Haisunäätäpäivä takana

Nyt on taas poikaa esitelty ja kotona uninen tunnelma. Miikkis livahti heti kotiinpäästyä pesäänsä sohvan alle (napattuaan ensin mukaansa ison pupunamin) ja omistaja torkahti sängyn reunalle. Kuvatkin jäivät taas ottamatta, vaikka niistä jo viimeksi mietti, että tälläkertaa sitten pitää ottaa. Ihmisiä riitti kuitenkin taas sen verran poikaa ihmettelemässä, että aika kului rattoisasti pojasta kertoillessa. Osalle oli täysin uusi juttu että haisunäätiäkin pidetään lemmikkinä, ja Mihailkin tuli vastaan sattumalta kauppakeskusta kierrellessä. Osa taas oli tullut vartavasten Miikkistä katsomaan nähtyään Faunattaren mainoksia tulevasta skunkkipäivästä.

Poikaa liikkeessä pyörinyt ihmismäärä jännitti aikalailla ja niinpä se oli lähes koko ajan joko minun tai Jussin sylissä. Pojalle oli kyllä varattu pentuaitauskin mukaan ja sinne namijemmaleluja, mutta tälläkertaa poikaa eivät edes namit innostaneet sen vertaa, että se olisi malttanut keskittyä pelejään esittelemään. Onneksi poika osaa ottaa sylissä varsin rennosti jännätessäänkin, niin tällaisia esittelyrupemia voi välillä ottaa. Kun onhan se mukava päästä vähän tuosta otuksesta kertoilemaan ja kumoilemaan niitä yleisimpiä harhakäsityksiä, kuten että kaikilta noilta poistettaisiin hajurauhaset tai että mikäli hajurauhasia ei ole poistettu nuo spraijaavat kaikki ja kaiken. Nehän ovat ne mitä positiivilistakeskustelussahan on aina esiinnostettu, että kuinka epäeettistä on pitää lemmikkiä jota ei voi pitää leikkelemättä. Mutta kyllä nämä silti sen verran väsyttäviä päiviä pojallekin ovat ettei näitä viitsi kauhean usein ottaa.

Parhaimmillaan ihmisiä kertyi aitauksen ympärille yli kymmenenkin kerrallaan ja silloin oli kyllä oikein ihana että Jussi oli taas mukana. Monella kun oli pojasta kysyttävää, niin oli sitten kaksi vastailemassa. Välillä kun oli rauhallisempaa annoin poikaa syliteltäväksin, kun montaa kiinnosti paljonko poika painaa ja pojan ruumiinrakenne ja niistä saa parhaan kuvan kokeilemalla. Pojan takapainoisuus yllätti monet, kun pojalla niin siro ja kapea pää, mutta pepussa painoa sitten enemmänkin. Etenkin kun poika on sylissä usein aika räsynukke ja antaa itsensä valua rentona kättä alas. Seuraavan kerran skunkkipäiväillään sitten Pet Kingdomissa, vaikka kyllä meitä Faunattareenkin toivoteltiin tervetulleeksi uudelleen joku toinen päivä pojan kanssa :)

Asunnon järjestelyhankkeisiin liittyen eksyttiin eilen myös pääkirjastolle varaamaan aika kirjaston digitointitilaan. Sielä pääsee tekemään muistolaatikon VHS-nauhoista ilmaiset dvd-kopiot. Ainoastaan tyhjät dvd:t pitää tuoda itse, mutta niitä löytyy Jussilta. Saa sitten leirikouluvideonkin taas katsottavaan muotoon, vaikka orginaalikin on kyllä tarkoitus muistolaatikossa säilyttää. Itselle oli todella iso yllätys, kuinka paljon vapaita aikoja tilan varauskirjassa oli. Olin ollut varma, että tilaa joutuisi jonottamaan, kun sen käyttö on ilmaista ja Turussakin asukkaita on kuienkin hyvin paljon. Päädyimme silti ottamaan ajan vasta parin viikon päähän, kun oma kalenteri oli selvästi ajanvarauskirjaa täydempi. Samassa tilassa onnistuisi myös c-kasettien muuttaminen cd:iksi ja valokuvien tallentaminen muistitikulle tai dvd:lle.

Muistolaatikkoon liittyen itsellä on menossa nyt myös pieni askarteluhanke, kun vanhan laatikon revettyä niille on  tuunattava uusi. Laatikolle löytyikin jo hyvä runko töistä, samaten kuin retro-Jaffa aaltopahvia jolla ajattelin sen päällystää. Joululaatikko saa samanlaisen laatikon, mutta joulukankaalla päällystettynä - jahka saan ensin täydennettyä liimavarastoani. Jussi jo naureskeli kuinka ostolakko on saanut minussa aikaan askartelukärpäsen pureman.