Eilinen kului taas näyttelytunnelmissa, tälläkertaa Espoon Viherkalliossa KesäPiknik-näyttelyn merkeissä. Meiltä mukaan lähti tälläkertaa vain Itsy ja Mitella mummuskojen viettäessä eläkepäiviä ja Lystin vielä odottaessa penikkatautirokotetta ollakseen osallistumiskelpoinen frettikansalainen. Jussi tiputti meidät aamulla näyttelypaikalle, mutta jatkoi sitten Ropeconiin, joten kotimatka taitettiin julkista liikennettä hyödyntäen.

Sarianna ei ollut alkuun ihan vakuuttunut lähdöstään, mutta markkinoin tämän Sariannalle kevyenä näyttelynä: nythän mukana on vain nuorisoa, niin mehän selviäisimme hyvin yhdellä boksilla ja

"Onko meillä ees nameja?!"

yhdellä aitauksella. Muuten hyvä kyllä, mutta Ruut päätti paria viikkoa ennen näyttelyä, ettei ole enää mikään kakara, eikä ole sen mielestä sen puoleen Mitella ja Itsykään. Siinä missä likat ovat aiemmin leikkineet sopuisasti keskenään, Ruutista nyt olisi aika selvittää kaapin paikka ja tehdä selväksi, kuka on alfa. Mutta koska tytöt eivät kuitenkaan asu yhdessä vakituiseen, koimme helpommaksi vain napata mukaan toisenkin boksin ja kevytaitauksen. Ruut sai sitten olla oman aitauksensa kuningatar, ja Mitella jatkaa ihmettelyään siitä, mikä lapsuuden painikaveriin on mennyt.

Se oli asia, mikä Mitellaa harmitti näyttelyssä hieman muutenkin: eläinkaupan piha oli täynnä aitauksissaan olevia näätiä, eikä kehenkään saanut mennä kuonokkain tutustumaan. Sai vain putputella vähän matkan päästä yrittäen vetää unisten poikien huomiota puoleensa - mikä oli kyllä lämpimänä kesäpäivänä hieman turha toivo. Ja oma uusi lempparipainikaverikin oli jätetty tylsästi kotiin. Aitausten viereen levitetty pressu lohdutti sentään vähän, kun sen alle pääsi valjaissa sukeltelemaan.

Muuten päivä meni ihmisten kanssa jutellessa ja nauttien auringosta - etenkin ajoittain päivä meinasi olla jopa melkein kuuma, mistä nautin täysillä siitäkin huolimatta, että palamisen riski oli ilmeinen. Jotkin asiat elämässä vain ovat riskin arvoisia. Näyttelyssä oli ilmoitettuna myös useampia keväällä syntyneitä junnuja, joita piti myös käydä hieman bongailemassa, samoin kuin kahta paikalla ollutta angoraa. Siihenkin kun on enää alle viikko, että miun ja Sariannankin angoravauvat kotiutuvat. Niiden myötä loppuvuoden näyttelyissä saattaa olla ehkä jo tarpeeksi angoroita, jotta kisaa voidaan käydä myös parhaan angoran tittelistä.

Eilisessä kisassa voitettiin kuitenkin jotain muuta. Sellaista mikä ei näy virallisissa tuloksissa tai palkintokuvissakaan. Mitella sai arvostelukaavakkeensa maininnat "Very patient" ja "Lovely temperament, very sweet girl". Siinä meinasi itellä tulla taas pieni tippa linssiin. Siitä kun on nyt aika tarkalleen vuosi, kun neiti tuli meille. Viime vuoden Piknikissä Jussi saapui paikalle pienen sinisen boksin kanssa ja ojensi miulle miun ekan pentuni, pörröisen aktiivisen hammaspeikon. Ja siitä alkoi taival, johon on mahtunut enemmän itkua ja naurua kuin siihen astiseen frettielämääni. Ensimmäiset kuukaudet itkettiin välillä väsymystä, kipua ja turhautumista, kun tuntui että mitä enemmän sitä koitti puremiseen puuttua, sen kovempaa neiti puri kieltojen kaikuessa kuuroille korville. Nykyään sitten itketään enempi ihastuksesta, kuinka hieno näätä tytöstä on tullut. Onhan neiti yhä vähän sählä ja saattaa näykkiä, mutta silti se on mitä valloittavin sylinäätä ja mammanmuru.

Näyttelyn lopuksi saatiin Nelliltä kyyti asemalle, ja siitä jatkettiin sitten junalla Turkuun. Junamatkan aikana ehdin suunnitella täydellisen lomamatkan aurinkorantoineen, Masan baareineen ja karaokeduettoineen, ja Sarianna koitti parhaansa mukaan ampua ne alas painajaismateriaalina. Voi siis olla, että kun Jussi jää seuraavan kerran Berliinin jälkeen vastuuseen isommasta kasasta näätiä, suuntana on sittenkin Dupai.   

Kortilla toimiva namumaatti <3 (kuvassa Sariannan takana)

Näätähuone

Näätähuone keittiöstä katsottuna

Muuttohärdellin keskellä näätähuoneen tarkempi esittely jäi, ja muuttosählingin väistyttyä se vähän unohtui. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli tässä se tulee. Näätähuone muumitapetteineen on meidän talouden ehdoton lastenhuone, joka on täynnä leluja ja josta löytää nääppien pedit. Mutta kuten kaikista lastenhuoneista, myös näätähuoneesta nääppien lelut ja leikit leviävät kyllä tehokkaasti muuallekin asuntoon. Etenkin nyt kun olen ollut lomalla, nääppien näätähuoneessa viettämä aika on rajoittunut lähinnä öihin - tai miun vuorokausirytmillä aamuyön ja aamun tunteihin.

Näätähuone on kooltaan kokonaisuudessaan noin 13 neliötä, ja se jakautuu kahteen osaan kaappirivistöllä. Näitä osasia kutsummekin Jussin kanssa leikillämme etummaiseksi ja perimmäiseksi näätähuoneeksi. Näätähuoneen erottaa keittiöstä pleksistä tehty portti.

Etummaisesta näätähuoneesta löytyy pakastin, joka on kahta ylintä lokeroa lukuunottamatta varattu kokonaan näätien käyttöön, Savic Royal Suite XL -häkki, rahi ja vaihteleva määrä petejä, putkia vilttejä yms. Etummaisessa näätähuoneessa sijaitsevat myös näätien vesi- ja ruokakupit ja vesipullo, joka on etenkin Snurren suosiossa vesikupista huolimatta. Miikkiksen ruokakuppina toimii Northmate Green Feeder -kuppi/aktivointipeli, joka hieman hidastaa pojan ateriointia. Tyttöjen pääasiallinen kantoboksi eli ufo löytyy yleensä säilytyksestä häkin päältä.

Pakastin, häkki ja ufo

Perimmäisessä näätähuoneessa on raapimatynnyri, Prince-mökki, puruputki, keittiötikas, näätähuoneen kaapit, frettien lelukoppa ja petejä. Kaappeja huoneessa on sen verran monta, että pienet yläkaapit on luovutettu yhdistystavaroiden käyttöön. Niistä löytyykin sekalainen kattaus V-S -frettien ja Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n ständikamoja, näyttelypaikkakoristeita, pöytänumeroita yms. Alemmat isot kaapit on täytetty omilla näätäkamoilla. Ensimmäisestä löytyvät namivarastot, lääkekaappi, kynsisakset, harjat yms., varakupit, siivousuihkeet, pissa-aluset ja näätien paperit. Toisesta isommasta kaapista löytyy alhaalta aitaukset (kaksi Marshallin playpeniä ja kevytaitaus), pienemmät kantoboksit, näyttelyteltta, sekä iso kasa vilttejä, riippareita, pikkumattoja ja petejä.

Alkuperäinen ajatus oli, että näätähuone olisi myös se paikka, jossa näädät syövät. Siis ainoa paikka, jossa näädät syövät. Mutta tässä on jo vähän lepsuiltu, kun tytöt jonottavat aamulla portilla iltapalarottien- tai tipujen kanssa odottaen pääsevänsä niiden kanssa piknikille. Ja kun ei sitä ole raaskinut sen enempää evätä toisten aamujuoksuja kuin takavarikoida loppueväitä, tytöt ovat saaneet piknikkinsä. Ei se ole kuitenkaan itselle niin iso vaiva illalla tarkistaa, ettei pesukoneen taakse tai yöpöydän alle ole unohtunut ylimääräisiä tipuja tai häntiä.

Raapimatynnyri, lelukoppa ja petejä

 

Möppis

Prince-mökki, keittiötikas ja puruputki

Ensimmäinen viikko Lystin kanssa

Lysti on ollut nyt kotona viikon ja kolme päivää. Siinä ajassa muksu on saanut lisää painoa yli satagrammaa, ja vauhti on lisääntynyt. Kuitenkin samaan aikaan Lysti on yhä ihan vauva. Sen pörröinen pentukarva on pumpulinpehmeä ja neiti tuoksuu ihan erilaiselta kuin muut. Tiedän jo nyt, että tulen vielä ikävöimään tuota tuntua ja tuoksua, vaikka samalla odotan mielenkiinnolla, millainen aikuinen Lystistä kasvaa.

Lysti kokeilemassa valjastelua

Viikon jälkeen Lysti menee meidän laumassa melkein kuin olisi ollut täällä aina. Neiti otettiin laumaan yhtä hyvin kuin oikea palapelin palanen istuu kohdalleen: lauma tuntuu sen tultua vain entistä ehjemmältä. On ollut oikea ilo katsoa, kuinka Mitellakin on nauttinut jo toista viikkoa jatkuvista pentutreffeistään. Lystin tulo on kuitenkin tuonut myös lisäkerroksen lauman ikäjakaumaan. Siinä missä meillä oli aiemmin selkeästi erikseen mummuskat ja junnuskat, ikäjakauma on nyt liukuvampi: Mitella on yhä käytöksensä puolesta täysi kakara, ja se viipottaa onnessaan pitkin asuntoa Lystin kanssa. Sen sijaan Itsy tuntuu aiempaa aikuisemmalta: se kyllä osallistuu Mitellan ja Lystin leikkeihin mummuskoja useammin, mutta se kuitenkin myös putsailee pennun korvia ja vetäytyy välillä aikuisempaan seuraan, kun muksuilla on pahin riekkuminen päällä. Mummuskat taas tuntuvat useammin valvovan junnuskojen leikkejä ja muistuttavan käytöstavoista, mikäli meno yltyy liian villiksi - ellei sitten Mitella tai Lysti onnistu innostamaan mummuskoja mukaan leikkiin, mitä joskus tapahtuu.

Junnuskat kävi kyläilemässä

Käytöksensä puolesta Lysti on ollut yhä yhtä kiltti kuin tullessaan. Leikin tiimellyksessä saatetaan intoutua vähän kokeilemaan varpaita, mutta muuten puremista ei ole ilmennyt yhtään. Käsipainiessa sormi kyllä saattaa eksyä välillä suuhunkin, mutta sitä seuraa yleensä liuta pusuja. Ainoat haavat mitä pikkuneidiltä on saatu ovat pienet kynnen jäljet iholla, kun pikku apina on innostunut kiipeilemään paljasta ihoa pitkin milloin minnekin. Tähänkin eilinen pedikyyripäivä tuo toivottavasti pientä helpotusta. Se oli kyllä Lystistä hieman ankeaa, kun leikattiin kaikilta kynnet samaan syssyyn, ja Lysti sattui olemaan silloin aika aktiivisella päällä. Niin tuommoinen jumittaminen ei ollut sitten kivaa, vaikka palkkioksi saikin tahnaa ja leikitystä.

Muutakin jännää pennun viikkoon on mahtunut, sillä eilen käytiin ensimmäistä kertaa kokeilemassa myös valjastelua. Sisällä puettaessa valjaat olivat täysi kauhistus, jotka piti koettaa saada päältä pois välittömästi. Pihan puolelle päästyä ne kuitenkin lähes unohtuivat, kun sielä oli niin paljon muutakin jännää äänien ja tuoksujen muodossa, niin siinä ei ehtinyt yksiä valjaita niin paljoa miettiä. Snurre lähti mukaan seuraneidiksi, mutta Lysti koki silti turvallisimmaksi tutkia pihaa näin ensimmäisellä kerralla enempi sylistä käsin, vaikka vähän jo uskallettiin tutkiakin.

Ensimmäisen viikon aikana myös näätien ruuan menekki tuntuu tuplaantuneen. Vaikka toki tiesin, että pennut syövät enemmän, se pääsi silti taas yllättämään. Etenkin talouden mummunäädät syövät ihan uskomattoman vähän verrattuna Lystiin. Ruokaa tuleekin otettua sulamaan aiemman annospussin sijaan kaksi sellaista, ja silti kaikki tuntuu häviävän ilman että Miikkis edistäisi asiaa aiempaa enemmän. Vaikka kaikki tarjottu on toistaiseksi tehnyt kauppansa, on kyllä helppo sanoa, mikä on ollut lempparia: mikään ei ole saanut Lystiin vielä samanlaista vauhtia kuin kokonaiset ruokaeläimet eli tällähetkellä hiiret, tiput ja rotat. Vaikka ne kaikki tulevatkin pakastimesta, Lystin mielestä ne on silti vielä varuiksi tapettava ennenkuin ne voi syödä. Ja sen touhun tyttö ottaa niin tosissaan, että se melkein harmistuu, jos muut näädät koittavat viedä niitä kupista ennenkuin neiti on itse ehtinyt tarkistaa kaikki läpi ja raivistella ne hengiltä.

Rakas supermummuska <3

Samaan aikaan kun opetellaan täällä yhteiseloa Lystin kanssa, lähestyy se toinenkin päivä: Huiskukin haetaan kotiin jo ensiviikolla. Sen kotiutuminen menee kuitenkin melkein kahden viikon päähän, kun paluulento Berliinistä on vasta ensiviikon sunnuntaina. Sitä ennen ehditään käydä sitten KesäPiknikkin Itsyn ja Mitellan kanssa.

Pikkuapinoiden kiipeilypuu kohoaa

Lysti on kotona

Perjantaina koitti se odotettu päivä, jona Lysti täytti kahdeksan viikkoa ja saatiin hakea tyty kotiin. Olin lähtenyt Porin suuntaan jo paria päivää aiemmin Miikkiksen kanssa tutustumaan Jussin kesäkotiin, ja paluumatka tehtiin sitten kaikki yhdessä pennun kanssa.

Väsähtänyt pikku Lysti

Viimeiset pari päivää ovatkin menneet ihmetellessä uutta perheenjäsentä. Jussi on ollut ihan häkeltynyt siitä, kuinka erilainen pentu Lysti on kuin Mitella oli tullessaan. Kuinka Lysti osaa jo jo nostaa peppuaan käydessään vessa-asioilla, kuinka se tunnistaa kiellon ja sen kanssa voi käsipainia - ja sen voi jopa päästää kasvojen lähelle! Ja kuinka se kaikin puolin muistuttaa enemmän lemmikkiä kuin villieläintä. Mie olen koittanut hieman himmailla Jussin innostusta muistuttamalla, että se pahin vaihe voi Lystin kanssa tulla vähän viiveellä, jahka tyttö vähän vielä tuosta kasvaa ja kotiutuu kunnolla, mutta että kyllä sen pentuaika tulee varmasti olemaan silti melko erilainen kuin ensimmäiset kuukaudet Mitellan kanssa. Tähän mennessä Lysti kun kieltämättä on ollut vain mitä valloittavin pikku termiitti: ihanan leikkisä, utelias ja rohkea menijä, joka on otettu lauman toimesta todella hyvin vastaan.

Lystin eka aamu uudessa kodissa uuden lauman kanssa.

Mie kun olin vähän jännännyt sitä, miten lauma ottaa tulokkaan vastaan. Meillä kaikki aiemmat totutukset ovat menneet todella helposti, niin sitä väkisinkin ajattelee, ettei se voi aina yhtä helppoa olla. Mutta nytkin taas vain avattiin boksi, ja kolme neljästä kävi heti tutkimassa pennun. Esteri haisteli Lystin läpi, ja sen puolesta asia oli sillä selvä. Itsy koitti putsata pienen korvat ja Mitella juoksi sen perässä ympäri kämppää, ja koitti vetää Lystin huomion kämpän tutkimisesta painileikkiin. Snurre kävi vähän kiljumassa pennulle, ja vetäytyi sen jälkeen omiin oloihinsa. Seuraavana aamuna Jussi kuitenkin löysi herätessään kaikki viisi jo samasta pesästä nukkumasta. Lysti on myös tykästynyt kovasti Miikkikseen, ja Miikkis antaa sen nukkua välillä vieressään, kun se siihen kerta änkee.

Miikkiksen jalkaa vasten on kiva kiehnätä, kun Miikkis on niin kiva.

 Yhteiselo on siis lähtenyt käyntiin niin rauhallisesti kuin tuollaisen pikkuviikarin kanssa voi lähteä. Lysti on myös osoittanut sellaisia apinan elkeitä kiipeillessään vuoroon miun ja Jussin pään päälle, että päätettiin nopeuttaa kiipeilypuun hankintaa ja laitettiin tänään taas tilausta Zooplussalle. Miun ei kyllä pitänyt, mutta... Eihän noita nappisilmiä voi vastustaa. Etenkin kun Mandyn laittamien kuvien ja kuulumisten perusteella meille odotetaan toistakin apinanpoikasta. Niin on sitten jatkossa pikkuneideillä ja vähän vanhemmillakin paremmat riekkumismahdollisuudet myös parvekkeen puolella. 

Harjavallan metsät tekivät vaikutuksen Miikkikseen.

Satakunnan reissusta jäi kyllä semmoinen pieni haikeus Jussin kesämaisemiin, että sitä jo mietti, että pitäisikö sitä kuitenkin vielä loman aikana suunnata uudestaan Harjavaltaan - ja pakata tälläkertaa mukaan kaikki näädät. Miikkis kun rakasti metsäistä mielisairaalamiljöötä, ja onnistui löytämään metsästä jopa tryffelin iltapalakseen. Niin voin vain kuvitella, kuinka paljon muukin lauma nauttisi rauhallisesta vaihtelevasta maastosta hiekkapohjaisine metsineen ja puistokasveineen.

Snurre näyttää tässä niin isolta, vaikka oikeasti Lysti on jo mennyt painossa ohi yli 170 grammalla.

Ensimmäisen lomaviikon kuulumisia

Ensimmäinen kesälomaviikko on saatu nyt kunnialla yli puolen välin. Kamera on unohtunut matkasta taas joka mutkassa, mutta ehkä tähän postaukseen jostain jotain kuvitusta keksii kuitenkin. Tällä viikolla on jo ehditty niin saada täydennystä akvaarioon, leikkitreffailtu kuin käyty rokotuksilla. Ja jos vähän venytetään viikkoa viime viikonlopun puolelle, niin pääsin näkemään myös Lystiä.

Lysti

Irpe laittoi miulle viime viikon puolella viestiä, että heillä olisi keittiöremontin myötä edessä akvaarion tyhjennys ja siirto. Ja hän sitten mietti, että jos kaloille järjestyisi joku muu paikka, he saattaisivat luopua altaasta myös kokonaan. Käytiin sitten mesen kautta läpi altaan nykyinen kalasto, ja todettiin se sen verran yhtenäiseksi oman kalastoni kanssa, että toivotin fisut tervetulleiksi meille. Heillä olevista lajeista itseltä kun löytyi piikkisilmiä ja inkkareita jo ennestään, ja vesiarvot sopivat myös altaassa olleille keltarihmakaloille ja leväbarbeille. Vähän minua jännitti, olisivatko leväbarbin kokoiset isot ja vilkkaat kalat omaan silmään vähän liikaa altaassa, mutta olin kokonaan unohtanut, että levikset ovat usein joko vilkkaita tai isoja: pienistä aktiivisista sukkuloista tulee yleensä iän myötä rauhallisempia köllöttelijöitä. Ja nämä kaksi Irpen altaassa ollutta olivat juuri tämmöisiä isoja köllöttelyikäänehtineitä osa-aikaeläköityneitä talkkareita.

Alettaessa purkaa kaloja ja kasveja ämpäreistä paljastui kuitenkin pieni ylläri: Irpelle inkkareina myydyt kalat osoittautuivatkin puna-aavetetroiksi. Minun ei ollut tarkoitus lisätä omassa altaassa olevien parvien määrää, mutta kun kalat siinä jo olivat ja niitä oli valmis parvi, niin päätin että tyypit saivat jäädä uudesta lajimäärittelystä huolimattakin. Eipä sillä, että nuo pienet tetrat olisivat itse ihan mahdottoman tarkkoja asiasta: puna-aaveet sulahtivat nopeasti inkkareiden sekaan päästyään altaaseen, ja ovat suurimman osan aikaa siitä asti uineet löyhänä sekaparvena. Keltarihmoille muutto tuntui olevan isompi shokki, mutta nekin rohkaistuivat olemaan enempi näkyvillä jo muuttoa seuranneena päivänä.

Sekaparveilua

Akvaarion muutossa oli mukana myös liuta innokkaita avustajia. Samalla kun Irpe toi kalat ja kasan pakastehiiriä ja - rottia Shreptiltä, toi hän myös frettipoikansa Rosmon ja Saastamoisen meille leikkitreffeille. Snurrelle järjestettiin rauhallinen ja rauhoitettu nukkumasoppi näätähuoneesta ennenkuin pojat laskettiin irti, ja nuoremmat päästettiin esittelemään pojille paikkoja. Mitella olikin heti innoissaan esittelemässä asuntoa, ja Itsy lähti kanssa mukaan esittelykierrokselle. Se kyllä vähän tyttöjä harmitti, kun ne joutuivat jättämään herppihuoneen pois omasta kierroksestaan, vaikka kävinkin näyttämässä sen Irpelle. Etenkin nyt kun Böffö jäi Bugin kuoltua ainoaksi hamsteriksi ja muutti herppihuoneen puolelle, näätien ei tarvitse sielä suuremmin hengailla.

Allas maanantaina

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan, eikä Mitella tahtonut millään ymmärtää, miksi pojat menivät (melkein) vapaaehtoisesti kuljetusboksiin, kun Irpe valmistautui jatkamaan matkaa. Eikä se tyhmä boksi edes avautunut, vaikka neiti koitti sitä vähän ulkopuolelta kaivaa, että pojat olisivat liittyneet vielä seuroihin. Onneksi neidin keskittymiskyvyllä harmitusta ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä Itsy oli hereillä ja valmiina leikkeihin. Niinpä nuorisobileet jatkuivat ilman poikia vielä hyvän tovin.

Lysti taitaa sittenkin haluta olla soopeli...

Keskiviikkona taas pakattiin koko näätäkööri Snurrea lukuunottamatta boksiin ja lähdettiin Wilman kyydillä kohti Marjon vastaanottoa ja V-S -frettien joukkorokotusta. Vähän kyllä kirpaisi jättää Snurrea yksin, kun se heräsi muita pakatessa ja koitti tunkea mukaan boksiin, mutta parempi neidin on kodin rauhassa olla. Ja vaikka nyt tätä reissua lukuunottamatta Esteri on vapautettu kaikista näyttely- ja edustustehtävistään Snurren seuraneidiksi, haluan silti pitää Esterin rokotteet vielä voimassa, niin tälle reissulle Esterin oli lähdettävä mukaan. Tälläkertaa meillä ei ollut kenelläkään tarvetta muulle kuin penikkatautirokotteelle, niin selvittiin Miikkiksen, Esterin, Mitellan ja Itsyn kanssa satasella. Huisku on jo saanut oman penikkatautirokotteensa Saksassa, ja Lysti on rokotusiässä vasta ensikuussa.

Miikkis tuli siinä rokotusvuoroa odotellessa punnittuakin, ja vaaka ampui alas kaikki toiveeni siitä, että pojan paino olisi laskenut johonkin: se painaa yhä sen kuusi kiloa. Illuusio tippuneesta painosta on siis ollut vain iso kasa irtokarvaa, jonka poika muuton aikoihin tiputti. Itse rokotteeseen Miikkis suhtautui yhtä lunkisti kuin aina, eikä se tuntunut edes huomaavan koko pistosta. Tytöt eivät sen sijaan sulattaneet kirvelevää rokotetta ilman vastalauseita ja pulloharjahäntiä - olihan se nyt ihan pöyristyttävää, kun lohitahnatuokio keskeytettiin jollain noin ikävällä. Mitellakin kun sai viimeksi Febrivacin, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun tyttö rokotettiin Disteminkillä.

Ja mitä siihen Lystiin tulee... Päästiin sunnuntaina palluttelemaan tyttöä Turussa, kun Aija oli täällä sukuloimassa. Tyttö oli yhä aikas hurmaava, ja onnistui kietomaan Jussiakin jo vähän tassunsa ympärille, kun oli kuulemma ihan kuin Snurre, eikä edes purrut. Kyllä ne uhmaiätkin saattavat yhä sieltä tulla, mutta nyt tyty oli vain ihanan reipas ja utelias pikku pirpana. Ja jo ensiviikolla saadaan Lysti kotiin <3 Sitä odotellessa saatoin sit sortua hankkimaan tytölle jo oman sydämenmallisen nimilaatankin valjaisiin kiinnitettäväksi.        

Kuluseuranta 2017: kesäkuu

Jo varastontyhjennyspostausta kirjoittaessa tiedostin, että nyt on tullut taas hordattua näätätavaraa toivottavasti useamman kuukauden tarpeiksi. Ja osa niistä hordauksista näkyy sitten tässä kesäkuun kuluseurannassa. Melko poikkeuksellisesti kesäkuussa kun lähti peräti pari tilausta Zooplussaan: ensimmäinen, kun tarvittiin lohitahnaa, että saadaan Snurren lääke uppoamaan paremmin, ja toinen, että saatiin Smilla-tahnaa motivoimaan Miikkistä lääkkeen otossa. Zooplussalla yli 49€ tilaukset tulevat ilman toimituskuluja, joten kumpaankin tilaukseen tuli sitten lisättyä pissa-alustoja ja muuta tarpeellista kulutustavaraa postikulujen välttämiseksi. Nyt niitä onkin kaapissa sen verran monta pakettia, että edes miun ei pitäisi pystyä keksimään mitään syytä, miksi niitä tarvittaisiin ihan heti lisää. Mutta ainakin nyt on varauduttu näätämäärän kasvuun kunnolla.

