Minun piti kirjoittaa postaus Esterin eilisestä hammaslääkäristä. Kertoa kuinka kaikki meni hyvin: kuinka tytöltä poistettiin kaksi poskihammasta, mutta se on nyt jo oma itsensä. Ja kerron sen yhä: Esteri on kunnossa ja oma itsensä, vaikka joutuukin vielä uudestaan hammaslääkärille kulmahampaan poistoon.

Harkitsin myös erillistä postausta meille hoitoon tulleista hämähäkeistä. Ne tulivat samasta paikkaa kuin leoskit, ja ovat meillä ainakin seuraavat pari viikkoa.

En ole myöskään vielä ehtinyt postata perjantaina saapuneesta Zoopluspaketista.

Ne kaikki vähän jäivät, kun meille taitaa nyt sittenkin tulla pentu. Ihan eri värinen ja eri tavalla kuin alkuun piti, mutta pentu kuitenkin.

Viikko sitten Frettiliiton facebookryhmään tuli ilmoitus tyttöpennusta, ja leikin jo hieman ajatuksella, että laittaisin viestiä. Päätin kuitenkin jättää väliin, kun pennusta oli monia kiinnostuneita, ja se oli pastelli. Tänään samasta pennusta tuli kuitenkin uusi ilmoitus. Pieni tyttöpentu oli taas kotia vailla, ja meillä oli edelleen pennun paikka vapaa. Olkootkin että meille piti tulla tumma pentu. Ja että meille piti tulla pentu viralliselta kasvattajalta niin että sillä on sirut, sukutiedot ja kaikki valmiiksi kunnossa.

Mutta se taitaisi silti olla tulossa meille. Tämä päivä on mennyt sitten puhelimessa ja mesessä, kun olen keikkunut innostuksen ja varovaisuuden välillä selvittäen, miksi pennun kohdalla oli maininta, ettei se sovi ensimmäiseksi fretiksi. Ja että voisiko se silti sopia meille. Soitin jopa keskellä yötä siskolleni ihan vain kertoakseni, että meille tulee ehkä vauva.

Nyt sitten jännätään miten tässä käy. Mutta voi olla, että viikon päästä meillä on kolmas fretti.

 

Haisunäätäjuttua Iltalehteen

Sain viime viikolla puhelun Iltalehden toimittajalta, ja sovimme juttutreffit tälle päivälle. Toimittaja oli törmännyt haisunäätäyhdistykseemme, ja minä pääsin sitä taas puheenjohtajan ominaisuudessa edustamaan. Juttu on tulossa ensiviikon lauantain lehteen, josta se on sitten löydettävissä.

Miikkis jätti vastaanottokomiteatehtävät minun ja frettien huoleksi, ja linnoittautui heti ovikellon soitua pesäänsä sängyn alle. Snurre hoisikin tehtävää innolla, ja tarkisti paitsi tulijoiden laukut, pölli Miikkiksen houkuttelunamit - mitä sitä nyt haisunäädällä, kun filmille on mahdollista saada hieno fretti! Esteriä ei meinattu tälläkertaa saada seuroihin yhtään, kun se oli ihan unessa vaatehuoneessa. Lopulta Jussi kävi herättelemässä sen sieltä.

Miikkiskin saatiin houkuteltua mukaan kuvauksiin ja voi sitä karvan pölinää mitä siitä lähti. Olin kokonaan unohtanut furminoida sen ennen toimittajan tuloa, joten irtokarvaa riitti taatusti videolle asti. Kuvien ja haastattelun lisäksi pojasta kun kuvattiin myös pieni videopätkä, missä minä höpötän poika sylissä. Siihen Miikkis ei vain olisi malttanut keskittyä yhtään, kun Jussi siirtyi siksi aikaa keittiön puolelle, ja sinne poikakin olisi sitten halunnut.

Toimittaja vaimoineen oli selvästi eläinihmisiä, niin haisunäätien ohella keskustelu eksyi myös fretteihin, käärmeisiin, rottiin, kissoihin ja aaseihin. Likat tekivät myös kovasti tuloaan kameran eteen, joten ensiviikolla nähdään, pääsevätkö nekin poseeraamaan Iltalehden sivuille. Ja on tässä pieni mahdollisuus kuningaspyton Saborinkin vilahtamiseen jutussa, kun siitäkin muutama kuva napattiin. Sillä vaikka Miikkis on ehkä se meidän lauman harvinaisin ja siten herättää eniten kiinnostusta, itsellä nuo nääpät ovat kaikki samalla viivalla.

Lopulta tuli heippojen aika, ja toimittajan lähdettyä Miikkis jäi tekemään tarkistusta namipeleihin. Ja minä muistin taas unohtaneeni napata blogiin kuvaa. Tilanteen ollessa päällä koko keskittyminen kun menee aina vieraisiin ja otuksista selittämiseen.

Miikiksen painonpudotus, viikko 6

Mihaililla tuntuu olevan yhtä kova missio säilyttää hankkimansa kilot kuin minulla hankkiutua niistä eroon. Tämä välierä meni taas Miikkikselle viidelläkymmenellä grammalla. Miikkis oli saanut taas hankituksi lisäruokintaa itselleen, kun Snurre päätti arkistoida leipäpussit parempaan talteen vaatehuoneeseen. Miikkis hoisi sitten ne leivät. Ja minulle jäi murenat.

Turun kasvitieteellinen puutarha

Nyt viikonloppuna oli pet-näyttelyn lisäksi ohjelmassa lisää lähimatkailua, ja poikkesimme Turun
yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarha koostuu sisäänpääsymaksuttomasta ulkopuutarhasta, sekä kasvihuoneista, joihin on sisäänpääsymaksu. Ulkopuutarha on itsessään upea ulkoilukohde kesäisin, mutta omat suosikkini löytyvät ehdottomasti kasvihuoneiden puolelta. Sielä kun on runsaan kasvillisuuden ohella myös muutamia eläinasukkaita.

Vanhan maailman tropiikissa asuu lummelammen kalojen lisäksi viisi undulaattia ja kaksi neitokakadua. Linnuilta löytyy tilasta myös häkki, joka on karu ja pienehkö, mutta häkissä on yksi elementti, joka useimmista lintuhäkeistä puuttuu: ovi mikä on auki koko kasvihuoneeseen. Niinpä linnut pystyvät vapaasti valitsemaan, oleskelevatko ne häkissä, jossa niillä on muutama orsi ja ruokapaikat, vai lentelevätkö ne puiden latvustossa vaihtaen välillä oksalta toiselle. Lintujen kirkuna ja siiveniskut luovat kasvihuoneeseen myös omanlaistaan tunnelmaa.

Lummelampi on jaettu verkolla, ja verkon toiselta puolelta bongaa suuria karppeja sekä niiden rinnalla kääpiöiltä näyttäviä partamonneja. Toisen puolen pinta taas on niin kasvillisuuden peittämää, ettei sielä näe heti mitään. Sopivan aukon paikallistamisen jälkeen sieltäkin alkaa kuitenkin löytyä elämää. Ensin näkyviin tulee pieniä vain noin sentin mittaisia kalanpoikasia, jotka näyttävät ihan miljoonakaloilta. Kun niitä pysähtyy katsomaan kyllin pitkäksi aikaa, saa näköhavainnot myös ensimmäisistä aikuisista hohtomiljoonakaloista. Ne ovat niin kauniita, että sitä melkein haluaisi perustaa kotiin toisen akvaarion pelkästään niitä varten.

Kalojen ja lintujen lisäksi kasvihuoneilta löytyy vielä yksi eläinasukki: 35-vuotias punakorvakilpikonna. Sen asumus ei tarjoa samanlaista katseluelämystä, sillä siinä on menty käytännöllisyys edellä: koska suokilpikonnat tuhoavat kaikki kasvit ja sotkevat kokoonsa nähden todella paljon, on altaasta tehty pelkistetty ja siten helposti puhdistettava. Siinäkin eläimen hyvinvointi on kuitenkin huomioitu selvästi, sillä altaassa näytti olevan tehokas jatkuva vedenkierto. Tämä on myös se syy, miksi en välttämättä haluaisi itselleni ainakaan mitään noin isoa
vesikilpikonnaa: itse pidän rehevistä ja runsaskasvisista terraarioista ja akvaarioista joissa on paljon sisustusta, mutta punakorvakilpikonnan kanssa sellainen olisi todella epäkäytännöllinen, sillä kilpikonnalle itselleen asunnon puhtaus on tärkeämpää kuin sen ulkonäkö.

Kasvien kohdallakin oli jännä bongailla, kuinka erilaisilta muun muassa tutut huonekasvit voivat näyttää kasvaessaan niille suotuisissa olosuhteissa. Esimerkiksi kultaköynnös, jota itsellä on akvaarion päällä ja Jussilla monissa terraarioissa, voi kasvattaa jopa päätä isompia lähtiä, ja sen ilmavarret voivat muuttua lähes puumaisiksi. Tätä ei päästä edes lähelle edes terraariolosuhteissa, vaikka niissä on enemmän lämpöä. kosteutta ja valoa mitä huoneolosuhteissa keskimäärin.

Turun Pet-näyttely

Tänään vietettiin puistopäivää Turun Puolalanpuistossa Kasperin ja Sariannan järjestämässä pet-näyttelyssä. Frettejä tuomaroimassa oli tuomariharjoittelija Maisa Thurman. Isoimmat erot viralliseen näyttelyyn olivat pienempi frettimäärä ja se ettei tuomari ole valmistunut. Näiden myötä näyttely olikin epävirallinen, eikä sen tuloksia oteta huomioon esimerkiksi valioitumisessa. Pääasiat olivat kuitenkin ihan kuin virallisessakin näyttelyssä: sitä sai itselleen arvostelun tyttöjen kunnosta itseä kokeneemmalta frettiharrastajalta ja viettää päivän hyvässä seurassa: etenkin nyt, kun frettituttujen lisäksi mukana oli myös veljeni tyttärensä kera. Eikä palkinnoissakaan mitään vikaa ollut ;)

Tälläkertaa Esteriä sakotettiin eniten hampaista, ja aiheesta. Esterin toinen yläkulmuri kun on kuollut, ja se on aiheuttanut ongelmaa yläposkihampaaseen. Sen kohdalla ien on alkanut vetäytyä ja hammas joudutaan luultavasti poistamaan. Arvostelun jälkeen kävin kysymässä hampaasta mielipiteen myös Aijalta, ja sen jälkeen Esterille päädyttiin varaamaan aika eläinlääkärille. Ensi perjantaina tyttö meneekin sitten hammastarkistukseen, jossa arvioidaan isomman hammasremontin tarve ja poistetaan tarvittaessa poskihammas. Mikäli isompaan hammasremonttiin joudutaan lähtemään, se pitää hoitaa sitten isommalla klinikalla kuin mihin nyt ensin mennään.

Hammashuolista huolimatta tytöt nappasivat melkoisen potin. Snurre sijoittui ensimmäistä kertaa ikinä, ja tuli ykkösluokan kakkoseksi häviten luokassaan vain Esterille, joka voitti luokan. Sen lisäksi Esteri oli myös paras veteraani ja paras albiino. Kotiinviemisiksi tulikin sitten melkoinen liuta nameja, putki, peti, hieno pikkuviltti ja ruokakuppi.

Näyttelyssä oli myös tarjolla hyvin pentuterapiaa ja vietinkin vähintään yhtä paljon aikaa Ruutin ja Kluun kanssa mitä omien nääppien. Päivänvalossa puistossa Ruutin siniset silmät erottuivat vielä selkeämmin mitä aiemmin tyttöä nähdessä. Kluulla sen sijaan oli ihan omat kuviot sen koittaessa irroittaa playpenin pohjan velcronauhoja. Ja pentuluokkien arvostelun alkaessa minä jo kovasti odotin Itsynkin ottavan vuoronsa sielä, vaikka neiti on kuin varkain ehtinyt siirtyä seniorien joukkoon. Itsyä tuli myös otettua välillä omaan aitaukseen lainaan, kun Wilman pojilla oli jo ilman tyttöseuraankin vähän vääntöä normaalia pienemmässä tilassa.

Itsellä päivä menikin ohi todella nopeaan, ja oli aivan ihanaa kun paikalla oli taas kaikki omat lempparinäädät yhtäaikaa <3 Nyt Kasperin muutettua Turkuun itsellä on herännyt myös pieni kiinnostus lähteä tekemään läheisempää tuttavuutta hänenkin tyttöihinsä. Vielä en ole kauheasti arvannut niihin koskea, mutta ovat ne niin nättejä, että en usko pystyväni jatkuvasti pysymään niistä erossa, vaikka miua onkin varoitettu, että ne voivat napata. Sitä on vain niin tottunut näihin ylikiltteihin tapauksiin, että on ollut helpompi keskittyä palluttelemaan samanmoisia. Nytkin Hinni ja Hatta olivat kyllä jo moneen otteeseen syliin tulossa, kun kävin hakemassa Ruuta, Kluuta ja Ahtia.

Vieraileva tähti

Vaikkei meille tänä vuonna tullutkaan pentua, maailma on kuitenkin kivoja pentuja täynnä. Yksi niistä, Ruut, vieraili meillä tänään päivää piristämässä. Snurre kävi heti ilmoittamassa, että hän ei moisesta tykkää, siinä missä Esteri vain tarkisti tulokkaan perusteellisesti ja sen jälkeen se olisi ollut jo ok. Vähän ehkä nopealiikkeinen, kun ei sen perässä tahtonut ihan pysyä. Mutta ehdittiin sen kanssa kuitenkin vähän jo putputtaakin, ja sen kanssa olisi voinut ottaa päiväunet, ellei Kasperi olisi tullut pakkaamaan Ruutia siinä kohtaa laatikkoon että sai sen palautettua Sariannalle.

