Suodatinlapsia

maanantai 20. helmikuuta 2017

Haarniskamonnit, kuparimonniset ja lehtikalat ovat meillä kaikki intoutuneet useampaankin otteeseen
kokeilemaan lisääntymiskuvioita. Allas on kuitenkin ahnaita mätirosvoja täynnä, joten poikasten selviytymismahdollisuudet ovat lähtökohtaisesti olemattomat, vaikka haarniskoilla ja lehtikaloilla vanhemmat jopa koettavat kutuaan suojella. Kyllä sitä on välillä leikkinyt myös ajatuksella erillisestä poikasaltaasta, johon saisi pelastettua kudut turvaan, mutta se on sitten jäänyt, sillä pienen akvaarion ylläpitäminen on hankalampaa kuin ison.

Haarniskojen edellinen kutu
Tänään altaan huoltotoimia tehdessä paljastui kuitenkin pieni ylläri. Kummankin suodattimen virtaus oli alkanut heiketä, joten päätin tehdä jotain mitä en yleensä tee, ja putsata molemmat suodattimet samana päivänä. Etenkin kun onnistuin tiputtamaan sisäsuodattimen kiinnikkeet altaaseen putsatessani ulkosuodattimen vedenottoritilää haarniska-ukon ollessa hyvin hyökkäävällä päällä vahtiessaan kuplapesäänsä. Sisäsuodattimen pesu meni rutiinilla: se oli ihan möhnäinen, mutta sen tiesi jo ennen suodattimen avaamista. 

Kun sisäsuodatin taas pörisi altaassa, oli ulkosuodattimen vuoro. Jussi nosti koko pömpelin kylpyhuoneen puolelle, ja minä aloin purkaa sen sisältöjä suihkukaapin lattialle. Sitten näin yhtäkkiä jonkin uivan suihkukaapin lattialla. Heitin äkkiä suodattimen ritilän lattiakaivon peitoksi ja pyysin Jussia tuomaan haavin. Ritilän päälle laskeutui veden mukana nelisenttinen haarniskamonni. 

Sen jälkeen suodattimen purku jatkuikin astetta varovaisemmin, siltä varalta että poikasia löytyisi vielä lisää. Ja kyllä niitä alkoikin sitten löytyä, yhteensä seitsemän. Kaikki muut olivat tosin selvästi pienempiä kuin ensimmäinen, pari-kolme senttisiä, eli kyseessä taitavat olla ainakin kahden eri kudun survivalistit.

Sisäsuodattimen putsausta
Koska suodattimen sisäänottoritilässä on noin millin välit, kakaroiden on täytynyt päätyä suodattimeen joko ennen kuoriutumistaan tai heti sen jälkeen. Sen jälkeen ne ovat kasvaneet omassa pimeässä lastenkammarissaan suojassa muilta kaloilta, saaden sen verran kokoa, että uskaltauduin ne nyt jo muiden seuraan laittamaan. Etenkin isoin poikanen on jo sen kokoinen, että se selviää varmasti hyvin isompien kalojen joukossa.

Nyt sitten mietitään mitä tehdään jos kaikki poikaset selviävät. Että hankitaanko isompi allas, jossa kasvaneella parvella on tilaa temmeltää, vai etsitäänkö osalle junioreista uusi koti. Edelliset suodatinlapset, käytetyn suodattimen mukana edellisestä kodistaan meille eksyneet kuparimonnislapsethan jäivät meille kaikki, ja saivat aikaan sen, että meille ylipäätään tuli kuparimonnisia. Haarniskoihin taas minä ja Jussi olemme molemmat sen verran ihastuneita, että olemme jo tätä ennen välillä miettineet, että jos jossain kohtaa kasvattaisi altaan kokoa ja hankkisi niitä lisää. Nyt niitä olisi sitten hyvässä lykyssä jo kymmenen.

Yksi pienemmistä yllärilapsista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI