Eilen jouduimme tekemään yhden vaikeimmista päätöksistä pitkään aikaan, vaikka oikeastaan päätös oli tehty omalta osaltani jo aiemmin. Toivoin vain viimeiseen asti, ettei päätöksentekokriteeri täyttyisi. Kun aloin epäillä Rutulla alkukesästä nivelrikkoa, halusin aloittaa hoidon kipulääkekokeilulla röntgenkuvien sijaan. Pohjimmiltaan minua kun kiinnosti enemmän se, että jos Rutun oireilu johtuisi nivelrikosta, mitä me voisimme tehdä asialle, kuin se, millaisia muutoksia Rutulla mahdollisesti olisi. Onhan esimerkiksi Löllölläkin erittäin selviä muutoksia luustossa, mutta koska Löllöllä on hyvä vaste kipulääkkeisiin, hän pystyy elämään niiden kanssa ihan mielekästä elämää. 

Rutun kohdalla yhtä aikaa hyppimisvaikeuksien kanssa voimakkaasti lisääntynyt vääriin paikkoihin ulostaminen jatkui kuitenkin kipulääkityksestä huolimatta, joten kävimme alkukuusta sulkemassa pois ison joukon mahdollisia syitä, jotka olisivat olleet hoidettavissa, kuten kilppariongelmat ja pissatulehdus. Koska syyllistä ei löytynyt niiden joukosta, päätettiin Ruttu röntgenkuvata. Kuvaaminen pelotti minua jo etukäteen paljon, sillä ainoa järkevä hoitosuunnitelma mahdolliseen nivelrikkoon olisi kipulääkitys, ja Rutun oireilu oli jatkunut kipulääkityksestä huolimatta. Toki kipulääkityksessä oli vielä säätövaraa ylöspäin, mutta sille polulle lähtiessä olisin halunnut ensin nähdä, että kipulääkitys olisi ensin toiminut edes vähän aikaa tai edes vähän pienemmällä annoksella, vaikka sitä olisi pitänyt sitten vaivan edetessä nostaa. Etenkin kun Rutunkin annosta oli kerran nostettu ilman vaikutusta. 

Vaikka halusin uskoa huoleni turhaksi, kävimme maanantaina illalla ostamassa possumunkit, jotka söimme Rutun kanssa ja otin Rutun viereeni yöksi, vaikka meillä kissat eivät yleensä pääse öisin makuuhuoneeseen. Ihan vain siltä varalta, että röntgenkuvista löytyisi jotain.

Ruttua kuvatessa lähdimme liikkeelle etupäästä, ja sielä muutokset olivat melko olemattomia. Ehdin jo vähän hengähtää, että ehkä olin taas pelännyt turhaan, ja välttäisimme tämänkin luodin. Sitten pääsimme lannerankaan ja eläinlääkäri totesi heti kuvan kehityttyä, että löysimme syyllisen. Ja että tilanne oli juuri se, mitä olin pelännyt: ainoa mitä voisimme kokeilla, ovat kipulääkkeet, mutta koska Rutun vaste kipulääkkeille oli ollut niin alhainen, eutanasia olisi armeliain ratkaisu. Toisena vaihtoehtona voisimme siirtyä kipulääkitsemään Ruttua kolmesti päivässä, ja kokeilla lisätä gabapentiinin rinnalle muita kipulääkkeitä, mutta muutoksen sijainnin, oireiden voimakkuuden ja tähän astisen kipulääkitysvasteen perusteella emme todennäköisesti saisi Ruttua kivuttomaksi, ja ainoa mitä meidän olisi mahdollista edes koittaa hoitaa Rutun tilanteessa oli se kipu. Niinpä laitoin Jussille viestiä, ja pyysin häntä tulemaan töiden jälkeen katsomaan kuvat ja keskustelemaan tilanne läpi.

Jussi osasi tehdä viestistä omat johtopäätöksensä, ja hän tuli klinikalle kaupan kautta. Kaupasta hän oli käynyt hakemassa Rutulle ihan oman munkkipussin. Edellisenä iltana Ruttu oli kuitenkin saanut vain vähän maistiaisia meidän munkeista. Sitten kun päätös oli tehty, Ruttu sai syödä niin monta munkkia, kun hän vain halusi. Diili tuntui Rutusta vähän liian hyvältä ollakseen totta, niin hän tottuneesti nappasi toisella tassullaan kiinni Jussin kädestä, ettei Jussi saisi napattua munkkia kauemmaksi Rutusta. Sitten kun Ruttu ei jaksanut enää enempää munkkeja, hänet rauhoitettiin ikiuneen.

Ruttu oli niin suuri persona, että olisin halunnut tehdä tästä hänen elämäänsä juhlivan muistopostauksen, jossa olisin käynyt läpi myös niitä monenlaisia suhteita, joita Ruttu rakensi ympärillään oleviin ihmisiin. Mutta selvästi minusta ei ollut kirjoittamaan sellaista ainakaan vielä. Tässä kohtaa aivot ovat vielä liian kiinni siinä, mitä konkreettisesti juuri tapahtui. Niin ehkä fanfaarien aika on myöhemmin. 

Juuri nyt on vain ihan pirun hiljaista, ja silmät ovat itkemisestä turvoksissa. Hanat nimettäin aukesivat totaalisesti sillä hetkellä kun pääsin klinikan pihalle ja istuin autooni. 

Lepää rauhassa Ruttu

4.8.2012 - 29.7.2025 

Kissojen terveystilanne nyt

Viime marraskuussa tein päivityksen meidän kissojen kroonisista sairauksista, ja niiden tilanteesta silloin. Missä niiden osalta mennään nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin?

Löllö ja Löllön lämpötyyny

Löllö

Löllöllä nivelrikkoa on nyt tosiaan hoidettu tammikuusta 2022. Jatkuva kipulääkitys aloitettiin Solensian muodossa joulukuussa 2022, ja Solensian rinnalle otettiin lisäksi gabapentiini helmikuussa 2024. Löllön lääkitys on pysynyt muuten ennallaan, mutta gabapentiinin annostusta nostettiin hieman tämän vuoden kesäkuussa (50mg:sta vuorokaudessa 75mg:n vuorokaudessa).

