Viimeinen perustutkintoon kuuluva työssäoppiminen tuli päätökseensä perjantaina. Olo on vähän haikea, vaikka en ollut vielä perjantaina valmis jättämään kovin pitkiä hyvästejä työpaikkaohjaajalleni. Varasimme nimittäin Sariannan kanssa yhteisellä päätöksellä Nutellalle eläinlääkäriajan tälle päivälle, kun Frettiliiton kevätkokouksessa Riikka vinkkasi, että Nutellan kanssa voisi vielä kokeilla kiiman katkaisua. Eli pistää nyt hormonipistoksella kokonaan poikki tämän kiiman, mikä ei kaikista kikkailuista ja odotteluista huolimatta etene, ja toivoa, että Nutella tekee sitten uuden kunnollisen. Nutellalta kun ei ole poistettua hormoni-implanttia, niin vaikka sen teho on selvästi loppumassa, voi se erittää vielä sen verran hormonia, ettei kiima pääse puskemaan kunnolla läpi. Eli pentusuunnitelmissa otetaan nyt yksi askel taakse, ja toivotaan että sen jälkeen päästäisiin ottamaan vielä tämän vuoden puolella pari askelta eteenpäin. Sariannallakin on jo täysi pentujono odottamassa noita muksuja, niin toivotaan että heille saataisiin vielä hitaasta alusta huolimatta hyviä uutisia. Toki mitään takuita ei ole antaa vielä kenellekään, sillä koska kyse on hormonitoimintaan vaikuttamisesta, se millä tahdilla mikäkin tapahtuu on hyvin yksilöllistä. 

Uusi mummonurkkaus olohuoneessa

Samaan aikaan kun on jatkettu juonitteluja Nutellan päänmenoksi, Justiina ilmoitti ettei jaksa enää hoitonäätä Sofiaa. Ja Justiinan ilmoitettua sen hyvin painokkaasti ja kovaan ääneen useampaan otteeseen perjantain ja lauantain välisinä aamuöisinä tunteina, päätin siirtää Sofian omaan yksiöönsä. Vaikka mummut eivät olekaan ottaneet kunnolla yhteen, Justiina ja Sofia ovat kuitenkin kummatkin jo kahdeksanvuotiaita, niin turha niitä on stressata edes huudattamalla, jos vielä tässäkin kohtaa Sofia on Justiinasta vain epäilyttävä riipparivaras. Päästiin sitten samalla heti hyödyntämään Marilta saadut aitauspleksit. Sillä vaikka en uskokaan, että Sofia välttämättä tulisi aitauksesta yli ilman pleksejä, tiedän että Lysti kapuaisi aitaukseen sekunneissa ilman niitä. Sillä pleksit sijoitettiin aitauksen ulkopuolelle peittämään ylemmät poikkipinnat Lystin puolelta aitausta. 

Sofian uusi vierasmaja

Se mitä lauantaina kuitenkin varsinaisesti haettiin oli yksikerroksinen FerretNation mummujen aitaukseen tuomaan lisätasoja ja lisää riipparien paikkoja. Mummujen kohdalla kun uskallan paremmin luottaa siihen, ettei häkkiä käytetä vain oikotiena aitauksen reunan yli suurempiin seikkailuihin, kuten junnut varmasti tekisivät. Häkistä riippareineen onkin nyt parissa päivässä tullut Justiinalle ja Itsylle ihan lempparipaikka. Samalla elättelen pientä toivetta, että häkissä kiipeily myös vähän jumppaisi Justiinan takapäätä. Valitettava tosiasia kun on, että Justiinasta on tullut koko ajan enempi mummu: lihasmassa tuntuu taas vähentyneen, takajaloissa on alkanut näkyä pientä heikkoutta ja sille on ilmestynyt useita uusia pieniä kasvaimia. Viime vuonna tehty varpaanpoisto ei siis riittänyt estämään kasvaimen leviämistä, vaan se oli ehtinyt levittää jo etäpesäkkeitä. Vaikka Justiina onkin yhä virkeä eikä sillä ole mitään akuuttia hätää, kaikki muutokset viittaavat siihen, että Justiinan tarinassa on nyt siirrytty siihen vaiheeseen, että mihinkään isompiin leikkauksiin ei enää lähdetä, vaan sitten jos elämänhalu tai yleiskunto tästä selvästi laskee, on edessä päätös eutanasiasta.

Arpa on heitetty

Klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinnon sisäänpääsyhaastattelu on nyt takana. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haastattelu meni mielestäni hyvin, muttei täydellisesti. Kaksikymmentä minuuttia on ihan älyttömän lyhyt aika, ja vaikka siihen oli kuinka koittanut henkisesti valmistautua, ohi todella nopeasti. Tuntuu että sitä olisi voinut sanoa vielä paljon muuta, mitä nyt ehti sanoa. Nyt ei voi kuitenkaan kuin odottaa. Tulokset on luvattu viimeistään 8.6., joka on minun ja Jussin vuosipäivä. Toivottavasti silloin on kaksinkertainen aihe juhlaan. Vielä ei kuitenkaan uskalla tuulettaa. Hakijoita on noin 60 ja aloituspaikkoja maksimissaan 12. Kaikki tietämäni hakijat ovat todella hyviä. Se on yhtäaikaa innostavaa ja pelottavaa. Olisi aivan mahtavaa päästä kutsumaan heitä syksyllä kurssikavereiksi. Se kuitenkin edellyttäisi, että  myös minut arvioitaisiin tänä vuonna kahdentoista parhaan joukkoon, mikä ei ole missään nimessä mikään läpihuutojuttu.

Nyt on kuitenkin koitettava työntää perhoset sivuun, sillä kohta on edessä lähtö työssäoppimispaikalle. Minulla on jäljellä enää neljä päivää eläinlääkärin vastaanotolla, ja ensiviikolla saan todistuksen perustutkinnosta. Sekin on sekä mahtavaa että jännittävää. En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi näin auki, mitä tulen seuraavat kuukaudet tekemään.

Lysti 4 vuotta

Tässä kuussa on juhlittu jo neljät synttärit, mutta vaikka emme päässeetkään maanantaina juhlistamaan Mihailin 8-vuotissynttäreitä, yhdet bileet riittävät silti vielä tällekin kuulle. Tänään nimittäin on Lystin vuoro täyttää vuosia, ja niitä on tänään kasassa kokonaiset neljä. Vaikka Lystin kanssa alkuun tuntui, ettei tämä neiti meinaa aikuistua ikinä, ovat vuodet tuoneet silti jo jonkin verran malttia. Viimeksi jouluna neiti yllätti antamalla siskonmuksujenkin pallutella itseään, vaikka yleensä neiti on ollut aina liian kiireinen useamman sekunnin sylihommiin. Täysjumitus on kuitenkin yhä ihan pepusta, mikä tuli huomattua viime kuussa hormoni-implanttia uusiessa, kun eläinlääkärissä olisi pitänyt olla kokonaan liikkumatta moooonta sekuntia putkeen - tai ainakin pari, mikä on Lystistä täysin kohtuuton vaatimus. Lysti on myös yhä meidän lauman ketterimpiä kiipejiä ja peittoaa pituudellaan ulottuvuudessa muut neidit, vaikka Nutella onkin nykyään hyvänä haastajana. Lystillä on kuitenkin yksi ässä hihassaan verrattuna Nutellaan, ja se on se, että Lystillä riittää uskallus koittaa pidempiä hyppyjä ja pudottautua korkeammalta, mikä aiheuttaa kyllä välillä pään vaivaa omistajille ja tarvetta uudelleen sisustukseen. Silti en voi olla ihailematta neidin atleettisuutta ja kekseliäisyyttä. 

Hyvää syntymäpäivää rakas mangustiapina! <3

Paperihommia

Ennen muuttoa kaikki omat paperini ja eläinteni paperit olivat kahdessa kodinkansiossa ja yhdessä pikkukansiossa olohuoneessa olevan Hemnes-lipaston keskilaatikossa. Tässä kodissa kyseinen lipasto muutti kuitenkin makuuhuoneeseen ja täyttyi pikkupeleillä, ja viime elokuusta asti paperini ovat eläneet kiertolaiselämää. Koska en ole saanut aikaiseksi pysähtyä miettimään niille lopullista paikkaa, kansiot ovat pyörineet milloin missäkin: Jussin työpisteellä, bunkkerissa, eteisen kaapissa, olohuoneen sohvapöydän alatasolla... Tästä on luonnollisesti myös seurannut se, että paperihomma on alkanut levitä käsistä. Koska aiemmin kaikille papereille oli olemassa yksi tietty laatikko, silloinkin kun en jaksanut heti mapittaa papereita oikeaan kohtaan oikeassa kansiossa, nostin ne edes oikeaan laatikkoon kansioiden päälle. Nyt kun kansiot ovat seilanneet, irtopaperit ovat seilanneet vieläkin pahemmin. Vietettyäni viime aikoina turhan paljon aikaa selaillen pöydänkulmille, pelihyllyyn, yöpöydälle ja muualle kertyneitä paperipinoja etsiessäni jotain tiettyä paperia, tulin siihen tulokseen, että paperihommat on pantava uudelleen kuntoon. 

