Näätä-Hässäkkä 2023

Eilen suunnattiin pitkästä aikaa frettinäyttelyyn. Meiltä oli ilmoitettuna mukaan koko jengi, eli kaikkiaan seitsemän frettiä kolmessa eri porukassa. Myytä kun en ole uskaltanut vielä koittaa yhdistää Hattaran kanssa, vaikkakin hän on päässyt leikkimään jo Seran ja Noten kanssa, sitä myötä kun itsevarmuutta on tullut kotiutumisen myötä lisää. Ekoina parina päivänä kaikki kun oli Myystä kovin jännää. Näyttelypäivä oli muuten oikein mukava, ja oli hauska nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja ihmisten näätiä, mutta pituuden puolesta päivä meni vähän yli. Palkinnot kun päästiin lopulta jakamaan vasta kahdeksalta illalla, joten kotipihaan kääntyessä kello oli jo vähän päälle yksitoista illalla, ja koska oletin että näyttely olisi ollut paketissa vähintään paria-kolmea tuntia aiemmin, sitä oli hoitanut vain kanit aamulla ennen lähtöä. Aamustakin kun lähdettiin liikkeellä jo vähän seitsemän jälkeen. 

Auto alkaa olla pakattuna

Auto oli onneksi pakattu jo näyttelyä edeltävä "iltana" (lue: puolilta öin), eli aamulla onneksi riitti, että nosti fretit bokseihin ja boksit autoon, sekä pakastimesta frettien aamupala mukaan. Lisäksi mukaan lähti yksi ylimääräinen kylmälaukku, kun muistin kerrankin ajoissa, että näyttely oli varsin lähellä F-Animalia, johon olin voittanut PK-frettien joulukalenterista pari lahjakorttia. Jussi kävi sitten näyttelypäivän aikana hakemassa tytöille vähän evästä ja moikkaamassa samalla yhtä lähellä asuvaa kaveriaan. Itsellä kun on nyt tavallistakin isompi miettiminen siinä, miten saisi pidettyä frettien ruokavalion mahdollisimman monipuolisena ja tasapanoisena, kun kotona on nyt kolme kasvavaa frettiä, joista etenkin Myyllä on ihan mieletön kasvuspurtti päällä. Nytkin neidille oli tullut viikossa 120 grammaa painoa lisää. 

Tällä kertaa tie näyttelypaikalle ei onneksi ollut poikki kuten vuosi sitten, vaan ehdimme pihalle hyvissä ajoin ennen ilmoittaumisen alkamista, ja ehdimme jopa kasata leirimme ennen sitä. Mäntsälään kun oli luvattu sateista, ja pihaan saapuessamme ripsi vähän vettä, joten jätimme fretitkin vielä autoon siksi aikaa että pystytimme näyttelyteltan. Onneksi teltan kasausvaiheessa tippuneet pari pisaraa jäivät kuitenkin päivän ainoiksi, ja ilmakin oli huomattavasti lämpimämpi kuin vuosi sitten. Tällä kertaa minulla olisi kyllä ollut varuiksi myös pipo ja tumput autossa. Niitä ei kuitenkaan tarvittu, eikä edes mukaan varaamaani takkia. Eli siinä mielessä keli oli aika ideaali, sillä vaikka itse arvostaisikin korkeampia lämpötiloja, freteille viileä ja vähän pilvinen oli huomattavasti mukavampi. 

Neidit valmiina lähtöön

Virallisten luokkien arvostelut menivät yllättävänkin nopeasti. Olin ollut varma, että Jussi ehtisi lisäkäsiksi laittamaan junnuja arvosteluun, mutta kun toinen tuomareista aloitti luokasta 1 ja toinen luokasta 6, junnujen ysiluokkakin tuli ihan yllättävän äkkiä. En ollut edes tajunnut, että arvostelut ovat lähelläkään sitä, kun joku tuli huikkaamaan, että 9.1 eli Nottea kaivattaisiin jo arvosteluun. Olin siinä kohtaa esittelemässä meidän jengiä Tanjalle seurueineen, joten siirsin Noten vain äkkiä arvosteluboksiin numerolappuineen. Myönnän muutenkin olevani erittäin laiska sellaisessa viime hetken näyttelypaikalla puunailussa, mikä kyllä näkyikin taas siinä, että useammalle meidän neideistä tuli pientä miinusta likaisista korvista. Noten ja Myyn välissä luokassa oli vain yksi näätä, samoin kuin Myyn ja Seran. Onneksi sitä oli muistanut varata tällä kertaa reilusti pikkubokseja mukaan, koska Noten, Myyn ja Seran kanssa yhtä aikaa arvostelussa toisella tuomarilla oli myös Nutella.

