Samana päivänä kun Wili lopetettiin toivotimme tervetulleiksi juhannusvieraat ja joukon nuoria A. gigas oletettuja jättiläistuhatjalkaisia. Tai vieraat ja vieraat, kun onhan tuo siskonperhe kokonaisuudessaan varsin tuttua sakkia. Juhannus menikin sitten taas kuuden kissan taloutena, kun mukana menossa olivat myös siskon sfinksit Ilo ja Nakki. Olimme aiemmin jutelleet, että mikäli lomat saataisiin menemään hyvin yhteen, siskonperhe jäisi juhannuksen jälkeen vähän pidemmäksikin aikaa. Näin ei kuitenkaan kummityttöni harmiksi käynyt, joten sovimme, että hän jäi tänne vielä muun perheen lähdettyä. 

 

Juhannusherkku <3

Namipeleillä riitti pelaajia, vaikka Nakki ja Aino eivät aina jaksaneetkaan moista vaivaa hyponapujen takia

Juhannus kului pitkälti grillatessa, saunoessa ja pelaillessa, ja kohtalaisen samoilla teemoilla on jatkettu juhannuksen jälkeenkin. On myös katsottu leffaa kissojen kanssa, koottu palapeliä rottamusten kanssa, kylvetetty siiliä ja hoidettu matelijabunkkerin tyyppejä. Etenkin kissat ja rotat ovat ottaneet lisäkädet paijauksessa mieluusti vastaan. Aino myös sai yhdeksi illaksi Jussin kokonaan itselleen, kun tehtiin kummitytön kanssa yön yli mökkireissu pihasaunalle. 

Yksi juhannuksen peleistä

Hieman tärähtänyt (mutta aina yhtä ihana) Mauno <3

 

 

 

 

Rikoin jo melkein terraariotetris sääntöä, kun HeKon kautta tuli kysely salamatkustajamuurigekosta, jolle aloin jo päässäni miettiä sekä karanteeniboksia että pysyvämpää terraariota, ennenkuin ehdin kysyä asiaa Jussilta. Se on yllättävän vaikeaa muistaa tällainen mylläystauko kokonaiset kolme viikkoa. Tuhisten kanssa kun sovittiin että ne lasketaan paperihääpäivälahjaksi, kun ovat oletetusti samaa lajia kuin Jussilta kihlajaislahjaksi saamani tuhatjalkaiset, ja he menivät jo sijoillaan olevaan terraarioon, eli eivät vaatineet minkäänlaisia uudelleen järjestelyjä. Salamatkustajalisko taas olisi vaatinut karanteeniosaston pystyttämistä. 

Musti kerjäämässä

Muistolehto kukkii taas <3

  

Lepää rauhassa Wili

Turkoosipikkugekkomme Wilin silmissä oli ollut jo pidempään pieni, mutta selkeästi havaittava puoliero. Koska Wili ei ollut käsiteltävissä oleva tapaus, silmän tarkempi tutkiminen oli vaikeaa. Mutta silmässä ei vaikuttanut olevan useita linssejä, joten arvelimme syyksi karkumatkalla sattunutta traumaa (puoliero havaittiin Wilin viimeisimmän karkureissun jälkeen) tai kasvainta, joka painaa silmää. Puolieron havaitsemisen aikaan päätimme, että emme heti tee asialle mitään, mutta mikäli vaiva pahenee tai Wilin yleisvoinnissa tapahtuu mitään muutosta, otetaan asia uudelleen käsittelyyn. Kyllä sitä muutaman kerran ennen tätäkin viikkoa tuli mietittyä myös leikkausvaihtoehtoa, mutta totesin hyvin nopeaan, että vaikka löytäisimmekin jonkun, joka olisi valmis kokeilemaan alle kymmensenttisen liskon silmäleikkausta, ja leikkaus jollain ihmeellä vielä onnistuisi, emme kuitenkaan mitenkään pystyisi hoitamaan leikkauksen jälkihoitoa kotona. Wili kun oli äärimmäisen nopea liikkeissään ja onnistui ennen uuteen terraarioonsa muuttoa karkaamaan pari kertaa muutaman millin raosta Exoterran oven saranapuolelelta, kun koitimme nopeasti kostuttaa hänen terraarioonsa. Vietettyämme edellisen kerran monta tuntia matelijahuoneessa pyydystäen tyyppiä, joka mahtuu muutaman millin raoista, liikkuu äärettömän nopeasti ja pystyy juoksemaan myös seiniä pitkin, Jussi jo ilmoitti Wilin jäävän meidän viimeiseksi pikkuturkoosgekoksi niin kaunis kuin tyyppi olikin. 

