Kesä on alkanut nyt Miikkiksenkin mittapuulla ja se tarkoittaa sitä, että ulos on taas kiva mennä. Enää poikaa ei tarvitse kantaa pihalle ja houkutella kävelemään edes kertaa piha ympäri, vaan se menee itse ovelle odottelemaan koska pääsisi ulos ja selvittää jo pitkät ja jyrkät ulkoportaatkin, mikäli minä olen liian hidas laittaessani kenkiä jalkaan. Lenkit ovat levinneet ympäri Nummea ja pidemmällekin - pojalla kun on nyt oma vaunu, jonka kyydissä on helppo tavoittaa hieman kauempanakin olevat lenkkeily-ympäristöt. Saa sitten Miikkistäkin välillä mukaan geokätköilyreissuille, vaikka poika onkin kiinnostuneempi ötököistä kuin kätköpurkeista.
Vaunu osoittautui todella kivaksi ensimmäisellä kymmenenkilometrin lenkillä: se seuraa pyörää todella hyvin ja kevyesti myös töyssyissä ja loivissa käännöksissä. Miikkis taas tuntui arvostavan etenkin vedenpitävää pinnoitetta oltuaan sadekuuron sattuessa ainoa seurueesta joka pysyi kuivana. Vielä kärryajelua enemmän poika piti kuitenkin Littoisten metsistä joihin se johti. Oi sitä onnea, kun sammalmättäät olivat niin paksuja että niihin saattoi työntää koko päänsä ja yhdeltä kuivalta rinteeltä löytyi kokonainen piilossa ollut muurahaispesä - josta itsekin sain osani nostettuani muurahaisia kuhisevan skunkkipojan pesästä syliini. Näitä retkiä pitää tehdä pojan kanssa ehdottomasti lisää.
Toki kesä on tuonut mukanaan myös pojan arkkiviholliset nokkoset ja sateen. Näistä nokkosia vastaan poika koettaa taistella kerta toisensa jälkeen ja lyödä maahan jokaisen nokkosen, joka uskaltautuu poikaa pistämään. Sateen edessä Miikkis on taas paljon nöyrempää poikaa. Sadetta vastaan ei selvästi voi taistella skunkilta löytyvillä aseilla ja niinpä sen sattuessa poika vetäytyy syliin ja työntää päänsä mahdollisimman syvälle kainaloon piiloon. Sen jälkeen se on lenkittäjän vastuulla auttaa Miikkis mahdollisimman äkkiä turvaan.
Sen lenkittäjän ei onneksi kuitenkaan täydy aina olla minä. Niin mukavaa kuin pojan lenkkitouhujen seuraaminen onkin, joskus pojalla riittää energiaa silloinkin kun itsellä ei. Eilenkin illalla oli aika ihana, kun Jussi lupasi yöllä lenkittää pojan. Peli-illan päättyessä yhden jälkeen yöllä Miikkis kun teki jo kovasti lähtöä jokaisen kaverin mukaan, kun ulos olisi pitänyt päästä. Itse olin kuitenkin kuudeltä heränneenä jo täysin valmis petiin, enkä olisi jaksanut köpötellä ulkona senttiäkään. Jussi tosin sitten kertoi, että eipä jaksanut köpötellä poikakaan: he tekivät juoksulenkin kun ulkona oli niin kivaa. Onneksi Jussin ei tarvitse kauheasti juosta pysyäkseen Miikiksen perässä kun Miikkis juoksee.
Kävin tänään lielahden eläinkaupassa silittelemässä Mihailia ja frettejä, siellä fretit veivät sydämen mutta jotenkin koko illan olen lukenut blogiasi ja googlettanut tietoja skunkeista :D vaikuttaa aivan ihanalle lemmikille, joskaan mies ei lämmennyt idealle :( totesi että ehkä joskus kun rotista aika jättää. Mielenkiinnosta kuitenkin kysyn tiedätkö vieläkö suomessa on perheitä kenelle mahdollista syntyä poikasia vai meneekö ulkomailta hankittavaksi ja missä hinnoisa nämä liikkuva?
VastaaPoistaSuomessa tänä vuonna astutettiin ainakin Mihailin molemmat siskot. Näistä ainakaan toinen ei tullut tänäkeväänä kantavaksi, mutta on siis täysin mahdollista että Suomessakin vielä pentuja syntyy. Suomessa ne pentuhinnat mistä olen kuullut ovat pyörineet seitsemänsadan paikkeilla.
VastaaPoistaUlkomailta haisunäädän hankkiminen vaatisi luvat, joita tällähetkellä ei ilmeisesti saa, kun ympäristöministeriössä ollaan huolissaan haisunäädän mahdollisesti aiheuttamasta vieraslajiuhkasta. Mutta tämä selviää parhaiten ottamalla yhteyttä ympäristöministeriöön. Saksassa pennut maksavat ilmeisesti jotain kolmensadan kieppeillä ja aikuisia pareja voi saada reilulla kolmellasadalla pari.