Lauantai meni taas frettinäyttelyn merkeissä. Tällä kertaa Klaukkalassa ystävänpäivänäyttelyssä. Ja sen jälkeiset päivät ovat suorastaan vilahtaneet ohi kotona rästihommia hoidellessa. Asunto kun oli taas lievästi sanoen sen näköinen, kuin täällä olisi räjähtänyt vähintään pari pommia, mikä on aika tavallista, silloin jos huomio keskittyy hetkeksikään pois arjen ylläpidosta. Kotipäivinä pelkästään pyykkikone kun pyörii helposti 4-6 kertaa, joten jos pyykkejä ei ehdi viikata heti paikoilleen, jo niillä täyttää helposti koko takkahuoneen. Kahden päivän häärimisellä olen onnistunut löytämään taas takkahuoneen ja olohuoneen, mutta koko koti on vielä kaukana siististä. 

Sera arvostelussa

Tällä kertaa en jaksa en tarkemmin eritellä näyttelypäivän kulkua, joten hypätään suoraan grande finaleen, eli siihen miten meidän tytöt pärjäsivät. Sera menestyi lauantaina paremmin kuin vielä kertaakaan aiemmin, ja neiti paitsi voitti luokkansa, hän oli myös paras mustasoopeli sekä paras seniori 1. Sera on kuitenkin voittanut luokkansa jo useamman kerran aiemmin, joten neidin hienous ei enää tule niin isona yllätyksenä. Onhan Sera sellainen klassinen kaunotar, ja monella tavalla sopusuhtainen tapaus. Joten en voi kieltää, että kun Seran lisäksi meiltä pyydettiin re-calleihin myös Mymski ja Nutella, jännitin huomattavasti enemmän sitä, tuleeko heille sijoituksia, vaikka en toki pitänyt Serankaan menestystä millään tavalla itsestään selvänä. Ja kun Mymski sitten julistettiin parhaaksi albiinoksi, se läikähteli sydämessä vielä erityisemmällä tavalla, sillä yleensä Mymski aina häviää sisaruksilleen. En voi kieltää, ettenkö ymmärtäisi miksi: onhan Mymski sisaruksiinsa nähden vähän mini ja neidillä on korva ja huuli halki. Eli vaikka neiti on minun spesiaalityyppini, ei hän ole varsinaisesti valioainesta. Mutta tällä kertaa, tässä näyttelyssä Mymski sijoittui ensimmäistä kertaa. 

Minä ja meidän blondit <3

Kun sitten kotona purimme kaikki palkinnot yhtä aikaa pöydälle, sitä kyllä meni hetkeksi uudestaan sanattomaksi kyseisen palkintovuoren edessä. Olinhan minä näyttelyn palkintopöytää toki näyttelypäivän aikana vähän kurkkinut, mutta en ollut osannut edes kuvitella, että palkinnoista niin moni lähtisi kotiin. Vaikka olin varovaisesti vähän haaveillut yhdestä värin parhaiden palkintopedeistä. Mutta siinä niitä oli: petejä, suklaarasioita, lisäravinteita, leluja, ruusukkeita... Aika uskomatonta. Kissatkin olivat heti innolla tutkimassa, mitä uutta nääpät olivat onnistuneet reissultaan löytämään. Ja minun on taas astetta helpompi pysyä päätöksessäni, että en osta eläimille tänä vuonna mitään ekstraa - ne kun hoitavat sitä puolta taas aika lahjakkaasti itse, kun laitan silloin tällöin muutamia kymppejä harrastuskuluihin. 

Seran & Mymskin palkintosaalis

Näyttelystä kotiuduttaessa näimme kotimatkalla myös pikaisesti Joonasta yhden HeKo-jutun tiimoilta. Tällä kertaa meidän jengi ei kuitenkaan kasvanut tapaamisen myötä, vaikka HeKolla onkin nyt kotia etsimässä useampia käärmeitä, joiden kohdalla en voi kieltää, etteikö niistä yksi houkuttaisi itseänikin. Välillä vain on pakko keskittyä auttamaan muuten, kuin ottamalla kaikki meille asumaan. Vaikka myönnän, että en taaskaan haluaisi olla tässä asiassa järkevä. Mutta jos joku lukijoista on harkitsemassa itselleen kuningaspytonia, viljakäärmettä tai sateenkaariboaa, aloittaisin kyselemällä Herpille koti -ringiltä millaisia tyyppejä heiltä mahdollisesti löytyisi. 

Näyttelyn jälkeen olen ehtinyt suoda myös muutaman silmäyksen autotalliin, sillä sinne on tänä kesänäkin suunnitteilla pientä häppeninkiä, vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin viime kesäisissä häissä. Sinne on kuitenkin taas vuodessa kasautunut sen verran kaikkea, että sekin tulee vaatimaan pientä raivausta ennen kesää.

Kissojen hammaspäivä

Eilen hoidettiin sitten kaikkien meidän neljän kissan hampaat yhdeltä istumalta. En voi edelleenkään kuin ihmetellä, miten saimme eläinlääkäri Annin puhuttua tähän hulluuteen mukaan, kun jossain vaiheessa sitä jo itsekin mietti, oliko tämä taas kuinka hyvä idea. Päivä kun venyi normi työpäivää pidemmäksi, kun kahdelta neljästä eli Rutulta ja Löllöltä löytyi poistokuntoisia hampaita, jonka lisäksi Maunolta piti poistaa yksi syöpymätön juuri. Aino oli taas ainoa, jonka kohdalla selvittiin pelkällä hammaskivien puhdistuksella. Eilisen jälkeen Rutulla ei ole jäljellä enää yhtään kulmuria, joten katsoo millaiset mummoilmeet sille vielä kehittyvät. 

Löllöstä on otettu verikoe ja poika odottaa vuoroaan hammaspaikalle

Eilinen oli todella rankka, etenkin kun olin jännittänyt omien anestesioita jo etukäteen paljon. Nyt olo on kuitenkin erittäin helpottunut. Kenenkään kohdalla ei löytynyt isompia ylläreitä (olin kyllä toivonut, että Rutunkin kohdalla olisi selvitty pelkillä hammaskivillä) ja kaikkien anestesiat menivät hyvin. Ja se mitä olin eniten jännittänyt, eli oma pää kesti myös hyvin. Samalla poistui huono omatunto siitä, että on nyt akuutimpien sairastelujen takia osan kissoista kohdalla lykätty perusterveydenhuollosta huolehtimista.    

Rutun hammasröntgenkuvaus käynnissä

Löllöstä otettiin samalla käynnillä myös senioriverikokeet ja korvanäytteet. Verikokeissa ei ollut mitään huolestuttavaa, korvissa oli jonkin verran taas töhnää, mutta ei bakteereja ja vain vähän hiivaa. Eli korvien kohdalla jatketaan putsailua, mutta lääkitykselle ei ole nyt tarve. Eli jatkamme nyt peukkujen pitämistä sen suhteen, että korvatulehduskierteelle saataisiin nyt stoppi, eikä Löllön kohdalla tarvitsisi lähteä miettimään ruokavalioasioita tai ct-kuvausta. 

Kääpiörottien kohdalla saimme valitettavasti piippausten sijaan rohinoita. Eli kumpikin astutetuista neideistä näyttää jääneen tyhjiksi, mutta yksi mummoista alkoi pärskiä. Koitimme ensin kotihoitona Nutriplus-geeliä, hunajapuuroa ja rottalan ilmankosteuden lisäämistä, mutta kun pärskintä jatkui, Kielo-mummu lähti nyt myös klinikalle mukaan ja aloitettiin antibioottikuuri. Reissun jälkeen siirsin Kielon ja hänelle Lupiinin seuramummoksi omaan sairastupaan eri huoneeseen. Vaikka en usko, että kyseessä on mikään varsinaisesti tarttuva tauti, niin sitä haluaa nyt kuitenkin altistaa noita nyt astutusiässä olevia mahdollisimman vähän millekään. 

Kielo oli vastaanotolla tutkittaessakin mitä hurmaavin mummo <3

Nyt sitten vedetäänkin seuraavat päivät taas normaalia intensiivisempää lääkerumbaa, kun Rutulla, Löllöllä ja Maunolla menee normilääkkeidensä lisäksi myös kipulääkkeet ja Kielolla alkoi se antibioottikuuri. Onneksi kipulääkkeitä on kuitenkin vain parin päivän kuurit, niin ihan vielä ei kannata lähteä dosettiostoksille kissojen lääkkeiden kanssa.

Odotus jatkuu

Sen piti tapahtua viime sunnuntaina. Silloin tuli tasan 21vrk siitä, kun Milo oli ollut selvästi kiinnostuneempi Naavasta, ja pari jäi ensikertaa yöksi yhteen. Olin koko viikonlopun ihan täpinöissäni ja odotin että pääsen päivittämään kasvattajalle ja poikien sijoituskotiin, että ensimmäiset muksut ovat maailmassa ja kaikki on hyvin. Koko sunnuntai kuitenkin meni, eikä pesässä piipannut yhtään. 

Sitten tuli tiistai, ja näin Naavan häkin papereissa ihan pieniä punaisia tahroja. Sydän hypähti heti kurkkuun, nyt häkissä on ollut synnytys käynnissä! Hiippailin lähemmäs pesää ja koitin kuulla vauvojen piippaukset. En kuullut kuitenkaan mitään. Sen sijaan lähempi tarkastelu paljasti, että Naava oli syönyt marjapuurossa olleita punaviinimarjoja pesässä. 

Tiedän, että pojat olivat täällä yli kolme viikkoa, ja että suurimman osan siitä ajasta parit olivat joka yö yhdessä. Kääpiörotilla on kiima 4-5 päivän välein, joten mahdollisia astumisajankohtia on useita. Kummankin tytön paino on kuitenkin noussut, ja etenkin Naava tekee oikein urakalla pesää. Eli se ettei meillä piipannut sunnuntaina ja että tiistainen oli väärä hälytys, ei vielä tarkoita mitään. Mutta olin vain niin kovin odottanut, että ensimmäinen synnytys olisi ollut viime sunnuntaina.

Nyt siis yhä odotellaan. Oma maha on täynnä perhosia ja mietin kovasti mitä Naavan ja Tähden mahoissa on. Haluaisin niin kovasti, että olisi vauvoja. Mutta mitä useampi päivä menee, sen enemmän pelkään, että on herkkupuuroja ja nameja. Harmi että noin pienen otuksen vieminen tiineysultraan voisi olla aika mahdoton keissi. Ei sillä, etteikö asiasta kysyminen olisi käynyt muutamina hetkinä mielessä. 

Rotilla tämän vuoden ajankaan ei pitäisi vaikuttaa mitenkään tiinehtymiseen. Rottien elämässä kaikki tapahtuu yleensä niin paljon nopeampaan, ettei niillä ole samalla tavalla varaa jättää lisääntymistä yhden vuodenajan varaan kuin vaikkapa freteillä. Ja luonnossakin mennään kuitenkin jo kovaa vauhtia valoa kohti. 

Olisiko se sitten kuitenkin tämä viikonloppu, kun meillä piippaa...?

Toipumista ja odottelua

Löllö on toipunut hyvin korvatähystyksestään. Vielä operaatiota seuraavana päivänä Löllö oli vähän varautunut, eikä hakenut yhtä paljon nameja ja huomiota kuin yleensä. Tilanne onneksi normalisoitui kuitenkin nopeasti, ja nyt Löllö tulee jo entiseen tapaan sohvalle viereen vaatimaan masurapsuja sellaisessa kulmassa, että hän saa samalla venytettyä toisen takajalkansa suoraksi kättä vasten. Löllön kun pitää kipulääkityksestä huolimatta selvästi päästä aina välillä venyttämään jalkaa kunnolla, ja jalan suoraksi ojentaminen tuntuu pojasta selvästi hyvältä.

En ole taas jaksanut kuvailla, niin tässä vähän vanhempi kuva masurapsumiehestä <3

Rottalan puolella päädyimme eilen palauttamaan sulhasmiehet kotiinsa. Astutushäkit on nyt sisustettu uudelleen poikashäkeiksi (joissa on alkuun hyvin pelkistetty sisustus, jota sitten täydennetään muksujen kasvaessa), ja nyt sitten odotellaan saadaanko piippereitä. Molemmilla mammakandinaateilla paino on ainakin jo kasvanut lupaavasti, eikä kummallakaan ole näkynyt enää kiimoja. Naavalla ensimmäinen mahdollinen laskettu on jo huomenna, jolloin tulee kolme viikkoa Naavan ja Milon ensimmäisestä yöstä yhdessä.  Poikien palautuksen yhteydessä juttelin vähän aikaa poikien sijoituskodin kanssa, ja sielä on hyvin samanlaista odotusta ilmassa kuin täällä, että jos näistä mineistä saisi omaankin laumaan sitten uutta sukupolvea. Kasvattajan kanssa on myös viesteilty tiiviisti, kun tämä oli nyt ensimmäinen kerta meidän sijoituskääpiörottien kanssa, kun hoidin itse astutukset. Silloin kun itse kasvatin stanttuja, sitä on toki hoitanut astutuksia niiden kanssa.

