Minulla on ollut useamman päivän sellainen olo, että haluaisin kirjoittaa jotain tänne blogin puolelle. Jotain pientä tai suurta, ei niin väliä. Mutta väliin jotain positiivista ja kevyttä, mutta samalla elämänmakuista. Ja siihen se on sitten vähän tyssännytkin. Ei sillä että meillä olisi täällä kaikki nyt jotenkin huonosti. Mutta todella moni asia tuntuu olevan sillä tavalla kesken, että en vielä tiedä kumpaan suuntaan ne kääntyvät. Tai sitten ne eivät tämän kaiken keskellä ole edenneet mihinkään. 

 

Mauno ja Maunon uusi painikaveri <3 (ja seuraavaan postaukseen koitan saada taas muitakin kuin kissakuvia)

Kääpiörottien naaraslauma on nyt Kajoa lukuunottamatta otettu pienempään häkkiin laumautumaan uudelleen, sillä lauma on ollut Tähden kuolemasta asti vähän sekaisin. Kun Kasin parturoinnin lisäksi sain Hanskin kiinni siitä, että hän napsii itseään nuorempia korville, päätin vähän nollata tilannetta. Nyt porukka saa olla sitten taas viikon pikkuhäkissä, jonka jälkeen kokeilen siirtää ne uudelleen isoon häkkiin. Mikäli ongelmat jatkuvat, ajattelin seuraavaksi kokeilla siirtää Hanskin, Kasin ja Usvan omaksi laumakseen. Hanskia ja Kasia ei käytetty parturoinnista johtuen ikinä kasvatukseen, ja kaikki kolme ovat parturoinnista johtuen jääneet eläkkeelle myös näyttelyistä. Tähän asti heidän päänsä on kestänyt hyvin normaalia laumaelämää, kun he ovat saaneet olla rauhassa kotona. Mutta voi nyt olla, että kun sen sijaan että laumassa olisi vahva heitä vanhempi johtaja, he alkavat olla vanhuksia lukuunottamatta lauman vanhimpia, he reagoivat selvästi aiempaa vahvemmin kaikkiin laumassa tapahtuviin muutoksiin. Joten seuraava vaihe voisi sitten olla kokeilla antaa heidän elää kokonaan omana laumanaan, jossa muutokset olisi karsittu vielä enemmän minimiin, eli laumassa ei olisi muutoksia vanhusten poistumisen ja uusien junnujen myötä, eikä mammailemaan lähtijöitä tai laumalaisten näyttelyreissuja. Vain he kolme, jotka saisivat olla kokoajan yhdessä ilman ylimääräisiä muuttujia ja vanheta yhdessä, sillä he ovat kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaakin. Toki tämä tarkoittaisi heille pienempää häkkiä, miksi se ei ole minulla ykkövaihtoehtona, mutta kuitenkin sellainen jota mieluummin vielä kokeilisin ennemmin kuin miettisin heidän lopettamistaan siksi, että he reagoivat liian vahvasti lauman muutoksiin.  

Myös Tiniksen muutto aikuisterraarioon on viivästynyt, koska en ole vielä ehtinyt/jaksanut päällystää aikuisterraarioon tulevaa taustaa, vaikka sain muotoiltua sen jo reilu kuukausi sitten. Minulla oli tavoitteena, että kaikki matelijat olisivat matelijabunkkerissa kesän loppuun mennessä, mutta Tiniksen terraprojektin seisoessa se ei toteutunut, vaan Tinis pitää yhä majaansa takkahuoneessa. Tähän projektiin minulla olisi materiaalitkin jo valmiina, eli se pitäisi vain viedä loppuun. 

Maunon kohdalla sovittiin että katsotaan kortisonilla viikko, ja olen sen jälkeen yhteydessä eläinlääkäriin missä mennään oksentelun kanssa, ja mietitään jatko sen pohjalta. Nyt neljän päivän jälkeen tilanne on yhä ennallaan, mikä ei toki tarkoita, etteikö tilanne voisi tästä vielä rauhoittua. Mutta mikä ei myöskään helpota tätä olotilaa, että tuntuu että nyt monen asian suhteen vain odotetaan mihin suuntaan lähdetään menemään. 

Maunon ja Sasun iltapaineista alkaa tulla kuitenkin jo selvästi juttu, ja pojat rallittelevat usein yhdessä iltaisin ennen iltapalaa. 

Ja vaikka nyt tuntuu, että sitä stressaa todella monen tyypin kanssa mihin tilanne etenee, meillä on toki myös se suuri enemmistö tyyppejä, joilla on kaikki ihan ok. Jotka ovat terveitä, joiden terveyteen tai käytökseen ei liity mitään erityisiä huolenaiheita, ja jotka elävät tämän kaiken keskellä ihan normaalia arkeaan. Syövät, nukkuvat ja touhuilevat omia touhujaan. Ja joihin minun selvästi pitäisi nyt myös keskittyä enemmän, vaikka on toki luonnollista, että silloin kun jotkut vaativat erityishuomiota, niin ne joiden kanssa ei ole mitään haasteita jäävät hetkellisesti vähemmällä huomiolle. Mutta joihin keskittyminen auttaisi omaakin päätä paremmin muistamaan, että pohjimmiltaan kaikki on ihan hyvin, vaikka nyt taas sattuu ja tapahtuu kerralla kaikkea.

Ja ehkä huomenna on sen positiivisen päivityksen vuoro.  

Kontrolleja ja muita kuulumisia

Blogin puolella on ollut nyt pari viikkoa täysin kuollutta ja instankin puolella hiljaista. Reaalimaailman puolella on käyty töissä ja koitettu keskittyä pitämään kotona olevat tyypit hengissä, että seuraava postaus ei olisi taas kuolinilmoitus. Valitettavasti kotona on kuitenkin useammalla tyypillä nyt jotain, miksi se tuntuu ikävän realistiselta uhkalta useammasta suunnasta.

Maunolla on ollut suolistosairautensa suhteen taas pahempi jakso, ja hän on oksennellut päivittäin nyt viimeiset kolme viikkoa. Eilen käytiin sitten kontrolliultrassa, ja myönnän että minulla oli pieni pelko persiissä sen suhteen, mikä on saanut oireilun voimistumaan nyt noin pahaksi erikoisruokavaliosta ja lääkityksestä huolimatta. Onneksi kuitenkaan pahin pelkoni, eli aiemmissa ultrissa havaitun pienen massamuutoksen nopea kasvu, osoittautui aiheettomaksi. Suoli oli kuitenkin kauttaaltaan paksumpi kuin kevään kontrollissa, joten Maunon lääkearsenaaliin otettiin nyt taas kortisoni mukaan, ja toivotaan että se rauhoittaisi tilanteen.  

Mauno ei ollut taas yhtään vakuuttunut eläinlääkärissä käynnin välttämättömyydestä

Viime kuussa lopetetun kääpiörotan Wandan emo Erika ei ole vieläkään täysin oireeton, vaikka Erikan oireilu on ollut koko ajan lievempää kuin Wandalla. Erikalla on varattuna kontrolli ensiviikolle, missä mietitään sitten jatkoa hänen osaltaan, kun pelkkä antibiootti ei nyt selvästi auta. Kääpiörottalaumassa yksi lauman parturoijista on reagoinut hyvin voimakkaasti laumassa tapahtuneisiin muutoksiin, ja hän on syönyt nyt karvat sekä etu- että takatassuissaan. Ja pelkään että niitä muutoksia laumaan on tulossa lähiaikoina lisää, kun lauman 3,5 vuotiaalle matriarkalle on alkanut kehittyä kaihi. Niin tuon parturi Usvan kohdallakin on nyt seurannassa, kykeneekö hän toipumaan muutoksista ja asettuuko ongelma taas, vai onko tämä kaikki hänen stressinsietokyvylleen liikaa. 

Sitten on vielä meidän sukkanauhakäärme Mata, jolle on ilmestynyt patti, joka pitäisi tutkituttaa ja pieni huoli siitä, uusivatko meidän toisen tuontikääpiörottapojan hengitysoireet. Ja meidän vanhempi parta-agama on vähän laihtunut, ja nyt toivotaan että hänen osalta tilanne ratkeaa ötököitä lisäämällä eikä kyse olisi iästä. Luci on nyt noin yhdeksän vuotias, ja parta-agamat elävät yleensä 8-15 vuotta. Mutta koska Luci on niin huipputyyppi, haluaisimme ehdottomasti pitää hänet mieluummin sinne 15-vuotiaaksi. Harmi vain, ettei sitä saa yleensä itse valita, vaan voi vain toivoa parasta.

Kun kaiken tämän lisäksi syksyn alkuun tuli heti kesää enemmän työvuoroja, on päivittäminen vähän jäänyt. Sitä kun ei haluaisi koko ajan päivittää pelkistä stressaavista ja surettavista asioista, mutta kummasti pää on taas pyörinyt enemmän niiden ympärillä.

Toki samaan aikaan täällä valmistellaan montaa muutakin juttua. Kääpiörotta Kajolla on laskettu aika tämän viikon sunnuntaina, ja hänet muutettiin juuri mammailuhäkkiin tekemään pesää ja valmistautumaan synnytykseen. Ensiviikolla on rottien syysnäyttely Loimaalla ja Turun matelijamessuihinkin on enää 2,5 viikkoa, ja kovasti koitetaan ideoida sinnekin myyntipöytään täytettä.  

Miina, Sasu & pupillia laajentajat silmätipat. Kuva minien kasvattajan ottama.

 

Ja kävihän meidän kissanpennutkin taas eläinlääkärissä pyörähtämässä, tällä kertaa silmätarkkien myötä. Miinan ja Sasun silmätarkistuksesta en kyllä ollut kauhean huolissani, sillä kummankaan silmissä ei näkynyt päälle päin mitään poikkeavaa, ja kummankin pupillit reagoivat valoon normaalisti. Mutta koska pentuesisaruksella diagnosoitiin juuri ennen luovutusta mahdollisesti perinnöllinen silmäsairaus, kasvattaja halusi luonnollisesti tutkituttaa sijoitukseen tulleen Miinan silmät tarkemmin mitä normi pentutarkastukseen kuuluu. Ja kun Miina joka tapauksessa lähti tutkimuksiin, sovittiin että varattiin samalla aika myös Sasulle, niin on sitten kasvattajalle kattavammin tietoa pentueen silmätilanteesta. Miina, Sasu ja samalla kertaa tutkittu Miinan ja Sasun emo Sohvi saivat kaikki silmien osalta puhtaat paperit.   

Sinne positiiviseen koriin voidaan lisätä myös se, että meidän Team harmaan, eli Maunon, Miinan ja Sasun välit ovat lähentyneet koko ajan, ja nyt viime aikoina on alettu nähdä yhdessä nukkumisen lisäksi myös Maunon ja Sasun ekoja yhteisiä leikkipaineja. Vielä painimatsit ovat olleet vähän varovaisempia ja kokeilevampia kuin sisarusten väliset, kun tunnustellaan missä se raja menee että kuinka kovaa uskaltaa ja saa ottaa kiinni ilman että toinen ahdistuu. Mutta askel kerrallaan.  

Siskoni on noita maratonia sohvalla Team harmaan kanssa

 

Lepää rauhassa Tähti

Kun kotona on useampia yli kaksivuotiaita kääpiörottia, sitä pitäisi olla valmiimpi menetyksiin. Mutta kun lauman vanhin on viittä vaille 3,5 vuotias supermummo, ei sitä oikein osaa ajatella hänen tyttärentytärtään oikeana mummona, vaikka hänelläkin oli 2v synttärit jo juhlittuina.  

Eilen aamulla Jussi kuitenkin huomasi että Tähden silmä rähmi vähän. Silmässä ei kuitenkaan näkynyt mitään, kun rähmän pyyhkäisi pois, joten emme vielä huolestuneet. Alkuyöstä sille puolelle jonka silmä oli rähminyt oli kuitenkin ilmestynyt näkyviin selvä kasvain/paise, joka painoi silmää, alaleukaa ja hengitystä. Vaikka patista ei löytynyt mitään näkyvää rupea/haavaa sen ulkopinnalta joka olisi viitannut paiseeseen, sen sijainnin ja nopean kasvun puolesta myös paise tuli vaihtoehtona vahvasti mieleen. 

Siinä sitten hetki arvottiin arvottiin vaihtoehtoja. Meillä on joskus kissalla hammasjuuripaise rauhoittunut ihan antibiooteilla, Nyt kuitenkin patti oli kooltaan ja sijainniltaan sellainen, että tilanne oli muuttunut kerrasta akuutiksi, ja eläimen voinnin kannalta emme voisi jäädä odottamaan helpottaako tilanne lääkkeillä. Eli käytännössä vaihtoehtona olisi ollut eläimen rauhoittaminen ja patin tutkiminen rauhoituksessa, ja sitten jos se olisi osoittautunut paiseeksi eikä kasvaimeksi, sen tyhjennys ja huuhtelu rauhoituksessa. Tässä kohtaa oli kuitenkin jo keskiyö ja kyseessä oli 2v3kk vanha eläin, jonka olo oli selvästi tukala, joten toisena vaihtoehtona keskusteltiin myös eutanasiasta. Etenkin kun Tähti alkoi näyttää selvästi siltä, että mitä päättäisimmekin, se olisi kyseisen yön eikä seuraavan päivän asia. 

Tähden yleisvointi ja ikä huomioiden päädyttiin sitten eutanasiavaihtoehtoon. 

Lepää rauhassa Zaya's Tinker Bell "Tähti"

13.6.2024 - 3.9.2026