Uusia tulokkaita

Silloin kun meillä some hiljenee, se tarkoittaa yleensä kotona kaikkea muuta. Tämän viikon isoin projekti sai alkunsa maanantaisesta puhelinsoitosta, joka koski kahta leopardigekkoa, kahta viljakäärmettä ja madagaskarin päivägekkoa, jotka tarvitsivat nopeasti uuden sijoituspaikan. Siinä kohtaa kello oli kuitenkin jo niin paljon, että emme saaneet noutoa järjestymään heti maanantaille, ja Jussilla oli tiistaina sukulaisen perunkirjoitus. Joten porukka käytiin hakemassa keskiviikkona. En vielä maanantaina isommin tentannut tyypeistä, koska ajattelin että iät ja muut tyypeistä on tiedossa olevat seikat ehtii kysellä sitten haettaessakin. Tässä kohtaa kun ne eivät olleet olennaisia tietoja sen kannalta, pystyisimmekö majoittamaan tyypit tarpeeksi nopealla aikataululla. Maanantaina sain ennakkotiedon että osa tyypeistä voi olla vähän laihassa kunnossa.  

Koko viisikko <3

Keskiviikko alkoi sitten valvontaeläinlääkärin soitolla, kun valvontaeläinlääkäri varmisti, pitikö hänen saamansa tieto siitä, että ollaan menossa hakemaan tällaisia tyyppejä paikkansa. Vahvistin tiedon, ja tässä kohtaa alkoi sitten varautua siihen onko vastassa jotain muutakin kuin lievää laihuutta, kun eläimistä oli tehty ilmoituskin. Itse kun ei tässä kohtaa tiennyt vielä juuri muuta kuin lajit, lukumäärät ja viimeisen noutopäivän. 

Tyypit majoitettiin toistaiseksi kerrostaloon takkahuoneeseen

Hakiessa sitten paljastui että eläinten hoidosta oli ollut epäselvyyttä, ja sen myötä eläimet olivat olleet tyhjässä asunnossa mahdollisesti useamman kuukaudenkin ilman hoitoa. Meidän hakiessa eläimiä paikalla oli eläinten omistaja ja asunnon uuden vuokralaisen kumppani. Sitä henkilöä jonka hoidossa eläinten olisi pitänyt olla emme tavanneet. Valvontaeläinlääkäri oli käynyt kartoittamassa tilannetta jo aiemmin päivällä, joten me keskityimme siihen, mihin olimme lupautuneetkin, eli hakemaan eläimet turvaan. 

Piparin silmän tilanne paljastui kun vanha nahka alkoi irtoamaan

Eläimistä neljä oli merkittävästi alipainoisia, ja yhdellä oli lisäksi nahanluontiongelmia. Kun saimme kotona liuotettua vanhoja nahkoja tämän leoskin päältä, paljastui siltä naamasta myös mahdollinen palovamma ja silmätulehdus oikeasta silmästä. Tämä tyyppi sai nimekseen Pipari, ja hänellä on nyt antibioottisilmätippakuuri käynnissä neljä kertaa päivässä, jonka lisäksi silmää huuhdellaan ja putsaillaan aina ennen lääkitsemistä. Onneksi Pipari on helppo käsiteltävä, mikä helpottaa myös hoitamista huomattavasti. Piparin kohdalla ilmoitin myös heti kättelyssä, että koska meillä on foster failure prosentti muutenkin varmaan yli yhdeksänkymmentä, voin ilmoittaa heti, että jos Pipari selviää tästä, niin hän on ainakin niin jäämässä. Sama sovittiin myös paperittoman madagaskarin päivägekon suhteen, sillä madan paperit ovat päätyneet muutossa jonnekin, josta edellinen omistaja ei ole niitä löytänyt. Muiden kohdalla tilanteesta keskustellaan ensivuonna, kun nähdään miten tyypit ovat kuntoutuneet. Ainoastaan toinen viljiksistä saattaa lähteä sitä ennen, kun se kaveri joka minulle näistä alunperin soitti ilmoitti heti maanantaina että voisi olla kiinnostunut itse tarjoamaan sille kodin, vaikka näiden tyyppien noutoaikataulu tuli hänelle vähän nopeasti. 

Pinkie Pieksi nimetty poitsu oli muihin nähden päällisin puolin selvästi parempikuntoisen oloinen

Jussi vähän jännittää, mahtavatko kaikki lopulta jäädä tänne. Minä vielä vähän jännitän, mahtavatko kaikki viisi jäädä henkiin. Kaikki on kuitenkin jo saatu syömään, ja syömisen ja nesteytyksen myötä piristyneet sen verran, että olen kuitenkin jo huomattavasti luottavaisempi asian suhteen kuin olin keskiviikkona.