Varastojentäydennys puolelle menee myös viimekuun ruokaeläintilaus: pakastinta täydennettiin Shreptistä 50 hiirellä, 20 pikkurotalla ja marsulla. Lisäksi samalla tuli ostettua pienempiä hiiriä Jussin pienimmille käärmeille. Muita pakasteita oli hyvin jo ennestäänkin, mutta koska kumpikin tuleva pentu on tottunut syömään myös kokonaisia, pyritään niitä pitämään alusta asti tarjolla myös täällä. Kokonaisten ruokaeläinten osalta pakastinta täydennetään mahdollisesti vielä viiriäisillä ja kaneilla, jos niitä onnistun jostain löytämään, jo ennenkuin pakastin näiden osalta tyhjenee.

Seuraavaksi isoimmat kuluerät olivat eläinlääkäri&lääkintä sekä näyttelykulut. Eläinlääkärikuluista selvittiin aika pienellä siihen nähden että saatiin Miikkikselle sunnuntaiaika silmien tarkistukseen. Lääkkeisiinkään ei uponnut paljoa, vaikka niitä piti valitettavasti hakea kahdelle näädälle. Näyttelykuluista noin puolet meni näyttelyjen matkakuluihin ja noin puolet ilmomaksuihin.

Kesäkuussa rahaa paloi kaikkinensa omiin olemassa oleviin otuksiin viitisensataa euroa. Mutta toivottavasti nyt varastontyhjennys tasaa menoja, ja seuraavien kuukausien aikana ei tule tarvetta samanlaisiin ruoka- tai tarviketilauksiin kuin mitä kesäkuussa tehtiin. Euromäärällisesti heinäkuussa tullaan tuskin kuitenkaan jäämään paljoa jälkeen, sillä heinäkuun puolella maksetaan Lysti. Mutta lemmikkien hankintakulut on tarkoituksella tehty omaksi kategoriakseen, jotta ne pystyy myös koko vuoden seurannassa erottamaan erilleen juoksevista kuluista, samoin kuin näätähuoneen laittoon menneen summan ja lelut, pedit ja muun ekstran. Sillä vaikka minua kiinnostaa myös se, kuinka paljon miulla kuluu näätiin kokonaisuudessaan, eniten minua kiinnostavat keskimääräiset ruokakulut per kuukausi, eläinlääkäriin menevät summat sekä tarpeellisten tavaroiden osuus. Niihin ei mene toivottavasti vuositasolla ihan sellaisia summia, mitä viime kuukausien kuluseuranta on antanut ymmärtää lauman kustannuksista. 

Kesäkuu

Näädille:

Ruuat & namit:
Primacat kuivakalanamit 2pss 1€
Kuivattu ankkasuikale 400g 3,99€
Tubicat -lohitahna 3*3kpl 14,97€
15-22 grammaiset pakastehiiret 50kpl 45,00€
26-50g pakasterotta 20kpl 27€
300g pakastemarsu 1kpl 7€
Smilla Sterilised -kissatahna 100g 3,99€
Smilla -juustotahna 100g 3,49€
Smilla -monivitamiinitahna 5*50g 8,95€
Smilla -monivitamiinitahna 200g 5,99€
Lillebro -jauhomadot 500g 10,99€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Prednisolon -kortisonilääke Snurrelle 3,91€
Mihailin silmätarkitus 82€
Oftan Dexa-Chlora -silmätipat Mihailille 9,33€

Tarpeelliset tarvikkeet:
Puppy Trainer Pads, keskikokoinen 2*50kpl 18,99€
Puppy Trainer Pads, suuri, 2*50kpl 34,99€
Puppy Trainer Pads, suuri 2*50kpl 32,99€
Puppy Trainer Pads, XL 30kpl 24,99€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":

Prince-mökki kaverilta 15€
Coffee -peti 19,99€
Savic Giant Tube -leikkitunneli 6,99€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Hässäkkä junaliput Turku-Mäntsälä-Turku 36,80€
KesäPiknik junalippu Leppävaara-Turku 14,90€
KesäPiknik ilmoittautumiset 50€

Kaloille:
uusia kasveja 2kpl 18€

Lemmikkien hankinta:
junaliput Turku-Helsinki-Turku Huiskun hakumatkalle 19,80€


Yht.521,05€