Turkoosipikkugekkomme Wilin silmissä oli ollut jo pidempään pieni, mutta selkeästi havaittava puoliero. Koska Wili ei ollut käsiteltävissä oleva tapaus, silmän tarkempi tutkiminen oli vaikeaa. Mutta silmässä ei vaikuttanut olevan useita linssejä, joten arvelimme syyksi karkumatkalla sattunutta traumaa (puoliero havaittiin Wilin viimeisimmän karkureissun jälkeen) tai kasvainta, joka painaa silmää. Puolieron havaitsemisen aikaan päätimme, että emme heti tee asialle mitään, mutta mikäli vaiva pahenee tai Wilin yleisvoinnissa tapahtuu mitään muutosta, otetaan asia uudelleen käsittelyyn. Kyllä sitä muutaman kerran ennen tätäkin viikkoa tuli mietittyä myös leikkausvaihtoehtoa, mutta totesin hyvin nopeaan, että vaikka löytäisimmekin jonkun, joka olisi valmis kokeilemaan alle kymmensenttisen liskon silmäleikkausta, ja leikkaus jollain ihmeellä vielä onnistuisi, emme kuitenkaan mitenkään pystyisi hoitamaan leikkauksen jälkihoitoa kotona. Wili kun oli äärimmäisen nopea liikkeissään ja onnistui ennen uuteen terraarioonsa muuttoa karkaamaan pari kertaa muutaman millin raosta Exoterran oven saranapuolelelta, kun koitimme nopeasti kostuttaa hänen terraarioonsa. Vietettyämme edellisen kerran monta tuntia matelijahuoneessa pyydystäen tyyppiä, joka mahtuu muutaman millin raoista, liikkuu äärettömän nopeasti ja pystyy juoksemaan myös seiniä pitkin, Jussi jo ilmoitti Wilin jäävän meidän viimeiseksi pikkuturkoosgekoksi niin kaunis kuin tyyppi olikin.
 |
| Lepää rauhassa Wili |
Pari päivää sitten se pieni puoliero silmissä ei enää ollutkaan sitten niin pieni. Tämä osaltaan vahvisti kasvain/paise epäilyä. Eilen muutos aiempaan oli jo niin selkeä, että päätimme varata pojalle eutanasia-ajan. Näin pienen tyypin kohdalla kun on hankalampi arvioida myös sitä, aiheutaako lisääntynyt turvotus esimerkiksi kipua. Wili vaikutti kuitenkin yhä virkeältä eikä ollut stressiväreissä, miksi totesimme ettei asia ollut kuitenkaan hätälopetuskiireinen, vaan ehdimme selvitellä hieman vaihtoehtoja. Wilin kaltaista houdinia kun ei niin vaan napattaisi boksiin ja kiikutettaisi klinikalle. Kokonsa puolesta Wilin olisi varmasti saanut helposti hengiltä esimerkiksi murskaamalla kallon, mutta koska Wilin tila ei vaatinut toimimaan heti, eikä silmätilanne ollut vielä fyysisesti hidastanut tyyppiä, emme halunneet lähteä lopettamaan tyyppiä itse. Toki klinikalle vieminenkin jännitti, koska näin jo kauhukuvia siitäkin, kuinka Wili sinkoaa jostain boksin raosta ja sitten klinikalla elää kuukausia karussa silmäpuoli lisko, jota kukaan ei saa kiinni.
 |
| Wilin silmä eilen |
Niinpä otimme suoraan yhteyttä meidän eksolääkäriin, että uskooko hän, että hän pystyisi lopettamaan Wilin. Ja että miten meidän kannattaisi viedä Wili klinikalle. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Jussi kävi hakemassa ennakkoon klinikan pikkutyyppien anestesiaboksin, ja me sitten kotona modasimme lisäritilät boksin letkujen läpivienteihin, jotta boksi olisi Wilin pitävä. Sen jälkeen pyydystimme Wilin suoraan anestesiaboksiin niin että tyyppi pystytäisiin klinikalla rauhoittamaan kytkemällä boksi suoraan kaasuihin, ilman että Wiliä tarvitsisi koskea tai siirtää ennen kuin se oltaisiin saatu rauhoitettua. Jotta meillä olisi aikaa pyydystää Wili myös siinä tilanteessa, että hän pääsisi sinkoamaan matelijahuoneeseen, otimme pojan boksiin jo eilen illalla. Suunnitelma toimi, ja Wili pääsi nukkumaan. Päätös oli kuitenkin viimeiseen asti vaikea, sillä tänään aamulla Wilin silmä ei näyttänyt ihan yhtä pahalta kuin eilen illalla. Pysyimme kuitenkin eutanasiapäätöksessä, sillä turvotus oli yhä selkeä, sitä oli jatkunut jo pidempään, eikä vaivan syy ollut selvillä.
Lepää rauhassa Wili
2018-2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti