoli päivää vapaata. Ajankohta ei ollut omalle lomalle paras mahdollinen, sillä meidän varasto on juuri muuttamassa uusiin tiloihin, mutta sain vapaan silti. Ja onneksi sain.

Kun Jussi haki minut töistä puolilta päivin ja lähdimme kohti Vantaata, kumpikin vielä toivoi, että palaisimme mummuskan kanssa. Kumpikin toivoi sitä kuitenkin enää pidäteltyjen kyyneleiden kanssa yhtä tietoisina siitä, että uudet oireet huomioonottaen ennuste oli selvästi huonompi kuin viikko sitten, vaikka lähdettäisiinkin leikkaamaan. Ja vaikka viimeiseen asti haluttiin toivoa, matkalla pysähdyttiin vielä Mustiin ja Mirriin ostamaan lohitahnaa. Jos Esteri leikattaisiin, se ei toki saisi syödä mitään ennen leikkausta, mutta jos... Jos se pitäisi laittaa nukkumaan, se voisi hyvin syödä lohitahnaa kunnes nukahtaisi.

Rauliolle päästyä tuomio tuli nopeasti: patti oli ihan liian kova ollakseen lipooma. Sen sijainti ja rakenne huomioon ottaen ei ollut epäilystäkään etteikö kyseessä olisi nisäkasvain. Ja ottaen huomioon että nisäkasvaimet ovat freteillä lähes poikkeuksetta pahalaatuisia ja että Esterillä oli kasvaimen lisäksi muitakin oireita, Raulio ilmoitti suoraan, että leikkaus ei ole vaihtoehto. Ja ottaen huomioon ripuli ja pidätysongelmat, oli hänestäkin tilanteessa vain yksi Esterin kannalta reilu vaihtoehto. Ja vaikka sitä oli viimeiseen asti halunnut pitää kiinni niistä muistakin vaihtoehdoista, kyllä kumpikin meistä oli samaan aikaan tiennyt, että tilanne on oikeasti paha. Niinpä päätöstä ei tarvinnut siinä enää miettiä, olihan se jo sovittu, että jos ei voida leikata, mummu pääsee nukkumaan. Niinpä repusta kaivettiin lohitahna, ja kun Esteri ei jaksanut enää lipoa tahnaa unen tehdessä tuloaan, pääsi se syliin siksi aikaa, että uni syveni tarpeeksi viimeiselle piikille. Ja ikiunen tultua mummu kiedottiin boksissa olleeseen vilttiin kotimatkaa varten, sillä Jussi halusi mummulle samanlaisen yksilötuhkauksen kuin Snurrellekin.

Autoon päästyä Jussi kaivoi auton perästä ison paperirullan nenäliinoiksi. Hän oli pakannut sen, koska kyllä hänkin sen tiesi, että ennuste oli alunalkaenkin huono. Samasta syystä hän oli vielä ennen lähtöä päästänyt lauman Esterin seuraan jättämään hyvästit. Silti kotiin päästyä Esteri näytettiin vielä laumalle, kun Huisku tuli sitä heti etsimään. Jos se olisikin ollut hoitajien omistautumisesta ja huolenpidosta kiinni, tämän lauman kanssa Esteri olisi elänyt ikuisesti. Nyt ei voinut muuta kuin päästää toisen lähtemään.

Surun rinnalla on kuitenkin myös kiitollisuus: kiitollisuus kaikista niistä vuosista, joita mummuskan kanssa saatiin. Ja siitä, kuinka hienoa laumaa se on ollut meille rakentamassa opettaen minua frettimammaksi ja nuorisoa tavoille.

Lepää rauhassa rakas.
Esteri
2011-2019

Varjoja ja valoa

Eilen oli Valentine -frettinäyttely, joka tulee saamaan oman postauksena myöhemmin. Meillä oli lopulta mukana näyttelyssä kolme näätää ilmoitetusta viidestä. Nutella jäi pois siitä ihanasta syystä, että täällä toivotaan nyt todella, että neiti olisi kantavana. Esteri jäi pois siitä ikävästä syystä, että se on vanhentunut selvästi joulun jälkeen, ja ilta ennen näyttelyä siltä löytyi pehmytkudoskasvaimelta vaikuttava patti. Tunteet vetävät siis kunnolla vuoristorataa, kun toisaalta odotetaan kovasti syntymän ihmettä, ja mahdollista uutta prinsessaa. Toisaalta taas varaudutaan siihen, että yhteinen aika lauman vanhimman kanssa saattaa olla käymässä vähiin.