Uusi mappihylly asianmukaisella kissapatsaalla

Lähestyvän koulupaikkahaastattelun myötä homma luonnollisesti alkoi todistuskansiosta, johon sain viimein lisättyä myös viime kesäkuussa saapuneen todistuksen Yrittäjän ammattitutkinnosta. Viime viikonloppuna sain viimein aikaiseksi kerätä kaikki reilun puolen vuoden eläinlääkäripaperit, viime asunnossa seinällä olleet kunniakirjat ja muut ei-vielä kansioon ehtineet dokumentit ja yhdistettyä ne eläinkansioon - tai oikeastaan kansioihin. Yksi iso syy eläinpaperien kaaokseen kun alkoi olla, että frettien kodinkansio oli jo ääriään myöten täynnä, joten sinne oli hankala lisätä mitään. Niinpä yksi kodinkansio vaihtui kolmeen kunnon mappiin, joista yhteen tuli frettien paperit, yhteen muiden eläinten ja kolmanteen kuolleiden paperit. Freteillä meillä kertyy näyttelyiden myötä eniten paperia, miksi ne saivat oman kansionsa. Muiden kanssa paperia tulee lähinnä eläinlääkärikäynneistä, kauppakirjoista, kasvattajatodistuksista yms. Nyt kyllä hieman harmittaa, sillä papereita järjestäessä huomasin, että Mallun rekisteritodistus ei ollut frettien kodinkansiossa, jossa sen kuuluisi olla. Niinpä pelkään, että se on päätynyt johonkin varmaan talteen odottamaan mapittamista, eli on pahimmillaan jossain pohjattomassa mustassa aukossa, josta mikään ei palaa enää päivän valoon. Mikäli emme saa taiottua sitä esiin edes siinä vaiheessa, kun Jussikin saa käytyä kaikki omat paperinsa läpi, täytyy selvitellä, saisimmeko tilattua uuden. 

Ruttu ei ymmärrä miksi uudet hyvät kissanpesät sijoitettiin huligaanihuoneeseen

Mutta koska papereiden järjestäminen uudelleen kansioihin ei vielä yksinään poistanut alkuperäistä ongelmaa, haettiin siihen eilen ratkaisu Ikeasta. Frettihuoneeseen haettiin yksi korkea Kallax-hylly, josta kaksi alinta hyllyä varattiin pesille, kolmas siivoustarvikkeille ja neljänteen eli ylimpään tuli tukikohta papereille. Tietenkin paperien sijoittamista frettihuoneeseen voi pitää jossain määrin uhkarohkeana ratkaisuna, mutta hyllyyn saa vielä tarvittaessa lisävarusteina taustalevyn ja oven. Eikä meillä muutenkaan ole asunnossa muita täysin eläinvapaita huoneita kuin vierashuone. 

Nyt homma alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, mutta keskittämistä ei olla saatu vietyä vielä täysin loppuun. Jussin eläinpaperit kun ovat vielä useammassa eri sijainnissa, joista nekin siirretään muiden eläinten kansioon sitä mukaa kun Jussi saa omaa paperiprojektiaan eteenpäin.

Itsy 6 vuotta

Tänään juhlitaan meidän toisen mummuskan Itsyn synttäreitä. Vaikka Itsy on kaksi vuotta Justiinaa nuorempi, olen välillä ollut melkein enempi huolissani meidän pienestä tummasta Muumimammasta. Hammasongelmista Itsy kun on kärsinyt siitä asti, kun muutti meille vuotiaana, jonka lisäksi neiti läpikävi viime vuonna pernanpoistoleikkauksen. Nyt elo on kuitenkin ollut onneksi taas tasaisempaa, vaikkakin Itsy on taas päässyt lempinimensä mukaisiin rauhanturvaajan tehtäviin nyt kun mummojengissä on tilapäisesti kolmas jäsen. Nimittäin silloin jos Justiinalla ja Sofialla meinaa syntyä sanomista jostain, Itsy menee yleensä väliin, ja joko vetää Justiinan pois tilanteesta tai on välissä kunnes toiset jatkavat eri suuntiin omiin touhuihinsa. Eilen onnistuin bongaamaan Itsylle täydellisen syntymäpäivälahjankin, vaikka sen kotiutumisessa tulee menemään vielä hetki. Sillä saadaan sisustettua mummujen loosista taas astetta toimivampi ja viihtyisämpi.