Virallisten luokkien jälkeen tuli pet-luokkien vuoro, ja siinä kohtaa näyttely vähän jämähti. Ymmärrän toki, että tuomariopiskelijat tarvitsevat treeniä, ja että harjoitellessa tahti on luonnollisesti huomattavasti hitaampi, kuin silloin kun hommaan on rutiini. Mutta iltapäiväväsymyksen ja ruokakooman pyrkiessä samaan aikaan pintaan, sitä tuli vähän välikuolemafiilis. Toki tässä vaiheessa meidän jengin osalta ei sikälikään tapahtunut mitään, että olin ilmoittanut omani vain viralliseen luokkaan, koska totesin että siinä olevan tarpeeksi puuhaa, että saan seitsemän tyyppiä kertaalleen ajoissa arvosteluun. Toki olin jotenkin ajatellut, että pet-luokat ja viralliset luokat pyörivät samaan aikaan rinnakkain, kuten jyrsijäpuolella, eikä niin että ensin arvostellaan toiset ja sitten toiset. 

Meidän leiri

Hattara haluaa nähdä numerolaput

Pettien jälkeen tuli re-callien vuoro, ja meiltä pyydettiin uudestaan eteen Sera, Hattara ja Nutella. Koska Sera ja Notte olivat käyneet yhdessä uudelleen edessä luokkansa jälkeen, arvelin tässä vaiheessa Seran olevan luokassaan aika korkealla. Nutellan ja Hattaran kohdalla arvelin niitä verrattavan toisiin väri- ja turkkiluokissa, jolloin re-calleihin pääsy ei välttämättä tarkoita sijoittumista. 

Tässä kohtaa aloitimme myös oman leirin purkamisen. Aika moni oli ollut optimistisempi, ja laittanut aitauksia ja telttoja kasaan jo pettien alkaessa. Yllättävän monta kassia ja nyssäkkää sitä kuitenkin tällaiseen päiväreissuunkin tarvitsee, etenkin kun meilläkin seitsemän frettiä ja kolme laumaa tarkoitti useampaa aitausta, ja kaikille niihin toki omia kuppeja, vilttejä, pissa-alustoja... Periaatteessa oltaisiin kyllä Mymskin kanssa selvitty ilman omaa aitaustakin, sillä nytkin se vietti osan päivää siskonsa Rhondan aitauksessa leikkitreffeillä. Sen lisäksi Mymskillä saattoi olla meidän jengistä eniten sylittelijöitä, jonka lisäksi se myös nukkui osan näyttelystä taskussani.

Värien parhaat

Meidän jengin loppupisteiksi tuli Mitella 85p, Nutella 85,5p, Mallu 82,5p, Hattara 81,5p, Notte 85p, Pikku Myy 75p ja Sera 85p. Kenenkään pisteet eivät isommin yllättäneet. Myynkin osalta kun oli tiedossa, että pisteitä tullaan rokottamaan siitä, että hän on kehityksessään jäljessä. Mymski oli kuitenkin "tosi kiltti kirppu". Loppusijoituksina Notte oli luokkansa toinen, Sera luokkansa ensimmäinen ja Hattara paras albiino. Jussille värisijat ovat olleet jostain syystä aina erityisesti sydäntä lähellä, joten vaikka Jussi koittaa välillä väittää, että kaikki nämä nykyiset näädät ovat minun, niin kun tuo Jussin varaama, valitsema ja nimeämä neiti julistettiin parhaaksi alppariksi, niin kyllä Jussi lähti aika vauhdilla itse sinne boksille hakemaan tyttöään palkintokuviin. Ja minunkin ilme on aika semimaaninen minun tummiaisten palkintokuvissa.

Nyt sitten koitetaan hetki kasailla itseä ennen viimeisten kääpiörottanaperoiden luovutusta iltapäivällä. Ja tehdä jotain päätöksiä seuraavan näyttelyn suhteen. Sinne kun aukeaisi ilmot tänään alkuillasta. Toisaalta kun huvittaisi lähteä, toisaalta työkuviot ovat edelleen auki ja näyttelykooma eilisen jälkeen yhä päällä. Mutta eiköhän sitä ilmoa ja koita saada sumplittua.      

Ysiluokan voittajat <3