Kuuman kostean

Olen ollut viime päivinä tavallistakin aikaansaavampi eläintavaroiden pesun suhteen, ja kylppärin nurkassa aina odottavat pesupidot ovat vaihtuneet lähes lennosta, samaan aikaan kuin pyykkikone on myllännyt parhaimmillaan viisi koneellista pyykkiä päivässä kuivausrummun huristaessa niitä kuiviksi. Nyt kaikki käytettynä hankitut eläintavarat, näyttelyboksit, rottien poikastavarat ja muut alkavat olla jo puhtaina paikoillaan - ja itselläni alkaa antibioottikuuri korvatulehdukseen. Lähdin aamulla korvaoireiden takia Jussin mukana töihin, koska yleensä ongelman takana on ollut vahatulppa. Nyt sille ei kuitenkaan saatu tehtyä mitään, sillä kumpikin korvakäytävä oli niin vahvasti tulehtunut ja kosketusarka. Jussin ehdittyä selvitellä asiaa vähän lisää potilaiden välissä, yksi yleinen altistava tekijä on pitkäaikainen oleskelu kuumassa ja kosteassa. Korvia tutkittaessa sattui niin että itketti, mutta nyt parin Buranan jälkeen vähän jo naurattaa. En ole tässäkään aiemmin onnistunut, vaikka aika monella tavalla sitä on ehtinyt itseään viime vuosikymmenien kuluessa teloa, kun on uppoutunut kunnolla omiin projekteihinsa. 

Kasa pesusta tulleita korkkitunneleita, oksia ja kantoja

Samalla kyllä vahvistui se, että en kyllä ikinä aio omalta osaltani ammatilllisesti puoltaa tulehtuneiden korvien hoitoa pakolla ilman rauhoitusta, jos eläin koittaa toistuvasti pyristellä irti ja sen olo vaikuttaa epämukavalta. Minulla on viimeksi maanantaina porattu hammasta ilman rauhoitusta, ja se on sen tason kipua, että pystyn vielä olemaan tuolissani paikoillani hammaslääkäripelostani huolimatta. Mutta tuon tämän päiväinen korvansorkkiminen... Vaikka kyseessä oli pelkkä tylppä imukärki ja tekijänä Jussi, jota en todellakaan millään tasolla pelkää, hyvä etten pompannut tuolista ilmaan ja tintannut Jussia, kun hänellä meni yli sekunti saada härveli korvastani siinä kohtaa kun olin itkunsekaisen kivun keskeltä saanut huudettua, että homma pitää keskeyttää välittömästi. Parin yrityksen jälkeen aloin itkeä pelkästä ajatuksesta, että yritettäisiin vielä. Tämä siitä huolimatta, että minulta on joskus aiemmin putsattu korvat imulla ilman ongelmia, silloin kun korvassa ei ollut tulehdusta. Nytkin sitä pitäisi koittaa vielä uudelleen 7-10 päivän antibioottikuurin ja korvahuuhtelusarjan jälkeen, ja mietin jo valmiiksi, miten pystyn ikinä enää päästämään korvaimulaitteen lähelleni ilman että alan pelkoaggreilla. Tämä siitä huolimatta, että tiedän tarkalleen mitä oltaisiin tekemässä, miksi ja että kun tulehdus on saatu hoidettua, sen ei pitäisi sattua yhtään enempää kuin ensimmäisellä kerralla. En siis enää yhtään ihmettele, miten osa niistä kaikkein kilteimmistä ja kesyimmistäkin koirista reagoi niin vahvasti pelkästään kipeän korvan katsomiseen, ja miksi se muutos voi tulla niin äkkiä ja lennosta. Itekin olen nyt muuten ihan virkeä ja toimintakykyinen, ja niin kauan kuin korvaan ei koske, vaiva tuntuu lähinnä lievästi ärsyttävänä huminana. En siis todellakaan osannut edes itse kuvitella, kuinka pelkkä korvanputsausyritys saisi minut kiemurtelemaan kivusta. 

Pesussa olleita luolia ja juomakuppitelineitä

Tällä hetkellä alkaa muuten näyttää siltä, että rottien poikaskamat saattavat päästä lähes lennosta uudelle kierrokselle. Kielo palasi treffeiltään sunnuntaina, ja koska yhtään astumista ei nähty, eikä laskettua aikaa ole siten tiedossa, olen nyt punninnut neitiä päivittäin. Heinäkuun ensimmäisen normipunnituksessa Kielo oli painanut 129g. Sunnuntaina neidin palatessa kotiin paino oli noussut 134 grammaan. Keskiviikkona vaaka näytti 138g ja eilen illalla jo 148g. Etenkin keskiviikon ja torstain painoero oli jo niin iso, että päädyin sisustamaan mammailuhäkin valmiiksi ja siirsin Kielon varuiksi omaan rauhaansa valmistautumaan mahdolliseen synnytykseen.  

Frettiboksit kuivamassa pesun jälkeen