Löllön liikkuminen on tämän vuoden puolella mennyt hieman aiempaa jäykemmäksi, mutta kipulääkityksen kanssa poika ei kuitenkaan vaikuta kivuliaalta. Löllö myös edelleen leikkii ja saa kakkahepuleita. Löllölle hankittiin lääkityksen lisäksi maaliskuussa lämpötyyny, johon poika onkin kovin tykästynyt, ja jonka päällä hän tykkää venytellä selkäänsä. Lämpö tekee siis selvästi hyvää, ja Löllö on jo oppinut pyytämään lämpötyynyn päälle laittamista. Tällä viikolla sain lisäksi hankittua Löllölle kotitalouskäyttöön tarkoitetun laserlaitteen, josta toivotaan kanssa apuja pojan jäykkyyteen.

 

Ruttu ja verenpainemittari

Ruttu

Rutun tilanteesta tulikin päivitettyä jo alkukuusta ja hänen kohdallaan tilanne on yhä selvittelyn alla. Rutulla on tosiaan perussairauksina lievä hcm ja korkea verenpaine, ja nyt uudempina nivelrikkoepäily, vääriin paikkoihin ulostaminen ja laihtuminen, joita koitetaan nyt ratkoa. 

Alkukuusta otetut imeytystekijätkin tulivat takaisin täysin viitearvoissa, joten hetken ajattelin että pidettäisiin taukoa tutkimuksista, nostettaisiin ruuan annoskokoja ja katsottaisiin hetki tasaantuunko tilanne kipulääkityksellä.  

Vääriin paikkoihin ulostamista on ollut kuitenkin nyt niin paljon, että päätin että Rutusta otetaan ensiviikolla vielä röntgenkuvat. Tavallaan kuitenkin toivon, ettei niistä löydy mitään selittävää. Sillä mikäli Rutulla olisi niin paha nivelrikko, että se saattaisi selittää muutokset ulostuskäyttäytmisestä jopa nykyisellä kipulääkityksellä, hoitovaihtoehtoja olisi hyvin vähän. Tämän takia emme myöskään aloittaneet kuvaamisesta, vaan testasimme ensin vastetta kipulääkitykseen. Rutun ikäisistä kissoista jonkinasteisia nivelrikkomuutoksia löytyy kuitenkin lähes kahdeksalla kissalla kymmenestä. 

Mikäli luustosta ei löydy mitään selittävää, harkitaan Rutun kohdalla mielialalääkityksen testaamista. 

 

Mauno <3

Mauno

Maunolla diagnosoitiin krooninen suolistotulehdus toukokuussa 2024. Tilannetta lähdettiin alkuun hoitamaan pelkällä ruokavaliolla, mutta marraskuussa 2024 ruokavalion rinnalla aloitettiin suolen liikkuvuutta lisäävä Resolor-lääkitys. Lääkityksestä on ollut selvästi apua, ja se on jäänyt Maunolla jatkuvaan käyttöön.

Maunon tilanne on tällä hetkellä varsin hyvässä hoitotasapainossa, mutta emme ole vieläkään uskaltaneet lisätä Maunon ruokavalioon uusia juttuja. Mauno syö tällähetkellä vain Royal Canin gastrointestinal hydrolysed protein -kuivaruokaa ja Royal Canin gastrointestinal fibre response -märkäruokaa, ja jo pienet määrät (kuten sentin pala Primacatin herkkutikkua) vääriä ruokia voivat aiheuttaa voimakkaan oksennusreaktion. Tällä hetkellä emme edes suunnittele eliminaatiodieetin aloittamista, vaan ainakin toistaiseksi mennään näillä ruuilla, mitä Maunon suolisto tuntuu kestävän. 

 

Aino on onneksi edelleen perusterve

 

Liskon kanssa ulkona

Julkaisin eilen kuvan Lucin ulkoilusta, ja vähemmän yllättäen kuvaan tuli heti kommenttia toiminnan vastuuttomuudesta. Suomessa kun liskojen kohdalla vallitsee yhä aika vahva näkemys, että liskojen kohdalla ulkoilun riskit menevät selvästi ohi ulkoilun hyödyistä, toisin kuin vaikka kilpikonnien kohdalla, joille taas ulkoilua suositellaan erittäin vahvasti. Toki ottaen huomioon, kuinka paljon jo niitä kilpikonnia karkaa kesäisin, liskojen kohdalla ei voi ikinä korostaa liikaa valvonnan merkitystä, etenkin kun liskoilla myös tunnistemerkitseminen sirulla on huomattavasti harvinaisempaa kuin kilpikonnilla, eli hyvin harvalla niistä on karatessaan edes henkkarit matkassa. Meidänkin jengistä ulkoilua on harrastettu vain kahden liskolajin kohdalla, eli parta-agamien ja tegun, ja niidenkin kanssa vain yksittäisiä kertoja johtuen siitä, että Suomen kesän lämpötilat jäävät keskimäärin molemmille lajeille varsin viileiksi, eli sopivan lämpimiä ulkoilupäiviä on vähän. 

Karkausriskin ohella liskojen ulkoiluttamisessa riskinä nähdään liskon sairastuminen. Tämän välttämiseksi tärkeintä on tosiaan varmistaa, että ulkona on oikeasti riittävän lämmin, eikä tähän vielä riitä se, että ilma on lämmin, eli myös maan on pitänyt ehtiä lämmetä kunnolla. Tämän takia kevään ensimmäiset hellepäivät harvoin sopivat matelijoiden ulkoiluun, vaikka lämpömittari sanoisi mitä. Meillä edes kilpparit eivät mene ulos ennenkuin minä pystyn makaamaan maassa kesävaatteissa, ja kilpikonnille sopivat lämmöt alkavat kuitenkin huomattavan paljon alempaa kuin vaikkapa agamilla (nelivarpaat voi siirtää kesäksi ulos siinä vaiheessa kun yölämpötilat pysyvät yli 10 asteen, parta-agamaa en veisi ulos lämpötilan ollessa alle 25 astetta). 

Kolmas riski liskojen ulkoilussa ovat erilaiset loiset ja muut taudinaiheuttajat. Tämän riskin tosin ottaa jo silloin, jos liskoille tuo ravintoa ulkoa. Kasvikunnan tuotteiden, kuten voikukkien, kohdalla näkisin riskin kuitenkin varsin pienenä. Itselleni ei ole tullut vastaan juurikaan sellaisia taudinaiheuttajia, joita tavattaisiin Suomessa, ja jotka voisivat siirtyä kasvien mukana liskoon (esimerkiksi kanien kohdalla tämä taas on ihan todellinen riski, mikäli kania ei olla rokotettu RHD:tä ja myksomatoosia vastaan, sillä kumpikin kaneilla tavattava virustauti voi tarttua myös citykanien tai jänisten ulosteiden kanssa kosketuksissa olevien kasvien mukana). Isompi riski sen sijaan ovat ulkoa kerättävät hyönteiset, sillä sen kokoluokan hyönteisissä ja nilviäisissä mitä esimerkiksi parta-agamat syövät voidaan tavata erilaisia loisia, kuten loispistiäiset toukkia ja sydänmatoa. Tämän takia meillä ei ikinä tarkoituksella kerätä mitään tällaista elävää ravintoa ulkoa, vaikka en pidä riskiä niin isona, että jättäisin liskojen ulkoiluttamisen kokonaan väliin siksi, että se saattaa ulkoilessaan mahdollisesti napata ohikulkevan ötökän. Suoran loistartunnan riskiä Suomen kotoperäisiltä matelijoilta agamaan pidän varsin pienenä, koska suoraa kontaktia ei ulkoillessa pääse syntymään. Lisäksi tämä riski on jo välillisesti olemassa nelivarvaskilpikonnamme Donatellen kautta, sillä hänen kesäasunnollaan pyörii paljon myös sisiliskoja, ja Donatella viettää kuitenkin osan talvea samassa huoneessa missä meillä asuvat muut matelijat. 

Mutta jos hommassa on tosiaan useita riskejä, miksi osa sitten haluaa roudata niitä ulos? Itse näkisin isoimpana tekijänä luonnollisen ultraviolettisäteilyn. Vaikka markkikoilla on nykyään saatavilla erittäin päteviä uv-lamppuja, ei pimeään ihmisasuntoon tyrkätty uv-lamppu pysty kuitenkaan ikinä kilpailemaan oikean auringon kanssa. Sen takia moni kasviharrastaja siirtää osan kasveistaan pihalle tai parvekkeelle heti kun säät sen sallivat, ja ihmiset lisäävät päiväkävelyitä riittävän D-vitamiinin saannin varmistamiseksi. Samaan tapaan katson myös monien paistattelevien matelijoiden hyötyvän siitä, että ne pääsevät tekemisiin oikean auringonvalon kanssa (yöaktiivisten lajien kohdalla en näe ulkoilusta hyötyä, sillä niiden kohdalla hyödyt vs. riskit eivät ole mielestäni suhteessa, etenkin kun pimeässä eläimen valvominen olisi vaikeampaa, ja yöeläimen ulkoiluttaminen keskellä päivää täysin turha stressitekijä).

Toinen hyötynäkökulma on eläimen aktivointi. Aktiivisempien liskojen kohdalla terraarion rajattu tila on oikeasti kokemusmaailmaan aika mitätön, vaikka sen sisustaisi miten. Vaikka Lucin nykyinen terraario on selvästi isompi kuin Suomessa suositeltu minimi (minimi parta-agamalle on 150*50*50cm, Lucin nykyinen 198*70*140cm), Luci kaipaa lähes päivittäin ulkoilua sen ulkopuolella. Normaalisti ulkoilutusalueena toimii meidän alakerta, koska sinne Lucin uskaltaa laskea ilman jatkuvaa valvontaa. Ja koska Luci tätä selvästi kaipaa, emme ole halunneet tätä Lucilta kieltää, vaikka meidän alakerta on Australiaan verrattuna pimeä ja kylmä luola (alakerran lämpötila vaihtelee 25-28 asteen välillä, valaistuksena normaali ledivalaistus). Niin siihen verrattuna ulkoilu hellepäivinä ulkona tarjoaa varmasti liskon kannalta paremman jaloitteluympäristön sekä uv:n saannin että alustan puolesta. Mutta koska emme ole kokeneet järkeväksi rakentaa Lucille isoa ja pakovarmaa ulkoiluhäkkiä kesän muutamaa hellepäivää varten (etenkin kun jaloittelumielessä tarhan olisi hyvä olla huomattavasti kotiterraariota isompi), Lucin kanssa mennään siirrettävillä aitausratkaisuilla, joista puuttuu katto- ja pohjaverkko, josta taas seuraa se, että niihin Lucia ei voi tosiaan jättää hetkeksikään valvomatta, ettei se hyppää yli, kaivaudu ali tai tule pedon nappaamaksi. Ja koska itse jaksan harvemmin kovin pitkiä aikoja tuijotella helteessä paistattelevaa liskoa tekemättä mitään muuta, jäävät nämä ulkoilutuokiot väkisin suhteellisen lyhyiksi. Eli Luci tarvitsee lisäksi myös muunlaista aktivointia. 

Puhtaasti aktivointimielessä Lucia ja Mustia on (luonnollisesti eri aikoina) tullut otettua välillä myös kasvihuoneelle tutkimaan. Tämä on sikäli ulkoaitausta turvallisempi ratkaisu, sillä tila on suljettu ja huomattavasti ulkolämpötilaa lämpimämpi. En kuitenkaan koe että tämä korvaa valvottua ulkoilua, sillä lasi blokkaa kuitenkin ison osan uv-säteilystä, eli kasvihuone ei toimi samalla tavalla paistatteluun. Viime aikoina aktivoinnissa on tullut keskitettyä enemmän Luciin kuin Mustiin, sillä Mustilla on jo terraariossaan enemmän tilaa touhuta, ja Luci on selvästi Mustia kiinnostuneempi tutkimaan uusia paikkoja ja tarkkailemaan ympäristöään.  

