Eilen oli Torviksen 3 vuotissynttärit ja viimeinen päivä. Torvis oli viime viikkoina selvästi vanhentunut, jonka lisäksi hänellä oli epäilty alkava sydämen vajaatoiminta, sillä etenkin nukkuessa hengitys oli alkanut käydä raskaammaksi. Hereillä ollessaan mummo oli kuitenkin virkeä, ja jaksoi touhuilla lauman mukana ja kaivaa tunneleita, joten päätimme tarkkailla tilannetta vielä. Mutta kun sitten huomasimme lisäksi alkavan kaihin ja nisäkasvaimen, päätimme että aika on tullut, etenkin kun mummo oli samaan aikaan muuttunut väsyneemmän oloiseksi. Ei vielä niin, että hän olisi vain kyyhöttänyt jossain, mutta sitä päivää ja hetkeä me emme halunneet jäädä odottamaan, sillä näin monen toisistaan erillisen ongelman kanssa sitä päivää olisi tuskin tarvinnut odottaa kauan. Niinpä Torvis sai siipensä.
Torvis eli meillä koko elämänsä. Hän syntyi täällä meillä toiselle ensimmäisistä sijoituskääpiörottanaaraistani ensimmäiseen meillä syntyneeseen kääpiörottapoikueeseen. Eli pääsin seuraamaan hänen elämäänsä ihan pienestä nakista loppuun asti. Siitä huolimatta Torvis oli aina vähän sellainen oman tiensä kulkija - sopuisa laumassa ja kiltti ihmisille, mutta aina kumminkin vähän kiinnostuneempi omista jutuistaan kuin nukkumisessa isossa pinossa tai syliin paijattajaksi hakeutumisesta.
 |
Zaya's Pygmy Marmoset "Torvis" 28.6.2023 - 28.6.2026 |
Torviksen lähdettyä meidän kääpiörottalauman kolme vanhinta ovat nyt kolmen sukupolven ketju isoäiti Pihlaja 3v3kk, Pihlajan tytär Suppis 2v8kk ja Suppiksen tytär Tähti 2v. Heistä Pihlaja on kanssa alkanut selvästi mummoontua, vaikkei hänellä olekaan vielä mitään akuuttia hätää. Toivotaan kuitenkin että nuorempi polvi seuraisi elinkaaressaan Pihlajan jalanjäljissä mitä tulee pitkäikäisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti