Unohtakaa puheet siitä, että syyskuu olisi halpa. Unohtakaa ne, vaikka hammaskivien poisto menee ensikuulle. Syyskuun lelut, pedit ja muu ekstra -kategoria paisui taas kaikista projekteista ja näyttelyshoppailuista. Halvan häkkiprojektin hintakin kun tuplaantui maalien myötä, kun en ollut yhtään osannut arvioida, kuinka paljon niitä menee (häkki maksoi 70€, maalit 70,50€). Pinkin häkin myötä päädyin kyllä myymään tytöillä olleen Savicin, mutta siitä tulleet 220€ menivät suoraan näyttelyostoksiin Colorsissa, josta kotoutin pari aitausmattoa, vahvan kahdelle penille tehdyn kassin sekä Nemo-pedin. Lisäksi uuden häkin myötä myös palkintojen esillelaitto tuli laitettua näätähuoneessa uusiksi, kun innostuin sisustamaan huonetta. Aitausmattojen osalta arvoin, olivatko ne tarpeellista vai hömppää, mutta kyllä ne vanhat matot olisi varmaan vielä jotenkin saanut paikatuiksi, eli kai ne ovat enempi hömppää, vaikka ne hankittiin vanhojen kulumisen takia. Jussi kyllä totesi, että mikään mikä on tehty camokuosilla ei ole hömppää. Uudet matot ja kassit kun tilattiin yhdellä Jussin lempikuoseista.

Syyskuussa poltettiin rahaa muunmuassa sisustamiseen

Päädyin myös vastoin ennakkosuunnitelmia ostamaan myös ruokaa. pissa-alustoja ja siivoussuihkeita. Kauppahallilta haettiin kolmisen kiloa lihoja kuivattaviksi, kun pakastimessa sydämet olivat vähissä. Sariannan kanssa tuli hankittua testiin yksi broilerin jauhelihalaatikko puoliksi. Pissa-alusta varasto täydentyi, että saimme häkkiprojektiin lemmikkiportaat Zooplussalta ilman toimituskuluja, ja siivoussuihkeissa tuli vastaan pari hyvää alennusta kanistereista. Ja koska ne olisivat kumminkin loppuneet lokakuun aikana, varastot täydensi mieluummin alehinnoilla (jotta on taas varaa ostaa enempi kaikkea hömppää).

Kokonaisuudessaan syyskuussa paloi siis 678,14€, josta "hömppään" (eli ei välttämättömään) meni 543,13€. Shopaholic oli selvästi taas vähän vauhdissa. 

Syyskuu

Näädille:

Ruuat & namit:
broilerin sydämet 1kg 6,50€
broilerin kivipiirat 1kg 6,50€
Lampaan sydämet 700g 7€
Raaka kanamassa sis. luut 10kg 20,00€
Tubifrett-lohitahna 2kpl yht. 4,78€

Eläinlääkäri & lääkintä:-

Tarpeelliset tarvikkeet:-
Simple Solution -siivoussuihke 4l 22,49€
Trixie Nappy -pissa-alustat 2*42kpl 19,98€
CSI -siivoussuihke 5l 26,36€

Lelut, pedit & muu ekstra:
Ferret Nation -häkki 70€
pinkkiä maalia häkkiprojektiin, 15 prk yht. 70,50€
Pleksi häkin tasoihin 24,90€
L&B Diamond -metallikuppi 7,90€
MYRHEDEN messinkikehys ruusukkeille 3kpl yht. 44,97€
Stepway-portaat 18,99€
Nemo -petikolo 50€
Dottie -kissantunneli 7,49€
Cat Camp -kissanteltta 4,49€
MOSSLANDA tauluhylly palkinnoille 9,99€
L&B cave -peti 23,90€
aitausmatto + kattomatto playpeniin yht. 100€
tukevampi kassi kahdelle playpenille 70€
kokoontaittuva matkahäkki 40,00€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Bussiliput Turku-Jyväskylä-Turku 21,40€

Lemmikkien hankinta:-

YHT. 678,14€

Colors of fall -frettinäyttely

Viime viikonloppu meni Jyväskylässä nyt toista kertaa järjestetyn Colors of fall -frettinäyttelyn merkeissä. Hieman lähtö itseä alkuun jännitti, kun Sariannalle tuli kyseiseksi lauantaiksi työvuoro, eli reissuun piti tällä kertaa lähteä ominpäin. Jussiakaan kun ei noin kauaksi näyttelyyn saa, ja hän oli jo muutenkin sopinut lähtevänsä lauantaina Hyvinkäälle matelijamessuille. Onneksi Turku-Jyväskylä välille löytyi vaihdoton bussivuoro, ja Jonna lupasi hakea minut Jyväskylän päässä asemalta, niin mukaan väkisin tarvittava tavaramäärä alkoi pikkuhiljaa hirvittää astetta vähemmän. Tällä kertaa oman haasteensa matkaan kun toi myös se, että en ollut yhtään varma, joko kaikki viisi lähtijää menisivät koko bussimatkan ja viikonlopun ensin samassa kantoboksissa ja sitten yhdessä aitauksessa. Aitauksia päätinkin sen myötä ottaa mukaan kaksi, ja boksiasiaa pyörittelin aina viimeiseen iltaan asti. Lopulta päätin kokeilla kaikki bussimatkaksi samaan boksiin, sillä hätätilanteessa bussin tavaratilasta löytyisi sitten kaksi pientä arvosteluboksia, joihin pentu olisi mahdollista heittää viimeistään seuraavalla pysähdyksellä.

Alun asketismia

Pikkuhiljaa aitaukseen lisättiin myös vähän mukavuuksia.

Matka kohti Jyväskylää starttasi jo perjantaina, ja stressi alkoi pikkuhiljaa laueta päästyäni Turku-Jyväskylä bussiin. Siinä kohtaa kun oli turha enää miettiä pakkauksia, sillä mitään ei olisi enää kuitenkaan päässyt hakemaan. Ja alkupiippailun jälkeen boksissakin oli yllättävän hiljaista, joten minun ei tarvinnut pelätä, että kuskilla menisi hermot kiljumiseen ja puffin ja kakan lentelyyn siinä määrin että minut postettaisiin bussista jo ennen Tamperetta, mikä oli yksi uhkakuvista, mitä olin ehtinyt ennen reissua kehitellä. Itseasiassa matka sujui jopa hyvin tasaisesti minun enimmäkseen nuokkuessa ja selatessa kännykkää ne neljä ja puolituntia mitä matka kesti. Olin varannut kyllä kuulokkeet äänikirjan kuunteluun, mutta olin suurimman osan matkaa ihan liian väsynyt keskittyäkseni siihen.

Perille Jyväskylään päästyä meillä meni Jonnan kanssa hetki löytää toisemme, sillä pimeä oli jo ehtinyt laskeutua, ja aseman seutu oli molemmille aika vieras. Mutta bongattuamme toisemme matka näyttelypaikalle sujui varsin nopeaan. Jonna auttoi ystävällisesti minut tavaroineni ylös ja kävi moikkaamassa myös Tanjan, ennenkuin lähti omaan yöpymispaikkaansa. Hänellä kun oli frettien lisäksi mukana myös koira, niin hän majoittui muualla kuin näyttelypaikalla. Itse alkoi sitten leiriytyä Tanjan viereen, ja ihan alkuun heitin näädät boksista tyhjään kangasaitaukseen. Saivat siinä sitten hetken ihmetellä toisiaan ilman mitään virikkeitä minkä alle tai taakse piiloutua, tai minkä käyttöoikeuksista vääntää. Ei mennytkään kauaa, kuin kaikki mukana olijat Justiinaa lukuunottamatta muodostivatkin pinon aitauksen keskelle, ja Justiina kiersi pitkin aitausta prostestoiden järjestelyn järjettömyyttä. Kun meno näytti noinkin sopuisalta lisäsin neideille vähän petejä, pissa-alustoja ja evästä yöksi. Itselleni täytin ilmapatjasängyn, vaikka päädyinkin viettämään ison osan yöstä keittiössä höpisemässä vielä senkin jäölkeen kun salista oli jo sammutettu valot.

Näyttelyväsymys voi kellistää menevimmänkin näädän.

Aamulla saikin viime vuotiseen tapaan herätä vohveliaamiaiselle, ja olo oli väsymyksestä huolimatta jo aika voitokas: ensimmäinen yö oli sujunut ilman tarvetta erottaa näätiä. Sen sijaan Nutsku oli päässyt jopa useamman kerran muiden viereen nukkumaan. Siinä kun sitä laitteli sänkyä kasaan ja valmistautui tulevaan päivään, sali alkoi pikkuhiljaa täyttyä muistakin näytteleilleasettajista. Eli eikun näädillekin puhtaat aluset ja aamupala kuppiin, ja kaikki alkoi olla valmista arvostelun alkua varten. Korvat tosin pyyhin tällä kertaa vain pikaisesti Aniwipe-puhdistusliinoilla, ja päätin niiden olevan olevan riittävän hyvät. Ja katsoin pintapuolisesti, ettei kukaan ole sotkenut itseään kauheasti.

Meillä olikin heti yksi neiti kummankin tuomarin ensimmäisessä luokassa, eli arvostelun alettua ei mennyt kauaa, kun meiltä meni jo ensimmäiset neidit tuomaroitaviksi. Sitä ennen ehdin kyllä käydä lunastamassa vielä ennakkoshoppailuni toisen tuomarin myyntipöydästä: camokuvioidun aitauskassin ja kaksi uutta mattoa playpeniin. Ja ihastumaan siinä samalla myyntipöydällä oleviin Nemoon ja kettupetiin, joista nemo muuttikin lopulta useamman tunnin pähköilyn jälkeen meille. 

Vaikka en saanutkaan napattua Turusta ketään mukaani näyttelyyn, tuttuja oli kuitenkin paikalla sen verran, että ei tarvinnut kyllä hetkeäkään pelätä tylsistyvänsä tai kokea olevansa yksin kaukaisessa Jyväskylässä. Justiinakin sai itselleen vieraita näyttelypaikalle, sillä Justiinan edelliset ihmiset asuivat ihan näyttelypaikan vieressä, ja he tulivat neitiä näyttelypaikalle tapaamaan. Niinpä se ei missään välissä haitannut itseäni, että näyttely vähän venyi, ja paluulippukin oli varattu vasta seuraavaksi päiväksi. Etenkin kun meidän sinisellä aitauksellakin on sen verran kokoa, että mahduin ottamaan sielä päikkärit tyttöjen seassa (kyllä, yksi lempiaktiviteettejani näyttelyissä on nukkua oman lauman kanssa).

Näyttelytila oli koristeltu teemaan sopivan syksyisesti

Ja täytetty aitauksilla ja bokseilla.

Niinpä päivä eteni tuttuun tapaansa arvosteluista re-calleihin, ja arvioni oli osunut aika oikeaan: meiltä pyydettiin uudelleen arvioitavaksi kolme tytöistä: Huisku, Nutella ja Mitella. Siinä kohtaa olin melko varma, että olemme taas mukana kisaamassa värien parhaista, ja tiesin, että re-calleihin kutsumisesta huolimatta omien näätien sijoittuminen ei olisi varmaa ennenkuin väriluokkien tulokset tulisivat. Etenkin kun tällä kertaa näyttelyssä oli varmasti enemmän mittejä kuin yhdessäkään näyttelyssä missä olen aiemmin ollut. Niin siinä sitten kävikin, että tällä kertaa parhaan kuviollisen pystin nappasi joku muu, mutta pääsin silti kotiuttamaan yhden palkintona olleista virkatuista koreista Huiskun tultua valituksi parhaaksi suklaaksi.

Kun arvostelut oli saatu pakettiin, seurasi päivän nolottavin osuus. Minulla on ollut tapana laittaa kuvat näätien arvostelulomakkeista myös niiden kasvattajille, ja niinpä päätin tehdä niin nytkin. Siitä huolimatta, että tämä oli Nutellan ensimmäinen näyttely Suomessa, eikä se todellakaan ollut parhaassa näyttelykunnossa. Arvostelussa mainittiin niin neidin haavoista, mustelmista kuin kuivasta ihostakin, mitkä ovat seurausta laumakavereiden höykytyksistä ja lähestyvästä karvanvaihdon alusta. Toivottavasti jo neidin seuraava arvostelu FFF:stä ensikuussa olisi sitten kasvattajallekin rohkaisevampaa luettavaa sen suhteen, että neidillä menee oikeasti ihan hyvin täällä Suomessa. Näyttelyviikonlopun aikana kun otettiin ihan selviä edistysaskelia laumakemioissa, ja yhdessä vaiheessa Lysti, Justiina ja Nutella nukkuivat jopa kolmistaan samassa riipparissa, mikä olikin itselle ehdottomasti viikonlopun suurin voitto. 

Viikonlopun isoimmat voitot <3

Tanja sai puhuttua itselleen paluukyydin jo lauantaille, ja niinpä toisena yönä meitä oli koko yön paikalla enää vain kaksi ihmistä. Mutta mitäpä sitä määrästä, kun taso oli niin korkea, eli sain jakaa koko salin Hannan ja omien näätien kanssa. Ja illasta aika pitkälle yöhön paikalla iltaa istumassa oli myös joukko muita järkkäreitä. Aamulla sain Hannalta vielä kyydin asemalle, ja kyllähän se tuli sielä bussilaiturilla taas luvattua, että ensivuonna otetaan taas uusiksi. Että jos Colors of fall -tiimi jaksaa näyttelyn ensivuonna järkätä, ei Turusta ole niin pitkä matka, etteikö sitä sinne päästäisi.

Lohitahnadiplomatiaa

Hieman yllättäen kotimatka sujui huomattavasti äänekkäämmissä merkeissä kuin menomatka. Nutella oli saanut viikonlopun aikana sen verran varmuutta muiden näätien kanssa, ettei se enää jemmautunutkaan pohjavilttiin, vaan se halusi riippariin yhdessä muiden kanssa. Ja sitten se kiljui vuoroon Justiinan kanssa, kumpi heistä oli siinä riipparissa liikaa, ja kenen tulisi poistua mahdollisimman äkkiä. Onneksi desipelit sai aina nopeasti alas tahnatuubia avaamalla. Ja kotona vedettiin taas kunnon kotiinpaluuhepulit koko porukan voimin, kun päästiin vihdoin taas irroittelemaan pitkän jumituksen jälkeen.

Kiitos vielä kivasta viikonlopusta kaikille asianosaisille!

Operaatio häkin maalaus pinkiksi

Nähtyäni facebookissa kuvia maalatuista pieneläinhäkeistä, halusin itselleni samanlaisen. Sopisihan pinkki riippariteline huomattavasti paremmin tyttöjen huoneen väreihin. Katsottua pari (erittäin lyhyttä) tutoriaalivideota, homma myös näytti erittäin helpolta. Minulla oli kuitenkin pieniä epäilyksiä homman suhteen, joten lopullisen roihun kipinä sytytti siinä kohtaa kun huomasin kaverin myyvän käytettyä FerretNationia varsin halvalla. Halvan ja käytetyn häkin kohdalla se kun ei olisi niin paha, jos hommasta tulisi täysin fiasko. Mutta tuunattuna häkistä taas voisi saada oikein kivan.

Videoissa häkki oli maalattu koottuna, ja päätin itse toimia samoin. Ajattelin että minun systemaattisyydellani osa paloista jäisi muuten väkisinkin joltain puolelta maalaamatta, jos maalausvaiheessa ei pääsisi koko ajan tarkkailemaan kokonaisuutta. Meillä ei ole omaa pihaa, joten ajattelin parvekkeen toimivan hyvin maalaustilana. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut ajaa häkki Mietoisiin Jussin vanhemmille, ja maalata se sielä, joka olisi asettanut enemmän rajoituksia sille, koska häkkiä on mahdollista työstää. Tämä vaivasi malttamatonta mieltäni siitä huolimatta, että tässä vaiheessa vielä ajattelin maalaamisen olevan muutaman tunnin projekti. Elettiin elo-/syyskuunvaihdetta ja ilma oli jo pidempään ollut suht tasaisen lämmin ja kuiva. Parvekelasitkin voisi siis hyvin avata, jolloin ne olisi helpompi suojata, ja samalla tulisi varmistettua riittävä ilmanvaihto.

Eihän homma vaadi kuin vähän maalia...

Ja suojaa parvekkeelle.

Eli ei muuta kuin esivalmistelut käyntiin. Häkki harjattiin veden kanssa kunnolla puhtaaksi ja kiinnitettiin erityistä huomiota ruostekohtiin. Jälkikäteen ajatellen ne olisi ollut hyvä myös hioa, mutta tässä vaiheessa ajattelin maalin vielä peittävän epätasaisuudet paremmin. Parvekkeen suojausta varten kaivettiin vanhan asunnon maalauksesta jäänyt suojapaperirullan loppu, maalarinteippiä ja iso kasa sanomalehtiä, joilla peitettiin parvekkeen ikkunat, seinät, kaide ja lattia. Tai aloitettiin niiden peittäminen, todettiin että suojapaperia on liian vähän, samoin kuin maalarinteippiä, ja haettiin niitä lisää. Samoin kuin kaksi purkkia Mastonin pinkkiä spray-maalia, joiden ajattelin riittävän aika pitkälle, ellei peräti koko häkkiin. Kyseistä maalia saisi kuitenkin helposti lisää lähi-Prismasta, jos se loppuisi kesken.

Täydellisen peiton saaminen vaati paikoin kolme maalauskertaa, sillä vielä kahdenkin jälkeen harmaa tahtoi paistaa paikoin läpi.

Aina häkkiä kääntäessä myös tahtoi löytää kohtia, jotka kaipasivat vielä maalia.

Päätimme, että emme pohjamaalaa häkkiä, ja että arvioimme lakkauksen tarpeen saatuamme häkin maalatuksi. Kumpikin toimenpiteistä lisäisi maalin pysyvyyttä ja maalipinnan kestoa. Meillä maalipinta ei ole kuitenkaan niin kovalla rasituksella kuin esimerkiksi rottien kanssa, sillä näädät hoitavat valtaosan asioistaan häkin ulkopuolella olevissa vessapaikoissa, joten häkkiä ei jouduta pesemään läheskään yhtä usein, eivätkä pinnat altistu samaan tapaan jatkuvasti virtsalle. Meillä häkki on myös käytännössä aina auki koko näätähuoneeseen, joten näädät eivät ole osoittaneet tarvetta protestoida jaloittelutuokion loppumista tai sen alun viivästymistä puremalla kaltereita. Ainakin nyt viikon kuivumisen jälkeen häkin maalipintaa katsellessa päätyisin todennäköisesti häkin lakkaukseen, mikäli häkki olisi käytössä jossa sitä joutuisi pesemään usein tai häkissä olisi eläimiä joilla on taipumusta jyrsijä kaltereita. Nykyisessä käytössä päätimme kokeilla miten maalipinta kestää ilman lakkausta.

Kahden ensimmäisen maalipurkin aikana opin nopeasti kaksi asiaa: spraymaalit eivät ole kovin riittoisia, ja että maalissa oleva pigmentti pöllyää enemmän kuin olin ajatellut. Niinpä jouduimme nopeasti lisämaaliostoksille, ja lisäämään suojia myös parvekkeen siihen päähän, joka oli aluksi jätetty osittain suojaamatta. Samalla tuli opittua, että kuiva pigmenttipöly lähtee onneksi helposti kostealla rätillä pyyhkimällä. Kahdella spraymaalipurkilla saimme maalattua vain häkin päädyn ja vähän takaseinää. Kahden ensimmäisen purkin kohdalla opin myös, että maalia pitää lisätä kyllin läheltä, että se oikeasti osuu pinnoihin niin että se myös tarttuu niihin, mutta jos koettaa tehdä kerralla peittävää jälkeä, saa aikaiseksi vain hienoja valumia. Eli käytännössä peittävä maalipinta vaatii vähintään 2-3 maalauskertaa niin, että maali ehtii välissä kuivua.

Liian nopeasti päällemaalaamisesta tullutta röpöä ja märkänä kaatumisesta tulleita jälkiä.

Syysyön tunnelmavalaistusta parvekkeella.

Saatuamme maalitäydennystä en heti malttanut jatkaa maalattomiin kohtiin, vaan ajattelin vähän paikata ensiksi maalattua pintaa. Siinä kohtaa opin hyvin nopeasti, että spraymaalilla ei voi maalata osittain kuivuneen maalin päälle. Silloin maali alkaa hyvin nopeasti kuplia ja lopputuloksena on röpeliäinen maalipinta (jonka onneksi pystyy hiomaan ja maalaamaan uudelleen sen kuivuttua kunnolla, kuten Jussi selvitti asiaa manatessani). Tässä kohtaa projektin aikataulu menikin sitten uusiksi, sillä "parin tunnin hommaan" piti lisätä useampia maalauskertoja ja väliin riittävän pitkiä kuivumisjaksoja. Aikataulun venyminen aiheutti kuitenkin omat haasteensa: maali kuivuu täysin noin viikossa tasaisessa +20 asteen lämmössä. Aika pian projektin alettua syksy iski täysillä päälle, lämpötilat laskivat ja projektin aikana päästiin nauttimaan muunmuassa kahdesta ukkosmyrskystä ja yhdestä raekuurosta. Ja me olimme tosiaan tässä kohtaa jo fiksuina päättäneet suojata parvekelasit kunnolla ja jättää parvekkeen avoimeksi. Saimme siis lisätä ainakin yhden maalauskerran raekuuron jälkien peittämiseksi, kun se päätti moukaroida häkin juuri yhden maalauskerran jälkeen ennenkuin maali oli ehtinyt kuivua kosketuskuivaksi.Samaten koko ajan pimenevät syysillat eivät lisänneet parina iltana maalausjäljen tarkkuutta, vaikka parvekkeen kattoon viritettiin myös työmaavalo.

Ukkoskuurot ja niiden tuoma kosteus aiheutti omia haasteita.

Samoin kuin yllättänyt raju raekuuro

Etenkin ensimmäisten kahden kerroksen kohdalla löytyi koko ajan kohtia, joista maali oli unohtunut: saranoiden takusia, pinnojen alapintoja ja muita jotka eivät olleet osuneet suoraan suihkun tielle. Kolmannen kerroksen jälkeen kuitenkin päätimme, että häkki on parempi valmiina kuin täydellisenä, ja että antaisimme sen vain kuivua ja ottaisimme sen sitten käyttöön. Että jos sen jälkeen jostain puuttuisi väriä, asia saisi olla. Häkin osalta suunnitelma pitikin, mutta sitten myrskytuuli meni kaatamaan häkin ovet, jotka oli irroitettu että Jussi pystyi työstämään niitä minun maalatessa häkin runkoa. Tässä kohtaa myös parvekkeen suojapaperit oli teipattu kosteuden ja tuulen takia niin monta kertaa uudelleen että Jussi ehdotti parvekemaalaamon purkua ovien osumista huolimatta. Että hän voisi käyttää ne jälkikäteen pareittain Mietoisissa, ja viimeistellä ne isänsä verstaalla. Samaten kuin hieman osumaa ottaneet tasojen rungot. Tässä kohtaa maalia oli mennyt jo 14 purkkia (4,70€/kpl, joku kun kysyy tätä heti kuitenkin...).

Pikkuhiljaa kaikki alkaa kuitenkin olla pinkkiä.

Mikä ei ole ihme kun miettii, kuinka monta maalipurkkia parvekkeella on tyhjennetty.

Niinpä häkki kannettiin tänään sisälle ja halusin tietysti heti ottaa siitä kuvat tyhjänä ja sisustettuna, vaikka häkki tuleekin vaatimaan vielä pientä fiksausta. Siinä kohtaa huomasimme, että olimme laittaneet häkin välipohjan väärin päin. Että tässä mallissa kulkuaukon pitäisi olla oikeassa takakulmassa tai vasemmassa etukulmassa, jotta se sopisi häkkiin kuuluvaan muovitarjottimeen. Tämä ei ollut tullut itselläni edes mieleen, sillä edellisessä häkissä kulku oli oikeassa alakulmassa, enkä ole yleensä käyttänyt Ferretin mukana tulevia valmiita muovitarjottimia. Puntaroimme hetken, millainen homma olisi purkaa puoli häkkiä välipohjan kääntämiseksi (etenkin kun yksi kiinnike on korvattu hienolla patenttiratkaisulla), ja päätimme pääsevämme helpommalla leikkaamalla kasvihuonelevystä uuden välitason. Frettien kanssa tasojen laidat kun eivät ole ihan yhtä keskeisessä roolissa kuin rotilla.

Mutta nyt häkki on sitten uudella paikallaan frettihuoneessa, ja pakko sanoa, että on se kyllä hieno. Ei ehkä täydellinen, mutta olosuhteet ja oma amatöörimäisyys huomioon ottaen varsin hyvä. Ja mikä tärkeintä: pinkki. Nyt pitäisi enää saada puunattua parveke puhtaaksi suojapapereista ja lopusta pigmenttipölystä.

Häkki melkein valmiina paikallaan näätähuoneessa.

Jos tähän projektiin tuli lähdettyä ikinä uudelleen, ainakin maalaustila (tai vuodenaika) tulisi mietittyä uusiksi. Kaikkein ihanteellisinhan tähän hommaan olisi kuiva ja lämmin tila, jossa on riittävä valaistus ja joka ei hätkähdä pienistä maalitahroista. Harkitsisin myös sitä, että maalaisin häkin sittenkin osissa, etenkin jos tilassa olisi riittävästi tilaa siirrellä yksittäisiä osia seinustalle tai muualle kuivumaan. Todennäköisesti saattaisin myös ainakin kysyä, mitä homman teetättäminen ammattilaisella jolla on kunnon tilat ja maaliruisku maksaisi. Mutta en silti kadu: onhan tuo nyt söpömpi kuin se vanha. Ja Jussista oli hommassa iso apu.

Flunssan tahdissa

Viikko sitten se tuli koputtelemaan varovasti olalle, ja kyselemään josko tehtäisiin lähempää tuttavuutta. Pari päivää onnistuin torjumaan lähentymisyritykset, mutta sitten se iski. Ja tämä viikko on mennyt aika flunssantahtisesti. Töihin olen selvinnyt kolmena päivänä viidestä, ja loppuaika on sitten keikkunut välillä sängyn pohja ja "ei tää nyt paha ollutkaan". Etenkin Berocan, useamman Buranan ja kofeiinitablettien jälkeen olo on ollut välistä jopa melkein normaali, kunnes doping on alkanut pettää tai on koittanut siirtyä makuuasentoon. Yöt ovat menneet yskiessä keuhkoja pihalle, tai aivojen panikoidessa varmaa limasta seuraavaa tukehtumiskuolemaa. Siinä kohtaa kun kolmatta yötä nukkuu vain muutamaa tuntia ja sitäkin pätkissä olo on aika zombie. Kuluneella viikolla kaikki paitsi eläinten perushoito on siis ollut aika seis.

Parhaita puolia omistajan saikussa on se, että se avaa enemmän petivaihtoehtoja tyttöjen päikkäreille.

Isoimmat perusminimin yli menevät projektit joihin olen saanut tartuttua ovat olleet pyykkivuori ja häkin maalaus. Kummatkin niistä ovat kyllä yhä vaiheessa, mutta ne ovat olleet siitä kiitollisia, että ne pitääkin tehdä pienissä paloissa. Antaa maalin välillä kuivua. Antaa koneen pyörittää pyykit koneen täytön ja pyykkien kuivumaan nostamisen välillä. Sitten voi vaikka notkua selkä parvekkeen kaidetta vasten, haukata raitista maalinkäryistä ilmaa ja katsella kun maali kuivuu, kun ei heti jaksa vaihtaa takaisin sohvallekaan. Tai istua pesukoneen vieressä kylppärin lattialla suunnitellen seuraavaa koneellista.

Kuten Miikkiksen pedit.

Tiistaina sai sentään seurattavaksi kunnon shown, kun Turussa ukkosti kunnolla heti aamusta. Ja ulkona vuoroon jyrisi ja välkkyi. Sitä olisi jaksanut katsella vaikka kuinka pitkään, mikä oli sikäli positiivista, että se oli toinen niistä päivistä, kun päivän kunnianhimoisimmat etapit olivat kylpyamme ja näätähuone. Näädät ovat puolestaan olleet vähän ihmeissään siitä, mitä minä olen päivälläkin kotona notkunut. Niillä kun on omat rutiininsa, ja ne ovat rakentuneet osin sen varaan, että päivisin asunto on hiljainen ja näädillä kauneusunet. Tästä päiväohjelmasta tytöt eivät olekaan olleet kauhean valmiita joustamaan, vaikka sitä on sopeutettu tilanteeseen sen verran, että osa neideistä on nukkunut päivällä muualla kuin näätähuoneessa ja saattanut ottaa jonkun pätkän jopa sylissä.

Ja ne omat mitkä ovat makkarissa

Suurimman osan omasta hereillä ja kotonaoloajasta olen nyt pitänyt kaikkia näätiä vapaana koko asunnossa. Pentua jahdataan yhä jonkin verran, mutta viime päivät kyse on ollut enimmäkseen juoksuttamisesta ja huudattamisesta, siinä missä alkuun Lysti nappasi hampailla niskaan kiinni ja alkoi heitellä, jonka takia Lysti ja pentu pidettiin jonkin aikaa kokonaan erossa, ja pentua tutustutettiin ensin muihin. Nyt se enemmän ahdistaa pennun jonnekin, ja kun pentu alkaa huutaa, kääntää sille peppuaan ettei pentu pääse huutamaan suoraan korvaan. Ihan täysin uusilta vekeiltä ei ole kuitenkaan vältytty, sillä Mitella kävi eilen mustasukkaiseksi, kun näki minun silittävän pentua, ja kävi sitten puremasta pentua niskasta ja ajamassa sen pois minua lähellä olevasta pedistä. Nyt en kuitenkaan ole kiirehtinyt koko lauman saamista kokoaikaisesti samaan tilaan, etenkin kun Rosvokoplassa tutustumiset taukosivat siihen, kun heille tulleelta pennulta murtui jalka. Vaikka meillä kaikki ovat tyttöjä ja Nutellakin on jo nelikuinen, eli kokoerot eivät ole valtavia, on minulla varmempi olo kun pystyy vahtimaan kuinka pahoja vääntöjä tytöillä on. Viime päivinä olen välillä myös poikkeuksellisesti sulkenut tyttöjä välillä häkkiinkin, jotta koko lauma on voinut viettää aikaa samassa huoneessa kunnon näkö- ja hajuyhteydellä, mutta kuitenkin ilman mahdollisuutta päästä vääntämään. Meillä tätä kun ei uskalla toteuttaa playpenillä, sillä Lysti pääsee siitä halutessaan yli, ja se on ollut nyt se pahin pukari. Yöt laumat ovat olleet erotettuna pleksiportilla. Vaikka alkuun taas tuntui siltä, että hommasta ei tule muuta kuin verta, huutoa ja puffia, parina viime päivänä sitä on alkanut olla jo optimistisempi sen suhteen, että laumakemiat saattavat lopulta ratketa aika kivuttomastikin. Nutella on kuitenkin ollut täällä vasta kolme viikkoa.

Vaikka voi sitä silti välillä nukkua näätähuoneessakin, kuten Nutsku tässä.

Nyt viikonlopun osalta ainoat suunnitelmat ovat levätä ja koettaa hankkiutua lopullisesti eroon tästä flunssasta. Ensiviikolla kun olisi edessä taas seuraava näyttelykin, enkä todellakaan halua viettää viikonloppua Jyväskylässä flunssassa. Tänä viikonloppuna olisi ollut myös Eksoottisten eläinten esittelypäivä Salossa, mutta tällä hetkellä olen iloinen siitä, että tänä vuonna emme päässeet osallistumaan. Niin ei tarvitse nyt sitten arpoa, peruako flunssan vuoksi, vai koettaako sinnitellä lääkkeillä ja toivoa ettei tauti ota takapakkia. Mutta ensivuonna meidät toivottavasti bongaa myös sieltä, jos viikonloppuun ei osu päällekkäisyyksiä.  

Arpaonnea ja totutuskuvioita

Niemenokan nelijalkaisten blogissa oli jokin aikaa sitten arvonta, jonka voittaja ratkesi sunnuntaina, minun syntymäpäivänäni. Minusta arvottavana ollut vaaleanpunainen virkattu kissanpesä oli paitsi täydellisen värinen meidän frettilään, myös hyvin näätämäinen - ja kooltaankin oikein passeli muutamallekin kissakäärmeelle. Yllätys olikin sitten erittäin iloinen, kun sain syntymäpäiväni sähköpostia, että peti olisi tulossa meille! Ja näädistä asia oli vielä moninkertaisen mahtava, sillä peti oli tullessaan paitsi pakattu pahvilaatikkoon (eli petejä tulikin kaksi!), sielä oli myös pussillinen nameja mukana! Tästä kyllä seurasi se, että avajaisseremonian kuvaamisesta ei tullut juuri mitään, kun viralliset seremoniamestarit alkoivat painia pedissä, tehdä popcorn-hyppyjä ja koittivat avata namipussin. Onneksi Esteri suostui seuraavana päivänä antamaan vähän hillitymmän ja hallitumman poseerauksen laumanjohtajan auktoriteetilla.
 
Kiitos vielä kivasta arvonnasta!

Tämä laatikko on hyvä. Tätä voi ehkä käyttää keittiöntasolle pääsyyn.

Täällä laatikossa on jotain!

Sitten kun tämän pussin saisi vielä auki.

Tällä hetkellä peti ei ole vielä lopullisessa paikassaan, sillä näätähuoneen pinkin vallankumouksen seuraava vaihe on vasta valmistumassa parvekkeella. Sillä pitäähän pinkissä huoneessa petitelineen virkaa toimittavan häkinkin olla pinkki. Siinä projektissa on nyt kyllä pieni suvantovaihe, sillä menin suihkuttamaan pariin kohtaan maalia niin että se valui, ja nyt pitää odottaa että maali kuivuu kunnolla ja valumajäljet saa hiouttua tasaisemmiksi ennen seuraavaa maalikerrosta. 

Peti on oikein hieno ja passeli!

Sitä odotellessa Jussi on testaillut tänään julkaistua Spiderman peliä, ja minä olen istunut näätähuoneessa pitämässä ryhmäterapiaistuntoa. Tähän mennessä Nutsku kun tulee jo oikein hyvin juttuun Esterin, Huiskun ja Itsyn kanssa, mutta sitä ei ole nyt pariin päivään edes koitettu yhteen muiden kanssa, vaan kaikki ovat saaneet vähän rauhoittua ja totutella toistensa hajuihin kun on vaihdeltu puolia ja vuoroteltu jaloittelujen kanssa. Tähän asti, kun otin Mitellan kanssani perimmäiseen näätähuoneeseen.

Ihan ensiksi Mitella reagoi samoin kuin Lysti, ja iski suoraan pennun niskaan kiinni ja lähti pyörittämään sitä. Mietin hetken, pitäisikö tutustumista vielä lykätä, kun touhu näytti niin rajulta. Pennun niskasta löytyi kuitenkin vain yksi pienehkö jälki, joten päätin katsoa miten tilanne kehittyy. Aika pian Mitella päästikin kokonaan irti pennusta, ja seuraavat väännöt alkoivat mennä hyvin eri tavalla: pentu huusi ja Mitella käänsi peppuaan kohti pentua, ettei pentu pääse nappaamaan korville. Eli kumpaakin selvästi jännitti, ja kumpikin oli varma että se on se toinen joka hyökkää hetkenä minä hyvänsä, jos itse erehtyy laskemaan suojaukset alas. Hetken tätä jatkettuaan Mitella hakeutuikin Huiskun viereen turvaan ja pentu Itsyn, kunnes Mitellan nukahdettua Nutskun uteliaisuus voitti sen verran, että Mitellaa piti mennä vähän haistamaan - ja sitten taas huudettiin, kun toinen heräsi. Hetken päästä sainkin sitten silitellä ja rauhoitella kumpaakin, ja siitä vielä hetken päässä kumpikin oli yhtäaikaa sylissäni - tosin visusti erillään toisistaan - hakemassa lohturapsuja.

Pentu muurasi ensin tunnelin suuaukon umpeen.

Vaikka jossain välissä alkuvääntöjen jälkeen onnistuinkin saamaan kakat päälleni, olen tällä hetkellä varsin optimistinen sen suhteen, että lähipäivinä päästään tilanteeseen, jossa jo neljä muista tytöistä tulee pennun kanssa juttuun. Mikä on jo pienoinen voitto, vaikka sittenkin edessä on vielä ne kaksi haastavinta tapausta. Tässä välissä kuitenkin otetaan taas aikaa Mitellan ja Nutskun tottua toisiinsa, ennenkuin lisätään lisää näätiä kehiin, ettei touhu mene liian jännäksi pienelle. Ja että Mitella alkaisi kanssa vähän luottaa pentuun, josko Mitella onnistuisi sitten käytöksellään vähän rauhoittamaan Justiinaa ja Lystiä.

Arkimayhem

Kuluseurannan pissa-alusta osuudesta inspiroituneena päädyin taas kuvaamaan blogiin sitä itseään. Tai oikeammin muutaman kuvan siitä, miltä näätähuone näyttää lauman oltua sielä yön ja työpäivän. Edellisen kerran ennen kuvien ottoa näätähuone on siivottu eilen illalla kymmenen maissa, eli selvästi alle vuorokausi sitten. Postauksen kuvat on otettu tänään neljän aikaan. 

Häkin viereinen vessapaikka on jopa yllättävän siisti

...koska joku on taas päättänyt, että pakastimen edessä on tosi hyvä paikka.

Tavaroiden asettelu on enempi minun jäljiltä. Tämä on tällainen ei-kaunisteltu kuva.

Moni kissa- ja koiraihminen ihmettelee niitä ruokamääriä, mitä fretti syö. Ison osan vuotta fretti kun syö kokoonsa nähden selvästi enemmän mitä monet kissat ja koirat. Ja kasvavat fretit ne vasta syövätkin. Valitettavasti mikään materia ei kuitenkaan katoa maailmasta pysyvästi, ja freteillä on hyvän ruokahalun ohella myös todella nopea aineenvaihdunta. Ja koiriin ja kissoihin nähden fretit myös käyvät tarpeillaan usein. Yksi fretti saattaa helposti tehdä viidet kakat päivässä. Ja sitten kun frettejä on kotona seitsemän... Se tekee paljon kakkaa. Tässä suhteessa Miikkis on lähempänä kissoja ja koiria, ja tekee yleensä vain yhdet kakat päivässä.

Nurkat on pop

Huone on ollut päivällä taas jaettuna, niin nuokin padit on kumpikin olleet nurkassa.

Frettien kanssa saa siis varautua siivoamaan. Sitä enemmän, mitä useampia niitä on. Kakan määrä kun on yksi niistä asioista, mikä kasvaa tasaisesti näätämäärän kasvaessa. Tämä on myös se syy, miksi näätähuoneen siivous on päivittäisen prioriteettilistan kärjessä. Sitä ei yksinkertaisesti voi jättää siivoamatta yhtenäkään päivänä. Ja silti välillä tuntuu siltä, että jos tänne joskus tehtäisiin eläinsuojelutarkistus yli viisituntia edellisen siivouksen jälkeen, uskoisiko kukaan ei näätäihminen että näädät eivät ole oikeasti olleet heitteillä viikkokausia. Ellei sitten osaisi katsoa, että kaikki kasat ovat tuoreita.

Ei tarvisi kyllä kaikkea blogiin kuvata...

En minä silti valita. Olen vain alkanut kiinnostua eri tahranpoistoaineista eri tavalla kuin nuorempana. Ja haluan ehkä söpöjen pentukuvien vastapainona muistuttaa, että kaikilla valinnoilla on seurauksensa. Kuten sillä, jos haluaa pitää isoa laumaa. Pissa-alustat onneksi vaihtaa alle viidessä minuutissa, vaikka samalla pyyhkisi lattian siivoussuihkeella niiden ympäriltä. 

Kuluseuranta 2018: elokuu

Elokuu oli taas kallis kuukausi näätien kanssa. Kuukauden menot selittyvät osin sillä, että elokuussa laitettiin Sariannan kanssa nimet paperiin ja tehtiin sijoitussoppari Nutellasta. Mutta vielä enemmän sillä, että näin ison lauman pitäminen monipuolisella raakaruualla ei ole ihan halpaa lystiä. Ei etenkään kun itsellä siihen monipuolisuuteen kuuluu myös mahdollisimman monipuolisesti erilaisia kokonaisia ruokaeläimiä. Jauhelihoissa, palalihassa ja kauloissa pääsee todella halvoillekin kilohinnoille, kun hankkii ne isommissa erissä, mutta hiirissä kilohinta on edullisimmillaankin parikymmenkertainen jauhelihoihin nähden. Mutta ovat ne sen arvoisia, kun etenkin Lysti sekoaa heti kun ne edes kannetaan sisälle. Olivat ne sitten kylmälaukuissa tai muuten pakattuna, tytön hajuaisti ei ikinä petä. Elokuussa pakastinta täydennettiin taas sen verran, että sen sisällöllä pitäisi selvitä 3-4 kuukautta pienillä täydennyksillä (ainakin sydämiä pitää hankkia lisää, sitten kun pakastintila antaa
taas myöten).

Pikapaketti tytöille

Toinen mitä on tullut huomattua, että pissa-alustoja menee nykyään ihan tolkuttomia määriä. Ne eivät siis ole vessa-alustoina missään nimessä taloudellisimmista päästä. Mutta ne helpottavat asunnon siistinä pitämistä huomattavasti verrattuna kaivelun mahdollistaviin vessamateriaaleihin. Pitänee alkaa selvitellä, saisiko niitä jostain edellisemmin, etenkin jos niitä saisi tilattua jostain kätevästi nykyistä isommissa erissä. Muutama tuttu on kehunut kovasti kroonikkovaippoja pissa-alustoina, mutta ainakin pienemmissä (muutaman sadan kappaleen) erissä hinnat pysyvät aika samoissa. Mutta niistä voisi ehkä tuurilla löytää useamman sadan pakkauksia.

Nyt on taas kumpikin pakastin ääriään myöten täynnä.

Ruokien, pissa-alustojen ja siivoussuihkeiden pitäisi riittää aika hyvin ensikuukaudeksikin, joten niiden puolesta siitä pitäisi tulla halpa. Niin ei kuitenkaan välttämättä käy, sillä muutamille näädille pitäisi taas varata aikaa hammaskiven poistoon. 