Nutella ja Mitella tutkivat näyttelyshoppailuja

Jos Nutellan kanssa kaikki menee hyvin, saattaa se synnyttää pentunsa jo viiden viikon päästä. Nutellaa ja Rapusta koitettiin yhdistää vielä neljännen kerran torstaina illalla ennen Rapusen lähtöä, ja silloin aiemmin kovin suostuvainen neiti antoi herralle tylyt pakit. Nyt pidetään sitten kaikki peukut pystyssä, että neidin muuttunut suhtautuminen johtuisi siitä, että astuminen onnistui jo aiemmin, ja että neiti olisi kantavana. Siihen että jotain on ainakin tapahtumassa viittaisi sekin, että vulvan turvotus on lähtenyt nyt laskemaan.

Esterin kohdalla sisäsiisteys alkoi rakoilla joulun jälkeen, ja sillä alkoi tulla aiempaa enemmän huteja. Nyt viime päivinä hudit ovat entisestään lisääntyneet, ja ulostuskertojen välillä mummuska tekee välillä minipissoja ja kakkoja, jotka vaikuttavat siltä, että sillä olisi vaikeuksia saada rakko kerralla tyhjäksi. Perjantaina illalla Esteriltä löytyi sitten alapäästä virtsarakon vierestä viinirypäleen kokoinen patti. Patti vaikuttaa hyvin pinnalliselta ja liikkuvalta, joten Jussi epäilee että se saattaisi olla hyvälaatuinen pehmytkudoskasvain, joka ei ole kiinnittynyt mihinkään elimeen. Mikäli Jussi on oikeassa, patti saattaa olla helposti poistettavissa kevyessä anestesiassa yhdellä pienellä pintaviillolla. Ja parhaassa tapauksessa se on myös se mikä on painanut virtsarakkoa, ja sen poistaminen helpottaisi myös pissailuongelmaa. Pahemmassa tapauksessa kasvain on vähemmän harmiton, tai lisääntynyt ulostaminen johtuu siitä, että ruoka ei enää imeydy entiseen tahtiin, mistä johtuen isompi osa siitä tulee läpi.

Esteri on tyytyväinen, kun Mitella ja Huisku palautettiin näyttelystä kotiin

Nutellan kanssa Sarianna on vähän taipuvainen siihen suuntaan, että tyttöä ei välttämättä ultrata, eli sen kohdalla nyt lähinnä odotellaan miten tilanne etenee. Esterille koitetaan saada eläinlääkäriaika loppuviikkoon, jotta patti saataisiin tutkittua ja tarkistettua samalla mummuskan hampaat ja otettua verikokeet. Niiden pohjalta mietitään sitten jatkoa. Esterillä on nyt ikää lähes kahdeksan vuotta, eli en usko, että se kestäisi enää mitään mittavampia leikkauksia, tai että ennuste sellaisesta toipumiselle olisi hyvä. Mutta toivotaan nyt todella, että nämä jutut vielä hoituisivat kevyessä anestesiassa, ja saataisiin pitää mummu vielä kanssamme virkeänä ja mukana touhuissa. Nytkin mummu kun selvästi ilahtui, kun se sai näyttelyn jälkeen pentunsa takaisin, ja tämä päivä sillä on mennyt taas pitkälti suojattiensa kanssa. 

Rakkaudentäyteinen viikonvaihde

Rapunen saapui sovitusti perjantaina, ja sen jälkeen täällä onkin ollut vilinää. Sekä näätien parissa, sillä kiimaisen uroksen ilmestyminen asuntoon on saanut etenkin meidän hormonihyrrän aiempaa enemmän kierroksille, mutta myös vierailujen muodossa. Sarianna on käynyt luonnollisesti useamman kerran katsomassa jalostuspariaan ja valvomassa astutuksia, ja Sariannan lisäksi täällä on poikennut myös pari pentujonolaista, jotka odottavat vähintään yhtä kovasti Nutskun ja Rapusen pentuja kuin minäkin ja ovat halunneet tavata molemmat tulevista vanhemmista. Tällä hetkellä kun on se tilanne, että jos pennut syntyvät, ja niitä syntyy useampia, pennuista jopa neljä saattaa jäädä Turkuun tai sen välittömään läheisyyteen. Mikä olisi tietty ihan huippua, etenkin kun ainakin parilla pennun odottajista olisi ainakin näin alustavasti kiinnostusta pentutreffailuunkin.

Nutellan studioposeeraus.

Rapunen tahtoo tietää, missä neidit ovat.