Eilen myös tuli palkka ja meni palkka, kun maksettiin sitten kanien rokotukset, Rutun kolmen kuukauden lääkkeet, Löllön Solensia, tilattiin lisää kissanhiekkaa, kissanruokaa, lohitahnaa sekä rotille uusi jyväsäkki ja haettiin kuiviketäydennystä. Vaikka olemme kuinka päättäneet, että tänä vuonna eläinkuluissa keskitytään vain välttämättömyyksiin (ja mahdollisten poikkeusten pitää edistää nykyisten lemmikkien hyvinvointia selvästi), lista tuntuu silti hetkittäin loputtomalta.

Löllön korvatähystys

Löllöllä oli tammikuun alussa kolmas korvatulehdus puolen vuoden sisään, joten Löllö kävi eilen Koira-kissaklinikalla korvien tähystyksessä, jotta selviäisi, miksi korvatulehdukset uusivat koko ajan. Tähystyksessä ei tehty muita löydöksiä kuin että korva oli täynnä tummaa hyvin sitkeää eritettä, joka oli osin kiinni tärykalvossa. Tämä erite ei ole lähtenyt normaaleilla korvapuhdisteilla, joten korvat huuhdottiin nukutuksessa. Erite oli niin sitkeässä, että tärykalvoon tuli huuhtelun yhteydessä pientä osumaa, joten Löllöllä on nyt pari päivää käytössä Onsior-kipulääke Gabapentiinin rinnalla. Lisäksi korviin tulee paikallishoitona kortisoni-antibioottiliuos aamuin illoin kymmenen päivää, jonka lisäksi korvat puhdistetaan joka toinen päivä kontrolliin saakka.

Sitten vain odotetaan ja toivotaan parasta, ja toivotaan ettei vaiva uusi. Mikäli korvatulehdus uusii vielä tämän huuhtelun jälkeen, mietitään seuraavaksi ruokavaliomuutosta allergian varalta sekä Ct-kuvausta välikorvatulehduksen varalta. Nappulana meillä menee jo nyt kaikilla hydrolisoitu gastronappula Maunon takia, mutta pääosin meillä kissat syövät märkäruokia, ja tähän asti niitä on pyritty tarjoamaan Löllölle mahdollisimman monipuolisesti erilaisia. 

Löllö oli selvästi ollut reipas, kun hän oli saanut kissatarroja <3

Seuraava eläinlääkärireissu Löllöllä on tiedossa reilun parin viikon päästä, kun kaikki meidän kissat ovat menossa hammashoitoon. Samalla pitää sitten muistaa kontrolloida Löllön korvat ja ottaa senioriverikokeet. Löllö oli koko eilisillan vähän näreissään eläinlääkärireissusta, eivätkä namit ja paijaukset tehneet normaaliin tapaan kauppaansa. Toivotaan että poika toipuu tästä reissusta pian hyvissä ajoin ennen seuraavaa koettelemusta.

Näiden löydösten myötä jatketaan varmaan Löllöllä Solensian käyttöä entiseen tapaan, sillä Solensiasta on kuitenkin selvä apu pojan nivelrikkoon. 

 

Opetushommia

Eilen kävin taas vanhalla koulullani (tai vanhalla ja vanhalla, kun viimeksi viime kuussa sielä tuli taas suoritettua yksi tutkinnon osa), tällä kertaa frettien kanssa puhumassa freteistä lemmikkinä. Alkuviikko menikin sitten päivitettäessä edelliskertaista diaesitystäni, sillä totesin viimeksi minulla olleen ihan liian vähän dioja, sillä olen kuitenkin luennoitsijana sen verran kokematon, että en automaattisesti muista kertoa kaikkea, etenkään tuollaisessa tilanteessa, jossa edelleen vähän myös jännittää. Dioihin saa lisäksi myös kuvia, mitkä auttavat elävöittämään esitystä, sillä luokkahuoneessa ei pysty samalla tavalla näyttämään asioita, kuin silloin, kun saan opiskelijaryhmät tänne meille. Esityksen päivittämisessä auttoi, kun muisteli viime kertaista luentoa, jonka lisäksi muutama tuttu frettiharrastaja luki diat ennalta läpi, ja antoi ideoita siihen, mitä voisi nostaa vielä enemmän esille. Tästä iso kiitos heille. Samaten eilisen luennon jälkeen päivitin dioihin heti taas pari kysymysten kautta esille tullutta juttua lisää, että diat ovat toivottavasti vieläkin paremmat, jos kutsu puhumaan tulee ensivuonnakin. 

Minä & Mymski

Vaikka edelleen jännitän luennoimista, huomasin että se teki myös hyvää. Se että sitä oli pakko todenteolla keskittyä siihen, mitä näistä oikeasti tiedän, miksi olen hankkinut näitä ja mitä näissä rakastan tuntui avaavan omaakin päätä ainakin parin solmun verran muidenkin kuin frettien osalta. Eläinten sairastelun ja kuolemien myötä kun olen tullut puhuneeksi niin paljon siitä, mikä minua tämän lauman kanssa stressaa, pelottaa ja ahdistaa, ja mitä pelkään tapahtuvan, että se muu on jäänyt omassakin päässä vähän enemmän sivuun. Nyt kun tälle vuodella on tulossa toivottavasti ainakin pari opiskelijaryhmää myös vierailulle ihan tänne paikanpäälle, ja olen alkanut hieman suunnitella niitä mielessäni, huomaan sillä heti positiivisia vaikutuksia omaankin mielen tilaan. Koska kun muistelen täällä aiemmin käyneitä ryhmiä, ja mitä heidän kanssaan on käyty läpi, tavoitan myös osan siitä omasta innostani ja ylpeydestä, mitä koen tätä laumaa kohtaan. Tässä kun on jossain määrin itseään toteuttava kehä siinä, että silloin kun itse olen innoissani, minulla on ollut paremmin jaksamista myös esitellä tätä jengiä. Silloin taas kun kaikki jaksaminen on mennyt eläinten sairasteluihin, sitä ei ole niin paljon jaksanut nähdä ketään, vaan on jäänyt enemmän siihen sairaskuplaan. Joskus itsekin kun näkee asiat selkemmin, kun joutuu miettimään, miten sanoittaa ne muille. Tai kuulee miten muut ne näkevät. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin, eikä meidän pää ole isoista aivoista huolimatta aina kaikkein kykenevin prosessoimaan asioita vain itsensä sisällä. 

Jussin ja Rutun kädenvääntö siitä, kumman suuta kohden leivän tulisi mennä

Tänään ohjelmassa onkin taas enemmän oman lauman parissa puuhailua, ja päivän tavoitteisiin kuuluu Simo-pikkusiilitanrekin kämpän täyssiivous, että pojan on sitten kiva palata unilta sinne, sekä ainakin yhden torakkaviljelmän siivous.

Maailman söpöin kalavauva

Kaipailin jo viime vuonna lisää positiivisuutta blogiin, joten aloitetaan vuoden ensimmäisellä vauvauutisella: makeavesialtaasta tuli bongattua eilen parisenttinen tiikeribarbi. Se ei ole mitenkään tavatonta, että monet kalat lisääntyvät ihan tavallisessa seura-akvaariossa. Mutta monesti poikasilla on kohtalaisen huonot mahdollisuudet selvitä seura-akvaariossa aikuisiksi asti, vaan valtaosa päätyy jo mätimunina kämppisten päivällislistalle. Meillä on seura-akvaariossa kuitenkin muutamia hyvin nopeakasvuisia kasveja, jotka olivat loppuvuodesta päässeet aika pöheiköksi. Kun sitä pöheikköä lähdettiin sitten karsimaan, selvisi että vedenalainen viidakko oli tarjonnut yhdelle minille riittävästi suojaa, että hän oli päässyt kasvamaan jo varsin hyvänkokokoiseksi kalalapseksi. Kasvien karsimisen jälkeen mini koki parhaimmaksi hakea suojaa vanhempiensa parvesta, ja se on eilisestä lähtien liikkunut reippaasti parven mukana. Vaikka meillä on altaassa muutamia kohtalaisen isoja kaloja, eivät ne ole vaikuttaneet olevan enää ministä kiinnostuneita ruokamielessä. Tänäänkin mini oli samalla ruokatabletilla hyvin monta kertaa itseään isomman haarniskamonnin kanssa. Meillä on tiikeribarbiparvessa sekä lajin luonnollista värimuotoa, että jalostettua "bottle green" väritystä. Mini on väriltään bottle green.

 

Mini <3

Myös altaan isoin asukki okamonni Ahti on ollut tänään normaalia enemmän näkösällä, ja hengannut välillä kannon päällä vakiomajapaikkansa eli pohjalla olevan savitunnelin sijaan. Ahti on kuitenkin selvästi aktiivisin yöaikaan, ja päivällä hän lähinnä makoilee jossain. Liikkeellelähtö tapahtuu vasta valojen sammuttua.  

Ahti hengailemassa

Löllön korva ja rottien treffikuvioita

Positiivisuus joutui koetukselle heti vuoden ensimmäisellä viikolla, kun Löllön korvatulehdus uusi taas. Tämä oli nyt kolmas kerta elokuun jälkeen, ja Löllöä hoitanut eläinlääkäri suositteli jo viimeksi, että jos näistä tulee toistuva ongelma, korva voisi olla hyvä tähystää, että ongelman syy saataisiin toivottavasti tarkemmin selville. Kuitenkin kun huomasimme Löllön raapineen korvansa taas verille olisin halunnut vain tunkea pääni pensaaseen, itkeä tai hakata päätäni seinään. Että en oikeasti ala, ettei tätä vuotta ehditty elää edes viikkoa ennenkuin joku on taas akuutimmin kipeänä. Keskusteltuani Löllöä hoitaneen eläinlääkärin kanssa päädyimme kuitenkin siihen, että ensiapuna aloitettiin sama paikallishoito kuin aiemmilla kerroilla, eli korvapuhdiste, kortisoni korvaan ja Vetramil rikkirevittyyn korvantakuseen. Ja hengiteltyäni jonkin aikaa asian tiimoilta, päädyimme myös siihen, että Jussi varasi Löllölle ajan korvantähystykseen ja keskustelee sitten sen jälkeen tähystäneen eläinlääkärin kanssa jatkosta. Korvan tähystäminen kun ei kuitenkaan onnistu minun työpaikallani, niin totesimme että minun tämänhetkisillä stressitasoillani mitä tulee näihin jatkuviin eläinten sairasteluihin Jussi on tässä tilanteessa objektiisempi tekemään pidemmän tähtäimen hoitosuunnitelmia. Löllön tähystysaika on 22.1., eli siihen on vielä hetki. Onneksi paikallishoito on kuitenkin alkanut vaikuttaa jo nyt, ja Löllö on taas lopettanut korvan raapimisen.  

Tässä taas mentiin

Yleensä minä suunnittelen enemmän meidän eläinten hoitolinjauksia, sillä iso osa meidän jengistä hoidetaan minun työpaikallani, jolloin on luonnollisesti helpompaa, että minä hoidan eläinlääkärireissut ja keskustelen asiat läpi eläinlääkärin kanssa. Toki hoitovaihtoehdoista tulee myös aina keskusteltua yhdessä Jussin kanssa. Mutta etenkin nyt kun varmistui, että saadaan toisellakin klinikalla tuttu lääkäri hoitamaan Löllöä, totesin että tällä kertaa minun ei tarvitse olla käynnillä mukana, vaan voin luottaa siihen, että Jussi juttelee vaihtoehdot Sarin kanssa läpi. Tämä etenkin sen jälkeen, kun pääni lähdettyä laukalle, ehdin käydä läpi jo senkin skenaarion, että tämä korvatulehduskierre on samantyylinen kuin Mintulla epäilty Solensian haittavaikutus, joka oli yhtenä tekijänä Mintun lopetuspäätöksessä (Mintulle ei olisi pystynyt aloittamaan samalla tavalla loppuelämän päivittäistä lääkitystä kuin meidän kolmelle muulle kroonikolle). Kuitenkin nyt jo kaksi eläinlääkäriä joiden kanssa olen asiasta keskustellut on ollut yhtä mieltä siitä, että vaikka Solensian yleisiin haittavaikutuksiin kuuluvat kutina ja iho-oireet, Löllöllä ongelma rajautuu niin spesifisti vasempaan korvaan, että on erittäin epätodennäköistä että tämä liittyisi mitenkään Solensiaan ja vaikuttaisi siten mahdollisuuksiin hoitaa Löllön nivelrikkoa jatkossa. 

Löllön korvan aiheuttaman uudesti akutisoituneen kroonistuneen stressireaktioni ohella minua alkoi hiukan vaivata se, että en onnistunut bongaamaan kummaltakaan meidän kääpiörottaneideistä selkeää kiimaa. Itse kun olen tosiaan ollut viimeksi treffivahtina silloin kun kasvatin vielä itse tavallisia kesyrottia, ja monella silloisella rotallani oli todella selkeät kiimat. Ja nyt tuntui menevän ilta toisensa jälkeen ilman mitään. Saijan kanssa kun oli alkuun puhuttu, että yhdistetään pariskunnat joka ilta joksikin aikaa, ja jätetään samaan häkkiin yöksi, sitten kun on kiima. Lopulta päädyimme sitten siihen, että yhdistämme kummatkin pariskunnat joka yöksi yhteen siltä varalta että neitien kiimat ajoittuisivat illan sijaan aamuyölle tai aamulle. Rotilla kun on kiima usein, mutta lyhyen aikaa kerrallaan.  Sain myös viritetty toiseen häkeistä liikettä tallentavan valvontakameran, sillä minua alkoi todenteolla vaivata, kun en ollut puolentoistaviikkoon bongannut mitään varmaa merkkiä hommien etenemisestä.

Vihdoin alkoi näyttää lupaavalta <3

Toissayönä neljän ja viiden välillä alkoi sitten selvästi tapahtua, ja Marvel pääsi vihdoin pukille. Joten nyt pidetään kaikki peukut, että kuun vaihteessa pesässä piippaisi. Viime yöstä alkaen kamera tuli sitten vaihdettua Naavan ja Milon häkkiin, jotta nähdään tuleeko Naavalle vielä kiimoja. Jos lähiöinä ei näy mitään, niin sitten on kohtalaiset mahdollisuudet, että Naava olisi jo tiine, jolloin pesässä saattaisi piipata jo vähän aiemmin kuun loppupuolella.

Joten ehkä en luovuta ihan vielä tämän vuoden suhteen. Mutta selvästi minun pitää opetella tämän vuoden aikana hengittelemään rauhallisemmin, ja opetella hyväksymään se, että minun on turha edes mielenperukoilla odottaa sitä päivää, että kaikki meidän eläimemme olisivat terveitä. Siihen kun voi oikeasti mennä vuosia, ja on enemmän kuin todennäköistä, että sitä päivää emme tule näkemään nykyisen kokoonpanon kanssa. Eli mitä nopeammin opin oikeasti elämään sen kanssa, että tietyt sairaudet nyt vain ovat osa meidän arkea, sen paremmat mahdollisuudet minulla on saada omat stressitasoni edes semisiedettävälle tasolle lähitulevaisuudessa.

Toiveluukku 2

Rotukissa vs. maatiainen

Tämä luukku on ollut minulla luonnoksissa kohta kuukauden, koska myönnän kokevani aiheen kohtalaisen vaikeaksi. Haluaisin vannoa rescuetaustaisten maatiaisten nimeen, sillä Suomessa on edelleen paha kissakriisi, ja kodittomia kissoja on paljon. Kuitenkin sitä näkee muunmuassa töissä ja somessa paljon niitä erilaisia sairauksia mitä etenkin populaatiokissoilla voi olla, ja mihin kaikkeen puutteellinen ravitsemus etenkin kasvuvaiheessa voi johtaa. Tämän takia olemme itse alkaneet kallistua sen puoleen, että seuraavat kissamme ovat todennäköisesti rotukissoja. Valitettavasti en kuitenkaan osaa markkinoida myöskään rotukissan ottamista oikotienä onneen, sillä monessa kissarodussa on alkanut esiintyä rotutyypillisiä sairauksia ihan samoin kuin eri koiraroduissa, ja tiedän myös useampia rotukissoja, jotka on jouduttu lopettamaan alle viisivuotiaina näiden eri roduissa esiintyvien ongelmien vuoksi. Tähän päälle tulevat sitten lisäksi nämä vanhoilla kissoilla hyvin yleiset vaivat, kuten nivelrikko ja hammassyöpymät, joita esiintyy sekä maatiaisilla että rotukissoilla.

Etenkin populaatiotaustaisten maatiaisten kohdalla moni tuntuu olevan eniten huolissaan siitä, kesyyntyykö kissa ja tuleeko siitä ikinä sosiaalista ihmistä kohtaan. Itselleni tämä taas on sellainen, mitä en ole ikinä osannut pelätä, sillä esyiltä löytyy yhtälailla niin rohkeita, kesyjä ja leikkisiä tapapauksia kuin arempia tyyppejä. Eli jos vaikka ensimmäistä kissaansa ottava ei koe uskaltavansa lähteä kesytysrumbaan, on ihan ok toivoa reippaampaa pentua tai kesympää aikuista kissaa. Kissojen kanssa työskentelevät henkilöt ja kotihoitajat pyrkivät yleensä ihan oikeasti löytäämään ne toimivimmat omistaja-kissa yhdistelmät, niin että loppuelämän kodista tulisi oikeasti se loppuelämän koti, eikä kissa päätyisi uudesaan heitteille. Toki niitä arempia kissoja kysellään vähemmän, miksi osa nimenomaan toivoo sellaista, että voi antaa mahdollisuuden sellaiselle kissalle, jolle niitä kotiehdokkaita ei ole jonoksi asti, kuten joillekin etenkin somessa paljon näkyneille pennuille voi olla. 

Mikä niiden populaatiokissojen terveydessä sitten mietityttää? Itselläni päällimmäisinä etenkin kalikin aiheuttamat hammasongelmat sekä erilaiset suolisto-ongelmat. Näiden lisäksi osissa populaatioissa esiintyy paljon myös kissaflunssaa, loisia ja silmätulehduksia, mutta nämä ovat sellaisia, jotka saadaan yleensä hoidettua pois ennen kissan luovutusta ja jotka eivät useimmiten jää varjostamaan kissan loppuelämää. Hammasjutut taas voivat vaatia kissan loppuelämän ajan kontrollointia 0,5-1 vuoden välein, ja suolisto-ongelmat voivat vaatia loppuelämän erikoisruokavalion, tai oireilla kissan loppuiän satunnaisesti esimerkiksi normaalia stressaavammissa tilanteissa. Kuitenkin vastuulliset eläinsuojelutoimijat eivät ikinä luovuta eteenpäin kissaa, jolla on tiedossa olevia terveysongelmia ennenkuin ne ovat hoitotasapainossa, ja tällöinkin uudelta kodilta varmistetaan että hän on tietoinen kissalla esiintyvistä ongelmista ja niiden vaatimasta hoidosta. Eli näiltä osin harvemmin tulee adoptoitua sikaa säkissä, vaan kissa on laajasti tutkittu ja sillä on hoitosuunnitelma olemassa. Eli uuden kodin ei tarvitse usein rämpiä itse sitä suota läpi. Eri sairauksen esiintyvyydessä on myös hyvin vahvoja populaatiokohtaisia eroja, eli osassa populaatioita lähes kaikki kissat voivat olla eri tavalla sairaita, osissa taas vain muutama yksittäinen kissa muiden ollessa kaikinpuolin terveitä ja hoidettavissa helposti luovutuskuntoon. Pahiten sisäsiittoisuudesta kärsivät kissat lopetetaan usein jo eläinsuojelullisista syistä, eikä niille ikinä edes lähdetä etsimään uutta kotia, kuten ei myöskään niille, joiden hoitoennuste on olematon.

Kasvattajalta taas saa hyvin sosiaalistetun eläinlääkärin tarkistaman terveen pennun, jolla on kaikki kunnossa maternaalisista vasta-aineista emon ja pentueen hyvään ravitsemukseen. Tämän lisäksi rotukissan sukupuu tunnetaan monen sukupolven päähän, mikä mahdollistaa harkitut jalostuspäätökset, joissa huomioidaan myös sukulaisten terveys ja elinikä. Pennut ovat kasvaneet sisällä kesyn emon kanssa, joten ne ovat saaneet jo emoltaan mallin siitä, että ihmiset ovat oikeasti aika kiva juttu. Tai näinhän se ideaalimaailmassa menisi kaikkien rotukissojen kanssa.

Rotukissapuolellakin ulkonäköjalostus on kuitenkin vallannut alaa ja moni kasvattaa kissoja ensisijaisesti ulkoiset tavoitteet edellä, kun haetaan entistä rotumääritelmän mukaisempaa ja näyttävämpää kissaa. Valitettavasti tämä on tuonut mukanaan monia ongelmia, sillä erityiset rotupiirteet aiheuttavat mutaatiot eivät ole aina kissan itsensä kannalta ongelmattomia. Kissoilla esiintyy koirien tapaan hyvin lyttykuonoisia braky-rotuja, joilla on kuonon lyhyyden takia erittäin ahtaat hengitystiet ja kyynelkanavat, mikä altistaa hengitys- ja silmäongelmille. Meillä on hyvin suuria rotuja, joiden lonkat eivät pysy kasvussa mukana. On rotuja, joissa sydänongelmia esiintyy normaalia enemmän. On rotuja, joiden rotutyypillinen ulkonäkö on itseasiassa sidekudossairaus, joka vaikuttaa korvien ohella myös jalkojen rustoihin. Ja on kasvattajia, jotka kasvattavat rotuaan hyvin ruusunpunaiset lasit silmillä, eikä oman rodun ongelmia välttämättä nähdä ollenkaan tai niitä vähätellään selvästi. Ja valitettavasti myös Suomessa on ollut ainakin yksi tapaus, jossa kasvattaja on tuomittu asiakirjaväärennöksestä, kun eläimien sukutauluista on vaihdettu eläinten nimiä, jolla on saatu peiteltyä esimerkiksi suvun huonoja terveystuloksia.

Sillekin on syynsä, miksi tähän asti tässä on käsitelty lähinnä rescue/populaatiotaustaisia maatiaisia ja rotukissoja ja unohdettu ne vastuullisesti pennutetut maatiaiskissat. Tässä kohtaa nimittäin myönnän olevani asenteellinen sinne eläinsuojelun suuntaan, ja en voi rehellisesti sanoa törmänneeni niin laajasti terveystutkittuihin ja suvultaan hyvin tunnettuihin maatiaiskissoihin, että niiden lisäännyttäminen olisi mielestäni perusteltua niin kauan, kun meillä on kaikki eläinsuojat kodittomia kissoja täynnä. Sillä toki kiva luonne on ihan äärimmäisen tärkeä juttu, mutta se ei yksinään riitä pennuttamisen syyksi. Kissa ei myöskään tarvitse niitä yksiä pentuja ennen sterilisaatiota tai "kokemusta äitiydestä". Eivätkä maatiaiskissat ole todellakakaan kuolemassa sukupuuttoon esyjen loukutusten myötä.

Mutta jos tästä pitäisi vetää jotain yhteenvetoa, toteaisin ehkä, että jos ei jaksa perehtyä kunnolla eri rotujen terveystilanteeseen ja kasvattajiin, kannattaa ottaa kissa eläinsuojeluyhdistykseltä. Satunnaisesti söpön ulkoasun perusteella otettu kissa voi olla ihan yhtä terve tai sairas riippumatta onko se populaatiosta vai kasvattajalta, mutta eläinsuojelun kautta otettaessa ei tue ainakaan epäeettistä kasvatusta ja antaa yhdistyksille resursseja auttaa lisää kissoja. Mikäli taas jaksaa perehtyä eri rotuihin, sukuihin ja kasvattajiin, rotukissoista on saatavilla paljon enemmän dataa, ja huolellisella perehtymisellä kasvattajalta voi olla paremmat mahdollisuudet saada terve kissa. Toki yksikään hyvä ja luotettava kasvattaja ei voi taata sinulle, etteikö pentu ikinä sairastuisi, ja vaikka kasvattajalla olisi kuinka hyvät tarkoitusperät ja ostaja hyvin perehtynyt, niin yksittäisen kissan kohdalla voi aina käydä se huono tuuri, ja kohdalle osua se sairas yksilö. 

Otti siis maatiaisen tai rotukissan, aina pitää varautua siihen, ettei elämästä ikinä tiedä. Useimmat täysin terveet pennut voivat elää vuosia perusterveinä. Osasta sairaita pentuja voi haastavan alun jälkeen kasvaa terveitä aikuisia. Osa terveistä pennuista sairastuu jo nuorina aikuisina perinnöllisiin tai muuten kroonistuviin sairauksiin. Mikä tahansa kissa voi keski-ikäisenä sairastua esimerkiksi hammassyöpymään (tätä tavataan noin joka kolmannella kissalla) tai nivelrikkoon (jota esiintyy 80% yli 10 vuotiaista kissoista). Mutta aina jos ostat kissan, pyri varmistumaan mahdollisimman tarkasti siitä, millaista toimintaa ostollasi tuet. Sen jälkeen keskity rakastamaan sitä kissaa, tuli eteen mitä tuli.

Treffikuvioita

Uudenvuoden aattona kävimme hakemassa meille neljä vierailevaa tähteä, kääpiörottapojat Marvelin, Milon, Hiron ja Lokin. Tällä kertaa pojat eivät kuitenkaan tulleet pelkästään hoitoon, vaan sekä Marvelille että Milolle on sovittuna treffit. Meidän kaksi nuorinta sijoitusnaarasta Tähti ja Naava ovat tulleet mammailuikään, joten nyt kovasti toivotaan, että saataisiin tänne tammikuun kunniaksi pieniä prinssi- ja prinsessanakkeja. Sulhojen kämppikset lähtivät kanssa mukaan, sillä treffi-iltojen välissä pojat saavat majailla omassa laumassaan. 

Kosijat ja kannustusjoukko <3

Ensimmäinen ilta annettiin poikien vain asettua taloksi ja totutella uuteen ympäristöön. Vaikka rotat eivät ole yleensä moksiskaan uuden vuoden raketeista, ajattelin että siinä tulisi kuitenkin vähän liikaa kaikkea yhdellä kertaa. Olkootkin että pojilla oli mukanaan tutun tuoksuinen riippari, ja kaikki neljä vaikuttivat heti oikein reippailta. Pojat majoittuivat meillä rottalaan, joka on yksi niistä huoneista, mikä on täysin suljettu kaikilta talouden petoeläimiltä. Kaikkia hajuja emme tosin luonnollisesti saa blokattua sieltäkään pois.

Eilen oli sitten ensimmäinen treffi-ilta. Saija oli valinnut Marvelin Tähden kumppaniksi ja Milon Naavan kumppaniksi. Marvel olisi ollut heti hyvin kiinnostunut Tähdestä, mutta Tähdellä ei ollut selvästi vielä kiima, sillä hän keskittyi työntämään Marvelia koko ajan takajalan mitan verran kauemmaksi. Milo taas ei selvästi ihan vielä tajunnut, mitä eroa on naaras- ja urosrotilla, vaan keskittyi peseytymään ja hengaamaan Naavan kanssa samassa riipparissa. Koska kumpikaan naaraista ei osoittanut mitään kiiman merkkejä, kaikki palasivat vielä yöksi omiin laumoihinsa, ja tänään illalla yritetään sitten uudelleen. Rotilla kiima tulee yleensä 4-5 päivän välein, joten yrittämistä jatketaan nyt päivittäin. 

Poikien vierasmaja

Mikäli kaikki menee hyvin, näihin poikueisiin toivottaisiin kovasti molempia sukupuolia ja myös kikkaraa rex-turkkia. Minä kun kovasti haluaisin näistä junnuja meidän laumaan, ja myös isien sijoituskodilla ja Saijalla on molemmilla toiveissa napero/naperoita omiin laumoihin. Tässä kun on vielä sellainen hauska, että Marvel on meidän Lupiinin poika ja Kanttarellin veli, joten jos Tähti saa poikasia, ne olisivat sukua kaikille meidän lauman rotille Naavaa lukuunottamatta. Aiempien meillä syntyneiden kääpiörottapoikueiden tapaan, jos (ja toivottavasti kun) poikasia nyt tulee, poikaset syntyvät Zaya's kasvattajanimen alle, ja Saija vastaa poikasten kotienetsinnästä, siinä missä minä keskityn poikasten sylittelyyn ja kuvaspämmiin omilla somekanavillani.  

Lauma tänään

Vaikka viime vuosi otti koville, tällä kertaa hyvästejä tuli sanottua eniten herppiosaston puolella, siinä missä karvakavereiden kanssa on stressattu enemmän sairasteluja. Karvakavereiden osalta tämä listaus on Naavan saapumista ja sokerioravien lähtöä lukuunottamatta sama kuin heinäkuussa 2024, ja Mitellan ja Sonicin menetystä, sokerioravien lähtöä ja Naavan ja Tähden saapumista lukuunottamatta sama kuin tammikuussa 2024. Eli karvakavereiden suhteen laumassa on tapahtunut vuoden aikana kohtalaisen pieniä muutoksia, ja Sonicin kuolemaa lukuunottamatta kohtalaisen ennakoitavia sellaisia. Mitella oli kuitenkin hyvästien aikaan jo vanha ja hänellä oli sydänvika. Sokerioravien kohdalla taas päätös heidän paluusta kasvattajalleen tuli tehtyä omien stressitasojen takia, kun loppukesästä aivot olivat niin hälytystilassa, että pelkäsin heti pahinta, jos en nähnyt jotain eläintä, ja sokerioravien unirytmin takia välillä meni useita päiviä, että en nähnyt heitä muuten kuin kamerassa.  

Tänään pidettiin myös perinteisesti samalla neuvolapäivää ja punnittiin kaikki nisäkkäät. Lisäksi punnitsimme myös kilpikonnat, ja liskoista Mustin ja Lucin. Niiltä tyypeiltä, jotka ovat olleet punnituksessa mukana jo aiemmalla kerralla löytyy suluista heinäkuun 2024 paino, ja freteiltä sekä Simolta löytyy myös edellinen talvipaino tammikuulta 2024. Meillä on otettu nyt tavaksi punnita koko jengi kahdesti vuodessa, ja siinä välillä punnitaan sitten yksittäisiä tyyppejä tarpeen mukaan, kun seuraillaan esimerkiksi talvehtimispainoja, tiineyttä tai epäillään jonkun laihtuneen/lihoneen. Tänä vuonna emme ottaneet vielä ketään heräilemään, koska kiirehdin siinä viime vuonna Simon kanssa pojan painon tiputtua reilusti, mutta päädyin stressaamaan lopulta vain lisää, kun poika ei olisi ollut vielä valmis heräämään ja hänelle meni aika kauan, että ruoka alkoi maistua kunnolla. Tällöin paino tippui luonnollisesti vain lisää, etenkin kun kulutus kasvoi lämpimään siirron myötä. Se ei silti muuta sitä, että stressaan edelleen sitä, kuinka paljon Simon paino laskee talvella, etenkin kun tänä vuonna pudotus on vielä viime vuotta isompi. Kissoista kaikki taas ovat saaneet lisää painoa, ja etenkin Löllön kohdalla asiaan on tarpeen puuttua, sillä nivelrikon takia ylipaino on pojalle erityisen haitallista.

Päädyin tänä vuonna lisäämään tähän samaan myös matelijatyyppien iät sillä tarkkuudella kuin ne ovat tiedossa sen sijaan että ne olisivat omana erillisenä postauksenaan.

Mauno olisi halunnut omia taas koko vaa'an

Karvakaverit

Fretit

Nutella, 6v7kk21pv, 910g (870g, tammikuu 2024 1090g)

Hattara, 2v6kk19pv,  1210g (1025g, tammikuu 2024 1155g)

Notte 1v8kk22p, 1940g (1575g, tammikuu 2024 1725g)

Sera 1v8kk22pv, 1210g (1145g, tammikuu 2024 1210g)

Mymski 1v6kk27pv, 960g (775g, tammikuu 2024 950g)

Kissat

Mauno, 5v6kk17pv, 5,24kg (4,84kg)

Aino, 5v10kk15pv, 3,59kg (3,38kg)

Ruttu, 12v4kk28pv, 5,06kg (4,77kg)

Löllö, 13v7kk24pv, 4,66kg (4,25kg)

Kanit

Petteri 3v8kk20pv, 3,70kg (3,52kg)

Pampula 3v2kk17pv, 1,50kg (1,42kg)

Kääpiörotat

Opuntia, 2v3kk29pv, 186g (167g)

Kielo 2v2kk19pv, 188g (168g)

Pihlaja 1v9kk15pv, 156g (123g)

Torvis 1v6kk4pv, 140g (114g)

Kantarelli 1v5kk25pv, 170g (152g)

Suppis 1v2kk17pv, 165g (116g)

(Metsä)Tähti 6kk19pv, 124g (22g)

Naava 6kk7pv, 184g

Pikkusiilitanrekki

Simo 3v6kk17pv, 154g (214g, tammikuu 2024 186g)

 

Herppiosasto 

 

Matelijahuone tänään sellaisena kuin se on juuri nyt. Taas olisi tarvetta pienelle tavaroiden paikoilleen palauttelulle.

Käärmeet

0.2 Python regius kuningaspyton "Pamela" & "Selena" 2013? 12v

0.1 Boa constrictor kuningasboa "Alma" 2003 22v

1.0 Corallus hortulanus amazonin puuboa "Thanos" 2018 6v

1.0 Oreocryptophis porphyraceus coxi thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari" 2016 9v

1.0 Python bevittatus tiikeripyton "Luigi" 2017 8v

1.1 Pantherophis guttatus viljakäärme "Mini" & "Hani" 2014 11v

0.1 Gonyosoma boulengeri sarvirottakäärme "Sauron" 2014 11v

1.0 Thamnophis sirtalis sirtalis flame sukkanauhakäärme "Mata" 2021 4v

0.1 Bothriechis schlegelii ripsipalmukyy "Doritos" 2022 3v

1.0 Xenodon pulcher tricolor siankärsäkäärme "Pulsu-Petteri" 2022 3v

1.0 Atheris squamigera afrikkalainen pensaskyy "Speedy" 2022 3v

0.1 Lampropeltis californiae kalifornian kuningaskäärme "Pepi" ??

Liskot

0.1 Phelsuma madagascariensis madagaskarin päivägekko "Ötökkä" 2014 11v

0.X Lepidodactylus lugubris surugekko

0.1 Tarentola mauritanica muurigekko "Hupsis" ehkä 12+v

1.0 Lygodactylus williamsi williamsingekko "Wili" 2018 7v

0.1 Eublepharis macularius leopardigekko "Zola" 2014 11v

0.0.1 Lepidothyris fernandi tuliskinkki "Pyro" 2022 3v

1.0 Salvator merianae argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti" 2022 3v 805g

1.0 Podacris sicula italian seinälisko "Hiisi" 2022 3v

1.0 Pocona vitticeps parta-agama "Lucifer" n. 7-8v 480g

Sammakkoeläimet

0.0.1 Pyxicephalus edulis afrikkalainen härkäsammakko "Hypno" 2017 8v

6.0 Bombina orientalis kiinankellosammakko 2022 3v

0.0.1 Ceratophrys cranwelli "Pikkelsi" 2023 2v

0.0.2 Dendrobates tinctorius azureus sininuolimyrkkysammakko "Blue" & "Beta" 2023 2v

0.0.6 Epipedobates anthonyi namunuolimyrkkysammakko 2024 1v

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii "Lotta-Päivi" 2013 12v

0.1 Brachypelma emilia "Emilia" 2010? 15v

0.1 Heterometrus laoticus vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley" 7+v

0.1 Pterinochilus murinus "Mörrimöykky" 2022 3v

0.1 Psalmopoeus irminia Venezuelan suntiger "Tikru" 4/2022 3v

0.1 Lasiodora parahybana "Kolossi" 2018 7v

0.1 Brachypelma boehmei "Jalapeno" 4/2019 6v

0.0.1 Tliltocatl albopilosum 'Nigaragua' "BonusBonus" 2022 3v

 

Kalat

0.0.10 Puntius tetrazona tiikeribarbi

0.0.5 Crossocheilus oblongus leväbarbi

0.0.1 Megalechis thoracata haarniskamonni

0.0.2 Rasbora sp.

0.0.1 Platydoras costatus juovaokamonni "Ahti"

0.0.1 Zebrasoma flavescens keltavälskäri "Pasi"

0.0.1 Paracanthurus hepatus palettivälskäri "Dori"

0.0.1 Sphaeramia nematoptera pyjamakala "Bulldog"

0.0.1 Siganus vulpinus kettukala "Kettis"

0.0.1 Pseudochromis fridmani lilakeijuahven "Keijo"

0.0.3 Amphiprioninae ocellaris klovnikala "Nemot" & "Moby"

0.0.7 Chromis viridis viherneitokala

0.0.5 Chrysiptera springeri springerin neitokala

0.0.1 Hemitaurichthys polylepis pyramidiperhoskala "Ramses"

 

Selkärangattomat ei-hämähäkit

1.0 Archispirostreptus gigas "Shongo"

0.0.4 Adenobolus monilicornis kimalaistuhatjalkainen

Cubaris sp. "rubber ducky"

Porcellio hoffmannseggi

Porcellionides pruinosus "orange"

Armadillidium vulgare "magic potion"

Drosophila hydei

Tenebrio molitor jauhomato

Blaptica dubia argentiinantorakka

Blaberus craniifer pääkallotorakka 

0.0.2 erakkorapu 

0.0.5 Pseudoglomeris magnifica smaradgitorakka

Armadillidium maculatum

 

Kilpikonnat

0.2 Testudo horsfieldii nelivarvaskilpikonna "Donatella" (n. 1990 35v, 880g) & "Ronja" (1985 40v, 1035g)