Elokuu

Näädille:

Ruuat & namit:
broilerin koipireisiliha luuton 10kg 35,00€
kanankaulat 10kg 25€
kalkkunamassa luuton 10kg 35,00€
hevosen leikkoliha 5,18kg 25,90€
lampaanmaksat 2,6kg 13,00€
Maukas pala kanan kivipiirat 1kg 6,29€
kaninpoikaset 6kpl 18€
25-30g hiiri 4kg 160,00€
kaninpinkit 4kg 40€
tipu 40kpl 20,00€
gerbiili, pieni 20kpl 20,00€
pakasteiden kuljetus 25,00€
Tubifrett-lohitahna 5kpl 14,95€ 

Eläinlääkäri & lääkintä:-

Tarpeelliset tarvikkeet:
Trixie Nappy -pissa-alustat 100kpl 29,80€
Trixie Nappy -pissa-alustat 50kpl 14,90€
Trixie Nappy -pissa-alustat 5*42kpl 49,95€

Lelut, pedit & muu ekstra:
ääntelevä kissanminttuhiiri 3kpl 4,99€
Cat Mate -vesiautomaatti 24,99€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
FFF ilmoittautumiset 65,00€

Lemmikkien hankinta:
Nutella 200€ (sijoitussopparissa sovittu pantti)
Nutellan Turvasiru-rekisteröinti 20,00€

YHT. 847,77€

Lemmikki Tampere 2018 -messut

Ensimmäiset Lemmikki Tampere 2018 -messut ovat nyt takana. Itsellä messuilla vierähti koko lauantai, ja sunnuntai olisi varmasti kulunut sielä yhtä nopeasti, ellen olisi bloggaaja-tiedon saatuani ehtinyt sopia sunnuntaille jo muuta äksöniä. Lauantaille kun olin jo aiemmin sopinut ständihommia, ja koska olen vähän kanaemo omieni suhteen, messuilla kiertäminen jää aina vähän vähiin omien ollessa mukana. Olkootkin että Jussi olisi kyllä ihan yhtä pätevä vahtimaan meidän neitejä ja kertoilemaan niistä kysyjille. Sen verran messuilla ehti kyllä tuolloin lauantaina kierrellä, että ensivuonna täytyy ehdottomasti varata molemmat päivät messuiluun, jos mukana on taas toisena päivänä omia.

Lähtökuopissa matkalla kohti Tamperetta. Osa lauma jäi kannustamaan lähtijöitä mummolaan (=tyhjentämään jääkaappia ennenkuin kaverit ehtii takaisin).

Aamulla saavuimme paikalle puolisen tuntia ennen messujen aukeamista yleisölle pystyttämään tyttöjen aitausta. Tampereen seudun fretit ry:n paikallinen edustus oli käynyt jo edellisenä päivänä laittamassa ständin muuten kasaan. Siinä aitausta pystyttäessämme Susku käväisi meitä moikkaamassa, ja oli aivan ihana nähdä häntä, vaikkakin näin pikaisesti - vaikka homma onkin aina sama tämän kokoisissa tapahtumissa. Niissä törmää joka kerta moniin tuttuihin eläinharrastajiin, mutta käytännössä valtaosa tutuista on messuilla ja näyttelyissä aina hommissa, eli jokainen kiinni omalla ständillään. Ja sitten ehkä jossain välissä onnistuu karkaamaan hetkeksi muille ständeille ihmettelemään mitä kaikkea ja ketä kaikkia messuilta löytyy. Hoidin aamun ilmoittautumisen eteläisellä sisäänkäynnillä, jossa oli sekä minun että Jussin nimet esittelijälistassa, ja ajattelin hakevani Bloggaaja-lappuni vähän myöhemmin pohjoiselta sisäänkäynniltä. Joka kerta sen ohittaessani sielä oli kuitenkin sen verran jonoa, että Bloggaaja-merkki jäi lopulta hakematta, kun enhän mie sitä liikkumiseen varsinaisesti ständinakkini myötä tarvinnut. Mutta ensivuonna lupaan hakea sen taatusti, jos se minulle taas myönnetään.

Saatuamme fretit esille bokseista ihmisiä alkoi heti valua aitauksille ihmettelemään. Siitä eteenpäin ihmisiä olikin paikalla käytännössä lähes koko ajan ehkä ihan viimeistä puolituntista lukuunottamatta. Ständin toisessa päässä olleen Emeliinan kanssa vitsailtiinkin, että olihan se ihan kiva nähdä ennen messujen alkua ja niiden jälkeen, kun siinä välissä osastolla oli koko ajan niin paljon kävijöitä, ettei näkyvyyttä ständin päästä päähän juuri ollut. Mutta eläimiä esittelemään sinne oltiin tultukin. Meidän laumasta edustamassa olivat Justiina, Nutella, Huisku ja Itsy, eli kolme rauhallisinta esittelynäätää sekä pentu. Justiina teki kyllä heti messujen aluksi selväksi, ettei ole vielä valmis jakamaan aitausta pennun kanssa, joten käytännössä joko Justiina tai pentu oli koko ajan sylissä. Muutaman kerran laitettiin Justiinaa pieneksi hetkeksi myös boksiin lepäämään, kun se ei malttanut olla sylissä, ja pentu oli juuri syömässä. Kaikille tytöille riitti taas liuta faneja, onhan jokainen niistä niin eritavalla ihana. Itsy hurmasi tummalla värityksellään ja näätäpusuilla, Justiina kärppämäisellä olemuksellaan ja tahnankerjäysliikkeillään, Huisku pörröisyydellään ja nukkuma-asennoillaan ja pentu vaihtamalla päivän mittaan useamman kerran turbovaihteen ja deadsleepin välillä tappaen välillä aitauksessa pehmokrotiilia ja roikkuen sen jälkeen sylissä täysin velttona kieli ulkona. Onnistuttiin siinä sitten liikuttamaan muutama ihminen kyyneliinkin, kun Nutella oli niin ihana.

Meidän tukikohta messuilla. Kuva on napattu kun kyseinen kohta oli hetken tyhjänä, frettien aitaukset jatkuivat vielä pöydän toisessa päässä.

Kun Jussi sitten lupasi vahtia tyttöjä niin että pääsen vähän kiertämään, kuvaaminen meinasi unohtua melkein kokonaan - paha moka bloggaajalta. Mutta kyllä niitä otoksia silti muutama kertyi, vaikka laatu ei ehkä ole sieltä parhaasta päästä, ja unohdin kuvata monet lemppareista. Etenkin pikkusiilitanrekit veivät huomioni niin täysin, että ainoa otos niistä on otusten kantolaatikon läpi kun messuja oltiin jo purkamassa. Kyseisistä otuksista kun oli kyllä tullut luettua jo ennen messujakin, mutta vasta nyt kun niitä näki livenä, alkoi laji houkutella enemmän. Jussin kanssa kun olemme molemmat välillä haaveilleet afrikkalaisesta kääpiösiilistä, mutta todenneet ettei meillä ole resursseja järjestää sellaiselle riittäviä tiloja - niin suloisia kuin kääpiösiilit ovatkin, niille olisi hyvä varata ainakin parin neliön kokoinen aitaus. Pikkusiilitanrekeissa on vähän samaa näköä, mutta pienempikokoisina ja terraariossa pidettävinä niille olisi helpompi järjestää turvalliset ja sopivat tilat frettitaloudessa.

Lemmikki Tampere messuilta löytyi myös muutama juttu, mitä olen muutamilla edellisillä Helsingin messuilla jäänyt kaipaamaan: iso akvaario-osasto sekä muitakin kuin koira- ja kissatavaroihin keskittyviä myyntipisteitä. Akvaariopuolelta löytyi myös erilaisia erikoisaltaita, kuten koskiakvaario, jonka toteutusta piti jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaa. Niissä on kyllä aina se vaara, että omakin allasluku uhkaa taas lipsua yhdestä, kun yhteen seura-altaaseen ei kuitenkaan voi toteuttaa mitään ihmeellisyyksiä kalaston tai muun suhteen. Herppipuolen myyntipöydilläkin olisi ollut muutama houkutteleva käärmes, kuten mandariinirottakäärme, mutta koska taloudesta löytyy myös se harkitsevampi osapuoli, asia jäi vielä hautumaan. Sen sijaan mies shoppaili pöydältä ruokahyönteisiä heti mukaan kotona odottaville otuksille.

Allaspuolella lempparini oli tämä koskiallas.

Kissapuolella ehdin kiertelmään valitettavan vähän, mikä kyllä todennäköisesti suojasi minua isommilta shoppailulta. Se jäi kuitenkin ihmettyämään, miksi kissapuoli oli erotettu muusta E-hallista mustalla verholla, mikä hankaloitti E-hallissa liikkumista. Jossain törmäsin selitykseen, että se olisi ollut siksi, kun toisella puolella oli jyrsijät ja linnut, mutta kuitenkin pienpedoista fretit oli sijoitettu samalle puolelle verhoa niiden kanssa, vaikka karannut fretti olisi vähintään yhtä hasardi yhdistelmä kanien kanssa kuin kissakin. Ellei pahempikin, sillä fretit on kuitenkin alunperin jalostettu nimenomaan kanien metsästykseen. Tässä kohtaa olisi siis ehdottomasti toivonut jotain kulkuväylää hallin osien välillä, ettei kissapuolelle olisi pitänyt kiertää aulan kautta. Yllättäen Jussi kävi tutkimassa kissapuolenkin tarkemmin läpi, mutta hän palasi sieltä vähän pettyneenä, kun sielä ei ollut eri rotuyhdisten esittelypisteitä kuten hän on muilla messuilla tottunut. Hän kun olisi ehdottomasti halunnut päästä silittelemään taas norjalaisia metsäkissoja, ragdolleja ja maine cooneja, sekä muita kivoja ständikissoja, mutta nyt häneltä jäi messuilla silittelyt väliin, kun hän ei kehdannut käydä kyselemässä näytteilleasettajilta olisiko jonkun kissaa sopinut vähän silittää. Jussin päivän kuitenkin pelasti kun kerroin hänelle Tuijan kutsuneen meidät messujen jälkeen tapaamaan Pepsiä ja Maxia Tuijan kuultua meidän suuntaavaan messujen jälkeen Lielahteen päin.

Meidän läheltä löytyi myös estekanien kisa-alue.

Isona alpakkafanina myös alpakoiden mukana olo oli itselle iso ilonaihe, vaikka en ehtinyt viettää niiden luona paljoa aikaa. Etenkin kun Elma-messuja saa odottaa vielä ensikevääseen asti, eikä tuttavapiiristä kauhean monelta näitä otuksia löydy. Näitä kun ei nykyisessä asumismuodossa voi haaveilla ottavansa kotiinkaan, vaikka meillä muuten onkin jo aikamoinen kotieläintarha. Myös rottia piti käydä vähän ihastelemassa ja katselemassa eri värimuotoja. Rottakuume kun nostaa itsellä aina välillä päätänsä, vaikka olenkin päättänyt, että en halua ottaa rottia yhtä aikaa frettien kanssa. Kaksi niin seurallista, sosiaalista ja älykästä lajia, jotka tykkäävät olla kaikessa mukana vain olisi itselle nykyisessä elämäntilanteessa liikaa - etenkin kun rottia ja frettejä ei voisi ikinä pitää samalla tavalla yhdessä vapaina kuin vaikka frettejä ja haisunäätää, tai frettejä ja kissaa. Eli tällä hetkellä pysytellään pienpedoissa ja terraario-otuksissa. Onneksi sitä pääsee kuitenkin ihastelemaan välillä muidenkin otuksia.

Takaisin tukikohdassa, eli frettiständillä, pääsi kuulemaan lisää ihasteluja messuilla olevista erilaisista eläimistä. Niiden lisäksi pääsi kuitenkin vastailemaan kysymyksiin, joihin ei osannut vastata - kuten siihen missä marsut ja hamsterit ovat. Olin netistä lukenut, että niitä pitäisi olla Pirkanmaan Nakertajien ständillä, mutta vaikka olin koettanut etsiä sitä, se ei ollut osunut silmiini. Niinpä sitä ei voinut kuin todeta, että eiköhän ne jostain löydy. Vasta myöhemmin luin tapahtuman sivuilta, että Pirkanmaan Nakertajat eivät olleetkaan olleet messuilla, ja sen myötä myös marsut ja hamsterit olivat jääneet pois, tällä kertaa mukana kun ei ollut kyseisten lajien lajiyhdistyksiä. Tämä oli harmi, vaikka itse etsinkin ständiä lähinnä tuttujen tapaamisen toivossa - olenhan itse aloittanut oman yhdistystaipaleeni Pirkanmaan Nakertajien hallituksessa ja ollut monet kerrat Pirkkahallissa kasaamassa jyrsijänäyttelyitä ja esittelemässä eläimiä PiNan riveissä Harraste Hulabaloo -messuilla.

Nutsku väsähti messuilla täysin. Onneksi syleissäkin oli hyvä nukkua.

Kokonaisuudessaan messuista jäi positiivinen kuva, mutta ensivuotta ajatellen jäi parannettavaakin. Eri yhdistysten esittelypisteitä voisi olla enemmänkin, ja sen myötä eläimiä joihin saa tutustua häiritsemättä näytteilleasettajia - vaikka toki heistäkin moni mieluusti omista lemmikeistään kertoo. Myös lavaohjelmaa voisi olla monipuolisemmin eri lajeista, vaikka koulutusluentoja joissa käytäisiin läpi millaisia eri lajit ovat kouluttaa. Yksi mitä olin etukäteen jännännyt oli miten se näkyy, että messuille saa ottaa mukaan myös omia rokotettuja lemmikkejä mukaan turisteiksi. Mutta ainakin esittelijän roolissa on sanottava, että oli positiivista huomata ettei se juuri näkynyt - tältä osin messut eivät olleet sen levottomammat kuin ne joilla on tullut oltua aiemmin. Mutta ilmeisesti etenkin lauantain osalta rokotustodistusten takastus ei ollut sujunut ihan aukottomasti, mikä on tietenkin aina miinusta, vaikka omat otukset onkin kaikki rokotettu.

Messupäivän kohokohtiin kuului myös Pepsi...

...ja Max.

Pepsi olisi heti hyvänä emäntänä jakanut kaikille lasilliset Pepsi Maxia, mutta isännän kiellettyä Pepsiä koskemasta laseihin, Tuija tuurasi. Pepsi esitti sen sijaan sitten hienon valikoiman temppuja. Maxin esitti oman bravuurinsa tuumattuaan ensin vähän tilannetta. Jussista kaikkein hienoimmat temput olivat silti kaikki ne puskemiset, kehräämiset ja silityksien vastaanottamiset millä kaksikko meitä kunnioitti. Iso kiitos vielä kutsusta tulla tapaamaan näitä Tassulinnan blogipersoonia!

Viikonlopun aika messuilla kävi yhteensä yli 11 000 kävijää ja sen myötä seuraavat Lemmikki Tampere messut on lyöty lukkoon 31.8.-1.9.2019 viikonlopuksi. Tämän vuotisen perusteella meidät saattaa hyvinkin bongata myös sieltä.