Parin ensimmäisiä treffejä olin odottanut vähän jännityksellä, sillä olin jo ennalta kuullut, että touhu voi olla varsin rajun näköistä ja välillä äänekästäkin. Rapunen ja Nutsku osoittautuivat kuitenkin varsin rauhalliseksi pariksi, jonka lisäksi hommaa edisti se, että pienen alkuihmettelyn jälkeen kumpikin oli hommassa yhtä lailla messissä. Nutellakin on ollut pikemmin kiimainen nymfomaani kuin kaino neito, ja tehnyt treffien välillä kaikkensa murtautuakseen takaisin Rapusen puolelle jatkamaan hommia. Ja Rapusen astuessa Nutella on antanut uroksen pitää itseään otteessa tunnista toiseen edes koittamatta rimpuilla itseään irti. Tietenkin homman rauhallisuus voi olla osittain kiinni myös siitä, mihin sitä vertaa: meillä tytöt käyttävät välillä jo leikkipainiessaan niin rajujan otteita, että minusta Rapusen riepottelu oli siihen verrattuna kesyä. Sariannan lauma taas on sen verran rauhallisempi, että heillä leikit jäävät kuulemma kauaksi tuosta.

Ensimmäinen yhdistäminen tapahtui lauantaina, ja se oli aluksi vielä hapuilevampaa, kun kahdella ensikertalaisella ei ollut ihan tarkkaa visiota, miten hommassa edetä. Höpinää riitti puolin ja toisin, mutta ekat pökkimiset osuivat vähän minne sattuu, ja hyvää niskaotetta haettiin välillä kaulan ja korvankin puolelta, mistä tuli neidin taholta hieman sanomista. Mutta jo sunnuntaina kun pari pääsi seuraavan kerran yhteen Rapunen hyppäsi selkään sillä sekunnilla kun näädät laskettiin samaan tilaan, oikea ote löytyi heti ja touhu näytti muutenkin enemmän siltä miltä pitää. Ja sama toistui myös tiistain treffeillä. Eli nyt pitäisi olla kyllä kaikki edellytykset sille, että Nutsku on kantavana, eikä paria voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Ja on vähintäänkin ihme, jos Nutella ei kolmien treffien jälkeen ole vähintäänkin valeraskaana, mikä onkin sitten se seuraava jännityksen aihe, jos kiima lähtee nyt väistymään, kuten odotettavissa on. 

Pari lämmittelee ensitreffeillä

Sunnuntai oli treffipäivistä se jolloin edettiin pisimmän kaavan mukaan, sillä silloin Sariannallakin oli vapaata. Heräsin silloin aamulla kunnon migreenikohtaukseen, mutta onneksi sen pahin terä taittui jo ennen Sariannan tuloa. Sen jälkeen loppupäivä menikin pitkälti näätähuoneessa höpöttäen ja parin touhuilua seuraten. Välissä pidettiin ruoka- ja Nutella-pullatauko, ja tauon aikana Nutella ravasi ainakin kymmenen kertaa katsomassa näätähuoneen portilla, joko sulhon luo pääsisi takaisin. Sinä päivänä pari ehtikin viettää aikaa yhdessä useita tunteja, eli Rapusella oli sekä paljon aikaa että tilaisuuksia astua neitiä, ja se viettikin suurimman osan ajasta neidin selässä. Siitä huolimatta, että useamman tunnin jälkeenkään pari ei osoittautunut toisiaan kohtaan liian rajuja otteita eikä ongelmia ilmennyt, päätettiin pysyä siinä, että pari on yhdessä vain tarkan valvonnan alla molempien turvallisuuden takaamiseksi.

Pitäähän sitä varata ihmisille sunnuntaieväät teemaan sopiviksi

Muun aikaa onkin sitten touhuttu näätien kanssa arkisempia juttuja. Tämä on ollut itsellekin vielä aiempaa parempi tilaisuus tutustua Rapuseen, ja niinpä pojan kanssa on tullut vietettyä aikaa myös näätähuoneessa seurustellen, ja ottamalla sitä mukaan niin siivoustouhuihin kuin kaappien inventointiinkin. Tyttöjen puolella ilman tyttöjä touhutessa pojan huomio on luonnollisesti ollut aika paljon hajuissa ja etsimisessä, mutta siitä huolimatta poika on ollut varsin leppoisan ja kiltin oloinen tapaus, vaikka voisi kuvitella, että hormonihuuruissa oleva eläin ei ehkä olisi se helpoin mahdollinen tyyppi etenkään vieraalle ja vieraassa ympäristössä. Pojan täällä osoittama puheliaisuus ei kyllä kuulemma ole kuitenkaan sitä ominta Rapusta, vaan kiiman ja neitien inspiroimaa. Mutta sitä höpinää on täällä kyllä riittänyt, sillä Nutella on normaalistikin yksi meidän puheliaimpia näätiä, ja se käy koko ajan portilla vastailemassa pojan juttuihin.

