Eilen otettiin suunta kohti Sastamalaa ja haettiin Mauno kotiin. Ja pakko heti kättelyssä myöntää, että en todellakaan ollut osannut varautua siihen, että Maunon kotiutuminen lähtisi liikkeelle niinkuin se lähti. Jos Jussi oli pelännyt, että maatiaiskissa olisi samalla tavalla vähän arka ja varautunut kuin hänen lapsuutensa kissat, Maunon kohdalla pelko ei olisi voinut osoittautua turhemmaksi. Sitten kun maltoin sanoa heipat Maunon kasvinkodin muille kissoille ja kotiväelle, Mauno asteli itse boksiin Jussin otettua sen esille, ja parin autossa sanotun maun jälkeen nukkui loppumatkan tyynesti boksissa. Olimme etukäteen miettineet, mikä olisi paras tapa lähteä esittelemään Maunoa laumalle, mutta kun poika oli koko ajan vaikuttanut niin reippaalta, päätettiin että Mauno pääsisi suoraan tutustumaan rauhallisempaan jengiin. Kun sitten kotona avattiin boksi keskellä olohuonetta, Mauno käveli pää pystyssä suoraan ulos, vilkaisi Ainoa, ja lähti turkimaan paikkoja. Itsyä ja Miikkistä piti vähän kokeilla tassulla, mutta kun ne eivät siihen isommin reagoineet, tutkimukset jatkuivat. Justiinaa pentu kiinnosti siinä kohtaa kun pentu oli jääkaapin kohdalla, mutta koska Mauno ei selvästi osannut avata kaappia ja antaa tahnaa, Justiina ei nähnyt välitöntä syytä kiinnostua pennusta sen enempää.

Kännykän hiiripeli on paras iltasatu

Loppuilta menikin pitkälti niin, että Aino ja Itsy kävelivät vähän matkan päässä Maunon perässä ihmetellen mikä tuo tyyppi on miehiään. Kun noin vain tulee tänne ja on heti kuin kotonaan. Testaa kaikki löytämänsä lelut läpi, syö frettien jemmoista ja hyppää vielä sohvalle ja suoraan Jussin syliin hyrisemään. Ainon piti sitten vähän köyristää selkää ja sähistä, kun ei noin voi vain olla, mutta Mauno kuittasi tilanteen vetäytymällä muutaman askeleen. Sen jälkeen Ainokin uskaltautui sitten katselemaan tyyppiä vähän lähempää, kun ehkä se oli sittenkin enempi epäilyttävä kuin vaarallinen. Parin tunnin jälkeen Mauno jo juoksi kissanpyörässä, ja Aino istui vieressä katselemassa. Käytyään koko asunnon läpi Mauno nukahti olohuoneen pöydälle kannettavani päälle. Maunolla on selvästi jokin juttu elektroniikan käyttöön peteinä.

"Ja sitkö mennään?" -Mauno

"On tää kyllä sittenkin vähän jännä" -Mauno

Tänään minulla ja Jussilla oli molemmilla työpäivä, ja hetken asiaa mietittyämme päätimme vielä täksi päivää jättää Maunon varuiksi makuuhuoneeseen ilman muita eläimiä työpäivän ajaksi. Poika tuli kuitenkin vasta eilen, eikä siinä ihan mahdottoman montaa tuntia ehditty seurata laumasuhteiden kehitystä. Kun sitten tulin töistä kotiin, Mauno juoksi heti ovelle vastaan, kun avasin makkarin, ja alkoi innoissaan puskea myös ovelle tullutta Ainoa. Ainoa tämä selvästi vähän hämmensi, mutta enää Maunoa ei komennettu pois. Siitä asti Aino ja Mauno ovatkin kiertäneet asuntoa yhdessä. Vuoroon Mauno menee edellä, ja Aino tulee tarkkailijana perässä. Vuoroon Aino johtaa kulkua, ja Mauno seuraa mihin kaveri menee. Itsy ei ole enää jaksanut kiinnostua Maunosta sen enempää kuin Ainostakaan.

Isin kanssa on hyvä loikoilla sohvalla

Fretit olivat ystävällisesti jemmanneet Maunolle iltapalaa

Seuraavana on edessä näätähuonejengin kohtaaminen. Sieltä näytettiin jo eilen portin läpi sellaisia pulloharjahäntiä, että on odotettavissa että nuoriso ei tule sulattamaan Maunoa ihan yhtä nopeasti. Näätähuonejengin kanssa otetaankin suoraan linjaus, että ihan alkuun ne eivät tule olemaan Maunon kanssa valvomatta samassa tilassa edes vessakäyntien ajan, kunnes on varmuudella nähty, että Mauno pystyy halutessaan vetäytymään, mikäli tyypit käyvät liian ahdistaviksi. Ainokaan kun ei heti tultuaan päässyt vielä hyppäämään akvaarion päälle tai muihin näätävapaisiin sijainteihin, mihin se nykyään vetäytyy, jos nuoriso käyttäytyy kuin huligaanit. Nuorisossa on muutama tyyppi, jotka todennäköisesti vielä vetävät atleettisuudessa vertaa Maunolle.

Mauno ei ihan ymmärrä, mitä Justiina kysyy

Mauno kokee silti suurta mielenkiintoa ruokahommiin

Kaikenkaikkiaan tähän mennessä ainoa, mikä saa tuntemaan, että Mauno ei olisi ollut täällä jo selvästi pidempään on se, että tänään pojalla oli aamulla maha vähän löysällä. En kyllä tiedä, onko se reaktiota enemmän muuttoon vai frettien jemmaruokiin. Mutta se toivottavasti tasaantuu nopeasti maitohappobakteerien kanssa. 

Välillä pitää silti vähän huilia

Sen jälkeen jaksaa sitten vaikka syödä lisää iltapalaa

Näätähuonejengiä vähän epäilyttää

Kuluneen viikon kuulumisia

Kaksi vilkasta eläintapahtumaa parina peräkkäisenä viikonloppuna veti akut aika tyhjiin, ja alkuviikko menikin vähän koomassa. Se ei ole silti estänyt virittelemästä vähän uusia tuulia: tämän viikon aikana solmittiin paitsi kauan haaveiltu siivoussopimus, kävin yhdessä infotilaisuudessa liittyen hakemaani koulupaikkaan. En voi kieltää, ettenkö tällähetkellä odottaisi kuin kuuta nousevaa, että saan ensikuun alussa siivousalan ammattilaiset siivoamaan tämän asunnon lattiasta kattoon - ja mikä parasta, sopimus on jatkuva ja käsittää perusteellisen siivouksen joka kuukausi. Monieläintaloudessa se ei toki tarkoita sitä, että olisin vastaisuudessa vapautettu kokonaan siivoamisesta, mutta se vapauttaa minut keskittymään rauhassa päivittäisiin sotkuihin, kun voin luottaa siihen, että joku muu tulee ja hoitaa ne kaappienovet, listat ja kahvat, mihin aika ja oma jaksaminen ei aina tahdo riittää. Tähän asti on koitettu tsempata siivouksessa yhdessä Jussin kanssa, mutta etenkin viime viikkoina vahvasti ristiin menneet työvuorot ja Jussin päivystykset ovat tehneet sen että kotia on hoidettu enemmän vuoroissa kuin yhdessä.

Kissojen ruokintapaikka siirrettiin keittiön tasolle, jotta fretit eivät pääse pöllimään kissojen ruokia edes kissojen ollessa kupilla (etenkään sitten, kun Mauno opppii hyppimään tasolle ilman apuja)

Koulupaikkajuttu jännittää vielä enemmän. Kesäinen hakuni klinikkaeläinhoitajaopintoihin ei tuottanut tulosta, joten laskin rimaa pykälän verran, ja nyt minulla on haku päällä Maatalousalan perustutkintoon, eläintenhoidon osaamisalaan. Eli kouluun jossa pääsisi vahvistamaan vielä niitä perusteita, ennenkuin päättää hakisiko uudestaan kilinikkapuolelle, vai alkavatko muut eläinhommat vetää enemmän puoleensa. Haastattelu jonka pohjalta hakijat valitaan on itselläni ensikuun alussa, ja siihen asti on sitten aikaa hioa itseään haastattelukuntoon. Hakua ajatellen itselläni on pari vahvaa miinusta: korkeakoulututkinto ja vakituinen työpaikka. En siis tule saamaan lisäpisteitä sen perusteella, että minun katsottaisiin olevan vakavasti uudelleen koulutuksen tarpeessa. Omat mahdollisuuteni ovat siis kiinni siitä, kuinka selväksi onnistun tekemään motivaationi siirtyä eläinalalle, ja kuinka vahvan kuvan onnistun antamaan soveltuvuudestani eläinalan töihin. Tokihan sitä on tullut harrasteltua eläinjuttuja koko ikä, mutta koska hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden, se ei automaattisesti takaa vielä yhtään mitään. Tämän eteen on kuitenkin jo tehty kunnolla töitä, ja hankittu muunmuassa se ajokortti sitäkin silmällä pitäen, että pääsisin paremmin kulkemaan kouluun, joten jotain kautta aion kyllä saada homman toimimaan. Toivon kyllä todella, että se väylä olisi tämä, ja pääsisin vuodenvaihteen jälkeen uppoutumaan entistä enemmän takaisin opiskelujuttuihin.

Aino vahtii kuivattuja käpäliä, joista yllättävän moni on jo hävinnyt jäljettömiin

Vaikka näiden osalta katse onkin jo vahvasti ensikuun alussa, syyskuukaan ei ole vielä ohi. Tänään meille on tulossa vaihteeksi kotiin ihmisiä tutustumaan fretteihin, ja siinä ohella vähän muuhunkin eläintarhaan, ja huomenna haetaan kotiin Mauno. Mauno rokotettiin ja kastroitiin toissapäivänä, ja nyt odotettu pikkumies on vihdoin valmis muuttamaan tänne. Saa nähdä miten Aino reagoi saadessaan omanlajistaan juttuseuraa.  

Ei ole väliä kuinka myöhään yöllä Jussi töistä kotiutuu, vastaanottokomitea on silti valmiina.

Salon Eksoottiset lemmikit esittelyssä päivä

Salon 4H-yhdistys järjestää vuosittain Eksoottisten lemmikkien esittelypäivän kauppakeskus Plazassa. Me olimme tänä vuonna paikalla ensimmäistä kertaa, ja oli kyllä melkoinen kolmituntinen. Esittelypisteet oli tänä vuonna järjestetty rinkiin tyhjään liiketilaan, ja liiketilaan oli koko tapahtuman ajan yli 60 ihmisen jono. Itse en ehtinyt frettien luota poistua enää sen jälkeen kun ovet aukeasivat, mutta tilannetta kurkkimassa käynyt kaveri totesi jonon ulottuneen melkein ulos asti. Yhtäaikaa on todella hienoa, että eläimet herättävät kiinnostusta, ja todella moni tuntui olevan avoimin mielin karvakavereiden lisäksi myös hämähäkkien, sammakoiden ja muiden suhteen. Toisaalta se on aina myös vähän harmi, sillä silloin kun ihmisiä on koko ajan paikalla massoittain, esittelyt täytyy väkisinkin hoitaa vähän liukuhihnamentaliteetilla, eikä sitä pysty samalla tavalla keskittymään niihin kävijöihin, jotka ovat oikeasti miettineet eksoottisen lemmikin hankintaa, ja haluaisivat kysellä niistä tarkemmin. Niille kävijöille koitettiin sitten Jussin kanssa aina vinkata joko näätien tai herppien facebookia, ja kehoitettiin ottamaan yhteyttä sitä kautta, jos haluaa kysellä lisää, tai olisi kiinnostunut tulemaan ihan ajan kanssa meille kotiin tutustumaan.

Auto oli taas hyvin täynnä kun lähdettiin tien päälle

Lenan Heta auttoi pystytystoimissa muunmuassa kantamalla roskapussia

Salon tapahtumassa oli ehdottomasti plussaa, että aamulla oli hyvin aikaa pystyttää, ja autotkin sai mukavan lähelle purkamista varten. Me kun emme olleet suinkaan ainoat, joilla auto oli lastattu kattoa myöten terraarioilla, häkeillä, aitauksilla ja kantobokseilla. Aamun reilu pystytysaika teki myös sen, että ehti itsekin vähän kierrellä ja katsella, millaisia eläimiä muilla oli näytillä. Meillä oli tälläkertaa mukana frettien lisäksi neljä tarantulaa, tulisalamanteri, tunnelisammakko ja vietnamilainen nokkakäärme, niin omatkin eläimet levittäytyivät kolmelle pöydälle frettiaitauksen lisäksi. Terraarioiden määrä teki myös sen, että olisin ollut pulassa ilman Jussia, sillä en olisi ovien auettua mitenkään edes nähnyt päästä päähän meidän laumaa, saati että olisin pystynyt vastaamaan edes murto-osaan kysymyksiä pomppiessani riviä päästä päähän. Nyt meillä työnjako asettui taas aika luontevasti siihen, että minä vastasin pääosin frettikysymyksiin ja olin tyttöjen aitauksen kohdalla, ja Jussi vastaili enemmän herppipuolen kysymyksiin.

Omia tyyppejä

Sauronin väliaikaisterraario siirtyy ensiviikolla Thanoksen käyttöön

Tarantulista oli mukana neljä

Tulisalamanteri Fenix oli Sauronin vieressä

Hypno-sammakko oli vähän sivussa muista omista

Fretit menivät lepomoodiin melko pian tapahtuman alettua, ja sitä pääsi vastaamaan moneen kertaan kysymykseen siitä, ovatko fretit aina niin rauhallisia. Tällaisissa tapahtumissa kun yhtenä haasteena kieltämättä on, että freteillä on keskimäärin kaksi moodia: off ja turbo, ja aitauksessa vieraassa paikassa missä on paljon hälyä niistä näkyy lähinnä se off. Sikäli sekin on totuuden mukainen, ja moni fretti on väsyneenä mitä ihanin sylinunnu, jota saa paijata ja hellitellä vaikka miten. Mutta mikäli vakavammin frettiä harkitsee, niin sitten olisi hyvä pyrkiä päästä näkemään myös se turbo, kun painetaan täysillä pitkin kämppää, painitaan, ja sinkoillaan pitkin sohvia ja sohvapöytiä. Se kun on se puoli, minkä moni kokee sotkemisen ohella selvästi haastavammaksi. Tälläkertaa hommaa vielä korosti se, että meillä oli paikalla lauman rauhallisin kolmikko, joka on tottunut niin lapsiin, koiriin, pyörätuoleihin, kuin moneen muuhunkin, eikä hätkähdä esittelytilanteissakaan juuri mistään. Justiina, Itsy ja Huisku olivat ihan loistava luottotiimi tällaiseen paikkaan, jossa oli koko ajan paljon lapsia ja hälyä ympärillä, mutta niiden näkeminen ei välttämättä kauheasti vielä valmista siihen, mitä se voi olla, jos kotiin tulee riehakas hampaileva pentu. Mutta seuraavassa Turun tapahtumassa meillä on varmaan mukana taas nuorisoa, kun yleisöä on oletettavasti selvästi vähemmän paikalla, niin pääsevät junnut vähän treenaamaan esittelyjuttuja ja kävijät näkevät ehkä enemmän sitä toistakin puolta freteistä.

Ihana iso konnimus

Näitä eksoottisia ihanuuksia pääsin itsekin sylittelemään <3

Mossen sokeriorava joutui heti paparazzin uhriksi

Paikalla oli myös vähän isompia pitkäkorvia

Ja Heta <3

Kaikesta raskaudestaan huolimatta Salon tapahtumasta jäi kyllä positiiviset fiilikset. Tapahtumasta lähti oletettavasti kotiin monta eläimistä kiinnostunutta lasta ja aikuista monta tiedonmurusta ja eläinkohtaamista rikkaampana. Vielä en kuitenkaan uskalla luvata, bongaako meidät paikalta myös ensivuonna, sillä tämä syyskuun viikonloppu on yleensä ollut meillä aikataulujen puolesta aika haasteellinen. Mutta mikäli muilta menoilta suinkin ehdimme, eiköhän suunta oteta kohti Saloa ensivuonnakin!

Kanipäivä

Kun valitsee lemmikeikseen lihansyojiä, lihaa joutuu väistämättä käsittelemään jossain muodossa lemmikkinsä hyvinvoinnin varmistamiseksi. Moni suosii mahdollisimman pitkälle prosessoituja lihatuotteita, jotka eivät enää muistuta sitä eläintä, mistä ne ovat peräisin, kuten nappuloita tai raakaruokailevan lemmikin kohdalla jauhelihoja. Meillä on pyrkimyksenä että koko ajan isompi osuus näätien ja Ainon ruuista olisi paitsi kotimaisia, ne olisivat mieluusti myös läheltä ja muilta kuin tehotuotantotiloilta. Siihen on vielä pitkä matka että kaikki talouteen tuleva liharuoka täyttäisi nämä kriteerit: meillä hyödynnetään yhä paljon myös elintarviketuotannon sivutuotteita (Atrian pakkaamina saa hyvään hintaan kymmenen kilon laatikkoja broilerin sydäntä, kivipiiraa, maksaa, kakkos- ja kolmosluokan siipeä yms.) sekä jossainmäärin myös ulkolaisia tukkukasvatettuja ruokaelämiä (Suomessa on vain muutamia jyrsijäkasvattajia, jotka myyvät ruokaeläimiä isommissa määrin myös ulospäin, ja heistä moni ei lähetä Matkahuollon kautta, minkä vuoksi esimerkiksi kotimaisten hiirten saaminen on enemmän iloinen poikkeus, kuin vallitseva tilanne).

Lysti ja Mallu haluavat varoittaa, että seuraavissa kuvissa näkyy pilkottavia kaneja ja niiden osia

Tavoitetta kohti pyrkiessä logistinen ja taloudellinen puoli aiheuttavat välillä haasteita, mutta yksi asia josta on tavoitetta kohti mentäessä monesti valmis tinkimään on oma mukavuus. Kun sitä tuli reilu vuosi sitten havaittua, että meidän läheltä saa parhaiten sen kokoista ruokaeläintä, joka ei omille kokonaisina uppoa, mutta joka on ravintona silti ensiluokkaista, sitä tuli panostettua kunnon metsästysveitseen. Sille tuli taas tänään urakalla käyttöä, kun kävi taas todellinen tuuri: samalta myyjältä löytyi kahdeksan kokonaista 1,5-kiloista kania, ja kaikki olivat vielä menossa lopetukseen yhtäaikaa, ja meidän oli mahdollista saada ne heti lopetuksen jälkeen tuoreina. Yleensä kanitkin kun tulevat meille pakasteina, jolloin niiden sulattelussa paloittelukuntoon on kanssa oma hommansa, etenkin kun isot kanit eivät sula tasaisesti joka kohdasta, vaan siinä kohtaa kun muu osa ruhoa olisi jo pilkottavissa, sisäelimet ovat yhä jäässä. Niinpä tälläkertaa ei edes mietitty muuta kuin sitä, että nyt kun meillä on kerrankin sulia, kaikki pilkotaan pakastimeen yhdellä kertaa. Tässä kohtaa iso onni oli kumppani, jonka ensimmäinen kysymys kanisavotasta kertoessani oli, että kumpi nylkee ja kumpi pilkkoo. Eli koko urakka sujui jouhevasti kahteen pekkaan.

Tästä se urakka sitten lähti, minä sain nylkyhomman, Jussi pilkkoo

Loppua kohden lihakulhot täyttyivät ja leluksi kuivattavia töpöjä yms., alkoi olla kanssa aika liuta

Kokonaisia ruokaeläimiä käsiteltäessä kaikki pyritään saamaan mahdollisimman tarkkaan hyötykäyttöön. Nykyään suolisto onkin kaneissa melkein ainut, mikä päätyy jätteeseen. Liha luineen ja sisäelimet menevät ruuaksi laumalle. Kokonaisia ruokaeläimiä hankittaessa sisäelinkattauskin on heti ihan erilainen kuin eläinkaupan sisäelinseoksia hankittaessa: sisäelinseoksissa on mukana yleensä vain sydäntä, kivipiiraa ja maksaa, kun taas kokonaisesta ruokaeläimestä kuppiin saadaan myös munuaiset, aivot, perna, keuhkot... Hännät, korvat ja jalat tulee nykyään kuivattua leluiksi. Silloin kun työstetään yksittäisiä ruokakaneja, nämä laitetaan pussissa pakkaseen odottamaan että niitä kertyy isompi määrä. Nyt kun kaneja pilkottiin kerralla useita, saatiin kuivurikin kerralla täyteen. Samaan kuivurilliseen mahtui myös pakastimessa odottaneet pari pussia kuivattavia. Nahkoihin olen jo onnistunut löytämään yhden helpohkon kuuloisen parkitsemisohjeen, mutta sitä en ole  toistaiseksi saanut aikaiseksi koittaa. Nytkin nahat menivät vielä raakanahkoina pakastimeen odottamaan sitä kun mietin, lähdenkö kokeilemaan parkitsemista itse, vai lahjoitanko ne taas eteenpäin jollekin koiraharrastajalle tai muinaistekniikka-artesaanille materiaaliksi.  

Osa pakastimeen päätyneistä kanipusseista. Näitä on taas arkena helppo ottaa ja sulattaa.

Kahdeksan kanin kanssa urakkaan meni taas useampi tunti, mutta viimeistään siinä kohtaa kun sai tyypeille ensimmäisen kanikupillisen tarjolle, koko homma tuntui taas sen arvoiselta. Raakaruokintaryhmissäkin kun on tullut havaittua aiempaa useammin postauksia epäillyistä kana-allergioista, miksi kanssa kokee tärkeäksi koittaa pitää ruokavalion mahdollisimman monipuolisena, sekä totuttaa lauma syömään mahdollisimman paljon erilaisia eläinproteiineja. Sillä ei toki voida varmuudella välttää sitä, etteikö meillekin joskus joku allergikko eksyisi, mutta ainakin se helpottaisi huomattavasti eliminaatiodieetille siirtymistä, kun ei tarvitsisi silloin lähteä alusta opettelemaan, että muutkin lihat kuin broileri ovat ruokaa. Fretit sen enempää kuin kissatkaan kun eivät ole aina kaikkein avarakatseisimpia uusien kulinaaristen elämysten suhteen - ainakaan silloin kun kyse on omaan kuppiin tulevista ruuista, eikä rehellisesti itse pöllityistä.

Jussin jatkaessa keittiöhommia, minä siirryin pesemään kuivattavia kuivauskuntoon

Aiemmin pakastetut mukaanlukien näitä kertyi taas kaikkiaan seitsemisenkymmentä

Sen määrän kuivaamiseen riittää meidän kuivurissa puolet tasoista, niin sai asetettua tasot taas vähän ilmavammin

Mikäli lukijoilta löytyy kiinnostusta, osa kuivatuista kanileluista voisi lähteä maailmalle myös arpoen. Meillä etenkin Nutella rakastaa kannella noita, eivätkä ne vaarallisia myöskään syötyinä.

Lemmikki Tampere -messut

Viikonlopusta on nyt kulunut pari päivää, ja tänään on tullut istuttua töistä pääsystä asti koneella naputellen infotekstejä sunnuntaina olevaan Salon eksoottisten eläinten esittelypäivään. Mutta ennenkuin mennään siihen, palataan vielä hetkeksi viime viikonlopun messuihin. Lemmikki Tampere -messuilla riitti taas vilinää, ja vaikka olin taas kuinka ennakkoon ajatellut kiertäväni kaikki ständit jossain välissä edes pikaisesti läpi ja käymässä katsomassa ainakin yhden luennon, ne suunnitelmat taas jäivät. Olen tolkuttoman huono poistumaan ständiltä silloin kun minulla on mukana eläimiä muuten kuin vessaan ja hakemaan juotavaa, ja vaikka messuilla olisi ollut monenlaista nähtävää, sitä kokee olevansa jotenkin väärässä paikassa kierrellessään eri hallissa missä omat ovat. Lauantaina tuli tehtyä vajaan tunnin kierros ja huoltobreikki Sariannan ja Mellun ottaessa osaston haltuunsa. Sunnuntaina olin ajatellut kiertää enemmän, mutta sitten äiti pyysi minua seuraksi reiluksi tunniksi iltapäivästä, ja se ajoi kiertelyn ohi.

Perjantaina pakattiin tyypit autoon ja otettiin suunta kohti Tamperetta

Aitaus saatiin pystyyn paljon ajateltua nopeammin

Kyllä sitä silti ehti messushoppaillakin: Aino sai itselleen tuliaiskassin Primacatin ständiltä, ja laumalle yhteisiksi löytyi kuivattuja kani- ja fasaaninameja. Eikä sitä frettimammana pystynyt tietenkään ohittamaan Befree-siivoustuoteständiä. Jotenkin tyypillistä, että silloinkin kun olisi vapaa metsästämään rapsutettavia alpakoita sitä jämähtää keskustelemaan pissan imeytymisestä eri materiaaleihin - ja on aiheesta vielä aidosti kiinnostunut. Siitä kun ei valitettavasti päästä mihinkään, että tämänkokoisen lauman kanssa hutikakat ja muut ovat aika arkipäivää. Sieltä lähtikin sitten mukaan Befree Magicblue -imeytysgeelijauhe nestemäisiin sotkuihin, Befree Smart -siivoussuihke ja Befree Pure -hajunpoistosuihke. Niistä tulee blogiin varmasti enemmänkin juttua sitten kun ehdin testailla tuotteita.

Aino tunnisti omansa

Mutta mikä sielä omalla ständillä on sitten niin hienoa sen lisäksi että sielä saa rapsutella frettejä - mikä on toki itsessään jo niin huippua, että moni oli valmis jopa vähän jonottamaan päästäkseen kokeilemaan sitä. Yksi sellainen tosi iso juttu on ainakin se, että tällä kertaa paikalla kävi useampia ihmisiä, jotka ovat selvästi miettineet fretin hankintaa jo jonkin aikaa. Ja mitä enemmän ständillä on ihmisiä esittelemässä, sen paremmin pystyy pysähtymään juttelemaan tälläisten tyyppien kanssa vähän pidemminkin siitä, millaisia fretit ovat, ja tarjoamaan osalle jopa sen ensikosketuksen lajiin antamalla fretin syliin. Vaikka kaikki ne uteliaat lapset ja kiinnostuneet aikuiset ovat toki kivoja, mielestäni on aivan mahtavaa törmätä ihmisiin, jotka haluavat oikeasti tavata frettejä ennen sellaisen hankintaa ja joiden kysymyksistäkin huomaa, että selvitystyötäkin on jo tehty. Silloin sitä todella haluaa itsekin ehtiä auttamaan eteenpäin sen suhteen, missä kaikkialla fretteihin pääsee tutustumaan, mistä tietoa kannattaa hankkia ja mitä kautta lähteä etsimään kasvattajaa. Ja sitten ovat ne ihmiset, joilla itselläänkin on tai on ollut frettejä. Kun pääsee kuulemaan tarinoita ihmisten rakkaista karvapötkylöistä, ja antamaan ehkä pienen hetken muistoissa ihmisen upottaessa naamansa tuttuun fretin tuoksuun. Siinä oli ainakin yhdessä kohtaa lähellä ettei itketty molemmat edesmenneitä muistellessa. Eikä pienin syy omalla ständillä viihtymiseen ole myöskään ne omat näädät, joiden nukkumista voisin oikeasti katsella väsymättä tunteja.

On nää vaan niin huipputyyppejä joka ikinen <3

Uusi aitaus ehti messuiksi Postin lakosta huolimatta

Mallu melkein jaksoi leikkiä

Tietysti sitä aina toivoo, että joihinkin juttuihin olisi enemmän aikaa. Isoimpana ehkä kaikkien paikalla olevien tuttujen kanssa jutteleminen. Nytkin viikonlopun aikana näki kymmeniä tuttuja naamoja etenkin rottailuajoilta, mutta niiden suhteen homma on sama kuin messunäyttelyiden yhteydessä muutenkin: vaikka en itse olisi kiinni ständillä, heille kyseessä on täysi näyttelypäivä täynnä sihteeröintiä, assarointia ja muita juoksevia hommia. Niinpä monen kanssa ehdittiin lähinnä moikata kun osuttiin sopivasti kohdakkain. Saijan kanssa on kyllä ollut nyt vähän puhetta, että meille saattaisi olla tulossa tänne muutamia rottamaisia hoitolaisia, ja etenkin nyt messuviikonlopun jälkeen odotan mielenkiinnolla, millaisen muistojen aarrearkun ne tullessaan mahdollisesti avaavat. Tosiasia kun on etten luopunut rotista suinkaan siksi, että olisin kyllästynyt lajiin tai rakkaus niitä kohtaan olisi hälvennyt. Rottien lyhyt elinikä ja jatkuvat menetykset vain kävivät liian raskaiksi kohdata kerran toisensa jälkeen. Fretit kun elävät kuitenkin moninkertaisesti sen mitä rotat, vaikka fretitkin saisivat elää vielä huomattavasti pidempään.

Täältä tarttui mukaan messushoppailuja

Messujen jälkeen löydettiin kuitenkin aikaa vielä yhdelle vip-vierailulle. Kun Mirka otti asian ensimmäisen kerran puheeksi, en voinut olla empimättä, miten jaksaminen messuviikonlopun jälkeen riittäisi yhtään mihinkään. Mutta kuka oikeasti sanoo ei, kun tajuaa että muuton jälkeen tuleva perheenjäsen asuu viidenkilometrin päästä tieltä jota ollaan jokatapauksessa ajamassa. Eli kyllä, sunnuntai-iltana tapasimme vielä Maunon. Samalla Maunon kasvattivanhemmat saivat tavata Ainon, Mihailin ja frettijengin. Visiitin aikana saimme myös kuulla iloisen uutisen: nyt kaikki terveysongelmat on saatu selätettyä ja pentujen kasvu on ottanut kiinni sairastellessa menetettyä, ja parin viikon päästä Mauno voisi olla valmis leikattavaksi ja muuttamaan kotiin. Tarkka päivä jäi vielä auki, mutta enää pojan kotiutumiseen ei ole pitkä aika. Samalla visiitillä sain myös tavata kuvankauniin Safin, joka oli päätyä piikille ihmisten ajattelemattomuuden vuoksi. Safilla kun on käytöksessään haasteita, jotka ovat todennäköisesti perua liian varhaisesta vieroituksesta. Safi on sellainen kissa, jonka kovasti tahtoisin napata tänne meille, ellei järki pistäisi stoppia lauman kasvettua jo muutenkin varsin paljon lyhyen ajan sisään. Valitettavasti kun tiedostan senkin, että kipeästi kotia tarvitsevia kissoja löytyy varmasti vielä silloinkin, kun on päästy remontin jälkeen palaamaan kotiin, ja nykyisellä laumalla on ollut aikaa asettua ja tottua toisiinsa kunnolla. Voi kumpa Safi olisikin ainutlaatuisuudessaan ainutkertainen tapaus. Mutta omien rajojen ja jaksamisen ylittäminen ei sekään edistä eläinsuojelua, joten tälläkertaa on tyydyttävä ihailemaan Safia etäämpää - ja katsottava että Mauno saa tullessaan prinssin kohtelun.

Mauno on ihan mahtava nuorimies

Nuorella herralla on kyllä pieni peliaddiktio...

Kiitos vielä kaikille messuilla olleille ja moikkaamaan tulleille! Ensivuonna toivottavasti uudestaan!    

Tapahtumavalmisteluja

Huomenna otetaan suunta kohti Tamperetta ja viikonloppuna olevia Lemmikki Tampere -messuja. Niille pakatessa on tullut samalla laadittua listaa asioista, jotka pitää hoitaa vielä ennen ensiviikolla olevaa Salon eksoottisten eläinten esittelypäivää, ja sovittua Turkuun frettipäivä Itäharjun Mustiin ja Mirriin 28.9. klo 13-15. Olen yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Odotan kovasti kaikkia tulossa olevia tapahtumia, mutta introverttinä laskee samalla vähän huolestuneena tapahtumien väliin jääviä palautumispäiviä. Onneksi frettien kanssa messuillessa on se ihana, että harrastajia on huomattavasti enemmän kuin haisunäätien kanssa, ja siten myös ständillä on molempina päivinä sekä useita muita ihmisiä että useita muita frettejä kuin omat, ja myös riski päätyä randomisti Ylen suoraan lähetykseen on pienempi, kun on mukana vain rivijäsenenä. Haisunäätien kanssa showtta kun tuli pyöritettyä välillä aika pienellä vaikkakin ihan mahtavalla porukalla.

Palapeliä ja turvehommia

Olen myös enemmän kuin innoissani siitä, että Jussin minulle hankkima synttärilahja ehti Suomeen ennen messuja. Moni on ehkä jo huomannutkin että koen materialismionnellisuutta kaikenlaisista uusista eläintarvikkeista mitä pääsen testaamaan, ja tuota tälläviikolla kotiutunutta Clearly Loved Petsin aitausta olen katsellut jo pitkään. Pitihän se sitten heti koota olohuoneeseen, ja tälläkertaa sain onneksi todeta, että se ainakin ensivaikutelman perusteella vaikuttaa yhtä ihanalta kuin olin kuvitellut. Todelliseen testiin se pääsee kyllä vasta viikonloppuna, kun lähdetään katsomaan mitä kaikkea meidän nuoriso keksii sen kanssa koittaa. Samalla minun messustressini laski huomattavasti: aitauksen seinät ovat kauttaaltaan pleksiä ja se on 90cm korkea. Nyt ei siis tarvitse käyttää niin suurta osaa keskittymisestä siihen, että vahtii ettei kukaan näädistä tule yli tai läpi tai ettei kukaan tunge sormia kaltereiden läpi sopivasti fretin kuonon eteen. Todella moni kun soveltaa koirien kanssa oppimaansa "anna ensin käsi haistettavaksi" -tapaa myös fretteihin, mutta frettien kohdalla se tahtoo mennä niin että käsi päätyy sillä tavalla maisteltavaksi, etenkin jos muutenkin vieraan tuoksuinen käsi tulee vielä suoraan pupujen paijailupisteeltä tai rottia silittämästä. Läheskään kaikki fretit kun eivät ole puruvarmoja etenkään vieraiden ihmisten kanssa edes kotioloissa, miksi moni antaa messuilla paijata lähinnä fretin selkää ihan vain varmuuden vuoksi ja haavereiden välttämiseksi.

Sisustuksen suunnittelu käynnissä

Mutta vaikka Lemmikki Tampere -messut ovat kooltaan se syksyn selvästi isoin tapahtuma, ensiviikolla oleva Salo vaatii meiltä isommat valmistelut. Lemmikki Tampere -messuilla olen kuitenkin vain yksi Tampereen seudun fretit ry:n frettiständin esittelijöistä, Saloon meille tulee Jussin kanssa frettien lisäksi kuuden muun lajin edustajia terraarioineen ja muineen. Sielä tapahtumien järjestäjien puolelta on ollut toiveena, että mahdollisimman moni laji tulisi omassa kotiterraariossaan, jotta ihmiset saisivat paremman kuvan siitä, mitä ne vaativat lemmikkinä. Meillä mukaan tulevista vietnamilaisen nokkakäärmeen Sauronin kotiterraariota ei saada mitenkään järkevästi mahdutettua muutenkin täyteen tulevaan autoon, joten päätin laittaa Thanoksen seuraavan poikasterraarion suunniteltua nopeammin kuntoon, että saa sen sitten Sauronille tapahtuman ajaksi. Tälläviikolla onkin sitten muiden touhujen lomassa väsäilty myös terraariotaustoja, sillä otin Thanoksen seuraavan terraarion kanssa yhtä aikaa työn alle myös surugekkojen tulevan isomman terraarion.

Uudet terrataustat muotoutuvat

Pakkauslistoja pyöritellessä en ole enää yhtään pahoillani että omaksi autokseni tuli pienen kauppakassin sijaan keskikokokoinen citymaasturi. Näitä suunnitelmia pyöritellessä sitä on kyllä puolivakavissaan miettinyt seuraavaksi pakettiautoa. Aino on pyörinyt muiden tyttöjen ohella kovasti mukana järjestelyissä, ja on ehdottomasti sitä mieltä että kissaa sinne messuille pitäisi tulla ihmettelemään eikä näätiä. Aino saa kuitenkin jäädä messujen ajaksi hoitoon äidilleni kuten Miikkiskin. Mutta katsoo jos Aino saisi marraskuussa oman debyyttinsä Turun rotukissayhdistyksen syysnäyttelyssä. Ainakin jos kissanäyttelyt eivät täyty ihan yhtä hullua vauhtia kuin frettinäyttelyt. 

Hyvä syntymäpäivä

Pakko myöntää että eilen ahdisti sen verran, että illalla oli pakko lähteä pois kotoa. Haettiin Sariannan ja Melinan kanssa noutoruokaa Subwaylta, ja jatkettiin siitä sitten istumaan iltaa. Koska Melinan uusimmille Dewi-hoitolapsille oli tullut ripuli ruokavalion muutoksen myötä ja pienet olivat muutenkin tehohoidossa emon ollessa yhä niin stressaantunut loukutuksen jäljiltä ettei se hoitanut pentujaan, illanviettopaikka valikoitui luonnollisesti sinne, mistä ei voinut olla poissa. Minun piti poiketa ihan pikaisesti, ja tulla ajoissa kotiin nukkumaan, mutta eihän se ikinä niin mene. Ilta venyi, ja lopulta löysin itseni vielä puoli kahdelta yöllä Melinan lattialta pieni märkä kissanpentu sylissäni. Kun siinä kuivailin ripulista ja maidosta pestyä neliviikkoista pentua keskellä yötä syntymäpäivänäni, se ripuloi päälleni. Ja jossain niillä main se ahdistuskin suli pois.

Joskus ne ovat ne pienimmät, jotka saavat muistamaan mitä elämän isot asiat ovat <3

Illan mittaan oli heitelty ilmaan niin eri harrastuksia, eläimiä kuin muitakin mitä kukakin hankkisi, jos olemassa ei olisi rajoitteita. Ja siinä pieni kakkainen pentu sylissäni tajusin taas olevani elämässäni sielä missä haluankin. Vaikka tokihan ihminen aina haaveilee vaikka mistä, ei ole olemassa mitään urapolkua, asuntoa, lottovoittoa, matkakohdetta tai muuta minkä olisin valmis vaihtamaan yhteenkään näistä tyypeistä mitä minulla on. Jokainen niistä on toteutunut haave ja elämäni kallein aarre, vaikka joskus väsymyksen keskellä se meinaakin hetkeksi unohtua. Ja että vaikka kakkaankin joskus väsyy, en olisi voinut keksiä mitkä olisivat olleet siihen hetkeen paremmat synttärijuhlat kuin ilta eläinten keskellä kakkoineen päivineen. Sillä loppujen lopuksi elämässäni ei ole kauheasti asioita, joilta olisin saanut yhtä paljon kuin eläimet. Ja varmaan vielä vähemmän asioita joiden eteen olisin valmis näkemään niin paljon vaivaa, ja valvomaan vaikka öitä.

