Frettipäivä Raision Dogmanissa

Päivä ennen frettipäivää on loistava hetki huomata, että ääni on kadonnut käytännössä kokonaan. Että hetkittäin saa ulos jonkin pihauksen, mutta kaikkina hetkinä ei edes sitä. Että ääni oli niin totaalisen poissa, että minun ei juurikaan tarvinnut miettiä olevani hiljaa että en rasittaisi äänihuuliani kuiskimalla, sillä puhumisesta ei olisi tullut mitään, vaikka minulla ei olisi ollut mikään tarve koittaa säästellä ääntäni. Samaan aikaan olo oli kuitenkin muuten varsin hyvä, joten edessä oli pienoinen dilemma: pitäisikö näätäpäivä perua vai toivoa, että ääneni palaisi seuraavaan päivään mennessä. Asian lopulta ratkaisi se, että Jussi lupasi hoitaa tarvittaessa kaiken puhumisen, jos minusta ei olisi siihen. Toisena vaihtoehtona olisin alkanut käydä läpi kaikkia lähistöllä asuvia fretti-ihmisiä, olisiko joku päässyt paikkaamaan näin lyhyellä varoitusajalla. 

Team albiino <3

Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei sitä ääntä lähtenyt juuri sen enempää aamullakaan. Enemmän kuin eilen kyllä, mutta silti vain pihisten ja pätkittäin. Se on muuten yllättävän vaikeaa olla hiljaa tilanteessa, jossa on tottunut puhumaan. Joten välillä sitä koitti olla mukana vastailemassa, etenkin silloin kun aitauksen ympärillä oli enemmän porukkaa. Mutta jokaisen pätkän jälkeen sitä piti mennä sitten hetkeksi sivuun istumaan kuuman sitruuna-inkiväärijuoman ja eukalyptuspastillien kanssa, että sai edes sen pihinän takaisin. Eli hommasta ei olisi tullut tänään mitään ilman Jussia. Jussi on ollut mukana kuvioissa jo silloin, kun ajettiin yhdessä Inkooseen katsomaan minun ensimmäisiä frettejäni, ja olemme alusta asti kiertäneet yhdessä niin messut kuin näyttelytkin ja hoitaneet yhdessä niin omat kuin hoitonäädätkin, joten Jussi ei olisi oikeasti tarvinnut minua siinä mihinkään. Mutta olinpahan seuroissa ja tein itsestäni hyödyllisen hakemalla Jussille kylmän energiajuoman viereisestä kaupasta.

Edustustiimissä meillä oli tälläkertaa Notte, Sera, Mymski ja Hattara. Nutellaa ei ole vieläkään otettu täysin porukkaan, joten päätimme että emme ala nyt väkisin sulkea häntä pieneen tilaan junnujen kanssa bondailumielessä, vaan annoimme Nutskulle ennemmin vapaapäivän kakaroista ja koko yläkerran omaan käyttöönsä frettipäivän ajaksi. Mymski puolestaan on onneksi päässyt jo ihan täysin Hattaran porukoihin, ja junnuista on tullut hyvin tiivis nelikko, vaikka Mymskinkin laumaan saamiseen meni useampi kuukausi. Jossain vaiheessa me kyllä tarvitsemme meidän edustustiimiin vielä yhden Eemelin, kun nytkin useampi kyseli, ovatko fretit aina näin pieniä, kun meidän jengissä on taas pelkkiä tyttöjä. 

Loppupäivästä Mymski oli näääin väsy

Vaikka annoinkin Jussin pitkälti vetää showta, niin siinä kohtaa kun Tiiu tuli perheineen paikalle, sitä ei enää malttanut koittaa olla puhumatta. Tiiu on yksi ensimmäisistä frettiharrastajista joihin tutustuimme 2014, kun aloin puhua Jussille freteistä. Nyt Tiiulla on ollut useampi vuosi taukoa freteistä, mutta katsoo kauanko kyseinen olotila vielä jatkuu. Jos nuorempi polvi olisi saanut päättää, tauko olisi päättynyt heti tänään Mymskin kaappaukseen. Tiiun viimeisimmät tyypit olivat meillä muutamaan otteeseen myös hoidossa, ja Tiiun Ruusa oli yksi Jussin ensimmäisiä fretti-ihastuksia, joka osaltaan vaikutti siihen, millaisia frettejä Jussi on itselleen halunnut. Minulla ja Jussilla kun on pohjimmiltaan hyvin erilainen frettimaku, ja vaikka vuosien saatossa kumpikin meistä on välillä harkinnut kasvattajanimen hakemista freteille, emme ole tainneet ikinä edes puhua yhteisestä kasvattajanimestä, sillä kummallakin on kasvatusajatuksia pyöritellessä ollut mielessä täysin eri muunnokset ja tavoitteet. Ei sillä että etten jakaisi Tiiun ihastusta tummiaisiin, mutta ennen Ruusaa Jussi ei ollut tiennyt, että frettejä löytyy myös pitkäkarvaisina.   

Kotimatkalla meillä oli vielä yksi välietappi, kun olin sopinut että käymme hakemassa ruokahyönteisiä yhden nuoremman turkulaisen matelijaharrastajan luota. Laitoin sinnekin sitten pientä ennakkovaroitusta, että en tiedä paljonko minusta ääntä lähtee, mutta että ainakin Jussi pystyy onneksi kyllä puhumaan. Mutta sekin vierailu sitten puolihuomaamatta vähän venähti, kun meitä kysyttiin jäämään kahville, kun aiemmin juhlituilta synttäreiltä olisi vielä jäljellä tarjoomuksia. Fretitkin pääsivät sitten vielä hetkeksi edustamaan, ja me pääsimme puolestamme ihastelemaan liskoja ja käärmestä.

Ja koska olen surkea paparazzi ja unohdin taas kuvailla, tämä kollaasi on pöllitty Dogman Raision somesta.

Loppuilta onkin mennyt sitten hyvin hiljaisissa merkeissä, kun ihan ensimmäiseksi kotiin saavuttua minä ja junnut vetäydyimme päikkäreille, ja Jussi meni kuulokkeet päässä pelailemaan koneelle. Sitten syötiin päivällistä television vastatessa äänen tuottamisesta. Vaikka emme ole nyt illalla juurikaan jutelleet, puheentuottaminen on tuntunut helpottavan iltaa kohden, joten olen astetta optisempi sen suhteen, miten tulen selviämään tiistaille siirtyneestä eksopäivästä. Silloin sitä kun tulee tarvitsemaan ääntä todeteolla, ja silloin minulla ei ole Jussia tarvittaessa paikkaamassa.  

Ja vaikka sitä luulisi, että kun on puhumisen sijaan enempi sivussa seuraamassa, sitä muistaisi ottaa edes kuvia blogia varten. Niin ei sekään sit kuitenkaan mennyt ihan niin. Tai otin minä pari kuvaa meidän blodeista. Joten pöllin sitten törkeästi yhden kuvan Dogman Raision somesta todistaakseni, että tummiaisetkin olivat ihan oikeasti paikalla.