Lepää rauhassa Wili

Pari päivää sitten se pieni puoliero silmissä ei enää ollutkaan sitten niin pieni. Tämä osaltaan vahvisti kasvain/paise epäilyä. Eilen muutos aiempaan oli jo niin selkeä, että päätimme varata pojalle eutanasia-ajan. Näin pienen tyypin kohdalla kun on hankalampi arvioida myös sitä, aiheutaako lisääntynyt turvotus esimerkiksi kipua. Wili vaikutti kuitenkin yhä virkeältä eikä ollut stressiväreissä, miksi totesimme ettei asia ollut kuitenkaan hätälopetuskiireinen, vaan ehdimme selvitellä hieman vaihtoehtoja. Wilin kaltaista houdinia kun ei niin vaan napattaisi boksiin ja kiikutettaisi klinikalle. Kokonsa puolesta Wilin olisi varmasti saanut helposti hengiltä esimerkiksi murskaamalla kallon, mutta koska Wilin tila ei vaatinut toimimaan heti, eikä silmätilanne ollut vielä fyysisesti hidastanut tyyppiä, emme halunneet lähteä lopettamaan tyyppiä itse. Toki klinikalle vieminenkin jännitti, koska näin jo kauhukuvia siitäkin, kuinka Wili sinkoaa jostain boksin raosta ja sitten klinikalla elää kuukausia karussa silmäpuoli lisko, jota kukaan ei saa kiinni. 

Wilin silmä eilen

Niinpä otimme suoraan yhteyttä meidän eksolääkäriin, että uskooko hän, että hän pystyisi lopettamaan Wilin. Ja että miten meidän kannattaisi viedä Wili klinikalle. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Jussi kävi hakemassa ennakkoon klinikan pikkutyyppien anestesiaboksin, ja me sitten kotona modasimme lisäritilät boksin letkujen läpivienteihin, jotta boksi olisi Wilin pitävä. Sen jälkeen pyydystimme Wilin suoraan anestesiaboksiin niin että tyyppi pystytäisiin klinikalla rauhoittamaan kytkemällä boksi suoraan kaasuihin, ilman että Wiliä tarvitsisi koskea tai siirtää ennen kuin se oltaisiin saatu rauhoitettua. Jotta meillä olisi aikaa pyydystää Wili myös siinä tilanteessa, että hän pääsisi sinkoamaan matelijahuoneeseen, otimme pojan boksiin jo eilen illalla. Suunnitelma toimi, ja Wili pääsi nukkumaan. Päätös oli kuitenkin viimeiseen asti vaikea, sillä tänään aamulla Wilin silmä ei näyttänyt ihan yhtä pahalta kuin eilen illalla. Pysyimme kuitenkin eutanasiapäätöksessä, sillä turvotus oli yhä selkeä, sitä oli jatkunut jo pidempään, eikä vaivan syy ollut selvillä.  

Lepää rauhassa Wili

2018-2025 

Bunkkerimylläyksen loppukiri

Sovittu aikataulu ylittyi kahdella tunnilla, mutta projektilistan akuuteimmat jutut saatiin vietyä loppuun. Eli Musti-tegu muutettua uuteen asumukseensa ja nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäasumus kunnostettua muuttokuntoon. Donatellan kasvihuoneen levyistä osa kun oli taas ottanut osumaa talven aikana, ja niitä piti vaihtaa. Meidän tontti kun on yllättävän tuulinen, mikä on osoittautunut välillä vähän hankalaksi yhtälöksi kennolevykasvihuoneen kanssa. Mustin kämpän suhteen otettiin loppua kohden linjaus "better done than perfect", koska esimerkiksi maalauksen kanssakin olisi voinut hifistellä loputtomiin. Mutta päätimme että homma tehdään nyt valmiiksi niin hyvin kuin tällä aikataululla pystyy, ja sitten jos jokin juttu jää vaivaamaan, niin katsotaan sitten erillinen kunnostusprojekti paremmalla ajalla. Mutta nyt tässä vaiheessa Jussi piti saada lomalle projekteista ja Musti pois väliaikaistiloista kodinhoitohuoneesta.

Donatellan kesäkoti

Donatella itse

Lauantaina poikettiin Tropicalssin uusien tilojen avajaisissa hakemassa vielä viimeiset maalausvinkit ja tilaamassa Mustille vähän eri mallinen uv-polttimo uuteen asumukseen. Tuohon uuteen putkimallisia kun ei saisi niin kivasti tuohon paistattelukorkeudelle. Siitä sitten jatkettiin hakemaan vielä viimeiset tykötarpeet projektien loppuunsaattamiseen. Tämän bunkkerimylläyksen kanssa on poikettu jo niin miljoona kertaa hakemassa vähän lisää betonia/harkkoja/levyjä/ruuveja/maaleja/työmaavalaisimia/yms., että senkin puolesta on välillä pakko pitää taukoa projekteista, koska projektien kustannukset eivät tahdo ikinä jäädä vain niihin uusiin terraarioihin. 

Eilen alkoi sitten mylläyksen loppusiivous, jota minä hoidan pikkuhiljaa tämän viikon kuluessa. Työkalut palautetaan kaappiin, ylimääräinen levytavara varastoon, kaikenlaiset siirroissa ja vanhoissa terroissa käytetyt ei heti uusiin terroihin siirtynyt boksi ja sisustustavara pesun kautta kaappeihin ja vapautuneet väliaikaistilat putsataan kunnolla. Koitan olla ottamatta tästä isompia paineita, sillä heinäkuulle tulikin yllättäen taas vähän enemmän työvuoroja, eli kesäsuunnitelmat menivät siltä osin osittain uusiksi.

On tässä ollut melkoinen työmaa, mutta kun miettii monelleko tyypeistä sillä saatiin tehtyä paremmat tilat, kyllä se kannatti.   

Mustin uusi asumus (valaistus vaatii vielä säätämistä)

 

Viimeisimmän viikon projektipikapäivitys

 Edellisestä päivityksestä on nyt viikko. Sen jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

- Nutulle päivitettiin isompi aitaus rottalan vaatehuoneeseen

- sininuolimyrkkysammakoiden ja namunuolimyrkkysammakoiden terraarioon tehtiin kasvipäivitykset

- Mustin terraarion rappaus saatettiin loppuun

- kiinankellosammakot saatiin sukupuoletettua ja jengin ainoa poika muutti isänsä ja veljiensä luo

- pikkusiilitanrekki Simo pääsi takaisin isompaan terraarioon, joka on nyt muokattu vastaamaan paremmin hänen tarpeitaan

- Lucin uusi terraario saatiin kannettua sisälle ja Luci saatiin muutettua siihen

- sain kaksi mylläyksessä tyhjentynyttä terraariota eteenpäin 

- Rutulla aloitetaan lääkekokeilu nivelrikkoepäilyyn 

Näiden lisäksi olen käynyt auttamassa yhtä ystävää kissan leikkauksessa ja minulle tuli tälle viikolle kaksi työpäivää. Kiirettä on siis riittänyt ja deadline mylläyksen loppuunsaattamiselle lähestyy kovaa vauhtia. Jussin kanssa kun on sovittuna, että tämän viikon viikonloppu käytetään vielä projekteihin, mutta maanantaina hänellä alkaa sitten loma töistä ja projekteista. Eli seuraavan neljän päivän aikana pitäisi saada vielä Mustin asumus muuttokuntoon ja kunnostaa Donatellan kesäkoti. Ja hoitaa muu arki siinä sivussa, huomenna meillä kun on molemmilla työpäivä, ja Jussin pitäisi saada huomenna töissä asiat sille mallille, että loma voi alkaa. 

Tämän viikon jälkeen koitetaan sitten keskittyä taas enemmän (loma)arkeen ja olemiseen. Valjasteluun, eläinten rapsuttamiseen ja sohvalla loikoiluun. Ja vaikka myös näistä projekteista kirjoitteluun, jos jokin näistä kiinnostaa niin, että haluatte kuulla niistä tarkemmin. Mahdollisesti myös siinä tapauksessa, ettei mikään niistä herätä lisäkysymyksiä.  

Lucin uusi terraario

Simon uusi terraario

Nutun uusi aitaus

Namujen uusi sisustus (pari kasvia vaihtoi kyllä vielä paikkaa tämän kuvan jälkeen)

Bluen ja Betan uusi sisustus

Mustin kämpän viimeiset rappaukset

 

Muuttoja ja mukuloita

Terraariomylläyksessä on päästy viimein siihen vaiheeseen, että toissapäivänä päästiin toteuttamaan ensimmäiset asukkaiden muutot, ja kuningasboa Alma ja brasilian sateenkaariboa Alias pääsivät muuttamaan isompiin terraarioihin. Samana päivänä muutimme salamatkustajana tulleen gargoyle gekon Kilroyn kylpyhuonekaranteenista terraarioon matelijabunkkeriin. 

Alma tutkimassa uutta terraariotansa

Alma <3

Vaikka kaikkien kolmen tilat paranivat selvästi, niin siinä vaiheessa kuin Alma veti pitkäksi etulasin edessä, sitä ei voinut olla heti miettimättä, onko tuo uusikaan terraario sille oikeasti riittävän iso. Alma kun on oikeasti aika massiivinen rouva. Samalla ilmoitin Jussille, että en halua meille enää mitään tuosta isompaa käärmelajia (tai onhan meillä jo tiikeripyton Luigi, mutta hän on onneksi poika). Että sitten jos lähdetään jossain vaiheessa uuteen isompaan mylläykseen rakentamaan matelijabunkkeri 3.0:aa, niin se sisältää taas parannuksia nykyisille, ei tiloja uusille jäteille. Alias ja Kilroy ovat puolestaan sen verran pienempiä, että heidän liikkuma- ja toimintamahdollisuutensa lisääntyivät muuttojen myötä selvästi, vaikka heidän uudet terraarionsa ovat selvästi pienemmät kuin Alman.  

Aliaksen uusi terraario (Alias meni heti piiloon)

Seuraavaksi koitetaan saada muuttokuntoon mustavalkoisen argentiinan tegun Mustin ja pikkusiilitanrekki Simon terraariot, sekä nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäasunto. Donatellan uuden talviasunnon kasaaminen jää varmaan myöhempään kesään. Simo on itseasiassa muuttamassa hänellä aiemminkin olleeseen terraarioon, mutta sieltä tullaan nyt poistamaan sielä oleva kiinteä taso, jonka kanssa aina stressasin pojan tippuvan siltä, vaikka terraarioon kuinka koitti lisätä oksia ja putkia tekemään tippumisesta mahdotonta. Tason irroittaminen vain osoittautui astetta haastavammaksi, sillä kaikkien sitä kiinnipitävien ruuvien kannat ovat ruostuneet ja murtuneet, vaikka puun sisällä oleva osa ruuvia on edelleen hyvässä kunnossa. Eli tason irroittaminen vaatii pieniä päivityksiä työkaluihin. Pikkusiilitanrekeilla on heidän kiipeilytaitoihinsa nähden huono syvyysnäky, minkä takia niiden voi olla lähes mahdoton hahmottaa tason reunalta olevaa pudotusta, minkä takia taso on saamassa lähtöpassit. Parta-agama Lucin uusi terraario pyritään saamaan sisälle ja paikoilleen ensiviikolla. 

Kilroy ihmettelemässä uutta terraariotaan

Kilroyn uusi terraario

Samalla kiinankellosammakkoallas sai aikaan lisäpohdintoja. Eilen maalle nousi toinenkin poikanen, ja nyt kun altaan vesi on kunnolla selkiytynyt isomman kasvien karsinnan jäljiltä altaasta löytyi myös kehittymään alkanutta kutua. Eli minityyppi ei ole ainoa laatuaan ja porukka olisi noin kolminkertaistumassa, mikäli kehittymään alkaneiden tyyppien annetaan kehittyä. Tähän mennessä on jo päätetty, että jo maalle nousseita poikasia ei tulla tappamaan, eikä yksikään poikasista lähde meiltä eteenpäin uusiin lemmikkikoteihin, sillä emme voisi varmuudella tunnistaa sukupuolia ennen lähtöä ja estää tätä tapahtumassa taas uudessa kodissa. Mikäli kaikkien tyyppien siis annetaan kehittyä, tarkoittaa se väistämättä että meille tulee myös toinen kiinankellosammakkoallas, niin että molemmille sukupuolille on omansa. Toinen vaihtoehto on tuhota munat ja miettiä sitten tämän nyt kahdeksanpäisen jengin kanssa, että jaammeko porukan kahteen altaaseen täällä, vai lähtevätkö vähemmistösukupuolen edustajat sille kaverille, jolta kiinankellosammakot meille tulivat. Näillä näkymin saamme myöhemmin tällä viikolla kaverin tänne avuksi arpomaan tyyppien sukupuolia. Vaikka sammakot yleisesti ottaen kestävät varsin hyvin sukusiitosta, on Suomen kiinankellosammakkokanta monelta osin niin pitkään jatkuneen sukusiitoksen seurausta, että kanta on alkanut taantua, mikä näkyy muunmuassa yksilöiden värittömyytenä ja pienikokoisuutena.  

 

Ensimmäisenä maalle noussut mini tänään

Yksi kehittymässä olevista sisaruksista

Tämän kaiken rinnalla aloitin lisäprojektina Nutun elintilojen laajentamisen, ja koitan saada nyt tämän viikon aikana muutettua rottalan vaatehuoneen lattiatilan siililandiaksi. Tämä kun lisäksi helpottaisi Nutun yöllisiä jalotteluja rottalassa, eli laajentaisi elinpiiriä myös sitä kautta. 

Viikonvaihteen kuulumisia

Kesken torstaisen terraarionkuljetusrumban sain vastauksen joitain päiviä aiemmin laittamaani viestiin. Viesti liittyi yhden tyhjenemässä olleen altaan kaloihin. Muut kalat olivat jo löytäneet kodin, mutta ripsimonni olisi vielä kotia vailla. Kala oli Paimiossa asti, ja se reissukin johon haku olisi ollut helpoin yhdistää oli jo takana, joten totesin että ehkä matka on nyt tähän saumaan vähän pitkä lähteä ajamaan yhden kalan takia, etenkin kun viikonloppuna oli edessä Tampere-reissukin. Kyselin kyllä vielä miehen seuraavan Salo-reissun ajankohtaa ja altaan tyhjentämisen deadlinea. Ensimmäiseen oli lähes pari viikkoa, jälkimmäiseen pari päivää, eli niitä ei saisi yhdistettyä. Koska altaan tyhjentämistä ei ollut mahdollista lykätä, kalalla olisi edessä lopetus, jos uutta kotia ei löytyisi ennen viikonloppua. Mietin asiaa hetken Google Mapsin kanssa ja totesin, että olisin perjantaina jo työmatkan verran oikealla suunnalla, joten siihen päälle koukkaus ei olisi ihan niin iso. Se vain tarkoittaisi, että minun pitäisi unohtaa Jussi kuskina ja ajaa itse. Joten sovittiin sitten nouto seuraavaksi päiväksi.

Poseidoniksi nimetty uusi tulokas

Vähän myöhemmin torstaina illalla tuli sitten viesti, että ripsimonni on selvästi stressannut sitä, kun allasta on myllätty ja sieltä on pyydystetty muut kalat, niin oman vakipiilonsa sijaan hän oli päättänyt jemmata itsensä lämmittimen ja takalasin väliin. Tämän seurauksena hänellä oli tullut kylkeen selkeä palovamma. Muutto on jo itsessään kaloille iso stressitekijä, joka voi altistaa sairastumisille. Siihen päälle vielä selkeä ihorikko lisäisi riskiä huomattavasti, kun ihoa suojaava limakalvo oli jo valmiiksi osittain poissa pelistä. Eli oli olemassa riski, ettei kala selviäisi muutosta. Mietin asiaa taas hetken, mutta koska toisena vaihtoehtona olisi kalan lopetus heti, päätin että katsotaan miten käy. Tehtäisiin vain altaaseen ennen tyypin sinne siirtämistä tavallista reilumpi vedenvaihto ja laitettaisiin limakalvosuojaa sisältävä vedenparannusaine tupla-annoksella.

Perjantainen hakukeikka sujui yllättävänkin nopeasti, eikä Kaarinasta Paimioon ollut lopulta paljoakaan matkaa. Etenkään nyt kun ei tarvinnut mennä ihan niin pitkälle Paimioon kuin olen tottunut. Saavuimmekin lopulta kotiin Jussin kanssa yhtäaikaa, joten Jussi ei ollut ehtinyt vaihtaa vettä valmiiksi, vaan laitoimme altaan tyhjenemään yhdessä ja jäimme bunkkeriin hääräämään. Hetken päästä Jussi pyysi minut katsomaan kiinankellojen allasta sillä äänensävyllä, että altaassa oli selvästi jokin vialla. Menin ja koitin katsoa, mutta en heti paikantanut ongelmaa. Sitten huomasin mitä Jussi osoitti. Meidän kuuden sisäsiitoisen sammakkojätkän lisäksi altaassa oli ihan pieni sentin mittainen pikkusammakko. Eli selvästikään meillä ei ollut kuutta jätkää, ja pikkutyyppi oli onnistunut kehittymään kasvipöheikössä kudusta nuijapääksi tullen näkyviin vasta noustuaan pinnalle. Jussia stressasi, mitä tälle tyypille pitäisi nyt tehdä, koska näin vahva sisäsiitos ei ole kannatettavaa. Minusta homma oli harvinaisen simppeli: nyt kun hän kerran jo oli siinä, eikä hänellä ollut näkyvissä mitään elämää haittaavia vikoja, hän jäisi elämään osana meidän jengiä. Nyt pitää vain katsoa porukan sukupuolitus uusiksi, ja miettiä sitten laitetaanko meille pystyyn toinen kiinankelloallas toiselle sukupuolelle, vai meneekö naaras/naaraat kaverin tyttöporukkaan. Nämä jätkät kun tulivat meille alunperin hyvin samanlaisesta syystä, eli sisarukset olivat päässeet lisääntymään keskenään, kun kaveri ei ollut huomannut kutua ajoissa. Ja siinä kohtaa kun tyypit olivat jo alkaneet kehittyä, hän ei enää raaskinut tuhota heitä, vaan he muuttivat meille. 

Yllätysvauva

Ensisäikähdyksen jälkeen Jussi on ollut hyvin iloinen tuosta pienestä sammakkolapsesta. Onhan se söpö kuin mikä. Yhtä aikaa monelta osin täysin aikuisten sammakkojen kaltainen. Silti niin uskomattoman pieni. 

Tampereen reissulla näin vanhempiani, sisaruksiani ja sisarusten lapsia. Samalla tiputimme sitten kaksi Naavan pojista uuteen kotiinsa Pirkanmaalle ja lastasimme isäni pihasta auton täyteen hedelmäpuiden oksia uusien terraarioiden sisustamista varten. Mukana oli myös muutamia kunnon runkoja, joista saamme sopivia kiipeilyoksia myös noille isommille käärmeille. Pelkistä isommistakaan terroista kun ei ole paljoa iloa ilman sopivaa sisustusta, jolla tilasta saadaan eläimelle paremmin hyödynnettävä. Nyt meillä alkaisi sitten olla pikkuhiljaa palikat kasassa projektien loppuun viemiseksi. Tai no kuiviketurvetta joudutaan hakemaan vielä lisää, samoin kuin maalit Mustin terraarion maalaamista varten ja pleksi Mustin terraarion oviaukkoon. Mutta pikkuhiljaa.  

Eilinen oksakuorma. Isoin runko päätyi katolle.