Arkiahdistus meinasi taas tuppautua kylään. Se tasaisen tylsän harmaa peikko joka saa päivät, viikot ja kuukaudet muistuttamaan toisiaan ja olon tuntumaan junnaavalta. Tälläkertaa en jaksanut ottaa peikkoa vastaan.

Eilen pakenin sitä elokuvateatteriin. Katsoin vain netistä päivän ohjelmiston ja valitsin sieltä rakastamani elokuvan jatko-osan. Ennen elokuvaa poikkesin ulkona syömässä ja hoitamassa apteekkiasiat.

Elokuvassa oli paljon musiikkia ja tanssia. Minua alkoi sitä katsellessa ihan tanssituttaa. En ollut ikinä eläessäni käynyt tanssitunnilla, joten päätin kokeilla. Googlasin mitä tunteja Turussa oli tarjolla tiistaille ja poljin tänään töiden jälkeen Zumbaamaan. Olihan sitä pihalla askelista, kun tunnit ovat alkaneet tammikuussa, mutta minulla oli hauskaa.

Huomenna aion olla ihan kotosalla ja luottaa siihen että arkipeikko on tältä erää luovuttanut. En ole aiemmin edes käsittänyt millaisia loppukuun pelastajia kulttuuri- ja lounassetelit voivat olla ;)

Sotasuunnitelma

Nettikeskusteluissa osa pelkää Suomen joutuvan sotaan ja kyselee miten;) muut ovat varautuneet sodan mahdollisuuteen. Minulle tuli siinä lukiessa mieleen King of New York -peli ja siinä ollut kortti joka toi minulle viime pelissä voiton. Voisikohan samaa soveltaa oikeassa elämässä? Miikkiksestä ei kyllä taida saada talonkorkuista ja hajukin on normaalioloissa aika mieto. Ehkä sitä pitää vain toivoa, ettei mitään sotaa tulisi.

Uuteen nousuun

Sairasloma on nyt vaihtunut parin päivän työssäolon jälkeen viikonlopuksi ja maailmassa tuntuu taas olevan väriä. Sitä on paitsi tänään hankitussa kukkakimpussa (unohdin jopa ostaa suklaata jonka perässä lähdin kauppaan, kun heti kaupan ovella tuli vastaan vastumattoman värikäs kukkameri <3), sairasloman päätteeksi askarrellussa muistolaatikossa, Jussin tuomassa lehdessä että mielialassa - näistä tärkeimpänä varmasti jälkimmäisin, vaikka kaikki väriläiskät piristävätkin tällähetkellä suunnattomasti. Uusi pyöräkin on nyt kotiutettu ja tänään siihen asennettiin Jussin avustuksella kiinnike Miikkiksen peräkärrylle. Uusi pyörä ei tuntunut yllätyksekseni yhtään sen oudommalta ajaa peräkärryn kanssa, vaikka tiedänkin että minulla on vielä opeteltavaa siinä, miten kärry vaikuttaa pyörän ketteryyteen käännöksissä ja sen arvioimisessa, mihin kaikkeen lisääntynyt pituus vaikuttaa. Miikikselle ei kyllä vielä kerrottu, mitä sen päänmenoksi tulevalle kesäkaudelle suunnitellaan.

Muistolaatikosta tuli omaksi yllätyksekseni hyvin oman oloinen. Itselläni on jäänyt askartelut viimevuosina niin minimiin, että sitä yllättyy positiivisesti lähes joka kerran kun siihen ryhtyy ja huomaa ettei se olekaan niin vaikeaa, aikaavievää ja turhauttavaa kun välillä itselleen uskottelee. Että itsetehden voikin oikeasti saada omannäköistä ja mieleistä, ja että materiaalit voivat oikeasti taipua joksikin muutenkin kuin teetättämällä. Nytkin homma lähti liikkeelle siitä, että töissä tuli ensin vastaan sopivanoloinen laatikko ja sitten Jaffa-kuosista aaltopahvia, joka oli niin omanoloista että siitä piti ehdottomasti tehdä jotain. Samaa kuosia kun olen välillä haaveillut myös verhoihin tai suihkuverhoon, mutta kummallekaan ei löydy luontevaa paikkaa tästä asunnosta. Nyt minulla on sitten ihanan pirtsakka Jaffa-laatikko, johon kätkeä asioita joilla ei ehkä aktiivisesti tee mitään, mutta joista tulee hyvälle mielelle. Vaikkeivat kaikki muistot nyt ihan staattisiakaan ole; samaan laatikkoon kun on jemmattu myös Viewmaster kiekkoineen ja Lego-palikat. Legot muuttivat sinne itseasiassa samalla kun laatikko vaihtui, ja kummasti niiden siirtoon meni yllättävän paljon aikaa, kun itse piti ihan äkkiä vain samalla rakentaa niistä talo ja Jussi innostui väsäämään itselleen uuden auton ;)

Seuraavana projektina jonossa odottaa joululaatikko, jonka tuleva päällikangas on vielä matkalla, kun rakas ystäväni on siirtynyt tuoreen parisuhteen myötä reissaamaan kahden asunnon väliä (ja on niin ihanan ihastunut että hyvä tuuli tarttuu oikein itseenkin häntä/heitä katsellessaan :)).  

Uusi pyöräkin vaikuttaa oikein toimivalta peliltä ja on se omaan silmään kyllä oikein nättikin. Pyörä käytiin hakemassa kotiin keskiviikkona iltapäivällä, mutta tänään uskaltauduin ensimmäistä koelenkkiä ottamaan, kun olo oli sairastamisen jälkeen muutaman päivän vähän hutera vielä oireiden kadottuakin. Mutta eiköhän sitä jo maanantaina uskaltaudu taas työmatkapyöräilyn pariin. Täytyy vain tilata se ihana auringonpaiste takaisin, sillä se sopii omaan silmään pyöräteille tuota vesisadetta paremmin - vaikka onhan se hyvä että osa katupölystä huuhtoutuu nyt pois kun tulee välillä vähän vettäkin.

Elämä on tällähetkellä aika <3

Jaffa kuosinen muistolaatikko ja kukkasia

Komean pyörän ja skunkkivaunun ylpeä omistaja.

Myös pieni tilannekuva. :)

Sängynpohjailua

Viikonloppuna tuli pelattua hieman venäläistä rulettia ja sen seurauksena viimeiset pari päivää on mennyt noroviruksen kourissa. Sisko kun kyllä varoitti että heillä on ollut perheessä mahatautia, mutta sitä silti ajatteli että kyllä siltä hyvällä käsihygienilla ja käsidesin käytöllä välttyy. Ajatteli siihen asti kun kuusi kymmenestä viikonlopun vietossa olleesta sairastui ja oireet tulivat heti sellaisella voimalla että todennäköisimmäksi aiheuttajaksi rajautui norovirus. Ensioireet tulivat vähän ennen Tampereelta lähtöä ja Turkuun päästyä sekä minulla että Jussilla oli tauti jo täysillä päällä. Autokin jäi alkuun sakkopaikalle, kun sen piti olla siinä vain sen aikaa että saadaan auto tyhjennettyä. Lopulta sieltä autosta ei tyhjentynyt muuta kuin Miikkis ja auton siirtäjäksikin piti soittaa yksi Jussin kaveri, kun ei kumpikaan enää päässyt asunnosta ulos oireiden yllyttyä sen verran pahoiksi. Miun oli pakko laittaa pomollekin viestiä, saanko saikuttaa ensimmäisen päivän ilman sairaslomatodistusta, koska ei minusta olisi ollut työterveyteen lähtijäksi.

Onneksi noroon kuuluu kuitenkin se että oireet myös katoavat yhtä nopeasti kuin ne ilmaantuvatkin. Ensimmäinen vuorokausi oli hyvin tuskaisa, mutta tänään on ollut enää lähinnä hieman voipunut. Kai elimistö pääsi siinä höykytyksessä ja kuumeilussa kuivumaan sen verran pahasti, että etenkään aamusta ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Olo on kuitenkin kohentunut tasaisesti päivän mittaan, joskin tartuntariskin takia sitä on yhä syytä pysytellä erossa muista ihmisistä. Jussi ei ollut ehkä heti kaikkein ilahtunein siitä mihin tämä johti: tuijotettuani pari päivää vaatekaappien eteen kertyneitä tavarakasoja minusta oli hyvä hetki raivata niille viimein tila siihen kaappiin johon ne ovat olleet jo jonkin aikaa matkalla. Lopulta Jussikin suostui kuitenkin tuumaan, vaikka hänelle olisikin tullut mieleen muitakin istualtaan tehtäviä askareita joita olisi voinut tehdä nyt kun kumpikin pystyy pitämään päätään ylhäällä - kuten vaikkapa tv:n katsominen, jota olen itse nykyisin huono harrastamaan pidemmissä erissä. Kaappi saatiin kuitenkin käytyä läpi ja sieltä tyhjentyneet pahvit kuljetettua koko matka roskakatokselle asti - tämän päivän happihyppely, joka tuli korvaamaan kaverin kanssa suunnitellun lenkin. Lenkki kun jäi kummasti pois vaihtoehdoista sekä olon että että tartuntariskin takia.

Nyt sitä arpoo joko sitä tänään palaisi vaihteeksi omalle asunnolleen nyt kun kunto sen viimein sallisi. Tähän asti Jussin asunto kun on ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto hisseineen ja ovipuhelimineen, kun ruokaostoksissakin on ollut täysin ystävien varassa. Oman kodin rästihommat saavat silti odottaa vähintään huomiseen, sillä tiskivuorikin vaatii hävitäkseen seisaallaan työskentelyä. Huomisenkin kun sain kuitenkin vielä sairaslomaa, että pahin tartuntariski ehtisi mennä ohitse ja työkavereilla olisi paremmat mahdollisuudet välttyä jakamasta tätä tautia. Täällä evakkopaikassa olisi toisaalta nyt Hugo-pelikin Jussin koneelle asennettuna, kun siitä tuli viikonloppuna puhe ja tänään Jussi sen sitten muisti ja jaksoi laittaa. Asia joka ei tietenkään liity mitenkään siskon pikkuiseen peikko-poikaan (joka on onneksi pysynyt terveenä <3).

Miikkistäkään ei onneksi ehditty viedä miun asunnolle ennen Jussin asunnolle saapumista. Niinpä poika on pyörinyt täällä meidän seurana koko sairastamisen ajan eikä minun ole tarvinnut järjestää sille hoitajaa kotiin. Enimmäkseen poika on kyllä nukkunut Tampere-reissun otettua sille taas vähän koville. Täytyy katsoa, josko sille taas ensikerralla hankkisi jonkun hoitajan Tampereelle mennessä, sillä asunto täynnä vieraita ihmisiä ja lasten ääniä tuntuu tekevän aina sen ettei poika uskaltaudu äidin luona juuri edes liikkumaan pois piilostaan. Täällä poika on kuitenkin ollut onneksi taas oma jaloissa pyörivä ja nameja kerjäävä itsensä, vaikka onkin nukkunut normaalia enemmän. Vaikkakin olen edelleen hieman mustis siitä, että Jussi oli se joka sai eilen aamutorkkukaverin enkä minä, kun nukuttiin eri paikoissa ;)

Yhteisposeraus

Skunkkipallolla meni näytönsäästäjä päälle

Haisunäätäpäivä takana

Nyt on taas poikaa esitelty ja kotona uninen tunnelma. Miikkis livahti heti kotiinpäästyä pesäänsä sohvan alle (napattuaan ensin mukaansa ison pupunamin) ja omistaja torkahti sängyn reunalle. Kuvatkin jäivät taas ottamatta, vaikka niistä jo viimeksi mietti, että tälläkertaa sitten pitää ottaa. Ihmisiä riitti kuitenkin taas sen verran poikaa ihmettelemässä, että aika kului rattoisasti pojasta kertoillessa. Osalle oli täysin uusi juttu että haisunäätiäkin pidetään lemmikkinä, ja Mihailkin tuli vastaan sattumalta kauppakeskusta kierrellessä. Osa taas oli tullut vartavasten Miikkistä katsomaan nähtyään Faunattaren mainoksia tulevasta skunkkipäivästä.

Poikaa liikkeessä pyörinyt ihmismäärä jännitti aikalailla ja niinpä se oli lähes koko ajan joko minun tai Jussin sylissä. Pojalle oli kyllä varattu pentuaitauskin mukaan ja sinne namijemmaleluja, mutta tälläkertaa poikaa eivät edes namit innostaneet sen vertaa, että se olisi malttanut keskittyä pelejään esittelemään. Onneksi poika osaa ottaa sylissä varsin rennosti jännätessäänkin, niin tällaisia esittelyrupemia voi välillä ottaa. Kun onhan se mukava päästä vähän tuosta otuksesta kertoilemaan ja kumoilemaan niitä yleisimpiä harhakäsityksiä, kuten että kaikilta noilta poistettaisiin hajurauhaset tai että mikäli hajurauhasia ei ole poistettu nuo spraijaavat kaikki ja kaiken. Nehän ovat ne mitä positiivilistakeskustelussahan on aina esiinnostettu, että kuinka epäeettistä on pitää lemmikkiä jota ei voi pitää leikkelemättä. Mutta kyllä nämä silti sen verran väsyttäviä päiviä pojallekin ovat ettei näitä viitsi kauhean usein ottaa.

