Miina ja Sasu ovat nyt kotona viidettä päivää. Olimme Jussin kanssa sopineet ennakkoon lähinnä sen, että pentujen tukikohta tulee kodinhoitohuoneeseen, ja että Jussi saa päättää, missä vauhdissa tutustumisen kanssa edetään. Näistä ensimmäinenkin muuttui lennosta heti kotiuduttua, sillä totesimme että Miina ja Sasu olivat molemmat niin reippaan oloisia lapsia, että kodinhoitohuoneessa seinät tulisivat vastaan sekunnissa. Niinpä kotiinsaavuttua Jussi päästi minit hetkeksi olohuoneeseen purkamaan energiaa, ja minä kävin hakemassa kodinhoitohuoneesta sinne varatut tavarat makuuhuoneeseen, niin että pennuilla olisi sitten käytössä makuuhuone ja parveketarha. Tässä vaiheessa Aino ja Mauno näkivät pennut jo vilaukselta. Aino nuuhkaisi pentuja ja jatkoi sitten matkaa omaan petiinsä, eli hän ei osoittanut niitä kohtaan sen suurempaa kiinnostusta kuin muihin kissoihin yleensäkään. Mauno sen sijaan vähän yllättäen järkyttyi tämmöisistä minityypeistä ja sähähti niille. Mauno kun on joissain asioissa todella reipas, mutta toisaalta joissain asioissa erittäin herkkä. Niinpä minit sitten ensivillien jälkeen kerättiin makuuhuoneen puolelle ja pentujen boksi ja toinen pentujen mukana tulleista vilteistä jätettiin Maunon ja Ainon haisteltavaksi.

Tämä on pennuista ihan paras paikka

Lauantain pennut olivat kokonaan huoneessaan, ja Mauno sai loistaa elementissään talon isäntänä vieraiden käydessä eksolakierroksilla. Miinaa ja Sasua käytiin leikittämässä ja heidän kanssaan seurustelemassa heidän omassa huoneessaan. Sunnuntaina tehtiin vaihto päittäin, ja Mauno ja Aino nostettiin makkariin siksi aikaa, kun pennut pääsivät viipottamaan pitkin kämppää. Sen jälkeen tyyppejä on otettu valvottuna samaan tilaan touhuilemaan. Kissojen ollessa samassa tilassa on panostettu kivoihin juttuihin, kuten nameihin, paijauksiin ja leikittämiseen, ja Mauno on päässyt myös ekstapaljon valjastelemaan ulos, koska valjastelu on parasta. Aina jos homma on tuntunut menevän liian jännäksi, pennut on taas nostettu tukikohtaansa ja rauhoitettu tilanne. Maunosta pennut ovat edelleen vähän epäilyttäviä, ja hän suhahtaa jos pennut tulevat liian lähelle, minkä pennut yleensä hyvin uskovatkin, ja antavat Maunolle hänen kaipaamaansa tilaa. Sasusta Mauno olisi kuitenkin ihan äärettömän kiinnostava, ja hän selvästi hakeutuu aina Maunon lähelle makoilemaan ja hakee sitä rajaa, että kuinka lähellä saa olla ilman että tulee sanomista. Tytöt eli Aino ja Miina keskittyvät selvästi enemmän omiin juttuihinsa. Miinallekin leikkikaveriksi kun riittää hyvin Sasu, niin hän ei ymmärrä, miksi tuommoista jupisevaa setämiestä eli Maunoa tarvitsisi väkisin koittaa hakea leikkeihin mukaan. Sasu taas selvästi haluaisi enemmän kontaktia tuohon toiseen siniseen kollipoikaan. Yöt pennut ovat olleet omassa huoneessaan.

Sasua kammattiin, joten Mauno tuli heti ilmoittamaan, että ihan periaatteesta Maunoa pitää kammata myös

 

Miina ja Sasu rrrrakastavat korkeita paikkoja, ja kämpän korkeimmat kiipeilypuut katsastettiin heti ensimmäisenä, ja makkarin oven päällä oleva hylly on ihan paras. Yläkerta riitti noin vartin, ja sen jälkeen oli käyty tutkimassa jo alakertakin. Kumpikin tyypeistä on todella huomionhakuisia, ja hakeutuvat mielellään kainaloon heti jos mennään heidän kanssaan makkariin tai heidän ollessaan olkkarissa jompikumpi parkkeeraa sohvalle. Ja kun kyse on lapsista, niin vähemmän yllättäen kaikki lelut ovat ihan parasta. Sekä kaikki leluiksi tarkoitetut asiat, kuten huiskut ja pallot. Sekä ihan kaikki muukin, mitä vain voi käyttää leluna, kuten kännykän laturit ja peiton alta pilkistävä jalka. 

Miina totesi että mummofrettiä varten portaiden alle viritetty lakana on ihan paras leikkipaikka

Jussi oli nähnyt ennakkoon unia, joissa Sasu ja Mauno olivat välittömästi bestikset, ja häntä hieman harmittaa, ettei niin tapahtunutkaan. Olen kuitenkin koittanut muistuttaa hänelle, että kissojen tutustuminen on yleensä kuukausien prosessi, joten tässä vaiheessa on ihan liian aikaista sanoa, millaisiksi kissojen välit kehittyvät. Että nykyään moni hoitaa esittelyvaiheenkin viikkojen mittaisena verkko-ovineen kaikkineen, että sekään ei olisi minkäänlainen ihme, jos jouduttaisiin ottamaan tästä vielä takapakkia ja hidastamaan prosessia. Että tässä tavoitehorisontti on kuitenkin vuosien yhteiselo, ja nyt ollaan edetty vasta muutamia päiviä.

Ruokaboksi lähetti pennuille hienoja pahvilaatikoita

 

Samaan aikaan Jussi on enemmän kuin haltioissaan siitä, kuinka täydellisiä nuo lapset ovat. Kuinka he ovat paitsi varmasti maailman kauneimmat kissanpennut (Jussi on aina tuntenut suurta vetoa harmaisiin pörrökissoihin), jonka lisäksi he ovat maailman reippaimmat ja sosiaalisimmat - ja jos Jussilta kysytään, Miina on selvästi vähän isin tyttö, ja hakeutuu useammin hänen kainaloonsa kuin minun. Ei sillä ettäkö meillä laskettaisiin. Itsekin olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka reippaita ja avoimia uusille tilanteille nuo tyypit ovat. Automatkalla kotiin ei itketty yhtään, ja uudet jutut otetaan vastaan uteliaan kiinnostuneesti. Minä olin varautunut siihen, että pennut olisivat alkuun ujoja ja jännittyneitä tästä kaikesta, ja heitä tarvitsisi suojella siltä, ettei uusia juttuja tule vastaan ihan liian nopeaa tahtia. Sen sijaan tuntuu siltä, että pennuista isoimmat riskit tällä hetkellä ovat tylsistyminen, jos jumitusta tulee ja joudutaan olemaan hetkittäin eri huoneessa kuin missä tapahtuu - koska nukkuminenkin on parasta olkkarissa tai kainalossa. Ihan kaikkea heille ei ole kuitenkaan tykitetty kerralla, ja esimerkiksi frettejä he eivät ole päässeet vielä tapaamaan. 

Isot siniset kollipojat nukkuvat tuoleilla

 

Eli voisi sanoa, että ensimmäiset päivät ovat menneet ihan mukavasti. Siihen että meillä on yhtenäinen lauma, ja että pennut kuuluvat kalustoon niin, ettei heidän kanssaan tarvita erityisjärjestelyjä on vielä matkaa. Kaikki on vielä uutta ja jännää, ja yöunet vähän pätkittäisiä, kun yöllä tarvitsee yhtäkkiä hypätä pommilla koristetakan päältä, tai ottaa pään päältä vauhtia kärpäsjahtiin. Mutta se nyt on odotettavissakin, sillä ihan alkuahan tämä vasta on, ensimmäisiä askelia. Ruokahalun suhteen kummallakaan ei ole ollut mitään ongelmaa, vaan kaikki ruuat mitä on tarjottu ovat hävinneet parempiin suihin.   

Jos ihan rehellisiä ollaan, parempiin suihin katoaisi myös muut kuin tarjotut ruuat, etenkin Miinalle

 

Sasu katselee kun Mauno pelaa napupeliä

Akvaarion tasapaino haussa

Akvaariokatastrofista on nyt neljä päivää. On jotenkin ironista, että ruokinta-automaatti päätti seota vajaa viikko sen jälkeen, kun ehdin hehkuttaa, kuinka kasvillisuus on nyt raivattu ja ruoka pääsee tippumaan sinne minne kuuluukin, eli altaaseen. Väkisinkin on tullut mietittyä, olisiko kalakuolemilta vältytty, jos kasvillisuus olisi blokannut edes osan altaaseen valuneesta ruokasäiliöstä, ja veteen päätymiseen sijaan se olisi pinoutunut kasvimaton päälle. Vaikka turhaahan se jossittelu on.  

Torstaina huomasin ensimmäisenä vain, että yksi tiikeribarbeista oli kuolleena pinnassa. Kun menin katsomaan tilannetta lähempää, koko totuus alkoi valjeta: ensiksi näkemäni tiikeribarbi ei ollut suinkaan ainoa kuollut, vaan yksi monista. Sen lisäksi pinnalla kelluivat kummatkin okamonnit, kaikki leväbarbit, yhtä lukuunottamatta kaikki tiikeribarbit ja kummatkin aikuiset mysteerirasborat. Näky toi ihan liian elävästi mieleen parin vuoden takaisin laiterikon aiheuttaman joukkokuoleman ja ihan pienen hetken toivoin, että kaikki kalat olisivat kuolleet kerralla. Koska jos peli olisi täysin menetetty, voisin vain tyhjätä altaan ja luovuttaa. Todeta että tämä oli nyt tässä, ja tähän ei enää lähdetä.

Sasu opettelemassa akvaariohommia

Tilanteen tarkistettuani kuitenkin totesin, että kaikki leopardimonniset ja haarniskamonnit näyttivät olevan hengissä, samoin kuin yksi tiikeribarbeista ja mysteerirasboroista, joten kaikki muu jäi sillä sekunnilla kesken, ja aloitettiin altaan ensiaputoimet. Allas laitettiin tyhjenemään letkulla viemäriin samalla kun aloin haavia kuolleita kaloja altaasta. Tässä kohtaa en ollut vielä paikantanut, mikä oli vialla, paitsi että jokin oli todennäköisesti syönyt taas kaiken hapen vedestä, koska isoimmat kalat olivat menehtyneet, ja kaloista ne, jotka pystyvät käymään hengittämässä myös pinnalta näyttivät kaikkein virkeimmiltä. Tässä vaiheessa en vielä jaksanut lähteä leikkimään vesikemistiä, mutta otin tuoppiin pienen määrän vettä, jotta saisin myöhemmin tarkistettua, mikä kaikki vedessä on pielessä.

Vaihdoin ensiapuna 75 prosenttia altaan vedestä, ja lisäsin vedenparannusainetta viisinkertaisella annostuksella, jota voidaan käyttää akuuteissa tilanteissa neutralisoimaan nitriittiä. Vedenvaihdon yhteydessä löytyi sitten myös se todennäköisin syyllinen: yhden kannon luona leijui kasakaupalla syömätöntä ruokaa, samaa jota käytin kaloilla ruokinta-automaatissa. Edellispäivänä täyttämäni ruokinta-automaatti oli kokonaan tyhjä, eli ruokaa oli päätynyt altaaseen täysi säiliöllinen. Lapposin pohjalla leijuvan ruuan pois.

Ensimmäisen ison vedenvaihdon jälkeen tarkistettiin sitten akvaarion vesiarvot. Ennen vedenvaihtoa otetussa näytteessä nitriitti oli kymmenen (turvallinen raja on alle 0,1) ja nitraatti 175 (tavoite makeavesialtaassa 15-25). Vedenvaihdon jälkeen nitriitti oli 3,5 ja nitraatti 50. Suunta oli siis oikea, mutta emme olleet vielä turvallisilla vesillä. Niinpä seuraavana aamuna tehtiin toinen yhtä iso vedenvaihto, ja jatkettiin vedenparannusaineen käyttöä viisinkertaisella annostuksella. Tämän vedenvaihdon jälkeen päästiin nitriitin suhteen arvoon 0,25 ja nitraatin 18. Koska nitriittiä oli vedessä yhä, tehtiin perjantaina illalla vielä kolmas vedenvaihto, ja lisättiin jatkettiin vedenparannusaineen käyttöä akuutin kriisin annoksella. 

Tästä lähdettiin

Eilen illalla mitattiin taas vesiarvot. Tässä vaiheessa nitriitin suhteen oli päästy tavoitteeseen, eli nollaan. Samalla kuitenkin myös nitraattia oli nolla. Toimivassa akvaariossa nitraattia syntyy väkisinkin, kun toimiva bakteeristo hajottaa muunmuassa kalojen ulosteista syntyvän nitriitin nitraatiksi. Toki nyt nitriittipiikin takia altaan kuormitus on pyritty pitämiin minimissä, ja kalat ovat olleet pari päivää paastolla. Kalasto myös laski kuolemien takia radikaalisti. Myös tänään mitattuna nitriitti ja nitraatti olivat molemmat nollassa. 

Eli nyt seuraavaksi siirrytään kalojen normaaliin ruokintaan ja jatketaan vesiarvojen tarkistelua, ja toivotaan että nitraatti lähtee nousemaan ja nitriitti pysyy nollissa. Mikäli näin ei käy, täytyy akvaario kypsyttää uudelleen, eli rakentaa bakteerikanta uudestaan. 

Tällä kertaa en ajatellut odottaa kahta vuotta ennenkuin rakennan akvaarion kalaston uudelleen, nyt kun touhu selviytyjien myötä kuitenkin jatkuu. Mutta uusien kalojen lisääminen on ajankohtaista vasta sitten, kun allas on taas tasapainossa. 

Tässä ollaan nyt

Tällä kertaa emme laiterikon vuoksi päätyneet tekemään uusia teknologiahankintoja altaaseen. Vanha ruokinta-automaatti lähtee kyllä kaatopaikalle, mutta uuden hankkimisen sijaan siirrytään nyt kokonaan manuaaliseen ruokintaan. Jotenkin oma luottoni akvaarioteknologiaan on juuri nyt vähän jäissä. Uusi vedenparannusainekanisteri tuli kyllä tilattua heti kun vahinko sattui. Edellinen meillä oli Seachem Primea, joka on riittoisaa, edullista ja ajaa hyvin asiansa normaaliolosuhteissa. Tähän jälkipyykkiin otettiin taas Tetran Aquasafea, joka sisältää myös B-vitamiinia ja joka haitallisten aineiden sitomisen lisäksi myös edistää kalojen vastustuskykyä. Koska onhan tämmöiset heittelyt vesiarvoissa aina myös todella iso shokki kaloille, vaikka onneksi emme ole torstain joukkokuoleman jälkeen menettäneet enää ketään.     

Elonäyttely ja kesäpäivä

Lemmikki- ja showkesyrottien elonäyttely ja kesäpäivä vietettiin viime vuotiseen tapaan täällä meillä. Meidän autotallirakennus oli sisustettu näyttelyä varten, ja kesäpäivien ohjelmaan kuulunut pakohuone johdatti kisaajat ympäri tonttia rastilta toiselle, kun osallistujat pääsivät muunmuassa haavimaan kumiankkoja uima-altaalta ja etsimään uv-valolla vihjeitä autotallin vintiltä. Tällä kertaa tapahtumavalmistelut tuli hoidettua vähän pidemmän kaavan kautta, sillä autotalli toimi aiemmin kesällä tuontirottien karanteenipaikkana. Niinpä karanteenityyppien lähdettyä pestiin autotalli kahteen kertaan painepesurilla ja vielä virkonoitiin se huolella läpi seiniä myöten. Vaikka siinäkin oli oma urakkansa, Saija totesi että tilan perusteellinen puhdistus oli paljon hauskempaa rakennuksessa jossa sen saattoi tehdä painepesurilla versus asuinhuoneistossa. Joten voi olla, että saadaan karanteenilaisia joskus tulevaisuudessakin.  

Näyttelytilan peseminen käynnissä

Kotinäyttelyn ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu se, että valmisteluja on mahdollista hajauttaa ajallisesti enemmän kuin vuokratiloissa. Nytkin kannettiin pöydät paikoilleen jo viikkoa ennen näyttelyä, sen sijaan että se olisi ollut pakko hoitaa näyttelypäivän aamuna. Ja osa pöydistä on paikoillaan yhä, ja käyn purkamassa ne odottamaan seuraavaa kertaa sitten kun ehdin ja jaksan, sen sijaan että paikka olisi tarvinnut palauttaa lähtötilanteeseen heti näyttelyn päätyttyä. Toki siihen olisi nytkin saanut apuja heti näyttelyn päätteeksi, mutta koska sitä ei ollut pakko hoitaa heti silloin, niin mieluummin jätti sen myöhempään. 

Näyttely käynnissä

Tällä kertaa en itse häärännyt niin paljoa itse näyttelyn puolella, vaan vastasin Saijan kanssa pakopelin suunnittelusta ja vetämisestä. Osa ideoista tämän kertaiseen peliin oli hautunut jo viime vuodesta, kuten kumiankkojen käyttö. Osa elementeistä päätettiin vasta ihan viime viikkoina, kuten se että teema vaihtui Banksyksi ja hyödynnettiin tehtävissä Banksyn teoksia, ja Saijan näyttelyhankintoja (minunkin piti käydä katsomassa Banksyn Turussa oleva näyttely ennen rottanäyttelyä, mutta en sitten ehtinyt). Joku kyllä erehtyi toteamaan, että tämän vuotinen peli oli viime vuotista helpompi, joten nyt tuli sitten paineita tuoda enemmän haastetta ensivuoteen. Ja voin tunnustaa, että ensivuoden pelinkin suunnittelu on jo hiljalleen aloitettu... Visuaalisesti pidin tämä vuotisesta kyllä viime vuotista enemmän, mutta en ole tämän asian suhteen kovin puolueeton.

Saunalla ollut rasti

Omista kääpiörotista oli ilmoitettuna näyttelyyn viisi, ja niiden näyttelyyn valmistelu jäi hyvin viime tippaan. Siinä puolen yön jälkeen häntiä pestessä saatoin pariin kertaan miettiä, uskallanko ensivuonna ilmoittaa kotinäyttelyyn ketään, kun näyttelyn lähetessä huomio oli ihan kaikessa muussa, kuin siinä miten edistäisi omien tyyppien voittomahdollisuuksia. Siihen nähden tyypit saivat kyllä ihan hyvät arvostelut, jonka lisäksi Suppis oli paras veteraani ja Domino sai kunniapalkinnon. 

Ankkalampi

Tapahtuman yhteydessä tuli myös jätettyä heipat lopuille kotona vielä olleille ei-kotiinjääville mineille, kun kolme käytiin hakemassa tapahtuman yhteydessä, ja kaksi matkusti yhden osallistujan kyydissä uuteen kotiinsa. Lumin ja Salaman uusi koti kun oli ennestään tuttu, niin sillä poikaset saattoi laittaa luottaivaisin mielin yhteisen tutun matkassa maailmalle, kun uusi omistaja ei päässyt tällä kertaa osallistumaan kesäpäiville. Heitä tulee sitten toivottavasti näkemään vielä jossain tulevissa näyttelyissä. Tulee nimittäin olemaan jännä nähdä, pysyykö Lumi ikänsä yhtä vaaleana kuin on nyt, vai vaaleneeko hän vielä nykyisestäkin lisää. 

Tuomarit työn touhussa

Päivän kruunasi bingo, jota en ikävä kyllä voittanut. Siihenkin kun oli varattu aika kiva palkinto, ja siitä saatoin olla kisaamassa, toisinkuin pakohuonepalkinnoista. Pakohuoneen suhteen minut kun katsottiin jotenkin jääviksi... Ihan tyhjin käsin näyttelystä en kuitenkaan jäänyt, sillä Suppiksen ja Dominon palkintojen lisäksi päätin taas ottaa hyödyn irti siitä, että moni kavereistani on minua etevämpi käsitöissä, ja hankin rottamuksille uusia virikkeitä näyttelyn myyntipöydistä. Nyt minulla on kyllä sellainen pieni ongelma, että osa myyntipöytien aarteista jäi vielä meidän autotalliin säilytykseen, kun kavereilla oli lähtiessä autot niin täynnä. Eli nyt minulla olisi ihan liian lähellä turhankin houkutteleva pieni virikepuoti, sitten kun lähden sisustamaan tyttöjjen häkkiä kasvaneelle laumalle bondailujakson päätteeksi. 

Matkalla seuraavalle rastille

Jussi vastasi taas päivän aikana eksokierrosten vetämisestä ja hän esitteli meidän muuta jengiä siitä kiinnostuneille. Alkuun meillä oli ollut vakaa aikomus sille, että kissanpentujen huone rauhoitetaan näyttelyn ajaksi kaikilta vierailta, ja sisälläkin asiat järkätään niin, että kaikenlainen kulkeminen pentujen huoneen lähelläkin on minimissä, kun pennut ovat vasta tulleet. Päädyimme kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa lennosta, sillä pennuilla alkoi olla huoneessaan selvästi tylsää, joten kysyimme osallistujista vapaaehtoisia leikittäjiä ja paijaajia pennuille. Niitä ei yllättäen ollut kovinkaan vaikea löytää, ja pennut selvästi nauttivat saamastaan huomiosta. 

 

Domino, lemmikkiluokka

Pulu, lemmikkiluokka

Erika, lemmikkiluokka

Erika, ulkomuotoluokka

 

Tähti, lemmikkiluokka

 

Suppis, lemmikkiluokka (ja tän emokin yhä kaivelee tuolla häkissä nuorempien mukana <3)

Pennut kotona, näyttely takana, poikaset maailmalla

Viime päivät on vedetty taas sellaista haipakkaa että oksat pois. Torstaina tuli nähtyä kavereita ja haudattua taas puolet makean veden altaan kaloista tekniikan taas petettyä. Torstaina ja perjantaina tuli suoritettua akvaarioon useita isoja vedenvaihtoja, että saatiin nitriitti laskemaan kymmenestä nollaan pilkku kahteenkymmeneen viiteen ja nitraatti sadasta seitsemästäkymmenestä viidestä kahdeksaantoista. Samalla on viimeistelty pakohuonepeliä Lemmikki- ja showkesyrottien kesäpäiville, haettu perjantaina Miina ja Sasu kotiin ja vedetty läpi rottien elonäyttely ja kesäpäivät. Kesäpäivien yhteydessä saateltiin matkaan loput Dominon ja Pulun mineistä.

Miina & Sasu

Seuraavaksi pitäisi alkaa yhdistää omia naaraskääpiörottia taas yhdeksi laumaksi, alkaa etsiä Kajolta kiimaa sekä lähteä totuttamaan kissoista yhtenäistä laumaa. Sekä koittaa jaksaa kirjoittaa pidempää postausta pennuista ja näyttelystä. 

Sasu on hurja sininen leijona

 

Mutta juuri nyt pidän yhden hengen rääppiäisiä kesäpäiviltä jääneiden herkkujen kanssa, ja odotan että Jussi palailee jossain vaiheessa Baltic Metal Storm -festareilta. Jussilla kun oli tähän viikonloppuun ympättynä lisäksi festarit sekä tätinsä synttärit. Jotenkin nyt seuraavaksi koitetaan hetki keskittyä tekemään ei-mitään.      

Sekä herkkä hortonomi