Onneksi Jussikin tuntee minut. Vaikka hän eilen lupasikin varata meille ensi yöksi hotellin että pääsen edes yhdeksi yöksi pois täältä kaaoksesta, hän vielä aamulla varmisti, haluanko oikeanko olla syntymäpäiväni illan poissa laumani luota. En minä enää halunnut. Sirkukseen olemme kyllä menossa ja syömään, mutta sen jälkeen tuntuu hyvältä tulla takaisin kotiin oman lauman luo. Nämä tyypit ovat kuitenkin minun perheeni ja elämäni keskipiste. Ja viime yö meni jo yllättävän hiljaisissa merkeissä.

Hajua, melua jatkuvaa...

Ei, Vappu ei sitten mennyt ihan heittämällä porukkaan. Mitella ja Lysti pyörittävät junnua edelleen, joten näätähuone on ollut nyt yöt jaettuna väliportilla. Päivisin sitten koittaa jaksaa pitää porukkaa mahdollisimman paljon yhdessä ja puuttua ylilyönteihin. Sekä luoda mahdollisimman paljon niitä positiivisia kohtaamisia, missä ollaan kaikki yhdessä tahnatuubilla ja kukaan ei kuole, vaikka se yksi onkin uusi. Välistä kyllä tahtoo tulla vähän ylikuormittunut olo, ja mietittyä miksi tähänkin piti taas lähteä: uniongelmat, kokopäivätyö ja opinnot yhdessä koko eläinlauman hoidon kanssa lyövät vähän vasten kasvoja etenkin tälläisenä viikonloppuna, kun Jussilla on peräkkäisinä päivinä ensin 12 tunnin ja sitten 24 tunnin työvuorot. Siinä ei niinä päivinä paljon laiteta hommia puoliksi, eikä se aina juuri siinä hetkessä lohduta, että sitten Jussilla on taas arkivapaita enemmän, ja silloin hän pystyy kantamaan isomman vastuun laumasta. Kämppä haisee puffilta ja hutikakkoja ja pissoja on taas siivottu enemmän kuin laki sallii. Samalla miettii missä kohtaa naapurivat soittavat poliisin tai eläinsuojelun paikalle kun täällä huutaa vuoroon näädät ja vuoroon omistaja.

"Myönnä pois mami, et kadu mitään!" -Vappu

Vaikka kyllähän sitä oikeasti tietää miksi tässä ollaan. Ei Vappu tullut meille sattumalta, ja vaikka tänään ennenkuin evakuoin itseni hetkeksi asunnosta olin valmis heittämään hanskat hetkellisesti tiskiin kaiken kanssa, Vappu on alkanut vaikuttaa olevan juuri sellainen tyyppi mitä laumaan haluttiin. Se ei ole Huiskun klooni, ja siskoonsa nähden se on selvästi aktiivisempi ja atleettisempi tapaus. Vappu on kuitenkin kova tyttö pussailemaan ja jo nyt oltuaan meillä vasta reilun viikon Jussi on onnistunut saamaan siitä sohvaseuraa. Neidistä on siis kaikki mahdollisuudet kasvaa laumaan yksi terapiapampula lisää tasapainottamaan noita minun rakastamiani adhd apinoita. Enää pitää saada minun adhd apinat vakuuttumaan siitä, että Vappu on pohjimmiltaan aika hyvä tyyppi. Kaverikin lohdutti minua minun tuskaillessa Vapun punoittavaa ja rei'itettyä niskaa laittamalla kuvan kunnolla yhteen ottaneista uroksista, että ei ole vielä edes paha. Pahimmalla väsymyksen hetkellä menin kuitenkin ilmoittamaan Jussille haluavani synttärilahjaksi yön hotellissa.

lohitahna yhdistää

Uniongelmat ovat siitä kenkkuja, että riippumatta siitä miten hyvin asiat muuten ovat, yöunien jäädessä toistuvasti alle viiden tunnin jokainen hiekanjyvänenkin muuttuu vuorenkokoiseksi, tunteiden kontrolloinnista tulee vaikeampaa ja elämästä normaalia enemmän vuoristorataa. Silloin saa välillä todenteolla muistuttaa itselleen, että tämä on taas vain  vaihe, ja se menee ohi - ihan niinkuin aina ennenkin - eikä maailma lopu edes siihen kun rentouttavan kylvyn jälkeen saa kaivaa hammasharjat kissanvessasta junnujen leikkien jäljiltä. Silloin on vain mentävä hetkeksi tekemään jotain muuta: lähdettävä ulos syömään tai sulkeuduttava muutamaksi tunniksi ilman näätiä herppihuoneeseen aloittamaan pari taustaprojektia, jotka kaappasin itselleni. Sen jälkeen jaksaa taas laskea kymmeneen ja aloittaa miljoonannen kerran käytössääntöjen läpikäynnin tyttöjen kanssa.

Tästä totutusrumbasta ei ole selvitty haavoitta

Hetken mietin sitäkin että olisi parin päivän ajan kuvannut jokaisen hutisotkun, uuden haavan ja väännön ja tallettanut ne joko blogiin tai facebookiin muistutukseksi seuraavaa pentukautta varten. Hetken asiaa mietittyäni päätin kuitenkin jättää väliin. Eiköhän ne taas tämän jälkeen hetken muista, ja jos ei, niin mitäpä väliä: onhan lemmikinomistamisessa paljon mukavampiakin puolia mitä muistella. Ja kyllä tämä vaihe on aina ohi mennyt, vaikka uuden tyypin tullessa aina hetkellisesti miettiikin miksi pakkaa piti mennä taas sotkemaan.

Vaikka vielä on vähän hullunmyllyä, Vappu osaa ottaa välistä rennoti