Pienen budjetin lähimatkailua Turussa

Tänä kesänä tein päätöksen, että pysyn koko kesäloman Turussa. Alkuvuonna on tullut reissattua niin
paljon pitkin Etelä-Suomea, että ajattelin kotiloman auttavan paitsi pitämään budjetin kurissa, olevan otuksille kivempi, kun niitä ei tarvitse jättää hoitajalle tai kuskailla ympäriinsä. Niinpä en ole nyt 3,5 viikkoon juuri poistunut viittä kilometriä kauemmaksi kotiovesta. Äkkiseltään se voisi kuulostaa kamalan tylsältä, mutta kun asuu kaupungissa, ilmaistapahtumia löytyy helposti lähietäisyydeltä, sitten kun on nauttinut tarpeeksi pitkistä yöunista, Netflixistä ja omien lemmikkien seurasta.

En raaskinut keskiaikamarkkinoilla taaskaan mennä katsomaan hevosturnajaisia, vaikka minun on jo monena vuonna pitänyt. Tyydyin vain tavalliseen tapaan kiertämään kojut ja käymään tarkistamassa, mitä otuksia lastenpihalle oli tälläkertaa tuotu. Niinpä sitä piti heti innostuneena linkittää Jussille, kun huomasin facebookissa, että Turun linnalla käydään yleisölle avoimet ilmaiset turnajaiset. Tapahtuma oli viime viikonloppuna, ja sen aikana käytiin hevoslajeissa muun muassa joustingin suomenmestaruuskisat. Meidätkin saattoi sitten bongata paikalta sunnuntaina tallien liepeiltä ja hevosareenan laidalta.

Vaikka olenkin opiskellut historiaa, turnajaislajien säännöt olivat itselle ennalta vieraat. Niinpä olikin postiivista kuulla, miten hevosten turvallisuus on joustingissa huomioitu. Esimerkiksi peitsen kärjen lasku on sallittu vasta vastaantulevan hevosen pään mentyä ohi, ja hevosen vaarantamisesta tai hevoseen osumisesta seuraa välitön hylkäys. Myös ratsastajan osalta on säädetty, mihin peitsen on osuttava, mikäli kisasta aikoo saada pisteitä, mutta ratsastajan kohdalla hudeista seuraa vain pistemenetystä, mikäli peitsi osuu muualle kuin säädettyihin kohtiin. Tämä on sikäli ihan reilua, että ratsastajat ovat itse päässeet valitsemaan lajinsa. Silti sitä ei voinut olla ihmettelemättä, miten hienosti hevoset tuossakin kulkivat: se on hevoselle kuitenkin aika suoritus, kun miettii kaikkia kisaan kuuluvia elementtejä: haarniskassaan normaalia painavampaa ratsastajaa, haarniskasta lähteviä ääniä, hälyisää yleisöä... Joista mikään ei ole varmasti ihan pikkujuttu, vaikka kyseessä olisi kuinka tottunut ratsu.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun turnajaiset järjestettiin linnalla, mutta kerätystä palautteesta päätellen tapahtumasta kaavaillaan toistuvaa.  

Tänään tuli poikettua vielä läheisemmässä lähikohteessa, eli Kuralan kylämäellä, johon itsellä ei
kestä pyörälläkään kuin viisi minuuttia. Se on myös täysin sisäänmaksuton kohde, jossa pääsee paitsi katselemaan laiduntavia lampaita ja hevosia, myös tutustumaan kanoihin ja vanhoihin maatilarakennuksiin. Alueella on myös kahvila, joka on avoinna kesäkaudella tiistaista sunnuntaihin klo 10-18, samoin kuin osa muista alueen rakennuksista, joissa pääsee tutustumaan muun muassa vanhoihin huonekaluihin ja joista löytyy esimerkiksi puujalkoja lasten testattaviksi.

Itsellä aika kului taas yllättäen eniten eläinten parissa. Erityisesti lampaista löytyi tapauksia, jotka
tulivat ihan aidan viereen hakemaan rapsutuksia. Tänäkesänä paikalle on saatu myös kanoja, sille paikalle mistä viime kesänä bongasimme pienen ketunpoikasen. Ja olihan tuolla kukkien houkuttelemana paljon myös perhosia ja muita öttiäisiä, sekä kävijöiden mukanaan tuomia koiria. Itselläkin on tuolla välillä omat otukset olleet mukana ulkoilemassa, mutta yleisemmin sulkemisajan jälkeen, jolloin ihmisiä ja koiria on liikkeellä vähemmän. Tämän päiväinen reissu oli taas ihan ilman omia eläimiä, niin saattoi kahvilan pihassakin keskittyä jäätelöön ja hyvään kirjaan.

Nyt loman suhteen viedään jo viimeisiä päiviä, mutta niillekin on kaavailtuna pientä ohjelmaa. Olen saamassa Tampereelta seuraksi vielä niin Suskun kuin veljeni tyttärensä kanssa, ja tarkoitus on ehtiä poikkeamaan vielä ainakin Kakolan mäellä olevassa kahvilassa, lammastilalla ja frettien pet-näyttelyssä.