Arpa on heitetty

Klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinnon sisäänpääsyhaastattelu on nyt takana. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haastattelu meni mielestäni hyvin, muttei täydellisesti. Kaksikymmentä minuuttia on ihan älyttömän lyhyt aika, ja vaikka siihen oli kuinka koittanut henkisesti valmistautua, ohi todella nopeasti. Tuntuu että sitä olisi voinut sanoa vielä paljon muuta, mitä nyt ehti sanoa. Nyt ei voi kuitenkaan kuin odottaa. Tulokset on luvattu viimeistään 8.6., joka on minun ja Jussin vuosipäivä. Toivottavasti silloin on kaksinkertainen aihe juhlaan. Vielä ei kuitenkaan uskalla tuulettaa. Hakijoita on noin 60 ja aloituspaikkoja maksimissaan 12. Kaikki tietämäni hakijat ovat todella hyviä. Se on yhtäaikaa innostavaa ja pelottavaa. Olisi aivan mahtavaa päästä kutsumaan heitä syksyllä kurssikavereiksi. Se kuitenkin edellyttäisi, että  myös minut arvioitaisiin tänä vuonna kahdentoista parhaan joukkoon, mikä ei ole missään nimessä mikään läpihuutojuttu.

Nyt on kuitenkin koitettava työntää perhoset sivuun, sillä kohta on edessä lähtö työssäoppimispaikalle. Minulla on jäljellä enää neljä päivää eläinlääkärin vastaanotolla, ja ensiviikolla saan todistuksen perustutkinnosta. Sekin on sekä mahtavaa että jännittävää. En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi näin auki, mitä tulen seuraavat kuukaudet tekemään.