Ulkomailla liskojen ulkoiluttaminen on huomattavasti tavallisempaa, ja toki monessa maassa myös ilmasto suosii sitä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Netistä löytyykin myynnistä myös esimerkiksi valjaita liskoille. Mikäli liskoaan kuitenkin päätyy viemään ulos, ja hakee tietoa turvallisesta ulkoilusta ulkomaalaisista lähteistä, on syytä muistaa, että ilmaston ohella myös lainsäädäntö poikkeaa maittain. Suomesta laista löytyy esimerkiksi kohta, joka kieltää matelijan kytkemisen muuten kuin sen ollessa välttämätöntä eläimen siirtämisen tai jonkin pakollisen hoitotoimenpiteen takia. Tätä lakia on Suomessa tulkittu niin, että matelijan ulkoilutusta ei voida pitää tällaisena poikkeukseen sopivana eläimen siirtämisenä tai välttämättömänä hoitotoimenpiteenä, eli valjaita ei sovi käyttää liskon ulkoiluttamiseen, vaikka se voisikin äkkiseltään tuntua hyvältä idealta karkausriskin minimoimiseksi. Suomessa ulkoilun on siis aina syytä tapahtua häkissä/aitauksessa, ja mikäli ulkona haluaa touhuilla yhtään mitään muuta liskon ulkoillessa, kannattaa aitauksen olla ehdottomasti katettu ja pohjaverkollinen (eikä vain liskoilla, vaan myös kilpikonnilla, sillä myös ne ovat halutessaan yllättävän hyviä kaivamaan ja kiipeilemään).

Itse en suoraan suosittele matelijoiden ulkoiluttamista kenellekään (kilpikonnia lukuunottamatta), mutta aion jatkossakin jatkaa sitä muutamien meidän tyyppien kanssa. Mikäli samaa harkitsee omien tyyppien kanssa, kannattaa miettiä tarkkaan läpi oman pihan riskitekijät ja ottaa huomioon oman tyypin luonne ja tavat miettiessä riskejä ja hyötyjä sekä sitä, millaisessa viritelmässä lähtee omiaan ulkoiluttamaan, jos lähtee.  

EDIT. Jussi intoutui lukemaan aiheeseen liittyen vielä muutamia tutkimusjulkaisuja ja tiedustelemaan asiaa eksoottisia eläimiä hoitavalta eläinlääkäriltä. Eläinlääkärillä ei ollut tullut vastaan tapauksia, joissa matelija olisi sairastunut ulkoa saamaansa patogeeniin. Hän piti kuitenkin mahdollisena samaa kuin tutkimuslähteet, eli että joissain tapauksissa ulkoilun aiheuttama stressi voi johtaa siihen, että eläimessä jo itsessään olevat patogeenit, kuten mykobakteeri, voi sairastuttaa eläimen. Tämä riski ei toki liity suoraan ulkoiluun, vaan eläimen kokemaan stressiin ylipäätään. Eli tämäkin on hyvä huomioida, kun arvioi, vaikuttaako eläin ulkoillessaan enemmän uteliaalta kuin stressaantuneelta. Meillä Lucia stressaa selvästi enemmän se, jos hän joutuu jumittamaan vain terraariossaan. 

Pikapäivitys helteiden keskeltä

Kolme kuolemaa lyhyen ajan sisällä ja sitten hiljaisuus. Tajusin tänään että siltähän tämä blogi nyt tällä hetkellä näyttää. Tällä kertaa hiljaisuus on kuitenkin sitä positiivisen sorttista. Kylmän alkukesän jälkeen saapui viimein helteet ja siskoni perhe saapui taas Turkuun. Tällainen vilukissakin on sitten viimein tarjennut takapihan uima-altaalla ja nyt sielä on ollut jopa seuraa. Lisäksi olen koittanut pitää kasvihuoneella kasvit hengissä ja miettiä mitä eläimistä pitää alkaa jo viilentää (sfinksit eivät selvästi kuulu tähän joukkoon, koska siskon Nakillekin kelpaa yhä villaviltti, kun hänet käsketään välillä sisälle varjoon). 

Ruttukin tarkenee jo terassilla

 

Mauno kävi tarkastamassa metsänreunan

Ainosta pitkospuut ja saunanterassi toimivat kissantassuille paremmin

Seuraavat viikot tulevat olemaan varsin täynnä ohjelmaa ja niihin tulee mahtumaan muunmuassa töitä, kesävieraita, rottayhdistyksen kesäpäivän suunnittelua, näyttelyvalmisteluja, puutarhahommia ja kaksi meillä järjestettävää eläinnäyttelyäkin. Eli päivitettävää riittäisi vaikka millä mitalla, mutta en vielä tiedä, kuinka paljon ehdin ja maltan sitä tehdä. Koitan ainakin aktivoitua siinäkin vähän, että saadaan ylös myös kivoja ja positiivisia juttuja vastapainoksi niille muille.  

Hyviä helteitä niistä nauttiville, ja koittakaa te muut pysyä hengissä helteistä huolimatta! Meidän jengissäkin nämä kelit jakavat vahvasti mielipiteitä siinä, ketkä kukoistavat näissä ja ketkä keskittyvät selviämään näiden läpi. Itse kuulun ensimmäiseen kastiin. 

Kun sisällä on vain +28 astetta, pitää varoa kylmettymistä

Löllö nauttii parvekkeesta

Näyttää siltä että pihalle ollaan saamassa lisää sisiliskoja <3

 

 

 

 

Lepää rauhassa Pikkelsi

Jos minun pitäisi nimetä yksi paskimpia asioita elämässä ison eläinlauman kanssa, yksi yli muiden on ehdottomasti se, että se että joku juuri kuoli, ei tarkoita etteivätkö uudet hyvästit voisi olla ihan nurkan takana. Jos minusta tuntui, että Hiisi lähti ihan liian pian Wilin perään, Hiisin ja Pikkelsin kuolemalla oli eroa vain pari päivää, eikä Pikkelsi edes varoittanut lähdöstään mitenkään. Ellei varoitukseksi sitten lasketa sitä, että hän kieltäytyi edellisenä päivänä ruuasta. Tähän asti Pikkelsi on kuitenkin syönyt ihan hyvin (vaikkakaan ei aina kaikkia tarjottuja ruokia), joten tästä ei ehditty vielä edes huolestua. Nämä tyypit kun eivät muutenkaan syö samalla tavalla päivittäin kuin vaikkapa nisäkkäät. Pää meinaa taas aloittaa viime vuodelta tuttua huoliraitaa teemalla mitä olennaista minä olen missannut meidän eläintiloissa, kun kaikki vain kuolevat. Meillä on kuitenkin viimeksi ollut vieraita eläintiloissa eilen, eli en oikeasti usko, että minä olisin vain sokeutunut sille, että kaikki on oikeasti päin peetä. 

Kolme kuolemaa kuukauden sisällä on kuitenkin jättänyt ikävästi tyhjiä terraarioita terraariohyllyihin, etenkin kun niitä oli niissä jo valmiiksi pari. Tälläviikolla pitää siis taas vähän uudelleen järjestellä vasta uudelleen järjesteltyä bunkkeria, ja siirtää muutamia niistä varaston puolelle. Jussin kanssa kun nyt sovittiin, että ei hankita niihin nyt akuutisti ketään, mutta ei myöskään myydä nyt tässä vaiheessa mitään pois, vaan asiat saavat nyt taas hetken hautua. 

Tunnetta elämän hauraudesta osaltaan lisää myös se, että Noten ja Seran veli on ollut nyt pari päivää tehohoidossa. Jätkä ei asu meillä, enkä ole edes nähnyt häntä livenä pentuajan jälkeen, mutta hänen elämäänsä on tullut seurattua somen kautta, ja juteltua aina välillä hänen omistajansa kanssa. Omien frettien kanssa on nyt kuitenkin jossain määrin tuudittautunut siihen kuplaan, että meillä on nyt Nutellaa lukuunottamatta nuori lauma, eli kaikki voi mennä hyvin vuosia. Vaikka ei se, että eläin on nuori, valitettavasti takaa varmasti mitään. Nyt pidetään vain kauheasti peukkuja, ettei velipojalle käy mitään. Ja koitetaan oman lauman kanssa keskittyä niihin juttuihin, mitkä ovat tällä hetkellä hyvin. 

Lepää rauhassa Pikkelsi

Terveystutkimuksia ja hyvästejä

Otsikon kaksi asiaa eivät onneksi liity samaan eläimeen. Olen ollut hieman huolissani Rutun terveydentilasta, ja tyyppiä on sen takia käytetty suhteellisen laajoissa terveystutkimuksissa. Rutun osalta emme ole kuitenkaan löytäneet vielä mitään, mikä olisi pielessä. Kuitenkin samaan aikaan kun Ruttu oli minulla töissä tutkittavana, Jussi löysi kotona italian seinälisko Hiisin kuolleena terraariostaan. Hiisin kohdallakin oli ollut pientä huolta liskon terveydentilasta, mutta hänen kohdallaan toivoimme tilanteen olevan jo paranemaan päin. 

Pikku Ruttana <3

Rutulla aloitettiin tosiaan jonkin verran ennen juhannusta kipulääkekokeilu nivelrikkoepäilyyn, sillä Rutulla alkoi olla enenevissä määrin epäonnistuneita ja lyhyeksi jääviä hyppyjä sen pyrkiessä esimerkiksi pöydälle. Tähän kipulääkitys tuntuu selvästi auttaneen. Rutulla on ollut kuitenkin myös aiempaa enemmän vääriin paikkoihin ulostamista, jonka lisäksi Ruttu on laihtunut. Olimme miettineet, voisiko vääriin paikkoihin ulostaminenkin olla osaltaan kipukäytöstä, mutta siihen kipulääkityksen aloittamiselle ei ole ollut vaikutusta. Sitten pohdimme töissä, voisiko vääriin paikkoihin ulostaminen ja laihtuminen viitata kilpirauhasongelmiin, joten otin Rutusta verinäytteen kotona ja siitä tutkittiin lyytit ja kilpirauhasarvo. Ne olivat kaikki viitearvoissa, joten Ruttu lähti mukaan töihin tarkempiin tutkimuksiin. Perjantaina rouvasta otettiin laajemmat verikokeet ja pissanäyte, jonka lisäksi hän kävi vatsaonteloultrassa. Tähän mennessä valmistuneissa tutkimuksissa kaikki on ollut joko viitearvoissa, tai niin vähän viitearvojen ulkopuolella, ettei muutos ole ollut merkittävä. Imeytymistekijät lähetettiin tutkittavaksi ulkoiseen labraan, ja niistä saadaan varmaan tuloksia ensiviikoilla. Nyt koitankin siihen asti rauhoittua sen tiedon kanssa, ettei tuolla kissalla ole ainakaan mitään selvää kasvainmassaa, joka vaikeuttaisi ulostamista, tai häikkää sisäelimissä, eli meillä ei pitäisi olla mitään akuuttia hätää. 

Lepää rauhassa Hiisi <3

Hiisin kohdalla meidän huomio oli kiinnittynyt jo jokin aika sitten, ettei Hiisi ollut juuri huomioitavissa. Se oli keksinyt itselleen hyvän paikan terraarion taustalevyn takaa, eikä sitä juurikaan näkynyt. Myöskään ruoka ei tuntunut häviävän kupista aiempaan tahtiin. Liian hyvä piilo myös blokkasi esimerkiksi uv:n saannin lähes täysin. Niinpä Wilin kuoltua päätimme siirtää Hiisin Wilin vanhaan terraarioon, jossa olisi kyllä yhä piiloja, mutta Hiisi ei pääsisi enää kaivautumaan taustan taakse. Terraarion vaihdon jälkeen Hiisiä alkoi näkyä päivittäin paistattelemassa uv lampun alla, joten vaikka ruokahalu oli yhä huonompi, ja Hiisi hoikassa kunnossa, uskoimme että olosuhdemuutoksen myötä olimme menossa parempaan suuntaan. Emme kuitenkaan menneet ainakaan kyllin nopeasti, sillä perjantaina Hiisi löytyi kuolleena terraarion pohjalla.   

Uudet nimilaput odomassa asentamista

Niinpä matelijahuoneessa on nyt taas yksi lappu vähemmän tehtävänä, kun pääsin vihdoin aloittamaan bunkkerimylläyksen viimeisimmän vaiheen, eli nimilappujen uusimisen. Osalta uusimmista tyypeistä kun puuttui yhä laji/nimilappu terraariosta, joten samalla kun teimme puuttuvat laput, päätin uusia kaikki vanhat. Uusiin lappuihin ei tehty mitään kovin radikaaleja muutoksia, mutta sukupuolen, yksilömäärän, lajin ja nimen lisäksi niihin tuli nyt uutena tietona syntymävuosi niiden tyyppien osalta kuin sellainen on tiedossa. Tämä nopeuttaa iän tarkistamista tarvittaessa, kun ei tarvitse aina kaivaa tietoa blogin puolelta. Uusiin lappuihin pääsi kyllä hyppäämään sellainen virhe, että myös kaikki suomalaiset lajinimet tulivat isolla alkukirjaimella. Huomasin tämän kuitenkin vasta tulostettuani kaikki laput ja laminoituani niistä puolet, joten päätin antaa asian olla.  

Lauma tänään

Taas on lauman puolivuosittaiskatsauksen aika. Kissa-, fretti- ja kaniporukat ovat pysyneet muuttumattomina, eikä niihin ole tullut uusia tyyppejä, eikä ketään ole onneksi myöskään menetetty. Kääpiörottajengissä ja matelijabunkkerin porukassa on sen sijaan ollut enemmän vaihtuvuutta sekä tulokkaiden että valitettavasti myös menetysten muodossa. Tuttuun tapaan kaikilta punnituilta tyypeiltä löytyy suluista edellisen katsauksen, eli tammikuun paino, ja osalta myös viime heinäkuun paino. Freteiltä ja tanrekilta siksi, että niillä kesä- ja talvipainoissa on yleensä merkittävä ero, eli kesäpaino on aina verrannollisempi edelliseen kesäpainoon. Kissoilta siksi, että porukka pääsi vähän lihomaan Maunon ruokavaliovaihdoksen myötä, johon havahduttiin kunnolla tammikuun punnituksessa, jonka jälkeen tehtiin pieniä korjausliikkeitä. Nyt kuitenkin mietitään mihin jatkotoimenpiteisiin lähdetään Rutun painon osalta, sillä hänen painonpudotus ei ole linjassa tehtyihin muutoksiin eikä siihen, kuinka paljon muiden paino on pudonnut. Freteilläkin paino oli pudonnut kautta linjan, mutta freteillä on hyvin tyypillistä, että ensimmäinen vuosi on se massakkain. Nutella mummolla taas paino on lähtenyt lihaksista, ja Nutsku on vuoden aikana olemukseltaan selvästi mummoutunut. Vielä se kuitenkin näkyy vain ulkonäössä, ei mummon vauhdissa. Kääpiörottien painoissa taas on menty vähän toiseen suuntaan etenkin tänä vuonna synnyttäneiden Tähden ja Naavan osalta. Kääpiöillä usein tuntuu tulevan toinen kasvuspurtti poikueen jälkeen (josta osa on kyllä usein tietyn asteista matamisoitumista).  

 

Pojjaat päikkäreillä <3

Karvakaverit

Fretit

Nutella, 7v1kk20pv, 775g (910g, heinäkuu 2024 870g)

Hattara, 3v0kk18pv 905g (1210g, heinäkuu 2024 1025g)

Notte 2v2kk21p 1395g (1940g, heinäkuu 2024 1575g)

Sera 2v2kk21pv 1060g (1210g, heinäkuu 2024 1145g)

Mymski 2v0kk26pv 665g (960g, heinäkuu 2024 775g)

Team albiino

Kissat

Mauno, 6v0kk16pv, 4,94kg (5,24kg, heinäkuu 2024 4,84kg)

Aino, 6v4kk14pv, 3,23kg (3,59kg, heinäkuu 2024 3,38kg)

Ruttu, 12v10kk27pv, 4,34kg (5,06kg, heinäkuu 2024 4,77kg)

Löllö, 14v1kk23pv, 3,90kg (4,66kg, heinäkuu 2024 4,45kg)

Kanit

Petteri 4v2kk19pv, 3,61kg (3,7kg) 

Pampula 3v8kk16pv, 1,45kg (1,50kg)

Kääpiörotat

Pihlaja 2v3kk14pv, 162g (156g)

Torvis 2v0kk3pv, 143g (140g)

Suppis 1v8kk16pv, 175g (165g)

Tähti 1v0kk18pv, 162g (124g)

Naava 1v0kk6pv, 230g

Hanski 4kk11pv, 128g

Kasi 3kk0pv, 103g

Usva 3kk0pv, 103g

Erika 1kk13pv, 71g

Tämä pikkuneiti eli Erika onkin vielä esittelemättä blogin puolella <3

 

Pikkusiilitanrekki

Simo 4v0kk16pv, 208g (154g, heinäkuu 2024 214g)

 

Afrikkalainen kääpiösiili

Nuttu 4kk9pv, 383g

 

Matelijabunkkerin väki:

 

Käärmeet

0.2 Python regius kuningaspyton "Pamela" & "Selena"

0.1 Boa constrictor kuningasboa "Alma"

1.0 Corallus hortulanus amazonin puuboa "Thanos"

1.0 Oreocryptophis porphyraceus coxi thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 Python bevittatus tiikeripyton "Luigi"

2.1 Pantherophis guttatus viljakäärme "Mini", "Karamelli-Kalkaros" & "Hani"

0.1 Gonyosoma boulengeri sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 Thamnophis sirtalis sirtalis flame sukkanauhakäärme "Mata"

0.1 Bothriechis schlegelii ripsipalmukyy "Doritos"

1.0 Xenodon pulcher tricolor siankärsäkäärme "Pulsu-Petteri"

1.0 Atheris squamigera afrikkalainen pensaskyy "Speedy"

0.1 Lampropeltis californiae kalifornian kuningaskäärme "Pepi"

0.1 Epicrates cenchria brasilian sateenkaariboa "Alias"

Liskot

0.1 Phelsuma madagascariensis madagaskarin päivägekko "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris surugekko

0.1 Tarentola mauritanica muurigekko "Hupsis"

0.1 Eublepharis macularius leopardigekko "Zola"

0.0.1 Lepidothyris fernandi tuliskinkki "Pyro"

1.0 Salvator merianae argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti", 895g (805g)

1.0 Podacris sicula italian seinälisko "Hiisi"

1.0 Pocona vitticeps parta-agama "Luci", 435g (480g)

1.0 Rhacodactylus auriculatus gargoyle gekko "Kilroy"

Musti

 

Sammakkoeläimet

0.0.1 Pyxicephalus edulis afrikkalainen härkäsammakko "Hypno"

6.0 Bombina orientalis kiinankellosammakko

0.0.1 Ceratophrys cranwelli "Pikkelsi"

0.0.2 Dendrobates tinctorius azureus sininuolimyrkkysammakko "Blue" & "Beta"

0.0.6 Epipedobates anthonyi namunuolimyrkkysammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii meksikon punapolvi "Lotta-Päivi"

0.1 Brachypelma emilia meksikon punajalka "Emilia"

0.1 Heterometrus laoticus vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley"

0.1 Pterinochilus murinus usambaran paviaanitarantula "Mörrimöykky"

0.1 Psalmopoeus irminia Venezuelan suntiger "Tikru"

0.1 Lasiodora parahybana brasilian lohenpunainen tarantula "Kolossi"

0.1 Brachypelma boehmei meksikon tulijalka "Jalapeno"

0.0.1 Tliltocatl albopilosum 'Nigaragua' kiharakarvatarantula "BonusBonus"

 

Kalat

0.0.10 Puntius tetrazona tiikeribarbi

0.0.5 Crossocheilus oblongus leväbarbi

0.0.1 Megalechis thoracata haarniskamonni

0.0.2 Rasbora sp.

0.0.1 Platydoras costatus juovaokamonni "Ahti"

0.0.1 Zebrasoma flavescens keltavälskäri "Pasi"

0.0.1 Paracanthurus hepatus palettivälskäri "Dori"

0.0.1 Sphaeramia nematoptera pyjamakala "Bulldog"

0.0.1 Siganus vulpinus kettukala "Kettis"

0.0.1 Pseudochromis fridmani lilakeijuahven "Keijo"

0.0.3 Amphiprioninae ocellaris klovnikala "Nemot" & "Moby"

0.0.7 Chromis viridis viherneitokala

0.0.5 Chrysiptera springeri springerin neitokala

0.0.1 okamonni Poseidon

 

Selkärangattomat ei-hämähäkit

Cubaris sp. "rubber ducky"

Porcellio hoffmannseggi

Porcellionides pruinosus "orange"

Armadillidium vulgare "magic potion"

Drosophila hydei

Tenebrio molitor jauhomato

Blaptica dubia argentiinantorakka

Blaberus craniifer pääkallotorakka 

0.0.2 erakkorapu 

Armadillidium maculatum

0.0.4 Archispirostreptus gigas afrikan jättiläistuhatjalkainen 

 

Kilpikonnat

0.1 Testudo horsfieldii nelivarvaskilpikonna "Donatella", 980g (880g)

Juhannusta ja vähän muutakin

Samana päivänä kun Wili lopetettiin toivotimme tervetulleiksi juhannusvieraat ja joukon nuoria A. gigas oletettuja jättiläistuhatjalkaisia. Tai vieraat ja vieraat, kun onhan tuo siskonperhe kokonaisuudessaan varsin tuttua sakkia. Juhannus menikin sitten taas kuuden kissan taloutena, kun mukana menossa olivat myös siskon sfinksit Ilo ja Nakki. Olimme aiemmin jutelleet, että mikäli lomat saataisiin menemään hyvin yhteen, siskonperhe jäisi juhannuksen jälkeen vähän pidemmäksikin aikaa. Näin ei kuitenkaan kummityttöni harmiksi käynyt, joten sovimme, että hän jäi tänne vielä muun perheen lähdettyä. 

 

Juhannusherkku <3

Namipeleillä riitti pelaajia, vaikka Nakki ja Aino eivät aina jaksaneetkaan moista vaivaa hyponapujen takia

Juhannus kului pitkälti grillatessa, saunoessa ja pelaillessa, ja kohtalaisen samoilla teemoilla on jatkettu juhannuksen jälkeenkin. On myös katsottu leffaa kissojen kanssa, koottu palapeliä rottamusten kanssa, kylvetetty siiliä ja hoidettu matelijabunkkerin tyyppejä. Etenkin kissat ja rotat ovat ottaneet lisäkädet paijauksessa mieluusti vastaan. Aino myös sai yhdeksi illaksi Jussin kokonaan itselleen, kun tehtiin kummitytön kanssa yön yli mökkireissu pihasaunalle. 

Yksi juhannuksen peleistä

Hieman tärähtänyt (mutta aina yhtä ihana) Mauno <3

 

 

 

 

Rikoin jo melkein terraariotetris sääntöä, kun HeKon kautta tuli kysely salamatkustajamuurigekosta, jolle aloin jo päässäni miettiä sekä karanteeniboksia että pysyvämpää terraariota, ennenkuin ehdin kysyä asiaa Jussilta. Se on yllättävän vaikeaa muistaa tällainen mylläystauko kokonaiset kolme viikkoa. Tuhisten kanssa kun sovittiin että ne lasketaan paperihääpäivälahjaksi, kun ovat oletetusti samaa lajia kuin Jussilta kihlajaislahjaksi saamani tuhatjalkaiset, ja he menivät jo sijoillaan olevaan terraarioon, eli eivät vaatineet minkäänlaisia uudelleen järjestelyjä. Salamatkustajalisko taas olisi vaatinut karanteeniosaston pystyttämistä. 

Musti kerjäämässä

Muistolehto kukkii taas <3

  

Lepää rauhassa Wili

Turkoosipikkugekkomme Wilin silmissä oli ollut jo pidempään pieni, mutta selkeästi havaittava puoliero. Koska Wili ei ollut käsiteltävissä oleva tapaus, silmän tarkempi tutkiminen oli vaikeaa. Mutta silmässä ei vaikuttanut olevan useita linssejä, joten arvelimme syyksi karkumatkalla sattunutta traumaa (puoliero havaittiin Wilin viimeisimmän karkureissun jälkeen) tai kasvainta, joka painaa silmää. Puolieron havaitsemisen aikaan päätimme, että emme heti tee asialle mitään, mutta mikäli vaiva pahenee tai Wilin yleisvoinnissa tapahtuu mitään muutosta, otetaan asia uudelleen käsittelyyn. Kyllä sitä muutaman kerran ennen tätäkin viikkoa tuli mietittyä myös leikkausvaihtoehtoa, mutta totesin hyvin nopeaan, että vaikka löytäisimmekin jonkun, joka olisi valmis kokeilemaan alle kymmensenttisen liskon silmäleikkausta, ja leikkaus jollain ihmeellä vielä onnistuisi, emme kuitenkaan mitenkään pystyisi hoitamaan leikkauksen jälkihoitoa kotona. Wili kun oli äärimmäisen nopea liikkeissään ja onnistui ennen uuteen terraarioonsa muuttoa karkaamaan pari kertaa muutaman millin raosta Exoterran oven saranapuolelelta, kun koitimme nopeasti kostuttaa hänen terraarioonsa. Vietettyämme edellisen kerran monta tuntia matelijahuoneessa pyydystäen tyyppiä, joka mahtuu muutaman millin raoista, liikkuu äärettömän nopeasti ja pystyy juoksemaan myös seiniä pitkin, Jussi jo ilmoitti Wilin jäävän meidän viimeiseksi pikkuturkoosgekoksi niin kaunis kuin tyyppi olikin. 

Lepää rauhassa Wili

Pari päivää sitten se pieni puoliero silmissä ei enää ollutkaan sitten niin pieni. Tämä osaltaan vahvisti kasvain/paise epäilyä. Eilen muutos aiempaan oli jo niin selkeä, että päätimme varata pojalle eutanasia-ajan. Näin pienen tyypin kohdalla kun on hankalampi arvioida myös sitä, aiheutaako lisääntynyt turvotus esimerkiksi kipua. Wili vaikutti kuitenkin yhä virkeältä eikä ollut stressiväreissä, miksi totesimme ettei asia ollut kuitenkaan hätälopetuskiireinen, vaan ehdimme selvitellä hieman vaihtoehtoja. Wilin kaltaista houdinia kun ei niin vaan napattaisi boksiin ja kiikutettaisi klinikalle. Kokonsa puolesta Wilin olisi varmasti saanut helposti hengiltä esimerkiksi murskaamalla kallon, mutta koska Wilin tila ei vaatinut toimimaan heti, eikä silmätilanne ollut vielä fyysisesti hidastanut tyyppiä, emme halunneet lähteä lopettamaan tyyppiä itse. Toki klinikalle vieminenkin jännitti, koska näin jo kauhukuvia siitäkin, kuinka Wili sinkoaa jostain boksin raosta ja sitten klinikalla elää kuukausia karussa silmäpuoli lisko, jota kukaan ei saa kiinni. 

Wilin silmä eilen

Niinpä otimme suoraan yhteyttä meidän eksolääkäriin, että uskooko hän, että hän pystyisi lopettamaan Wilin. Ja että miten meidän kannattaisi viedä Wili klinikalle. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Jussi kävi hakemassa ennakkoon klinikan pikkutyyppien anestesiaboksin, ja me sitten kotona modasimme lisäritilät boksin letkujen läpivienteihin, jotta boksi olisi Wilin pitävä. Sen jälkeen pyydystimme Wilin suoraan anestesiaboksiin niin että tyyppi pystytäisiin klinikalla rauhoittamaan kytkemällä boksi suoraan kaasuihin, ilman että Wiliä tarvitsisi koskea tai siirtää ennen kuin se oltaisiin saatu rauhoitettua. Jotta meillä olisi aikaa pyydystää Wili myös siinä tilanteessa, että hän pääsisi sinkoamaan matelijahuoneeseen, otimme pojan boksiin jo eilen illalla. Suunnitelma toimi, ja Wili pääsi nukkumaan. Päätös oli kuitenkin viimeiseen asti vaikea, sillä tänään aamulla Wilin silmä ei näyttänyt ihan yhtä pahalta kuin eilen illalla. Pysyimme kuitenkin eutanasiapäätöksessä, sillä turvotus oli yhä selkeä, sitä oli jatkunut jo pidempään, eikä vaivan syy ollut selvillä.  

Lepää rauhassa Wili

2018-2025 

Bunkkerimylläyksen loppukiri

Sovittu aikataulu ylittyi kahdella tunnilla, mutta projektilistan akuuteimmat jutut saatiin vietyä loppuun. Eli Musti-tegu muutettua uuteen asumukseensa ja nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäasumus kunnostettua muuttokuntoon. Donatellan kasvihuoneen levyistä osa kun oli taas ottanut osumaa talven aikana, ja niitä piti vaihtaa. Meidän tontti kun on yllättävän tuulinen, mikä on osoittautunut välillä vähän hankalaksi yhtälöksi kennolevykasvihuoneen kanssa. Mustin kämpän suhteen otettiin loppua kohden linjaus "better done than perfect", koska esimerkiksi maalauksen kanssakin olisi voinut hifistellä loputtomiin. Mutta päätimme että homma tehdään nyt valmiiksi niin hyvin kuin tällä aikataululla pystyy, ja sitten jos jokin juttu jää vaivaamaan, niin katsotaan sitten erillinen kunnostusprojekti paremmalla ajalla. Mutta nyt tässä vaiheessa Jussi piti saada lomalle projekteista ja Musti pois väliaikaistiloista kodinhoitohuoneesta.

Donatellan kesäkoti

Donatella itse

Lauantaina poikettiin Tropicalssin uusien tilojen avajaisissa hakemassa vielä viimeiset maalausvinkit ja tilaamassa Mustille vähän eri mallinen uv-polttimo uuteen asumukseen. Tuohon uuteen putkimallisia kun ei saisi niin kivasti tuohon paistattelukorkeudelle. Siitä sitten jatkettiin hakemaan vielä viimeiset tykötarpeet projektien loppuunsaattamiseen. Tämän bunkkerimylläyksen kanssa on poikettu jo niin miljoona kertaa hakemassa vähän lisää betonia/harkkoja/levyjä/ruuveja/maaleja/työmaavalaisimia/yms., että senkin puolesta on välillä pakko pitää taukoa projekteista, koska projektien kustannukset eivät tahdo ikinä jäädä vain niihin uusiin terraarioihin. 

Eilen alkoi sitten mylläyksen loppusiivous, jota minä hoidan pikkuhiljaa tämän viikon kuluessa. Työkalut palautetaan kaappiin, ylimääräinen levytavara varastoon, kaikenlaiset siirroissa ja vanhoissa terroissa käytetyt ei heti uusiin terroihin siirtynyt boksi ja sisustustavara pesun kautta kaappeihin ja vapautuneet väliaikaistilat putsataan kunnolla. Koitan olla ottamatta tästä isompia paineita, sillä heinäkuulle tulikin yllättäen taas vähän enemmän työvuoroja, eli kesäsuunnitelmat menivät siltä osin osittain uusiksi.

On tässä ollut melkoinen työmaa, mutta kun miettii monelleko tyypeistä sillä saatiin tehtyä paremmat tilat, kyllä se kannatti.   

Mustin uusi asumus (valaistus vaatii vielä säätämistä)