Askelia kohti nappulattomuutta

Justiinan kanssa meillä on kahtena isoimpana tavoitteena saada neiti osaksi laumaa, ja saada se vaihdettua raakaruualle. Koppihoidon ohella meillä on nyt lähdetty viemään läpi myös muutosta ruokavaliossa. Tässä asiassa arvoin taas pitkään, lähdetäänkö muutosta kokeilemaan pitkän kaavan kautta hitaasti totuttaen, vai heittämällä Justiina suoraan syvään päähän poistamalla nappulat menuvalikoimasta luottaen siihen, että kyllä se lihakin alkaa kelvata kun kyllin nälkä tulee. Kummallekin tavalle löytyy kannattajia. Osa luottaa vahvasti siihen, että terve eläin ei tapa itseään nälkään täyden kupin äärelle, kunhan uutta ruokaa vain tarjoaa kyllin sitkeästi. Toiset taas ovat vakuuttuneita siitä, että freteillä lukkiintuu varsin nuorena se, mitä se laskee ruuaksi, ja tämän jälkeen ruokavalion vaihto vaatii pitkän uudelleenopetteluprosessin, jossa näätä saadaan pikkuhiljaa tunnistamaan uudet ruuat syötäviksi.

On se julmaa, kun pienen näädän on pakko syödä jotain lihaa. Lihaa ei edes myydä pusseissa joissa on fretin kuva.

Koppihoidon ensimmäisinä päivinä miksasin kuppiin sekaisin lihoja ja nappulaa niin että sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Sen jälkeen päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos otan nappulat kokonaan pois. Justiina ei arvostanut elettä yhtään, enkä kahtena ensimmäisenä päivänä nähnyt sen varmuudella syövän mitään. Se vain sitkeästi etsi nappulakuppiaan, ja minä aloin miettiä, pitäisi meidän ottaa taas pari askelta taaksepäin ja kaivaa Holistic ferrets ryhmästä esille parhaat soupie-reseptit ja ruokavalion vaihto-ohjeet. Sitten bongasimme Justiinan näätähuoneesta rotanlihakappale suussaan. Neiti sitä siinä aikansa maisteli, ja päätin että kokeilemme vielä, onnistuisiko vaihto suoraan.

Eilen Jussi ilmaisi huolensa, että eihän touhua voi jatkaa näin, että meillä ei ole täyttä varmuutta syökö neiti. Ei vaikka tarkoitus olisi hyvä. Niinpä eilen tytöt saivat jotain sellaista, jonka arvelin tekevän hyvin kauppansa. Kuppiin laitettiin ensin yksi kananmunan keltuainen ja sitten viisi lisää, kun näädät latkivat keltuaisia söpönä rivinä, ja Justiina oli siitä yhtä kiinnostunut kuin muutkin. Tänään taas välipalana oli vuorossa kuivattua ankkaa, jota Justiina popsi kanssa yhtä hanakasti kuin keltuaisia eilen. Selvästi kuivaliha oli sitkeämpää mitä tytön tutut naput, mutta hampaiden kannalta se on vain hyvä.

Vaikka pedit lisääntyvät, pinkki peti on silti raadin suosikki.

Tänään illallisella olisi sitten tarkoitus tarjota mössöä suoraan lusikasta, jotta näkee taas paremmin, kuinka se tytölle uppoaa vai uppoaako. Ja tarvittaessa lisätä annoksiin hieman keltuaista kastikkeeksi, kun se ainakin tuntui maistuvan. Syöttämällä näkee laumassa varmasti parhaiten, mitä tyttö on ruuasta mieltä, kun ainakaan vielä neiti ei ryntää samalla tavalla suoraan lihakupille kuin muut. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö neiti voisi käydä sieltä myöhemmin närppimässä, kun huomaa taas ettei nappulakuppia tullutkaan.

Mitään suoraa rakastumista raakaan ei ole siis havaittavissa, mutta tämänkin suhteen olo on optimistiminen, kun Justiina on jo bongattu syömästä useampaa ei-nappulapitoista ruokaa, vaikka se onkin vähän vielä närppimistä. Ja mitä taas tulee siihen koppihoitoon: lauma on yhä ollut yöt ja työpäivät pienemässä tilassa. Sielä on kuitenkin nyt jo kolme petiä, leikkimatto ja pahvinen raapimakaluste. Lisääntyneistä pedeistä huolimatta kaikki kuusi nukkuvat välillä samassa pedissä, mikä on erittäin positiivista kehitystä. Useampi peti kun tarjoaisi jo enemmän väistömahdollisuuksiakin, vaikka tila on yhä suhteellisen pieni.

Lysti ei liikoja stressaa näitä uusia hullutuksia. Vaikka mössö ei Lystistäkään ole kunnon ruokaa.