Bestikset <3

Hyvää syntymäpäivää Itsy 6 vuotta!

Hyviä ideoita

Kukapa olisi arvannut, että betoni painaa. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että en ihan kauheasti tullut edes miettineeksi asiaa, kun Facebookin Marketplacessa tuli sattumalta vastaan betonisia pengerryskiviä. En ollut ikinä aiemmin edes törmännyt vastaaviin missään, mutta heti nähtyäni kuvan, tiesin haluavani niistä edes osan. Tai ollaan ihan rehellisiä: tiesin haluavani ne kaikki, mutta Jussin katsottua minua hieman alta kulmien, olenko ihan tosissani idean suhteen, päädyin kysymään hinnat sekä koko satsille että kymmenelle kappaleelle. Saatuani kuulla, että hinta olisi sama, ei muusta kuin koko satsista enää edes neuvoteltu.  

Kuskaussuunnitelma a osoittautui epätyydyttäväksi monella tapaa

Koska edellinen lecaharkkosatsi oli haettu sujuvasti Peugeotilla, ajattelin että sama konsti toimisi hyvin nytkin: penkit vain matalaksi ja kivet kyytiin. Ottaen huomioon että kiviä olisi kaikkiaan 21kpl ja ne painaisivat oletettavasti vähän enemmän kuin lecaharkot, päädyin laskelmissani siihen, että riippuen kuinka hyvin kivet pinoutuisivat, saattaisimme joutua hakemaan pari kuormaa kaikkien kivien siirtämiseksi. Hakumatka olisi puoli tuntia suuntaansa, joten kyseessä olisi maksimissaan vähän reilun parin tunnin punnerrus. 

Kivien edellinen käyttäjä tuli moikkaamaan

Uusi yritys paremmin varustautuneena

Jos siis unohdetaan se, että "vähän enemmän kuin lecaharkko" osoittautui käytännössä arviolta ennemmin yli viideksi lecaharkoksi, josta myös seurasi se, ettei noita 50-60 kiloisia mötiköitä ihan niin vain heiteltykään kyytiin ja pinottu kivasti lomittain kuormatilan maksimaaliseksi hyödyntämiseksi. Saatuamme pungerrettua ensimmäiset viisi peson kyytiin, totesimme molemmat, että kyseisellä tyylillä meillä menee ikä, terveys ja peson penkit ennenkuin koko pino on uudessa osoitteessa. Vaihtoehtoja pikaisesti mietittyämme päädyin ehdottamaan, että haetaan loppuja kiviä varten peräkärry vuokralle Puuilosta. Sielä kärryvuokra on kuitenkin vain 20€/vrk, ja pesossa on koukku. Jussin ilmeestä päätellen hän harkitsi hetken, että olisi ajanut vain suoraan kotiin ja laittanut minut tyytymään viiteen harkkoon, mutta hetken asiaa mietittyään hän suostui ideaani.

Kivet olisivat pinoutuneet näinkin nätisti, jos niitä olisi jaksanut paremmin pyöritellä

Seuraava haaste tuli kuitenkin Puuilon pihassa. Vaikka kuinka yritimme, peson irtomallia oleva vetokoukku ei suostunut naksahtamaan paikoilleen. Koska arvioitu kuorma oli yli 800 kiloa, ei sitä edes harkittu lähdettävän vetämään koukulla, jonka kiinnityksessä oli jotain häikkää. Mahdollisia vaihtoehtoja uudelleen puntaroituamme muistin, että Jussin isän autossa, jonka Jussi oli juuri hakenut Turkuun laittaakseen sen myyntiin, oli koukku. Eli kävimme vuokraamassa pikaisesti peräkärryn ennen Puuilon sulkeutumista ja jatkoimme sitten ilman kärryä Turkuun auton vaihtoon.

Toisella hakukierroksella laskimme, että kaikkien kivien mukaan saaminen kerralla olisi peräkärrynkin kanssa vaatinut kivien pinoamista. Vaikka tämä olisi onnistunut hyvin tukevasti laittamalla kiviä lomittain, päädyimme että sekä pakkaamisen ja purkamisen kannalta olisi huomattavasti helpompi käsitellä kivia jos ne eivät olisi pinottuina. Niinpä päädyimme pinoamisen sijaan tekemään vielä kolmannen hakukierroksen - tosin vasta seuraavana päivänä. 

Jussin isän auto tuli avuksi

Milopetistä aikoinaan hankittu kärry osoittautui kerrankin korvaamattomaksi, kun siirreltiin kiviä tontilla

Kun tähän vielä lisää sen, että kärry oli myös purettava kivistä, tähän mukavaan helppoon parin tunnin hommaan saatiin kulumaan koko lauantai-ilta ja osa sunnuntaista. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: kivet ovat nyt kotipihassa. Enkä minä ole varmasti ainoa, joka näkee noissa ihan selvästi monen eläimen mentäviä tunneleita, tasoja ja tähystyspaikkoja. Näin alkuun noita tulee menemään sekä kilpikonnatarhaan että terassitarhaan, jonka lisäksi aloin ideoita noista puutarhaistuimia ja täydellistä kanitarhan sisustusta (ja ennenkuin joku kysyy: ei, meillä ei ole kaneja - mutta se ei silti tarkoita, etteikö tässä joku vuosi sellaisiakin saata ilmestyä, jos sitä vaikka vähän vuoraisi leikkimökkiä maatilavanerilla ja tekisi aitausta sen ympärille...). 

Mutta tällain ihan äkkiä vain, kun tuli idea ja inspiraatio iski. Taas kerran.

Ensimmäinen hellepäivä

Eilen lämpötila kohosi pihalla ensimmäistä kertaa tänä kesänä +26 asteeseen. Koska olen hyvin lämmöllä käyvä vilukissa, tarkoitti se omalla kohdallani heti päivätorkkuja takaterassin riippumatossa töiden jälkeen, ja moisen ihmeen esittelyä myös kilpikonnakaksikko Donatellalle ja Rafaellalle. Tuo outo valoilmiö yhdistettynä viimein myös lämpöön houkutteli myös Rutun terassille ihmettelemään. 

Kilpparien laidunkausi avattu

Koska tämä tarha ei ole pakovarma, myös vahti (ja vahdin vahti) lähellä

Koska tähän asti kevät ei ole ollut aina niin kovin lupaava säiden suhteen, myönnän etten ole kauheasti kiirehtinyt kilpikonnatarhan valmistumista. Välillä kun tuntui, että sen hetkisellä menolla tyypit saa ulos aikaisintaan heinäkuussa. Niinpä eilen levitettiin sitten ulos frettien metalliaitaus kilpparien väliaikaiseksi kesälaitumeksi. Frettien metalliaitauksessa on kuitenkin kilpparien kanssa sama ongelma kuin frettien kanssakin, eli se ettei se ole pohja- ja kattoverkottomana pakovarma. Niinpä minun oli pakko uhrautua, ja liittyä kilpikonnien seuraan aitaukseen ottamaan aurinkoa. Samalla tuli sitten testattua, onko maa ehtinyt kunnolla lämmetä, kun makoili siinä konnien keskellä. 

Ruttu päätti viimein antaa terassitarhalle mahdollisuuden muunakin kuin vuoden turhakkeena

Minttu ja Mauno nauttivat myös kesäisemmästä kelistä

Tänäänkin mittari näytti jo aamulla herätessä +17, joten oli ihan luksusta aloittaa aamu ripustamalla pyykit ulos kuivumaan. Etenkin kun päivän ennuste näyttää siltä, että ne todennäköisesti myös tulevat kuivumaan sielä ja mahdollisesti hyvinkin nopeasti. Meillä kun eletään edelleen ilman kuivausrumpua, niin ulkona kuivaaminen on paitsi ekologista, ystävällistä talon rakenteille ja mikä parasta - ulkona käyvä ilmavirta auttaa edes vähän pyykkiin päätyvien karvojen kanssa. 

