Eläinlääkärireissut saivat valitettavasti jatkoa, kun eilen poikettiin Koira-Kissaklinikalle parta-agama Jesterin kanssa. Jesterin vasemman takajalan polvi on ollut jonkin aikaa turvoksissa. Jester on polven turvotuksesta huolimatta syönyt hyvin, ja ollut virkeä ja aktiivinen, mutta kun turvotus ei lähtenyt laskemaan, piti toki lähteä tutkimaan, mistä on kyse. Ihan alkuun oli toivottu, että kyseessä olisi ollut vain venähdys, Jester kun on välillä kova sinkoilemaan ruuan perään. Mutta kun turvotus ei laskenut, sitä alkoi pelätä myös murtuman mahdollisuutta. Jester kun on yksi meidän rescue-tyypeistä, niin sillä ei ole aina ollut ruokinta ja muut täysin viimeisen päälle.
 |
| Jester tutkittavana. Neiti veti tutkimuspöydällä oikein kunnon kiukkulimput. |
Klinikalla Sari tutki ensin Jesterin läpi, ja tunnusteli kaikki raajat. Sen jälkeen Jester meni röntgenkuviin, että saataisiin parempi kuva siitä, mitä jalassa on tekeillä. Haurastuneen luuston ja sitä seuranneen selkeän murtuman sijaan röntgenkuvissa näkyi kuitenkin osteomyeliitti, eli bakteeritulehdus joka on lähtenyt syömään luukudosta. Vasemmassa takajalassa muutokset olivat selkeimmät, mutta sen lisäksi myös vasemmasta etujalasta löytyi lievempiä muutoksia.
Vaivaan saatiin kaksi hoitovaihtoa: lääkehoito tai leikkaus. Lääkkeellisessä vaihtoehdossa lähdetään kokeilemaan hoitoa antibioottipistoksilla ja suun kautta annettavalla kipulääkkeellä, ja katsotaan lähteekö turvotus laskemaan ja tilanne rauhoittumaan. Leikkausvaihtoehdossa jalka avattaisiin jotta tulehtunut alue päästäisiin huuhtelemaan kunnolla. Pahimmassa tapauksessa tulehtunut jalka voitaisiin amputoida. Koska Jesterillä alkaa olla jo ikää, ja tulehdusmuutoksia löytyi kahdesta jalasta, päädyttiin tässä kohtaa kokeilemaan lääkehoitoa. Samalla on sitten vähän aikaa miettiä, mitä tehdään, jos pelkkä lääkehoito ei auta. Amputaatioihin asti ei kuitenkaan Jesterin kanssa aiota mennä.
 |
| Jesterin vasen takajalka |
Jesterinkään kohdalla diagnoosi ei ollut suora kuolemantuomio, mutta täysin ennalleen jalkaa ei tulla enää saamaan. Mikäli vaste antibiooteille on hyvä, Jester voi kuitenkin elää todenäköisesti ihan hyvää elämää sitten kun tulehdus on saatu kuriin. Mikäli antibiootit eivät riitä, vaihtoehtoina on leikkaus tai eutanasia. Tällä hetkellä todella toivon, että antibiootit auttaisivat, sillä päätös leikkauksen ja eutanasian välillä olisi todella vaikea. Toisessa vaakakupissa kun olisi se, että Jester on ikäisekseen erittäin virkeä, toisessa taas se, että vaikka vasen takajalka operoitaisiin, tilanne saattaisi silti edetä myös vasemmassa etujalassa, ja edessä voisi olla vielä toinen leikkaus, mikä olisi toipumisineen erittäin kova pala yli 8-vuotiaalle lismolle.
Mutta tämänkin suhteen mennään nyt päivä kerrallaan. Tällä hetkellä meidän päivittäinen lääkerumba menee niin, että Jussi huolehtii aamuisin Mintun mielialalääkkeen ja minä Mitellan nesteenpoistolääkkeen. Päivisin Jussin päästyä töistä, lääkitään yhdessä Jester, koska takajalkaan pistämisessä kiinnipitoapu on aika ehdoton. Iltaisin minä huolehdin Mitellan sydänlääkkeen ja nesteenpoistolääkkeen. Puolentoista viikon päästä on Mitellan ja Jesterin kontrollit, joissa sitten katsotaan, lisätäänkö Mitellalle vielä yksi sydänlääke ja miten jatketaan Jesterin kanssa. Jesterin suhteen ollaan tarvittaessa aiemmin yhteydessä klinikalle, jos jalassa ei näy mitään muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti