Toukokuun eläinkuluissa meillä näkyy isoimpina kuluerinä pakastimien isompi täydennys, sekä Maunon suolistotulehdus. Vaikka selvisimmekin suolistotulehduksen diagnosoinnista taas edullisesti, se pisti Maunon osalta kissojen ruokintakaapin uusiksi, kun Maunolle hommattiin heti ensihätään gastromärkistä ja hyponappuloita, ja tilattiin sitten kuukauden erä lähes kaikkialta loppu ollutta Specifin hypomärkistä. Onneksi näistä ainakin gastromärkis ja hyponappulat ovat maistuneet, vaikka tuo hydrolisoidun märkiksen rakenne ainakin näin alkuun Maunoa epäilyttää. Giardia-testin lasku ei ehtinyt vielä tälle kuulle, joten se tulee todennäköisesti ensikuun eläinkuluihin. 

Frettien raakaruokia täydennettiin sekä LihaLineltä, johon oli tullut ankkaa kymmenen kilon laatikoissa, että Koirien Liharingistä, johon tehtiin isompi tilaus, sillä rinki on taas jäämässä vähintään kesätauolle. Koirien liharingin tilaus ehdittiin tehdä juuri ennen Maunon diagnoosia, ja sen mukana tuli hevosen ja possun sydänten ohella kuusikymmentä kiloa kanaa ja kalkkunaa, mikä kanssa vähän harasi takaraivossa, kun Mimma kysyi kuinka helposti pystyttäisiin tarvittaessa heittämään koko jengi eliminaatiodieetille, jos ei pystytä estämään Maunoa pöllimästä näätien ruokia. Mutta päädyimme tosiaan sitten ensin kokeilemaan sitä, että riittääkö että pelkkä Maunon ruokavalio vaihdetaan. Etenkin kun freteille siipikarjan jälkeen parhaissa proteiinilähteissä (kani + hiiret) on huomattavasti heikompi saatavuus ja kovemmat kilohinnat, joten jos eliminaatiodieettiin lähdettäisiin, se jouduttaisiin todennäköisesti toteuttamaan jollakin freteille vähemmän optimilla ruualla (miksi kroonisen pentukuumeilijankin on pakko myöntää, että tässä kohtaa se, että laumassa on pelkkiä aikuisia kasvavan pennun sijaan vähentää vähän paineita mahdollisen eliminaatiodieetin osalta).

Tälle kuulle tuli myös vähän kuolemakuluja, sillä Mallun ruumiinavauksen lasku tuli. Tokokuun loppusumma kipusikin sitten lähes yhdeksäänsataan, vaikka ei hankittu edes mitään "ylimääräistä", kuten leluja, uusia virikkeitä, päivitetty asumuksia tai mitään muutakaan sellaista. Tämä oli vähän auts, sillä toukokuun koko kulutuskin oli normaalia isompi sekä hääkulujen, että minun häästressini takia. Minun stressaaminen kun näkyy äkkiä siinä, että ulkonasyöminen lisääntyy radikaalisti, kun en jaksa keskittyä ruokasuunnitteluun ja haluan nopeita ratkaisuja.   

Ruokinta:

raakaruoka (Koirien liharinki + Lihaline): 300€

kissanmärkäruoka: 101,59€

kokonaiset ruokaeläimet (elävät hyönteiset + pakastehiiret): 57,53€

hevi-osasto:

heinä:

namit (lohitahna, kuivatut kaninamit): 25,76€

lisäravinteet (lohiöljy): 13,29€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka:-

akvaariotarvikkeet: -

rottien ja kanien kuivikkeet: -

rottatarvikkeet: -

matelijatarvikkeet (käytettyjä tarvikkeita ystävältä + yksi uusi polttimo): 35,27€

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito: -

sairaanhoito (Rutun ja Löllön lääkkeet, Maunon labrat): 232,05€

eutanasiat + tuhkaus (Mallun ruumiinavaus): 128,40€

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: -

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat: -

 

Lemmikkien hankinta: - 

Byrokratia:

Toukokuun eläinkulut yhteensä: 893,89€

Giardia: negatiivinen

Tänään tuli vastaus kakkanäytteistä ja tulos oli negatiivinen. Meillä siis ei ole giardiaa. Tiedän että tuloksesta pitäisi olla helpottunut, mutta mitä enemmän sitä oli ehtinyt asiaa miettiä, giardia olisi kuitenkin ollut jotain, mikä olisi ollut hoidettavissa. Ei helposti, mutta kuitenkin hoidettavissa. Eli se ei ehkä sittenkään olisi ollut se paskin nakki. Mutta tässä kohtaa jatketaan sitten ruokavaliolla ja jossain välissä kontrolloidaan onko tilanne rauhoittunut pelkällä Maunon ruokavalion vaihdolla. Jos ei, laitetaan kaikki kissat ja fretit hetkeksi eliminaatiodieetille ja katsotaan rauhoittuuko tilanne, jos Maunolla ei ole mitään mahdollisuutta pölliä mitään sopimattomia ruokia. Mutta koska frettien ruokavalion vaihtaminen on yleensä kaikkea muuta kuin helppoa, katsellaan tätäkin nyt vaihe kerrallaan. 

Häiden suhteen fiilikset vaihtelevat tällähetkellä valtavasta innostuksesta pakokauhuun. Onneksi häihin pätee sama juttu kuin vaikka jouluunkin: ne tulevat ensiviikolla ihan siitä riippumatta, onko täällä ehditty siivota ja puunata kaikki valmiiksi. Eli nyt tehdään vain se mikä ennätetään ja mihin pystytään ja heitetään lopun päälle hallaharsoa. Samalla koitan hiljaa mielessäni opetella yhdistämään uutta nimeä itseeni. 

Eilen saatiin pystyyn uusi grillauspaikka pihalle

Maanantaina käytiin kaverin luona moikkaamassa kymmentä kuusiviikkoista frettimuksua, ja mikäli pentueessa olisi ollut yksikin vapaa uros, kaikki hyvät järkisyyni sille, miksi lauma ei tänä vuonna kasva, olisivat varmaan valuneet sekunnissa alas viemäristä. Nyttenkin kyllä ehkä pääsen tutustumaan yhteen näistä mineistä tarkemmin, kun olen jo alustavasti luvannut yhdelle uusista omistajista ottavani pennun tammikuussa hoitoon, jos he lähtevät reissuun.

Shadowtail's muksuja <3

Jussi kysyi kauhean epäilevänä kauheaan moneen kertaan, onko nyt ihan varma ettei yksikään mineistä ole varattuna meille

Olisihan näistä voinut kyllä laittaa muutaman taskuun <3

Uni iski ja paljasti huuurjat hampulit

Loppukiri alkaa

Jaettiin meidän toisen tuntilaisen kanssa alkukesän työvuorot niin, että omat vuoroni painottuivat enemmän toukokuulle ja hän ottaa kopin toukuun lopusta ja kesäkuun alusta. Niinpä töissä eilen olleen koulutuspäivän (ja sitä seuranneen vapaamman ohjelman ja minun polttareiden <3) myötä olen nyt laskeutunut "vapaalle". Eli toisin sanoen avannut tahtoo.fi sovellukseen häätiimin kanssa kootut to-do -listat ja alkanut käydä läpi mitä kaikkea on vielä hoidettava ennen häitä. Nyt niitä koittaa sitten asetella päässään kriittisyys-järjestykseen, että mitkä hommat on pakko saada hoidetuiksi, ja mitkä olisi kiva saada hoidetuiksi ennen häitä. Tyyliin vessapaperin ostaminen - hyvin kriittinen, kukaan ei halua juhlia ilman vessapaperia. Loppujen rikkaruohojen kitkeminen - olisi kiva saada tehtyä, mutta tuskin pilaa juhlia keneltäkään, jos asiaa ei ehdi hoitaa. Vitsailin kyllä jo puutarhatalkoissa, että voin kyllä jättää kitkemisvälineet hyvin hollille, että jos asia jotakuta oikeasti juhlissa häiritsee, niin se jota asia häiritsee saa hoidettua ne sitten itse pois. 

eilinen potilas - elvytysnukke Casper

Koulutuspäivän materiaalit meille luvattiin onneksi myös kirjallisina itsellemme, mikä on hyvä. Päivän teema oli nimittäin sydänsähkökäyrien tulkinta sekä eläinten elvyttäminen, eli hyvin tärkeitä aiheita mitä tulee anestesian valvontaan ja äkillisissä elvytystilanteissa toimimiseen. Mutta koska omaan seuraavaan työvuoroon on aikaa, ja sitä ennen aivot tulevat työskentelemään ihan eri teemojen ympärillä, on hyvä että kertausmahdollisuus on olemassa. 

Samaan aikaan kun en ole ehtinyt jatkaa oman pihan kitkemistä, olen kyllä roudannut työpaikan kautta kotiin kassikaupalla muiden rikkaruohoja. Miiuli kun on ihanasti tuonut minulle monta kassillista voikukkia kuivattavaksi talvea varten. Voikukka kun on yksi niistä kasveista, joka ei meidän tontilla oikein viihdy, ja jolle meillä on paljon menekkiä etenkin kanien ja kilpikonnien toimesta. Voin kyllä kuvitella kaason ajoittaisen turhautumisen, kun to-do -listalla on esimerkiksi kasvihuoneen siivous, koska vihkiminen on sen edessä, mutta sen siivoamisen sijaan täytän sitä entisestään kuivattavilla voikukilla. Mutta eihän moista aarretta voi jättää hyödyntämättä.

aarteiden lajittelua

Jonkin verran seuraavien viikkojen työjärjestystä ohjaavat myös muut taloon liittyvät asiat, kuten huominen talon kuntotarkastus ja keskiviikkona oleva vesimittarin vaihto, jotka ohjaavat vähän missä järjestyksessä tilat on kannattavinta siivota. Jossain välissä pitäisi ehtiä kunnostaa myös kilpparien kesäkoti, nyt kun kesä lämpeni kerrasta kunnolla.

Juuri nyt laskuri näyttää että vihkimiseen on aikaa 13 päivää 1 tunti 46 minuuttia.

kasvihuoneen kuivakukka-asetelma

Shit hits the fan...

...tai jos ei mennä asioiden edelle, niin ihan ekana se kakka lentää labraan. Laitoin nyt nimittäin työpaikankin wa-ryhmään kyselyä, että jos meiltä ei ole ikinä testattu giardiaa, niin voisiko olla mahdollista, että se olisi voinut olla meillä näin pitkään oireettomana/erittäin lieväoireisena. Asian selvittämiseksi nyt viikonloppuna kerätään sitten kakkaa, että saadaan näyte alkuviikon postiin. 

Viikonlopun puuhaboksi

Myönnän että stressipäissäni ehdin jo kuvitella, kuinka vietän kesälomani joko ennen tai jälkeen häiden jynssäten kämppää lattiasta kattoon ja katosta lattiaan Virkonin ja höyrypesurin kanssa pyykkikoneen pyörittäessä kaikkea mahdollista yhdeksänkympin ohjelmalla koko kämpän muuttuessa hiljalleen kuumankosteaksi helvetin esikartanoksi. Maunoa hoitava eläinlääkäri kuitenkin muistutti, että ensin testataan, ja että vaikka testi olisikin positiivinen, nykylinjauksena on, että oireettomia ei välttämättä lähdetä edes hoitamaan. Eli että voin nyt tässä vaiheessa perua liekinheittimen tilauksen, ja edetään asia kerrallaan. 

Samaan aikaan pihalla kukkaloisto on puissa huipussaan. Nämä kun olisi saanut häihin, emme olisi tarvinneet yhtään muuta koristetta <3

Myönnän että sen jälkeen kun meillä on viime vuosina havaittu/hoidettu tämän uusimpana tulleen kroonisen suolistotulehduksen lisäksi mm. korkeaa verenpainetta, nivelrikkoa, luusto-ongelmia, hammassyöpymiä, parodontiittia, hammasjuuripaisetta, osteomyeliittiä, sydänongelmia, ummetusta, pissa-ongelmia, korvapunkkeja, munuaisvikaa, maksakasvaimia, keuhkokuumetta... sitä on helppo lähteä liikkeelle heti sen pahimman kautta. Olkootkin että luojan kiitos nämä eivät ole kasautuneet kaikki yhdelle eläimelle, vaan osasyynä sumaan on ollut se, että meillä on myös iso lauma.

Eli nyt hengitellään taas hetki paperipussiin ja lasketaan pariin tuhanteen. Kyllä me tästäkin taas selvitään, mitä ikinä tämä sitten onkin.  

Eläintenhoitajapäivää ja pihatalkoita

Viikonvaihde meni taas vauhdilla. Perjantaina olin Taitotalolla eläintenhoitajapäivillä edustamassa Klinikkaeläinhoitajat ry:tä ja lauantaina ja sunnuntaina laitettiin pihaa hääkuntoon siskoni perheen kanssa äitipuoleni johdolla. Aloin nimittäin mennä niin lukkoon pihalla olevien tekemättömien töiden takia, että piti kysyä kunnon pihaihminen avuksi. Sellainen jolle minun ei tarvitse kertoa, mitä talkoissa lähdetään tekemään, vaan joka joka kertoo sekä itselleni että muille, mitä pihalla olisi nyt tärkeintä ja kriittisintä tässä kohtaa vuotta ja valmisteluja ylipäätään tehdä.  

Ständihommissa perjantaina

Helsingin reissu ei mennyt ihan kuten Strömsössä.Tavoitteeni oli olla Taitotalolla ennen ovien aukeamista yleisölle klo 7.45. Niinpä herätyskelloni soi 4.40 ja kimppakyytini lähtö oli sovittu läheisen kaupan pihalta 5.40. Olen saattanut joskus mainita, että en toimi kauhean hyvin aamuisin, mutta sain kuin sainkin itseni aikataulussa tapaamispaikalle. Siinä kohtaa oli sitten hyvä huomata, että olin unohtanut tarkistaa wa viestini aamulla ja kyytini oli ilmoittanut jo 4.44 sairastuneensa niin ettei hän pysty ajamaan eikä osallistumaan. Siinä iski sitten pieni paniikki, että millä sitä sitten Helsinkiin etenisi. Ainoa millä ehtisin täysin ajoissa olisi ollut hypätä ratin taakse ja ajaa itse. Alan kuitenkin lähes poikkeuksetta pilkkiä ratin takana yli 1,5 tunnin matkoilla, ja olen nukahtanutkin rattiin muutaman kerran, vaikka olisin ollut lähtiessä täysin virkeä ja hyvin nukkunut. Niinpä alle kuuden tunnin yöunilla kuusi tuntia nukahtamislääkkeen ottamisesta ajaminen itselleni vieraaseen kaupunkiin, jonka liikennejärjestelyt jännittivät jo valmiiksi, tippui vaihtoehtojen listalta aika nopeasti. Seuraavaksi soitin yhdelle työkaverilleni, jonka tiesin olevan suuntaamassa samaan tapahtumaan. Vaikka kuinka tiesin, että luennolle ehtiäkseen hänen pitäisi olla jo hereillä, kyllä sitä ihmisellä on silti pieni kynnys painaa soita-painiketta, kun kello ei ole vielä edes kuutta aamulla. Sain hänet linjan päähän, mutta hän oli menossa tapahtumaan junalla Salosta, joten siihen kyytiin ehtiminen olisi mennyt hyvin tiukoille. Muuten jo pelkkä seura julkisilla sompailuun olisi jo rauhoittanut, sillä en ole liikkunut Helsingissä julkisilla vuosiin, ja ahdistumistaipumukseni tuntuu olevan huomattavasti aamuvirkumpaa sorttia kuin ongelmanratkaisukykyni. Koska en saanut ongelmaa ratkaistua siinä parkkipaikalla, palasin kotiin ja herätin Jussin tarkkailemaan vaihtoehtoja. Bussit ja etenkin junat tuntuivat liikkuvan hyvin nihkeästi, etenkin kun itselläni ei ollut etukäteen selvitettynä Helsinginpään lähijunia ja julkisia, että mistä pisteestä Helsingin sisällä minun olisi sitten helpointa päästä lopulliseen määränpäähäni. Jussi alkoi sitten laskea ehtisikö hän heittää minut Helsinkiin ennen työpäivänsä alkua, tai pystyisikö hän nappaamaan kannettavan mukaansa ja tekemään osan työpäivästä etänä. Asian tarkistettuaan Jussi huomasi, että hän päivänsä oli jo valmiiksi lähes yksinomaan etävastaanottoa ja puheluita, joten hän saattaisi onnistua muuttamaan sen kokonaan etäksi. Mutta Jussin työssä käsiteltävien asioiden takia hän ei todellakaan voisi mennä esimerkiksi mihinkään kahvilaan työskentemään. Tämä ongelma ratkesi kuitenkin nopeasti: Helsingin etätyötiloja googlettaessa vastaan tuli Valo Hotel & Work -hybridihotellin mainos, jossa uutena sovellusasiakkaana sai ilmaisena tutustumistarjouksena päiväksi käyttöönsä oman toimiston lisänäytöllä sekä hotellin saunan ja uima-altaan. Kaiken muun lisäksi tämä oli vain kahden kilometrin päästä Taitotalolta. Niinpä Jussi lähti heittämään minua Helsinkiin ja teki työpäivän sieltä käsin.

Löllö otti viikonloppuna rennosti

Tämän kaiken järjestelyyn meni sen verran aikaa, että saavuin paikalle noin kaksi tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Kuitenkin sen verran hyvissä ajoin, että edes ensimmäinen luentotauko ei ollut ehtinyt alkaa. Onneksi meillä oli kuitenkin paikalla pari muuta, jotka pystyivät osallistumaan juuri aamun ensimmäiseen tapahtumaan, vuoden eläintenhoitajan ja vuoden työpaikkaohjaajien palkitsemiseen, mutta jotka eivät olisi pystyneet jäämään koko päiväksi ständille. Iltapäivällä meitä piti olla ständillä kolme, mutta yksi kolmesta tippui tosiaan pois jo aamusta sairastumisen myötä. Valitettavasti sitten myös ständikaverini sai viestiä, että yksi hänen koiranpennuistaan oli sairastunut, joten hän joutui lähtemään kotiin tarkastamaan tilannetta. Eli loppupäivän vastasin sitten ständistä yksin. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja ehdin kävijöiden ollessa luennoilla itsekin kiertää katsomassa mitä muilla ständeillä oli tarjolla, miettiä parillakin ständillä ruokavaihtoehtoja Maunolle ja osallistua useampaan arvontaan. Yhdestä arvonnasta osui sitten voittokin kohdalle, ja saamme Casper-elvytyskoiranuken kahdeksi viikoksi klinikalle. Casper on jo matkalla, joten sen pitäisi ehtiä työpaikalle ennen meillä lauantaina olevaa elvytyskoulutusta. 

Tästä hiekkakentästä lähdettiin liikkeelle

Vettä vastapainoksi paahteelle

Loppuviikonloppu menikin sitten ihan pihalla. Tampereen vahvistukset lähtivät matkaan lauantaina jo seitsemältä, joten pääsimme aloittamaan pihahommat kymmenen maissa. Saimme kahden päivän aikana kitkettyä, karsittua ja silputtua talventörröttäjiä, rikkaruohoja ja oksia useamman kompostikehikollisen edestä, ja sen kyllä huomaa. Piha on heti paljon selkeämmän näköinen, ja etenkin se hiekkakenttä, jolle toinen teltoista on tulossa, on todella paljon siistimpi. Toki tuota lääniä riittää sen verran, että vaikka meitä hääräsi enimmillään seitsemän ihmistä yhtä aikaa, niin kyllä tuolla puutarhassa tulee riittämään puuhaa vielä useammaksi päiväksi ennen häitä. Sunnuntaina apukäsien lähdettyä sain vielä ensimmäiset taimet istutetuksi kasvihuoneeseen. Sinne tuli tänä vuonna useampaa lajia kurkkuja ja tomaatteja sekä yksi suippopaprika.

Suppis lähti Saijan matkaan

 

Sunnuntaina Saija myös poikkesi hakemassa Suppiksen treffeille, eli nyt pidetään kaikki peukut pystyssä, että kesäkuuksi saataisiin vauvoja - ja mieluiten mahdollisimman paljon tyttöjä. Josko sieltä löytyisi sitten meillekin nuorisoa laumaan. 

Maunon IBD

Maunon diagnoosiksi tuli se mitä pelkäsinkin, eli kissojen tulehduksellinen suolistosairaus IBD. Maunon ohut- ja paksusuolen seinämät ovat tulehduksen myötä paksuuntuneet ja haima on myös reagoinut tulehdukseen. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha, että Maunolla olisi ollut tarpeen aloittaa välitöntä kortisonilääkitystä, eli tässä vaiheessa tilaa lähdetään hoitamaan ruokavaliolla. Siihen asti että suoliston tilanne rauhoittuu, Mauno tulee saamaan pelkästään hydrolysoitua allergiaruokaa. Keskustelimme eläinlääkärin kanssa myös meillä olevasta isoimmasta allergiaruokavalion ongelmasta, eli frettien ruuista. Sen osalta päädyttiin että kokeillaan alkuun riittääkö pelkkä Maunon ruokavalion vaihtaminen tilanteen rauhoittamiseen, vaikka Mauno pääsisi joskus pöllimään jotain näädiltä. Jos ei riitä, laitetaan fretitkin joksikin aikaa monoproteiinidieetille ja mietitään sitten Maunon suolistotulehduksen rauhoittuessa miten edetään siitä. Täytyy myös kokeilla, saisiko näädille askarreltua jonkinlaisen ruokintalaatikon, johon Nottekin mahtuisi, mutta Mauno ei, ja mennä ainakin vähän aikaa jauhelihalinjalla niin että fretit eivät saa kuskattua ruokia niin paljon Maunon ulottuville.

Mauno kertomassa Jussille, kuinka mamin töissä ei ollut taaskaan kivaa.

Diagnoosi ei ole sikäli yllätys, että Maunon oireiden ja taustan perusteella olin pitänyt sitä yhtenä vahvana mahdollisuutena. Mutta olin kuitenkin toivonut, että olisin ollut väärässä, sillä tämä tosiaan tarkoittaa että Maunon ruokavalioon tulee todennäköisesti rajoituksia loppuelämäksi, mikä voi hankaloittaa myös muiden tyyppien ruokintaa. Toki se ei välttämättä tarkoita, ettei Mauno voisi enää ikinä syödä muuta kuin allergiaruokaa ja namit olisivat bannissa koko Maunon loppuelämän, vaan loppuelämän juttuja lähdetään miettimään sitten, kun saadaan tilanne ensin nollattua tulehduksen osalta. Hyvänä uutisena Maunosta omassa labrassa tehdyt laajat verikokeet olivat kaikki viitearvoissa, mutta muutamia ulkoiseen laboratioon lähetettyjä tuloksia vielä odotetaan.  

Jussille tämä tuli ehkä isompana shokkina, sillä hänestä tilanne ei ollut oireiden perusteella yhtä selvä. Mutta vaikka itsekin olisin voinut elää ilman yhtä uutta diagnoosia, pohjimmiltaan tilanne on kuitenkin se, että ongelma oli jo ennen diagnoosia. Ja hoitamattomana IBD voi altistaa elimistön jatkuvan tulehdustilan takia esimerkiksi lymfoomalle. Eli diagnoosi on hyvä asia. Vaikka nyt meillä onkin taas yksi uusi vaiva, jonka kanssa on opittava elämään ja joka tulee vaatimaan kontrollointia.

Peukutuksia Maunolle

Ison ja monenlaisista lähtökohdista olevan eläinlauman kanssa eläminen saa välillä miettimään, missä vaiheessa työkaverit ilmoittavat, että mitä jos tutkittaisiin minun pääkoppani Munchausen by proxy -syndrooman varalta ennenkuin tutkitaan enää yhtään tämän talouden eläimistä. Nyt kun Hattaran sydämen osalta on vähän huokaistu helpotuksesta , olen nimittäin kiikuttamassa seuraavaksi Maunoa vatsaonteloultraan. Maunolla kun on ollut jo pidempään satunnaista oksentelua, ja vaikka kuinka haluaisin syyttää karvapalloja/ahmimista/hiiren karvoja, sitä tietää valitettavan hyvin, että kissan ei pitäisi oksennella niin usein mitä Mauno on oksennellut. Tiedän myös, että Maunon voimakas ripuli ennen ja jälkeen luovutusiän ja sen emon sairastuminen kun pennut olivat ihan pieniä on voinut tehdä pysyvää haittaa suolistolle, vaikka tilanne olikin välissä rauhallisempi vuosia. 

Mauno <3

Maunon oksentelua ei olla pystytty yhdistämään mihinkään tiettyyn ruokaan. Ruoka ei myöskään tule yleensä ylös heti Maunon syötyä, minkä takia oksennus löytyykin sitten yleensä paikoista missä Mauno nukkuu, kuten sängystä, kiipeilypuusta tai Jussin työtyölilta, kun Mauno selvästi herää huonovointisena ja oksentaa siihen missä on ollut nukkumassa. Oksentelusta huolimatta Mauno on ollut muuten hyvävointinen: se syö hyvin ja mielellään, hampaat on hoidettu huhtikuun alussa, ulosteet ovat olleet normaaleja ja paino on pysynyt ennallaan. 

Myönnän että oksentelun syytä olisi todennäköisesti ollut hyvä lähteä selvittelemään jo jokin aika sitten. Mutta sitä on ehkä vähän halunnut työntää päätään pensaaseen ja ajatella että tämä menisi itsestään ohi. Jos se kumminkin olisi johtunut vain jostain tietystä ruuasta tai muusta sellaisesta. Kaikkein eniten kun pelkään sitä, että suolisto on herkistynyt jollekin, jota on lähes kaikissa ruuissa, kuten esimerkiksi kanalle. Kissojen pitäminen poissa toistensa kupeilta kun ei olisi meillä mikään ongelma, sillä kissoilla on jo muutenkin ruokinta kahdesti päivässä niin että Mauno syö erillisessä huoneessa. Isommaksi haasteeksi muodostuisi se, että jos Maunolta menisi kokonaan kieltoon jotkin niistä ruuista mitä fretit syövät, sillä freteillä on usein ruokaa tarjolla pitkin päivää, jonka lisäksi ne harrastavat ruuan jemmaamista. 

Mauno & Löllö

Eli nyt saa peukuttaa että kyseessä olisi jokin muu. En kyllä keksi muitakaan kivoja syitä, mikä voisi aiheuttaa jatkuvaa oksentelua, mutta toivotaan että työkaverit keksivät. Tai että Maunosta ei löydy yhtään mitään vikaa, ja olen vain itse seonnut. Sekin kelpaisi tässä kohtaa hyvin, vaikka siihen tarvittaisiinkin sitten Jussin työkavereita säätämään lääkityksiä omieni sijaan. 

Hoitosokrujen lähtö

Seita kävi eilen hakemassa hoitopojat, ja nyt ollaan taas pelkällä omalla jengillä. Nyt meillä ei ole enää edes sovittuna uusia hoitolaisia ennen häitä. Seitalla oli kyllä poikia hakiessaan mukanaan myös boksillinen vauvarottia, kun yhdistettiin sitten samaan muutaman minin uuteen kotiin lähtö. Varmuudella lähtevien minien seuraksi oli pakattu muutamia vaihtoehtoisia vapaita vauvoja, niin sitä sai kyllä hetken muistutella itselleen, miksei kääpiöiden ja standardien yhdistämistä samaan häkkiin suositella. Standardikokoisilla poikasten minimiluotuspaino kun on jo enemmän, mitä osa kääpiöistä painaa aikuisena. Ne ennakkoon varatut minitkään kun eivät olleet tulossa itselleni. Seita koitti kyllä vähän kiusoitella, että kyllähän siihen varahäkkiin, jossa sokrupojat meillä ollessaan majoittuivat, menisi heittämällä 2-3 stantun naaraslauma. Mutta päädyin kuitenkin odottamaan, että Saija saa tuotua rex-turkin myös kääpiöille.

Yksi hoitopjista. Häntä ei mahtunut ihan kokonaan kuvaan.

Kääpiöjengin osalta on kyllä jo sovittuna, että laumaa täydennetään seuraavien sopivien tyttöjen syntyessä. Nyt kun tilanne on se, että kaksi vanhinta on täyttämässä syksyllä kaksi vuotta, nuorimmainen on puolivuotias ja lauman säpsyinkin on alkanut asettua. Niin tultiin yhdessä Saijan kanssa siihen tulokseen, että laumassa voisi olla taas parin tytön mentävä paikka. Nyt ei vain millään malttaisi odottaa seuraavien kääpiövauvojen syntymää. Se että saataisiin meidän jengiin pari uutta junnua kasvamaan on toki vahvasti myös Saijan intresseissä, koska meidän tämänhetkisestä sijottijengistä mammailuvuoroon on tulossa enää Suppis, ja muut ovat jo eläkkeellä poikuehommista.  

Meidän kääpiökuusikko <3 Ylempänä tummiaiset Suppis ja Torvis, boksin alareunassa Kantarelli & Pihlaja sekä Opuntia & Kielo

Otettiin nyt Seitankin kanssa puheeksi se, mistä on puhuttu Saijan kanssa jo aiemmin, eli reissu Houtenin messuille keväällä 2025. Että tulisi sitten nähtyä nekin. Idea olisi yhtäaikaa sekä loistava että pirun vaarallinen: isommalla porukalla reissu tulisi edullisemmaksi, ja automatkoilla riittäisi hyvin juttuseuraa. Samalla kuitenkin samassa autossa kanssani olisi kumpikin niistä ihmisistä, joilta meillä on tällä hetkellä sijoituseläimiä Joten itseni lisäksi mukana olisi kaksi muutakin, joilla on välillä intresseissä kasvattaa minun laumaani. Olkootkin että Seita on tässä suhteessa todennäköisesti turvallisempi, sillä en halua sokrulaumaani lisää standard-värisiä, vaikka ne olisivat kuinka eri sukuisia, ja jos Houtenista löytyisi jotain harvinaisempia värimuotoja, Seita todennäköisesti haluaisi ne omiin kotona oleviin laumoihinsa. Toki koska en itse kasvata mitään, niin jos omaan laumaan tulisi ulkomaan tuonteja, on se aina plussaa, jos ne samalla sopivat jonkun kasvatussuunnitelmiin, niin että tuontien myötä saataisiin uutta verta suomalaisiin linjoihin.

Kääpiörottien häkin uusin järjestys

Freteille löydettiin jauhettua ankkaa, joka herätti välittömän kiinnostuksen

Ei sittenkään sydän

Kun saimme Mallun alustavan ruuminavaustuloksen helmikuussa, itse avaustilanteessa isoimmat muutokset olivat löytyneet sydämestä. Mallusta otettiin kuitenkin näytteet muistakin elimistä, ja lopullinen patologialausunto saapui tänään. Nyt kun kaikki näytteet on saatu analysoitua, patologieläinlääkäri päätyi lopputulokseen, että sydän oli reagoinut paksuuntumalla munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamaan korkeaan verenpaineeseen. Varsinainen kuolinsyy oli pitkälle edennyt munuaissairaus ja sen aiheuttama virtsa-aineiden kerääntyminen vereen eli uremia. Tulehdusmuutoksia löytyi myös vatsalaukusta. 

Raportin lukemisesta asti sitä on miettinyt mielessään, että jos olisimme ottaneet Mallusta preaneverikokeet ennen Mallun hammasoperaatiota marraskuussa, olisimme saattaneet saada hieman aikaisemmin tiedon siitä, mitä Mallun elimistössä oli vireillä. Ottaen huomioon, kuinka äkkiä kaikki tällaiset tuntuvat freteillä etenevän, en usko että se olisi kuitenkaan muuttanut mitään. Tai se olisi muuttanut lähinnä sen, että eutanasia olisi osunut todennäköisesti johonkin muuhun päivään kuin jouluaattoon. Koirilla ja kissoilla, joilla näitä on enemmän tutkittu, on havaittu, että munuaisongelmat harvemmin oireilevat mitenkään ennenkuin 80 prosenttia elimestä on käytännössä tuhoutunut. Mallun kohdalla ensimmäiset näkyvät oireet tulivat vasta kun munuaiset lakkasivat toimimasta täysin, jonka jälkeen romahdus olikin sitten nopea.  

Sillekin on kyllä syynsä, miksi emme käy frettien kanssa yhtä usein verikokeissa kuin meidän vanhempien kissojen. Ja siihenkin on syynä se, kuinka äkkiä muutokset freteille yleensä tapahtuvat. Toisella meidän ensimmäisistä freteistä insulinooma diagnoosi viivästyi, sillä Snurre oli käynyt senioriverikokeissa alle kaksi kuukautta ennen ensimmäisiä oireita, ja kaikki veriarvot olivat olleet viitearvojen sisällä. Niinpä sitä oli alkuun vaikea uskoa, että insulinooma olisi voinut kehittyä niin nopeasti. Vasta kun muuta selittävää ei löytynyt, otettiin myös uusi paastoverensokeri, joka olikin sitten jo kaukana normaalista. Siinä kohtaa alkoi sitten kyseenalaistaa sitä, kuinka todennäköisesti voisimme saada frettien kohdalla muutokset ajoissa kiinni edes vuosittaisilla tai puolivuosittaisilla verikokeilla, vaikka koirien ja kissojen kohdalla vuosittaisilla senioriverikokeilla moni vaiva saadaankin napattua kiinni siinä vaiheessa, kun sen kehittymistä on vielä mahdollista hidastaa lääkityksellä ja ruokavaliolla. Mutta kyllähän sitä silti miettii, että entä jos. Koska ne verikokeet kyllä kävivät mielessä silloin marraskuussa. Mutta silloin ajatteli että se olisi ollut lähinnä hyvää varautumista Mallun ikääntymiseen, kun sitten meillä olisi ollut ne Mallun normaaliarvot mihin verrata, jos joskus tulisi jotain. Marraskuussa kun en hetkeäkään ajatellut, että Mallulla voisi olla jotain.

Nyt sitten hengitellään taas hetki ja sulatellaan raporttia. Ja pidetään ihan hemmetin hyvä huoli Rutun verenpainelääkityksestä.

Muutoksia suunnitelmiin

Niinhän siinä taas kävi, ettei homma mennyt sunnuntaina aivan kuten oli suunniteltu. Jussin viikonloppuiset flunssaoireet etenivät hyvin eri tavalla kuin omani. Siinä missä itse on lähinnä viikkoja odottanut, että homma etenisi johonkin suuntaan, Jussilla eteneminen oli erittäin nopeaa, ja sunnuntaina tilanne oli edennyt jo voimakkaisiin keuhko-oireisiin ja korkeaan kuumeeseen. Rottamiitti päädyttiin siten siirtämään, ja sunnuntaina illalla käytiin vielä Jussin kanssa keuhkoröntgenissä ja verikokeissa varmistamassa, ettei tilanne ole etenemässä keuhkokuumeeksi. Tauti ei ollut onneksi ihan siinä pisteessä, mutta sen verran pahana kuitenkin, että Jussi on ollut tämän viikon antibioottikuurilla ja kotona, ja koko lauman hoito on jäänyt luonnollisesti vuorostaan minulle.

Koska uudet kuvat ovat nyt kortilla, tässä kukkais-Itsy muutaman vuoden takaa <3

 

Koska oma jaksaminenkaan ei ole vielä täysissä, se mitä sitä on, jakaantuu nyt hyvin tasan töille ja eläintenhoidolle. Ja pihahommien osalta Jussi on luonnollisesti täysin poissa pelistä toistaiseksi. Samaan aikaan häät lähestyvät koko ajan kovempaa vauhtia, joten itsellä iski pieni stressi siitä, ehdimmekö me laittaa pihaa yhtään ennen häitä. Koska tiedän myös sen, että kipeänä tai puolikuntoisena väkisin vääntäminen ampuisi todennäköisesti aika äkkiä takaisin päin. Onneksi saatiin sitten sovittua pihatalkoot parin viikon päähän, niin nyt pystyy sitten paremmin keskittymään asioihin, jotka ovat akuutteja juuri nyt. Samalla koittaa sitten mantrata itselleen, ettei häähomma kuitenkaan kaadu kukkapenkkien mahdollisiin talventörröttäjiin, vaan kaikki minun ja Jussin, vihkijän ja kahden todistajan lisäksi on kuitenkin vain ekstraa, jonka eteen tehdään se mitä pystytään ja ehditään. 

Jotain tämän hetkisestä moodista kertoo sekin, että vanhalta koululta piti jo kysellä palkanmaksuun tarvittavien lomakkeiden perään, kun olen kokonaan unohtanut laittaa ne, vaikka asiasta on ollut kännykässä muistutus pariinkin otteeseen. Mikä on jo pienoinen ihme siihen nähden, kuinka paljon sitä on viime aikoina pyöritellyt raha-asioita päässään. Mutta näemmä terveysmurheet vetävät sitten raha-asioidenkin ohi. Etenkin kun sitä on sunnuntaista asti vähän jännännyt, että onko Jussilla sitten kuitenkin jokin ihan eri infektio kuin itselläni, että pitääkö sitä varautua itsekin siihen, että nappaan vielä tuon Jussin versionkin. Jussilla oireet kun ovat olleet hyvin erilaiset kuin itselläni, ja Jussin tauti alkoi vasta kuukausi omani jälkeen, eli jos kyseessä olisi sama, Jussi olisi välttynyt tartunnalta hyvin pitkään. Mutta varmuuden vuoksi tälle viikolle on koittanut ottaa mahdollisimman paljon häkkien siivoiluja ja muita, ettei homma räjähdä sitten ihan käsiin, jos olemme molemmat yhtä aikaa kunnolla kipeinä. Toki vielä enemmän toivotaan sitä, että koska Jussin oireet alkoivat rytinällä, kuume myös polttaisi taudin nopeammin loppuun. 

Ja kukkais-Justiina <3

Rottamiitin siirtymisen myötä Suppiksen astutustakin päädyttiin siirtämään, etenkin kun Suppiksen tulevassa miehelässä tällä hetkellä oleva daami ei ollutkaan vielä kantavana. Eli mahdollisia piippailuja saadaan kotona odottaa vielä tovi. Mutta Hanna on kutsunut meitä pentuterapiaan frettipentukasaan, jos saamme tämän infektiokierteen katki ennen pentujen luovutusikää. Olkootkin että pentujen vauhti kasvaa sitä tahtia, etteivät tyypit taatusti tule pysymään enää kasana siinä kohtaa, kun vierailu olisi mahdollinen. Ja voi myös olla, että terapia vaihtuu akupunktioksi, kun ipanoilla voi olla siinä vaiheessa jo kunnon piranjakausi menossa. 

Mutta olkootkin että terveys- ja raha-asiat potuttavat tällä hetkellä hetkittäin kunnolla, päiviin mahtuu paljon myös positiivisia hetkiä. Eilenkin pääsin iloitsemaan siitä, kun asiakkaan lemmikki sai paljon parempia uutisia, kuin asiakas oli pelännyt, ja saatiin sen päälle vielä eläinlääkäriparini kanssa isot kiitokset A-luokan asiakaspalvelusta.   

Kuulumisia vapun molemmin puolin

Kevät tuli sitten rysäyksellä, mutta se ei ole silti onnistunut viemään flunssaa täysin mennessään. Kaikki pakolliset hommat on silti saatu hoidettua siitä huolimatta, mutta energiaa on ollut edelleen hyvin vähänlaisesti mihinkään muuhun. Kaikkein eniten olin jännittänyt sitä, miten ääneni riittää klinikkaeläinhoitajaopiskelijoille suunnatun eksoottisten eläinten päivän, mutta onnekseni ääneni kantoi koko kuusituntisen. Kierrettiin silloin opiskelijoiden kanssa läpi kaikki meidän eläintilat, käytiin läpi yleisempiä syitä miksi eksoottisia eläimiä hoidatetaan klinikoilla, mistä asioista ollaan omien tyyppien kanssa käyty ja missä asioissa ohjeistukset eksojen kanssa poikkeavat tavallisemmista lemmikeistä (esimerkiksi miksi osaa eksoista ei saa ikinä paastottaa ja miksi se ei toisten kohdalla ole kauhean relevanttia) sekä mitkä eri tekijät aiheuttavat sairauksia eksoottisilla (perinnölliset syyt, tartuntataudit ja ympäristötekijät, ja miten esimerkiksi kaneilla perinnölliset ja tarttuvat ovat huomattavasti isompi ongelma, kuin yksittäin terraarioissa pidettävillä matelijoilla, joilla hyvin iso ongelmista on olosuhteista johtuvia). 

Donatella

Vappu otettiin sitten ihan levon kannalta kotona. Startattiin grillikausi. Bongattiin ensimmäinen sisilisko. Tuotiin kilpikonnat ottamaan vähän aurinkokylpyä ja maistelemaan kevään ensimmäisiä voikukanlehtiä. Suunniteltiin vähän mitä laitettaisiin kasvihuoneeseen kasvamaan tänä vuonna. Nukuttiin pitkät päikkärit. Keli olisi houkuttanut kovin puutarhahommiin, mutta kunto ei vielä salli ylimääräisiä huhkimisia. Sitä on vain luotettava, että ehdimme saada kaiken kuntoon ennen häitä. 

Rypsi

Itselläni on riittänyt tälläviikolla töitä joka arkipäivälle ja lauantaillekin. Perjantai oli sikäli vähän poikkeuksellinen työpäivä, että silloin meillä oli osan päivää valokuvaaja paikalla ottamassa kuvia klinikan uudistuville kotisivuille. Sinne kun tarvittiin kuvat kaikista henkilökunnan jäsenistä, klinikan uudistuneista tiloista sekä jonkin verran yleisiä kuvituskuvia. Jokainen työntekijöistä sai halutessaan ottaa omia lemmikkejä mukaan kuviin, joten itsellänikin lähti Sera ja Notte mukaan töihin. Itselläni valinta oli etenkin lajin osalta helppo, sillä tiesin että fretit ottaisivat varmasti kaikkein iisimmin sen, että meillä oli niiden lisäksi takatiloissa parhaimmillaan seitsemän koiraa yhtäaikaa. Toki jos olisin varta vasten halunnut ottaa jonkin aremman eläimen mukaan, sitä olisi pystynyt tarvittaessa hyödyntämään myös klinikan muita tiloja. Esimerkiksi yhden työkaverin kissa vietti päivän toimitusjohtajan toimistossa toimistokissana. Mutta itsekin pystyin keskittymään työntekoon paljon paremmin, kun minun ei tarvinnut stressata miten fretit jaksavat päivän. Ja olen mie kyllä sen verran fretti-ihminen noin muutenkin, että lajivalinta oli sikälikin edustava. Uudet kotisivut julkaistaan joskus touko-kesäkuun vaihteessa, niin sitten pääsee bongailemaan, moneenko kuvaan fretit ja allekirjoittanut ovat eksyneet. Kuvituskuviin kun meitä kuvattiin myös työn touhussa klinikan eri tiloissa. 

Rypsi & Donatella

Donatella

Mauno & Donatella

Tämän päivän osalta kalenterissa luki Lemmikki- ja showkesyrottien juhlanäyttely. Jussin bestman kun pyysi minua varmistamaan, ettei Jussi sovi päivään mitään omaa ohjelmaa. Alunperin minun piti pakata auto aamulla näyttelykuntoon, ja sitten tiputtaakin Jussi matkasta sovitulla kohtaamispaikalla ja palata rottien kanssa kotiin. Pari viikkoa sitten töistä kuitenkin kysyttiin, pystyisinkö ottamaan tälle päivälle lauantaivuoron. Koska näyttelyä ei oikeasti ollut olemassa, en nähnyt syytä kieltäytyäkään, mutta aamukuviot piti sitten miettiä vain hieman uusiksi. Joten ilmoitin Jussille aamulla, että meillä pääosin lauantait tekevä työkaveri on sairastunut ja minun on lähdettävä paikkaamaan. Mutta että Saija lupasi tulla hakemaan tytöt mukanaan näyttelyyn, joten Jussin pitäisi olla kotona valmiina luovuttamaan rotat Saijan matkaan. Jussi uskoi näyttelytarinan niin hyvin, että polttariporukan meinasi kuulemma olla vaikea saada häntä mukaansa, kun hän odotti vielä bestmanin ilmestyttyä pihaankin, että koska Saija tulee hakemaan rotat. Lopulta bestman sai kuitenkin vakuutettua Jussin siitä, että Saija ei ole tulossa tänään, vaikka Jussi kuinka odottaisi.

Notte & Nutella. Nutellakin alkaa pikkuhiljaa päästä pinoihin.

Seralla ja Notella oli vähän kivempi lapsi mukaan töihin -päivä kuin Maunolla

Huominenkin onkin sitten eri juttu, kun silloin meillä on vuorossa pieni rottamiitti täällä meillä. Ilmoittautuneiden määrä on kuitenkin kuulemma laskettavissa hyvin vahvasti yhden käden sormin, vaikka tapahtuma oli avoin kaikille Lemmikki- ja showkesyrotat ry:n jäsenille. Samalla Saija nappaa sitten Suppista treffailemaan, joten hyvällä tuurilla touko-kesäkuun vaihteessa pesässä taas piippaa.