Rapunen päätti kruunata itsensä Prince-mökin valtiaaksi

Nyt Rapusen paluu Jyväskylään pikkuhiljaa lähenee, ja se on vielä vähän auki, tuleeko parille vielä yhdet treffit ennen lähtöä. Sen jälkeen onkin edessä taas odottelua, kun aletaan katsoa, väistyvätkö kiiman merkit ja alkaako Nutella osoittaa tiineyden merkkejä.

Treffijuttujen ohella ehdimme lauantaina poiketa myös Skanssin Mustissa ja Mirrissä lemmikkikuvaajalla, niin saatiin Nutskusta ja Justiinastakin ensimmäiset ammattikuvaajan ottamat studiokuvat ja Huiskusta uudet kuvat nyt kun sillä on aikuiskarva. Etenkin Nutellan kuvasta tuli ihan mielettömän kiva, enkä olisi ikinä uskonut, että siitä neidistä voi saada noin kivan kuvan niin jännässä paikassa kuin eläinkaupassa. Mutta nyt on sitten Sariannallakin tuore ja tarkka kuva päivitettäväksi jalostuseläinsivulleen juuri sopivasti ennen pentukauden alkua. Kuvista ei ihan heti uskoisi, että Petri Kajander ei ole kuulemma koskaan aiemmin kuvannut frettejä.

Justiina pääsi myös studiokuviin.

Ja Huisku.

Treffit lähenee

Tänään sovittiin päivä, koska Rapunen ottaa suunnan kohti Turkua, ja nuoripari pääsee tapaamaan toisensa. Homma aikaistui hieman Valentinesta, ja herra saapuu meidän vieraaksemme tämän viikon perjantaina. Sitä ennen täytyykin sitten siivota perimmäisestä näätähuoneesta kunnon morsiussviitti, ja laittaa Nutsku kirjailemaan sinne hieman hajuterveisiä. Sydämellinen kynttiläillallinen ja romanttiset balladit ovat vielä harkinnassa.

Tilakysymystä pohtiessamme päädyimme Sariannan kanssa siihen, että Rapunen tulee suoraan meille. Herra pääsee sitten heti tyttöjen hajuihin, eikä Sariannan tarvitse sumplia niin monen kiimaisen uroksen kanssa kotonaan. Varsinainen astutustilanne tulee sitten tapahtumaan Sariannan valvonnan alla täällä, ja muun aikaa Rapunen tulee nauttimaan privaattihuoneesta Jaanin frettihotellissa kuten aiemmatkin hoidokit. Takaisin Jyväskylään Rapunen palaa Valentinesta.

Tässä vaiheessa vulvan alueen turvotuksen huomaa monesti jo Nutellan leikkiessäkin, vaikka ei edes vartavasten kurkkisi alapäätä

Samalla lukittiin sitten muutama muutos meidän näyttelysuunnitelmiin. Valentineen lähdetään suunnitelmien mukaan, mutta Nutella ei lähde mukaan vaikka se onkin ilmoitettu. Se saa jäädä kotiin lepäilemään astutuksen jäljiltä, ja toivottavasti aloittelemaan mammalomaansa. Viron näyttelyyn meillä on kanssa ilmoitettu pari näätää, mutta se jätetään nyt kokonaan väliin. Nutskun kanssa kun lähdetään astutuksesta alkaen olettamuksesta että neiti on kantavana, ja sitä kohdellaan sen mukaan. Ja samalla Jussi vapautuu ottamaan vastaan hänelle tarjotut työvuorot. 

Mahan pohjassa leijailee taas muutamia perhosia, kun treffien lähetessä tuli vilkaisseeksi vähän myös kalenteria. Mikäli kaikki menee suunnitellusti, ja ensimmäisen astutusreissu on tuloksekas, saattaa Nutellallalla olla maaliskuun lopulla vauvoja.

Kuluseuranta 2019: tammikuu

Tammikuussa keskityttiin kulupuolella aika perusjuttuihin: ruokaan, hygieniaan ja vuodenvaihteen kunniaksi jäsenmaksuihin. Pakastinta täydennettiin noin kolmellakymmenellä kilolla Koirien Liharingistä, loppuneen siivoussuihkeen tilalle hankittiin täysi kanisteri ja varmistettiin että tänäkin vuonna pääsee nauttimaan parin suomalaisen frettiyhdistyksen jäseneduista. Pissa-alustojen kohdalla varastot vielä riittivät, joten niitä ei tarvinnut täydentää (minä niin toivon, että Verkkokauppa.com joskus uusii pissa-alusta tarjouksensa).

Huisku, Mitella ja Justiina ihmettelevät, miksei tammikuussa tilattu lisää lohitahnaa.

Sortumisia kyllä meinasi tulla, etenkin kun eksyin taas katselemaan Emeliinan myytäviä valjaita, mutta ehkä tänä vuonna pyrin siihen, että meidän seuraava prinsessa saa syntyä ennenkuin kuin hankin sille valjaat. Etenkin kun suunnittelen laumalle vähän isompaa syntymäpäivälahjaa, johon säästäminen on nyt käynnissä. Itsyn kohdalla on nyt vähän seurannassa, mahtaako sekin olla aloittelemassa kiimaa, ja jos niin, voi nyt helmikuussa tulla tarve varata lantitusaikaa. Helmikuussa pitäisi myös saapua pari pakastetilausta (kokonaisia ruokaeläimiä + kania), joten jo tässä kohtaa voi ennakoida, että helmikuu tulee olemaan tammikuuta kalliimpi.

Tammikuu

Ruuat & namit:
lampaan sydämet 5kpl 6,12€
kalkkunamassa 10kg 35,00€
kalkkunan kaulat 7,5kg 19,50€
kanan koipi-reisiliha 10kg 35,00€

Eläinlääkäri & lääkintä: -

Tarpeelliset tarvikkeet:
Simple Solution -siivoussuihke 4l 29,99€

Lelut, pedit & muu ekstra: -

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Pk-frettien jäsenmaksu 15,00€
Tampereen Seudun frettien jäsenmaksu 15,00€

Lemmikkien hankinta: -


YHT.155,61€

Tekstiilipesurin testailua

Tuossa viime vuoden puolella tuli hankittua aleista Ströme-tekstiilipesuri, ja nyt saimme vihdoin varmistettua sille näätävarman paikan sisältä ja korkattua laitteen käyttöön. Tuossa laitteessa kun on vähän liiankin houkuttelevan oloisia vesiletkuja, laitetta ei haluttu ottaa käyttöön ennenkuin oli varmistettu, ettei ainakaan Mitella pääse kokeilemaan sitä ominpäin. Kellariin asti laitetta ei haluttu sijoittaa, sillä itseni tuntien se olisi todennäköisesti jämähtänyt sinne kellariin seuraavaan muuttoon asti. Sopivia testikäyttökohteita oli mietitty jo jonkin aikaa, ja niitä ei todellakaan tarvinnut etsiä kaukaa. Ensimmäisiksi putsauskohteiksi pääsivät näätähuoneen rahi, jonka päällä oli oletettavasti ainakin kananmunaripulit, sekä näätien nojatuolipeti, joka oli käytössä ottanut osumaa ainakin näätien ihon rasvasta ja lukuisista tuolissa nautituista piknik-eväistä.

Näätätalouden uusi lelu: tekstiilipesuri

Tämä oli itselleni ensimmäisen kerta ikinä tekstiilipesurin kanssa, joten homma alkoi käyttöohjeen lukemisella. Sen jälkeen laite täytettiin kylmällä vedellä, ja sekaan annosteltiin tekstiilinpesuainetta, jota oli haettu K-Raudasta alle kympillä litran pullo. Sen jälkeen kaikki letkut liitettiin kiinni, pesuri kannettiin näätähuoneeseen ja siihen kytkettiin virrat. Laite aloitti kauhean hurinan, mutta vettä ei tullut. Niinpä täysin varmana siitä, että olin mokannut jotain, laitoin Jussinkin lukemaan ohjeen ennenkuin laitteen sai laittaa uudelleen päälle. Mokani oli se, että en ollut antanut letkuille kyllin aikaa täyttyä, ja kun liipaisinta painoi hetken pidempään pumpun ollessa päällä pesuaineliuos alkoi virrata kuten kuuluikin.

Ensimmäiseksi kohteeksi otettiin näätähuoneen rahi. Parilla ensimmäisellä vedolla muutosta entiseen ei vielä näkynyt, mutta kun pari viikkoa kuivahtaneiden kakkojen antoi hetken vettyä, tulosta alkoi syntyä. Pikkuhiljaa kaikki näkyvissä olleet tahrat alkoivat hävitä. Tasainen isohko pinta oli kiitollinen työstettävä, ja sitä suorastaan näki, kuinka laite imi pesuaineliuosta samaan tahtiin sisäänsä kuin ampui sitä ulos. Rahin pinta jäi kyllä kohtalaisen kosteaksi, mutta ei erityisen märäksi.

Rahissa näkyy ainakin tyylikkäitä ripulirantuja ja jotain epämääräistä orgaanista osumaa.

Nojatuolipetiin on piehtaroitu niin rasvaa turkista kuin kannettu monet hyvät eväät sydämistä muihin lihankappaleisiin.

Seuraava kohde olikin sitten kinkkisempi. Tyttöjen nojatuolipedissä pörrökarva on ommeltu suoraan kehykseen kiinni, joten sen peseminen pesukoneessa ilman kaikkien kiinnikkeiden ratkomista ei olisi onnistunut - ja silloinkin sen uusi käyttöön otto olisi vaatinut ompelua. Kuppimallisena ja pitkäkarvaisena se ei ollut helppo kohde tekstiilipesurillekaan. Pedin kangas tuntui imevän pesuaineliuosta kuin sieni, ja laite sai imettyä siitä pois vain osan. Se yhdessä sen kanssa, että tässä pedissä näädät oikeasti rakastavat piehtaroida tekivät yhdessä sen, että uskaltanut jättää petiä huuhtomatta. Hetken mietin huuhtomista suihkun alla kylppärissä, mutta päätin kuitenkin hoitaa senkin tekstiilipesurilla, jotta samalla saisi sen letkut tyhjättyä pesuaineliuoksesta. Eli pesuaineliuoksen tilalle käytiin välillä vaihtamassa pelkkä puhdas vesi. Tässä kohtaa olin ihan varma, että laite olisi käyttänyt jo litrakaupalla vettä, ja likavesiämpäri sen sisällä olisi täyttymässä, mutta siitä oli täynnä tuskin viidenneskään. Eli laite on huomattavasti pihimpi veden kanssa miltä se vaikuttaa.

Työhön valittiin pienempi pesusuutin

Nojatuolipedin huuhtelussa edettiin samoin kuin sen pesussa, eli laitteesta suihkutettiin vettä kankaalle, ja imuroitiin sitä samaa tahtia pois. Sitten kun imettävä vesi lakkasi vaahtoamasta, alettiin uskoa ettei pedissä ole varmaan enää kauhean kamalasti pesuainejäämiä. Rahin suhteen ei tehty samanlaista huuhtelurumpaa, sillä ohjeen mukaan se ei ole tarpeen, ja sen kohdalla laite tuntui toimivan sen verran tehokkaammin, että usko sen imeneen samalla tavalla pesuainetta. Ja rahin kautta meillä muutenkin lähinnä kiivetään raapimatynnyriin tai sieltä pois jatkuvan hengailun sijaan.

Eilisen pesun jäljiltä molemmat pestyt kohteet jätettiin kuivumaan, ja tänään arvioitiin pesujälki kuivumisen jälkeen. Ja pakko sanoa, että kummankin kohdalla ero oli merkittävä. Nojatuolipetikin sai käsittelyn jälkeen takaisin paikkansa olohuoneesta pienen parveke-evakon jälkeen (parveke on meillä yksi lelujen viimeinen satama, johon pysyvästi tahriintuneet ja osin rikkoutuneet virikkeet saatetaan sijoittaa vielä joksikin aikaa ennenkuin ne siivotaan kokonaan pois). Vaikka pesurin käyttöön otossa ja puhdistamisessa käytön jälkeen olikin jonkin verran hommaa, uskon että sen kohdalla plussat menevät vaivannäön ohi. Kaikkia huonekaluja, mattoja tai edes lemmikkitarvikkeita kun ei ole suunniteltu konepesuoptio mielessä, tällä laitteella saadaan ei-konepestäville jutuille varmasti lisää käyttöikää näätätaloudessa. Ja kun ottaa huomioon, että laite maksoi alessa 80€ ja täällä tekstiilipesurin kertavuokra olisi 35€, laite tulee todennäköisesti maksamaan itsensä takaisin suhteellisen nopeasti. 

Rahista saatiin pois kaikki siinä olleet tahrat

Nojatuolipedistäkin saatiin taas lähes täysin valkoinen, vaikka kangas oli huomattavasti haastavampi kuin rahissa

Lysti on tyytyväinen, kun neidin palkintopeti palasi sisälle

Pikku puffi

Sitä aina välillä miettii, mitä kaikkia juttuja keski-ikäistyminen ja vanhuus voi Miikkiksen kanssa tuoda aikanaan mukanaan. Muilla lajeilla kun on välillä törmännyt siihen, että sulkijalihastenkin timmiys voi vähän kärsiä, ja sen myötä käydä herkemmin hupsiksia. Miikkiksellähän kun on takapäässä yhä ihan täysarsenaali, mitä mahdolliseen hajuhyökkäykseen tulee.