Nutella 3 vuotta

Aamutohinoissa pääsi kokonaan unohtumaan, että meillä on tänään myös synttärityttö talossa. Nutella täytti tänään kolme vuotta. Vastoin kaikkia niitä juonikuvioita mitä Sarianna on koittanut punoa neidin päänmenoksi, juhlia vietetään kotona kavereiden ja aikuisten lasten seurassa. Kiiman suhteen ei siis olla edetty mihinkään sitten helmikuun lopun, jos ei oteta lukuun sitä, että viime kuun puolella kiima näytti alkavan jo hiipua, ja sitten Momon vierailun jälkeen heräsi hetkeksi pieni toivo, että kiima lähtisi viimein kunnolla käyntiin. Sen jälkeen on oltu taas tässä, missä on menty kohta kolme kuukautta: neiti haisoo ja alapäässä näkyy pientä turvotusta, mutta kiima ei ole missään vaiheessa edennyt alkua pidemmälle. Sitä alkaa siis pikkuhiljaa uudelleen luovuttaa sen suhteen, että Nutskusta tulisi uuden vauvueen emo ainakaan tänä vuonna. Nutskua tämä asia ei vaivaa eikä hidasta, vaan neiti bilettää täysiä Mallun ja Vapun kanssa. Tai biletti kunnes iski vähän väsy. Siinä kohtaa iski paparazzi.

Hyvää syntymäpäivää Nutella 3 vuotta!

Hupsis

Vihaan myöhästymistä ja sen myötä minulla onkin taipumus krooniseen aikaisteluun. Tänään meinasin kuitenkin tehdä henkilökohtaisen ennätykseni siinä, sillä heräsin aamulla puoli tuntia ennen kellon soittoa, ja aloin vielä varmistella, että onhan minulla varmasti oikea päivä ja aika koulupaikkahaastattelulle. En ollut tajunnut ottaa kuvankaappausta nimenomaisesta ajanvarausexelistä, mutta haastattelupäivistä kyllä, ja siinä olin aivan oikeassa, että oma haastatteluni on tiistaiaamuna klo 8.00. Ainoa missä olin erehtynyt, oli päivämäärä, joka onkin vasta 25.5., eli kahden viikon päästä. Minulla onkin vielä pari viikkoa aikaa keräillä perhoskokoelmaa. Näin järjellä ajatellen tässä on kyllä järkeä, sillä onhan se reilua, että ihmisille annetaan muutama viikko aikaa järjestellä työvuorojaan ja muita aikataulujaan, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua haastatteluun. Mutta itse olisin jo niin kovin menossa tuonne kouluun, että olin jotenkin päässäni katsonut ajat heti haastattelua seuraavalle viikolle. Tuplavarmistettuani asian vielä herättämällä Jussin ja jakamalla kuvan haastattelupäivämääristä perheryhmään (missä kukaan ei odotetusti huudahtanut, että tänäänhän on 25.5., koska ei ole), aloin itsekin jo nauraa asialle. Täällä sitä vaan ollaan lähtökuopissa, todistukset valmiina kassissa, suosittelijalista printattuna ja auto eilen illalla täyteen tankattuna. Vaatteet valittuna ja pää täynnä argumentteja, miksi minut pitäisi valita. 

Kesäkeidas on alkanut rakentua

Kultareunuksena asiassa minulla on nyt paperit valmiina todella hyvissä ajoin, ja minulla on pari viikkoa lisää aikaa tutustua eläinlääkärivastaanoton arkeen nykyisessä työssäoppimispaikassani. Jos olen kuluneen viikon aikana nähnyt jo melkein enemmän koiria, kuin muissa työssäoppimispaikoissani yhteensä, pariin viikkoon tulee varmasti mahtumaan vielä useita erilaisia ja eriluontoisia tapauksia. Eli sitten kun haastattelu todella on, uskon olevani siihen vain aiempaa valmiimpi. Ja koska haastattelu onkin vasta kahden viikon päästä, jodun odottamaan tuloksia koulupaikasta sen jälkeen vain kaksi viikkoa. Tänään olen myös todella iloinen siitä, että onnistuin saamaan juuri toivomani haastatteluajan, eli tiistaiaamun, sillä tiistaisin ajanvarauskalenteri aukeaa työssöoppimispaikassani vasta klo 10. Eli en joutunut sumplimaan työvuorojani päästäkseni haastatteluun, eivätkä ne mene uusiksi tämän myötä. 

Eli parin viikon päästä sitten uusiksi, ja nyt antamaan laumalle aamupalaa.

