Minulla on ollut useamman päivän sellainen olo, että haluaisin kirjoittaa jotain tänne blogin puolelle. Jotain pientä tai suurta, ei niin väliä. Mutta väliin jotain positiivista ja kevyttä, mutta samalla elämänmakuista. Ja siihen se on sitten vähän tyssännytkin. Ei sillä että meillä olisi täällä kaikki nyt jotenkin huonosti. Mutta todella moni asia tuntuu olevan sillä tavalla kesken, että en vielä tiedä kumpaan suuntaan ne kääntyvät. Tai sitten ne eivät tämän kaiken keskellä ole edenneet mihinkään.
![]() |
| Mauno ja Maunon uusi painikaveri <3 (ja seuraavaan postaukseen koitan saada taas muitakin kuin kissakuvia) |
Kääpiörottien naaraslauma on nyt Kajoa lukuunottamatta otettu pienempään häkkiin laumautumaan uudelleen, sillä lauma on ollut Tähden kuolemasta asti vähän sekaisin. Kun Kasin parturoinnin lisäksi sain Hanskin kiinni siitä, että hän napsii itseään nuorempia korville, päätin vähän nollata tilannetta. Nyt porukka saa olla sitten taas viikon pikkuhäkissä, jonka jälkeen kokeilen siirtää ne uudelleen isoon häkkiin. Mikäli ongelmat jatkuvat, ajattelin seuraavaksi kokeilla siirtää Hanskin, Kasin ja Usvan omaksi laumakseen. Hanskia ja Kasia ei käytetty parturoinnista johtuen ikinä kasvatukseen, ja kaikki kolme ovat parturoinnista johtuen jääneet eläkkeelle myös näyttelyistä. Tähän asti heidän päänsä on kestänyt hyvin normaalia laumaelämää, kun he ovat saaneet olla rauhassa kotona. Mutta voi nyt olla, että kun sen sijaan että laumassa olisi vahva heitä vanhempi johtaja, he alkavat olla vanhuksia lukuunottamatta lauman vanhimpia, he reagoivat selvästi aiempaa vahvemmin kaikkiin laumassa tapahtuviin muutoksiin. Joten seuraava vaihe voisi sitten olla kokeilla antaa heidän elää kokonaan omana laumanaan, jossa muutokset olisi karsittu vielä enemmän minimiin, eli laumassa ei olisi muutoksia vanhusten poistumisen ja uusien junnujen myötä, eikä mammailemaan lähtijöitä tai laumalaisten näyttelyreissuja. Vain he kolme, jotka saisivat olla kokoajan yhdessä ilman ylimääräisiä muuttujia ja vanheta yhdessä, sillä he ovat kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaakin. Toki tämä tarkoittaisi heille pienempää häkkiä, miksi se ei ole minulla ykkövaihtoehtona, mutta kuitenkin sellainen jota mieluummin vielä kokeilisin ennemmin kuin miettisin heidän lopettamistaan siksi, että he reagoivat liian vahvasti lauman muutoksiin.
Myös Tiniksen muutto aikuisterraarioon on viivästynyt, koska en ole vielä ehtinyt/jaksanut päällystää aikuisterraarioon tulevaa taustaa, vaikka sain muotoiltua sen jo reilu kuukausi sitten. Minulla oli tavoitteena, että kaikki matelijat olisivat matelijabunkkerissa kesän loppuun mennessä, mutta Tiniksen terraprojektin seisoessa se ei toteutunut, vaan Tinis pitää yhä majaansa takkahuoneessa. Tähän projektiin minulla olisi materiaalitkin jo valmiina, eli se pitäisi vain viedä loppuun.
Maunon kohdalla sovittiin että katsotaan kortisonilla viikko, ja olen sen jälkeen yhteydessä eläinlääkäriin missä mennään oksentelun kanssa, ja mietitään jatko sen pohjalta. Nyt neljän päivän jälkeen tilanne on yhä ennallaan, mikä ei toki tarkoita, etteikö tilanne voisi tästä vielä rauhoittua. Mutta mikä ei myöskään helpota tätä olotilaa, että tuntuu että nyt monen asian suhteen vain odotetaan mihin suuntaan lähdetään menemään.
Maunon ja Sasun iltapaineista alkaa tulla kuitenkin jo selvästi juttu, ja pojat rallittelevat usein yhdessä iltaisin ennen iltapalaa.
Ja vaikka nyt tuntuu, että sitä stressaa todella monen tyypin kanssa mihin tilanne etenee, meillä on toki myös se suuri enemmistö tyyppejä, joilla on kaikki ihan ok. Jotka ovat terveitä, joiden terveyteen tai käytökseen ei liity mitään erityisiä huolenaiheita, ja jotka elävät tämän kaiken keskellä ihan normaalia arkeaan. Syövät, nukkuvat ja touhuilevat omia touhujaan. Ja joihin minun selvästi pitäisi nyt myös keskittyä enemmän, vaikka on toki luonnollista, että silloin kun jotkut vaativat erityishuomiota, niin ne joiden kanssa ei ole mitään haasteita jäävät hetkellisesti vähemmällä huomiolle. Mutta joihin keskittyminen auttaisi omaakin päätä paremmin muistamaan, että pohjimmiltaan kaikki on ihan hyvin, vaikka nyt taas sattuu ja tapahtuu kerralla kaikkea.
Ja ehkä huomenna on sen positiivisen päivityksen vuoro.


Tosi kiva että sulla on Mauno painikaveri! - Max
VastaaPoistaEhkäpä tämä hieman jeesaa, olisi todella mielenkiintoista kuulla Maunon suolistosairaudesta, sen hoidosta ja elämästä sairauden kanssa. Kuitenkin nuo suolistosairaudet ovat kissoilla aika yleisiä, joten varmasti hyötyisi monikin sellaisesta postauksesta :) Ihana, että Mauno on saanut painikaverin :D <3
VastaaPoista