En tiedä mitä tänään oli käynyt, mutta töihin tuli viesti, että Miikkis puffasi. Yleensähän herralla kun on ollut aika korkea kynnys hajujen päästöön missään mittakaavassa, niin asia riittää yhä ylittämään uutiskynnyksen arkiviestinnässä. Kotiintultua tuli toki tutkittua ensin poika läpi, ettei rauhasten alueella ole mitään tulehdukseen viittavaa tai muuta poikkeavaa (se on aina yhtä kuumottavaa tunnustella rauhasten ympäristöä ja miettiä, mihin ampu osuu jos se tulee). Sielä suunnalla ei näkynyt kuitenkaan mitään poikkeavaa, joten siirryttiin siivoushommiin.

Jussi oli heti verekseltään avannut ikkunat, ja sen jälkeen homma viimeisteltiin etikalla. En nähnyt makkarissa mitään, mihin olisi selvästi osunut, joten pesin varuiksi koko lattian ja kaikki pinnat. Jos huone olisi nyt etikan haihtumisen jälkeen astetta freesimpi. Nyt sielä vielä leijuu vieno palaneen valkosipulin katku. Miikkiksen pikku puffitkin riittävät silti saattamaan frettien näätäpierut kakkossarjaan.

Nyt sitten vain toivotaan, että kyseessä oli poikkeustilanne, eikä uusi normi. Ostin silti varuiksi ison pullon etikkaa, koska hintaero pieneen oli aika olematon. Niin onpahan sitten varalla. Jussi ja lauma olivat kyllä yhä sitä mieltä, että normisiivoukseen sitä ei tarvitse käyttää jatkossakaan.

Ehkä huomenna voisi laittaa vielä loton vetämään, jos tarvitaan jossain kohtaa pieni metsäpirtti kaukana asutuksesta. 

Jep, tallella ovat. Ja kyllä, poika voi haista. Mutta on se silti maailman ihanin <3

Mitä näädille kuuluu nyt?

Napataan nyt postausidea juuri tauolta palanneesta Triolasta, ja käydään lyhyesti läpi lauman kuulumiset. Meilläkin näitä tyyppejä on kuitenkin niin monta, että harvemmin niitä kaikkia tulee sivuttua yksittäisissä postauksissa. Ja koska joku järjestys nyt olla pitää, mennään vaikka ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.

Lysti pitää hyvää huolta Esteristä

Esteri on vanhentunut joulun jälkeen selvästi. Esterillä tulee tänä vuonna kahdeksan vuotta mittariin, niin onhan se oikea ikälady, mutta kyllä jokainen uusi muistutus siitä vetää silti mieltä hiljaiseksi. Vielä viime vuoden puolella mummuska on ollut yksi meidän siisteimpiä näätiä, nyt sillä tulee yhä useammin huteja, kun vessaan lähtö joko viivästyy tai ei jaksa pidätellä entiseen malliin. Jussin kanssa on tultu siihen tulokseen, että vielä ei lähdetä akuutisti tutkimaan, mutta seuraavan rauhoitusta vaativan toimenpiteen yhteydessä otetaan taas kontrolliverikokeet. Mummuskalla hampaat ovat kuitenkin vaatineet säännöllistä huomiota etenkin kulmurin poiston jälkeen, niin hammaskeikkojen välillä ei viitsi vanhaa turhaan rauhoitella verikokeiden takia. Muuten mummuska ei kyllä suostu olemaan vielä toinen jalka haudassa, vaan tiskikonehommat ovat yhä Esterin alaa, ja lattiakaivolle on päästävä kun kylpyvesiä lasketaan.

Justiina on ottanut meidän lauman hallintaansa. Vuosi sitten saapuneesta kaikkiin muihin näätiin epäilevästi suhtautuneesta pikku mummuskasta on kuoriutunut nopealiikkeinen, mutta enimmäkseen hyväntahtoinen hepulimaan diktaattori. Uudessa asemassaan Justiina on päässyt loistamaan joka tavalla, ja nykyään sen voi yhtä hyvin bongata haastamasta nuorempiaan leikkiin kuin valtaistuimeltaan Jussin rintakehän päältä, minkä se jakaa Jussin toisen suosikkitytön Huiskun kanssa. Eli vaikka Justiinan saaminen laumaan otti kuukausia, se ehdottomasti kannatti, sillä tyttö on timantti. 