Löllö 10 vuotta

Tänään meidän buddhan elämänasenteen omaava hieno herrasmies Löllö täyttää pyöreitä. Tai eihän poika virallisesti meidän ole, mutta osa meidän jengiä yhtäkaikki, ja päässyt hienosti pyöreisiin asti. Löllö aloitti synttäripäivän aamun Bozitalla yhdessä pikkuveli Maunon kanssa, ja seuraavana ohjelmassa oli terassituijottelua samassa seurassa. Löllö on viime kuukausina ansainnut Jussilta arvonimen rikosetsivä Lölländer. En tiedä, onko Lölländer onnistunut toistaiseksi ratkaisemaan yhtään rikosta, mutta en tiedä onko se moiselle mestarietsivälle edes välttämätöntä. Lölländer kun on olemukseltaan niin rauhoittava, että asiakas on varmasti tyytyväinen ja kokee tapauksen olevan parhaissa mahdollisissa käpälissä tuloksista riippumatta, tai vaikka tuloksia ei edes tulisi. 

Hyvää syntymäpäivää Löllö 10 vuotta!

Kuluneen viikon kuulumisia

Tämä viikko on mennyt taas hujauksessa. Aloitin maanantaina viimeisen työssäoppimiseni nyt työn alla olevaan tutkintoon, ja tämä viikko on kulunut eläinlääkärin vastaanotolla. Jokainen päivä on osaltaan vahvistanut sitä, mihin haluaisin jatkaa seuraavaksi, ja torstaina olikin jo infoilta klinikkaeläinhoitajan ammattitutkintoon hakeville. Infoillassa jaettiin myös haastatteluaikoja ensiviikolle, ja tiistaiaamuna on edessä minun vuoroni vakuuttaa haastattelijat, miksi minut tulisi valita syksyllä aloittavien opiskelijoiden joukkoon. Loppuviikko onkin mennyt kysellessä suosittelijoita ja miettiessä, miten parhaiten tiivistäisin vahvuuteni kahteenkymmeneen minuuttiin. Hyviä hakijoita kun on taas paljon, todennäköisesti useita enemmän kuin aloituspaikkoja. Maha tuntuu olevan nyt jo täynnä perhosia, kun olen yhtäaikaa jännittynyt ja todella innoissani. Tuntuu edelleen oudolta ajatella, että tasan neljän viikon päästä valmistun eläintenhoitajaksi, ja 4,5 viikon päästä tiedän, pääsenkö jatkamaan opintoja heti tänä vuonna. Siitä eteenpäin kalenteri onkin sitten enemmän auki, sillä ainakin pienen hetken valmistumisen jälkeen ajattelin keskittyä vain omaan laumaani - ja sitten myös tiedän, kuinka pitkää työsopimusta tai millaisia keikkahommia lähden metsästämään. Välissä jo ajattelin, että hakisin kesäksi lomittajan hommia, mutta kuusi viikkoa 4.30 herätyksiä riitti taas osoittamaan, että vaikka pidän myös tuotantoeläimistä, monien tuotantotilojen rytmi on jotain johon en saa kroppaani taipumaan pidemmän päälle. 

Justiina ottaa rennosti

Mauno ja Minttu auttavat bunkkerihommissa

Oman lauman kanssa tämä viikko on menty perusasioihin keskittyen. Kaikille on pyritty tarjoamaan riittävästi ruokaa, juomaa, puhtautta ja aktiviteetteja, mutta mitkään projektit eivät ole edenneet, ja aktiviteeteissa on keskitytty olemassa oleviin leluihin ja ulkotarhaan. Uusi työssäoppimispaikka ja taas lennosta vaihtunut päivärytmi vievät aina hetken aikaa enemmän kaistaa, olkootkin että olen taas enemmän omassa rytmissäni. Tosin voi silti olla, että ellei täällä olisi satanut keskiviikosta asti en ehkä olisi malttanut olla edes kurkistamatta eilen saapuneeseen kasvihuonelaatikkoon, jossa kilpikonnien tarhan yhteyteen tuleva kasvihuone odottaa kokoamistaan. Täytyy vain toivoa, että sunnuntaina olisi kuivempaa, sillä huomiselle on jo sovittuna muuta juuri kun säätiedotus lupaisi aurinkoa. 

Löllö tuli Justiinan seuraksi maistelemaan lohitahnaa

Zooplussallekin lähti vappuna taas pari tilausta, kun unohdin ensimmäisestä tilauksesta yhden tuotteen, enkä tykkää maksaa postikuluja... Niinpä Zooplussalta tulee aina tilattua niin, ettei postikuluja tule. Jussi ehkä vähän pyöritteli silmiään, kun tajusi, että matkalla tähän suuntaan on taas ainakin neljä tai viisi kollia. Mutta viiden kissan kanssa kissanhiekkaa ja purkkiruokia ei voi ikinä olla liikaa - ja on sieltä tulossa jotain pientä myös freteille ja Nipsulle. Vapputarjouksena kumpaankin tilaukseen saatiin myös kaupanpäällisiksi pieni viltti, joista ensimmäisenä perille löysi Queen. Siitä syntyikin jo pientä keskustelua meidän rotudiivojen kesken, että kumpaa viltissä mahdetaankaan tarkoittaa.   

Ruttu julisti itsensä kuningattareksi

Valtaistuinpelissä haastajaksi ilmestyi Aino

Vappu 2 vuotta ja lomakuulumisia

Tänään juhlittiin meidän nuorimman fretin kaksivuotissynttäreitä, kun Vappu täytti vuosia. Tuntuu hieman hassulta ja haikealta, että siitä on oikeasti jo pari vuotta, kun meillä oli vauvoja, kun meille ehti niin monena vuonna tulla joka vuosi kakarakerholaisia. Mutta pari vuotta sitten olikin kyllä ihan ennennäkemätön pentuvuosi, kun lauma kasvoi samana vuonna kahdella fretin ja kahdella kissanpennulla. Vaikka osaa Vappukin olla vielä aika kakara painaessaan menemään yhdessä adoptioemonsa Nutellan ja varasisko Mallun kanssa. Vapusta on myös kasvanut aikuistumisen myötä aiempaa atleettisempi tapaus, joskin neidillä on vielä hieman treenattavaa ninjataidoissa, mikäli se haluaisi onnistua useammin päästä majoneesivarkaisiin sohvapöydälle. Majoneesi on Vöppiksen suuri rakkaus, jonka eteen se on valmis näkemään vaivaa. Ikävä kyllä tässä suhteessa olemme Jussin kanssa molemmat tiukkiksia, ja varkaudet pyritään estämään jo ennalta. 

Vappu ihmettelee miksi näätä on nostettu pöydälle

Kulunut viikkokin on mennyt taas kaikinpuolin nopeasti, ja sen myötä lomakin alkaa olla lopuillaan. Olkootkin että tämä loma meni aika työteliäissä merkeissä, sillä olen käyttänyt lähes koko viikon erilaisiin eläinprojekteihin. Mutta sen myötä Thanos, Enzo ja Trigo on nyt saatu muutettua uusiin terraarioihinsa, lugujen siirto on jo aloitettu, ja Pulkkisen uuden terran tausta on valmis. Tänään saimme myös kilpikonnatarhan pohjan aika pitkälle tehtyä. Huomenna ajattelin taas raivata projektikamat bunkkerissa kaappeihin, ja keskittyä hetken aikaa maanantaina alkavaan uuteen työssäoppimiseen ja lauman arkirutiineihin. 

Thanoksen uusi terra tarvitsee vielä lisää oksia, mutta sitten se on aikas hyvä. Poika pääsi kuitenkin muuttamaan jo nyt.

Enzo tutkimassa uutta asumustaan

Luguterraariota tyhjätessä löytyy myös koko ajan uusia munajemmoja

Torstaina saapui myös ensimmäiset taimet kasvihuoneelle. Taimet valmistuivat hieman nopeammin mihin olin varautunut, joten minulla iski pieni paniikki sen suhteen, jäädytänkö ne nyt kaikki. Sisällä kun en olisi nähnyt taimille kauhean pitkää elinajan ennustetta, ja myönnän että kaiken muun arkitohinan keskellä en ollut kauhean innoissani myöskään ajatuksesta, että taimet kannettaisiin aina yöksi autotalliin, ja sitten taas päiväksi kasvihuoneelle saamaan valohoitoa. Niinpä hankimme kasvihuoneelle terassilämmittimen, ja ainakin tähän mennessä vaikuttaisi siltä, että sen avulla yölämmötkin saadaan pysymään useita asteita plussan puolella. Mikäli emme kärsi tappioita, kesällä voisi olla odotettavissa satoa kirsikkatomaateista, paprikoista, kurkuista, muutamista yrteistä ja ehkä jopa vesimelonista. Vesimelonin suhteen olen vähän epäileväisempi, ehtiikö se tuottaa satoa Suomen kesässä, mutta koska se vaikutti hauskalta, päätin kokeilla. 

Kasvihuoneessa on nyt öisin punaisten lyhtyjen alue

Päivisin lämpötila on onneksi jo tarpeeksi korkea ilman apujakin