Kuukauden toinen edustustapaus on nyt takana. Tälläkertaa eläinkuntaa edusti meidän lauman lisäksi Sariannan pojat Otto ja Ahti ja paikkana toimi Länsikeskuksen Faunatar Turussa. Snurre muisti kyllä moneen otteeseen kertoa, mitä hän on näistä yhteisedustuksista mieltä, ja kävi useampaan otteeseen kiljumassa Oton ja Ahdin korvaan, ja kun se ei tuonut toivottua reaktiota, nappaamassa niitä korvasta. Sitten juostiinkin tyrmistyneenä karkuun, kun pojat hyökkäsivät hänen kimppuunsa! Kun toinen ihan viattomasti vain provosoi vähän. Harmi vain, että Otto ja Ahti ovat niinkin aggressiivisia, että iltapäivän kuluessa neidin oli yhä vaikeampi saada niistä mitään reaktiota irti, kun Ahti koitti päästä kiusanhengestä eroon kääntämällä kylkeä ja Otto kiipeämällä pois aitauksesta. Siinä oli neidin sitten melko vaikea leikkiä viatonta uhria, jota toiset kiusaavat. Etenkin kun edes Jussi ei voinut välttyä näkemästä, kuka siinä oikeasti kiusaa ja ketä. Niinpä Snurrekin vetäytyi lopulta putkeen nukkumaan.
Miikkis suhtautui Ottoon ja Ahtiin samalla mielenkiinnolla kuin siskonsa pentuihin: siinähän olivat. Mitä nyt muutaman kerran astui vahingossa päälle, kun pojat nukkuivat kääriytyneenä vilttiin. Otto kyllä vastasi siihen myöhemmin samalla mitalla, ja käytti yhdessä kohtaa Miikkistä patjanaan, kun poika oli vuorostaan vetäytynyt viltteihin nukkumaan. Jos se on pehmeää ja lämmintä, siinä voi yhtä hyvin nukkua.
Nukkumista kyllä tehtiinkin iltapäivällä taas paljon, ja hyvin paljon myös syleissä. Etenkään pojat eivät juuri jaksaneet silmiään avata sylien vaihtuessa, kun ei se ole niin justiinsa, että missä sitä nukkuu. Snurrella oli taas isoin vaihtelu siinä, milloin se nukkui nätisti sylissä ja milloin se koitti päästä hyppäämään seuraavalle olkapäälle ja siitä taas sopivan hyllyn tai kissanhiekkatornin päälle, kun liikkeessä olisi ollut vaikka mitä tutkittavaa.Tuttujen ja satunnaisten ihmettelijöiden ohella paikalle oli eksynyt taas monia, jotka olivat harkinneet frettiä jo pidempään. Osan kohdalla haave oli lykkääntynyt elämäntilanteesta johtuen, muutama taas oli säikähtänyt netin kauhutarinoita läpeensä sairaista eläimistä joita voi käsitellä vain paksuilla nahkahanskoilla. Siinä oli mukava päästä näyttämään se toinenkin puoli freteistä: ne kun voivat olla omalla tavallaan haastavia, mutta oikein hoidettuina ja fiksuista oloista hankittuina niistä saa kyllä aivan mahtavia perheenjäseniä. Frettien hoidosta myös tiedetään nykyään paljon enemmän mitä vielä vuosituhannen alussa, ja häkityksen vähentymisen, raakaruokinnan lisääntymisen ja implantoinnin myötä monet aiemmin tyypilliset terveys- ja käytösongelmat ovat vähentyneet selvästi.
Seuraavat näätäpäivätkin on jo ehditty kevään osalta sopia: 21.5. Sinna saapuu Miikkiksen siskontytön Wilman kanssa edustamaan Wuppetsiin Helsinkiin, 28.5. meidän lauma suuntaa PetKingdomiin Tampereelle ja 11.6. minä, Sinna ja otukset suunnataan Itäkeskuksen Faunattareen Helsinkiin. Kaikkiin näätäpäiviin koetetaan houkutella muitakin näätiä paikalle, eli lopulliset edustustuskokoonpanot selviävät myöhemmin :)