Muodostelmanukkumista kylppärissä

Mihail on yhä talvimoodissa ja voi turhankin paksusti. Eli sen kohdalla ei ole edetty sen enempää paino kuin silmäjuttujen kanssa sitten kesän. Minulla on kyllä suunnitteilla pientä päänmenoa laumalle, sitten kun lauman synttärikausi alkaa, mutta sitäkin ennen päästään toivottavasti starttaamaan ulkoilukautta pojan kanssa. Mutta niin kauan kuin poika elää kylmää kautta lähinnä nukkuen ja käyden välillä syömässä, annetaan pojan vielä lepäillä. Ja ollaan vähän kateita siitä, kun itse ei voi töiden takia tehdä samaa.

Itsy on ollut oma ihana itsensä. Viimeiset pari hammaslääkärireissuakin sen kanssa on selvitty pelkällä hammaskiven poistolla, joten pahimmat kauhukuvat siitä että neiti olisi vähintään hampaaton jo nelivuotiaana ovat alkaneet väistyä. Sitä ei kyllä tiedetä vieläkään, mikä aiheutti sen, että tytöltä kuoli niin monia hampaita, että niitä jouduttiin poistamaan useita ensin yksi- ja sitten kaksivuotiaana, mutta aina parempi, jos siitä riesasta on säännöllisillä hampaidenpuhdistuksilla päästy. Itsy ja Mitella käytiin molemmat lantittamassa syksyllä 2016, mutta ainakaan vielä kumpikaan ei ole näyttänyt kiiman merkkejä, niin nyt tarkkaillaan kestävätkö tyyppien hormoni-implantit vielä tämän kauden.

Mitella on taas talvimoodissaan yksi Jussin lempityttöjä, kun se on oikein pörröinen pussailija. Viime talvena jo hetken erehdyin sen menneen kokonaan aikuistumaan, ennenkuin keväthepulit alkoivat, ja toivon näin julkisesti salaa, että sama tapahtuisi tänäkin vuonna. Tämäkin puoli Mitellasta on kyllä mitä ihanin, mutta etenkin sitten kun Nutella lähtee Sariannalle mammailemaan, tarviin minun tehoturbotyttöä.

Huiskun ja Miikkiksen päiväunituokio

Huisku on vain entistäkin pehmoisempi ja pörröisempi joka tavalla, ja yhä täysin isin tyttö. Kun Jussi tulee päivystämästä, tämä terapiapampula on heti vastassa valmiina hävittämään julman maailman. Minunkin jaloissa voidaan kyllä välillä kelliä, kun laitan vaikka ruokaa tai en onnistu livahtamaan vessaan yksin, mutta minun sylissäni ei viihdytä yhtä pitkiä aikoja. Huisku on myös tiimiytynyt hyvin talouden toisen suklaan Nutellan kanssa, ja nykyään tytöt hengaavatkin paljon yhdessä.

Lysti on yhä oma energinen itsensä ja maailman suloisin nallenaama. Jussin iloksi tyttö on aikuistuttuaan alkanut viihtyä välillä sylissäkin pieniä hetkiä kerraallaan, minun ilokseni tyttö ei ole siitä huolimatta lopettanut hepulointejaan, ja se jaksaa yhä painaa Mitellan ja etenkin Nutellan kanssa pitkin kämppää milloin juosten ja milloin painien.

Hormonihilleri-Nutella ja yllättävän pitkäjänteinen Mitella

Nutellan kiima etenee, ja tällä hetkellä tyttö onkin melkoinen hormonihilleri, joka pussailee kaikki läpi ja raahaa Mitellaa niskasta ympäri asuntoa. Kierroksistaan huolimatta tyttö on kuitenkin mitä sydämellisin höpöttäjä, ja hakee yhä leikkiin niin muita näätiä kuin ihmisiäkin silloin kun Mitellan kuskaukselta ehtii. Hormonihommien lähdettyä kunnolla käyntiin Nutella on myös antanut Esterin olla täysin rauhassa, kun sen energiat ovat keskittyneet noihin nuorempiin. Ja kiiman edetessä myös neidin haju vai pitäisikö sanoa tuoksu on voimistunut. Mie jotenkin tykkään tuosta voimakkaamman näätämäisestä aromista, mikä on tällä hetkellä ihan hyväkin, sillä se haju on kotona aikalailla kaikkialla, sillä neiti on tällä hetkellä sekä meidän uteliain että akrobaattisin tyttö, joka on nyt saanut Lystinkin kiinnostumaan muunmuassa naulakossa kiipeilystä. Alustavasti neiti on tapaamassa sulhonsa viimeistään Valentinen jälkeen ensikuussa, mutta tarkemmin asiasta ei ole vielä sovittu.

Ja lisäkymyksiä saa toki esittää, jos tästä unohtui jotain olennaista, tai jotain mikä on jäänyt aiemmin mietityttämään, mutta johon olen unohtanut blogissa palata.