Parhaimmillaan ihmisiä kertyi aitauksen ympärille yli kymmenenkin kerrallaan ja silloin oli kyllä oikein ihana että Jussi oli taas mukana. Monella kun oli pojasta kysyttävää, niin oli sitten kaksi vastailemassa. Välillä kun oli rauhallisempaa annoin poikaa syliteltäväksin, kun montaa kiinnosti paljonko poika painaa ja pojan ruumiinrakenne ja niistä saa parhaan kuvan kokeilemalla. Pojan takapainoisuus yllätti monet, kun pojalla niin siro ja kapea pää, mutta pepussa painoa sitten enemmänkin. Etenkin kun poika on sylissä usein aika räsynukke ja antaa itsensä valua rentona kättä alas. Seuraavan kerran skunkkipäiväillään sitten Pet Kingdomissa, vaikka kyllä meitä Faunattareenkin toivoteltiin tervetulleeksi uudelleen joku toinen päivä pojan kanssa :)

Asunnon järjestelyhankkeisiin liittyen eksyttiin eilen myös pääkirjastolle varaamaan aika kirjaston digitointitilaan. Sielä pääsee tekemään muistolaatikon VHS-nauhoista ilmaiset dvd-kopiot. Ainoastaan tyhjät dvd:t pitää tuoda itse, mutta niitä löytyy Jussilta. Saa sitten leirikouluvideonkin taas katsottavaan muotoon, vaikka orginaalikin on kyllä tarkoitus muistolaatikossa säilyttää. Itselle oli todella iso yllätys, kuinka paljon vapaita aikoja tilan varauskirjassa oli. Olin ollut varma, että tilaa joutuisi jonottamaan, kun sen käyttö on ilmaista ja Turussakin asukkaita on kuienkin hyvin paljon. Päädyimme silti ottamaan ajan vasta parin viikon päähän, kun oma kalenteri oli selvästi ajanvarauskirjaa täydempi. Samassa tilassa onnistuisi myös c-kasettien muuttaminen cd:iksi ja valokuvien tallentaminen muistitikulle tai dvd:lle.

Muistolaatikkoon liittyen itsellä on menossa nyt myös pieni askarteluhanke, kun vanhan laatikon revettyä niille on  tuunattava uusi. Laatikolle löytyikin jo hyvä runko töistä, samaten kuin retro-Jaffa aaltopahvia jolla ajattelin sen päällystää. Joululaatikko saa samanlaisen laatikon, mutta joulukankaalla päällystettynä - jahka saan ensin täydennettyä liimavarastoani. Jussi jo naureskeli kuinka ostolakko on saanut minussa aikaan askartelukärpäsen pureman. 

Loppukuun ruokabudjetti

Kirppistely tuli päätökseensä sunnuntaina ja sitä seurasi potin jako. Oma osuuteni oli positiivinen yllätys ja loppukuun ruokabudjetiksi kilahti 206,75€. Siitä sain tosin jo yli puolet käytetyksi, kun kävin Citymarketissa isommilla täydennysostoksilla. Jussin auton perään eksyi neljä isoa ruokakassia, pääsääntöisesti erilaisia öljyjä, kuivatavaroita ja pakasteita. Loppusumma jäi sitten tuoretäydennyksiin, sillä niitä ei valitettavasti pysty hankkimaan koko kuukaudeksi kerrallaan. Vaikka kyllä sinne kasseihin nyt jo eksyi salaattitarpeiden ohella kolme kiloa appelsiineja ja kilo omenoita tarjouksia hyödyntäen. Silti tänään jo piti eksyä kauppaan hakemaan tuoreita tulppaaneja - ne kun kuuluvat tähän vuoden aikaan ehdottomasti tuoretäydennysten piiriin. Pitäähän sitä pitää tulppaaneille hankittu Aalto-maljakko aktiivikäytössä sen osan vuotta kun se on mahdollista - ja tulppaanit tuovat ihanasti väriä valoistuviin iltoihin.

Tänään jäin myös Suskulle kiinni tulevasta skunkkipäivästä. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin lupautua myös heidän liikkeelleen Tampereella sijaitsevaan PetKingdomiin ;-) Alustavaksi ajankohdaksi sovittiin toukokuun loppu, sitä ennen itsellä kun on Tampereella ohjelmassa siskonpoikaan tutustumista, häät ja kastetilaisuus. Ja Jussi koettaa kovasti puhua minua seuraksi PetExpoon Helsinkiin huhtikuussa. On se kyllä vähän jännä, miten tämä on lyhyessä ajassa kääntynyt siihen, että itsestä on tullut kotoileva lemmikinomistaja ja Jussista eläinharrastaja jolla on kova hinku seurata eri nettikeskusteluja, tutustua uusiin lajeihin ja päästä eri liikkeisiin ja tapahtumiin tutustumaan muihin harrastajiin. Ennen se olisin ollut minä jonka on pakko päästä ja joka odottaisi messuja jo innolla. Ja joka ilmoittaisi toiselle tekstiviestillä, että hän nyt sitten hankki itselleen kolmannen hämähäkin sijaan kolme hämähäkkiä lisää...

Asunnon tavaramäärä: yhteenlaskun tulos

Nyt aiemmissa tavarapostauksissa listatut tavarat on ynnätty yhteen ja loppulukemaksi tuli 1064 tavaraa. Vaikka koetinkin olla laskiessa tarkka, jäi luku taas väkisin vähän epätarkaksi: en ole esimerkiksi muistanut poistaa kaikkia kirppikselle menneitä tavaroita laskuista tai lisätä lukuihin muutamaa töistä tullutta cd:tä (saamme töistä välillä ilmaiseksi pakkausviallisia tuotteita, joita tulee välillä napattua kotiin lahjoiksi ja tuliaisiksi - ja etenkin cd:iden kohdalla joskus myös omaan käyttöön). Luku on kuitenkin alle puolet siitä, mihin pääsin viimeksi tavaroita laskiessa. Osa muutoksesta selittyy kyllä avoerolla ja sen mukanaan tuomalla omaisuudenjaolla, mutta kyllä monessa tavararyhmässä on tapahtunut vähenemistä myös muuten. Etenkin keittiön kohdalla suunta on ollut kaikkeen mahdolliseen ja isoihin juhliin varautumisesta toimivaan arkivarustukseen. Nykyisellään sitä kun tulee harvemmin kestittyä yli kymmentä henkeä kerrallaan.

Tuhannen tavaran rajan ylittyminen oli yhtäaikaa sekä odotettua että yllättävää. Arjessa tavaraa ei tunnu olevan mahdottoman paljoa, mutta toisaalta kirjoista, elokuvista ja lautapeleistä tavaraa kertyy heti kymmenittäin. Saa nähdä mitä tavaramäärälle sitten käy kun saan käsiini Marie Kondon kovasti keskustelua herättäneen raivauskirjan vai käykö mitään. Kirja kyllä kovasti lupaa, että sen luettua asunnon tavaroista voi hävitä jopa 75%, mutta omalla kohdalla en pidä sitä todennäköisenä kun karsiminen on jatkunut jo vuosia. Raivausprosessin alussa tuollainen kato olisikin ollut mahdollinen, jos olisi osannut kerralla päättää, mitä kaikkea sitä haluaa oikeasti säilyttää. Itsellä prosessi on ollut kuitenkin paljon vähittäisempi.

Polkupyörän ja pyöräilyvarusteiden kohdalla palataan suunnilleen varkautta edeltäneeseen tilanteeseen ensiviikolla. Kävin nimittäin eilen pyöräliikkeessä ja ostin itselleni samanmerkkisen pyörän mitä edelliseni oli, mutta tälläkertaa hybridimallin. Haluamaani väriä ei kuitenkaan ollut liikkeessä oikean kokoisena, joten pyörän saaminen menee ensiviikkoon. Olen uudesta pyörästä yhtäaikaa innoissani että vähän jännittynyt; kyseinen pyörä tulee olemaan sen verran erilainen kuin edeltäjänsä. En kuitenkaan löytänyt tämänvuotisista maastomalleista mieleistäni ja ajokilometreistäni ehdottomasti suurin osa on asfaltti- ja hiekkateillä. Hybridi voi siis olla omassa käytössäni jopa maastopyörää parempi, vaikka pienemmät ja kapeammat renkaat nyt hieman aristuttavatkin. Muuten hankin pyörään pitkälti samantyyliset varusteet mitä edellisessä oli, mutta esimerkiksi lukko vaihtui runkolukkoon lisäketjulla ja talvirenkaiden hankinnan jätin syksyyn, etteivät ne suotta seiso turhanpanttina maapohjaisessa kellarissa. Nyt pitäisi vielä päättää mitä teen niille edellisen pyörän varusteille, mitä en pysty hyödyntämään uuden pyörän kanssa. Irtolokasuojat menevät todennäköisesti Jussin käyttöön, mutta jäljelle jää vielä esimerkiksi renkaat ja pikalukot. Samaten varapyörän pitoa on tullut mietittyä, nyt kun uusi pyörä on sellainen että sillä pystyy ajamaan hameenkin kanssa. Tietenkin on edelleen joitain paikkoja, joissa vanha ja ruostunut vaihteeton pyörä on paremmassa turvassa kuin uusi ja paremmilla osilla varusteltu.