Pakastin askartelua

Päätettyäni hankkia possun kävi selväksi, että emme enää selviä Mihailin kanssa yhdellä pakastimella. Ajatus isosta valkoisesta persoonattomasta sähkösyöpöstä keittiönnurkassa ei kuitenkaan houkuttanut, vaikka tiedostinkin pakastimen hyödyt. Sähköllä toimimatonta en pakastimesta saisi, mutta se olisi mahdollista modata edes vähän omannäköisemmäksi. Olen jo pidempään miettinyt sopivaa liitutaulun paikkaa keittiöstä ja siinä se tuli: pakastimen pinta. Saisi pakastimen pinnankin sitten johonkin käyttöön, eikä se vaatisi muuta kuin hieman liitutaulumaalia.

Lopullinen inspiraatio tuli Mihailin koulukuvista. Niiden joukossa oli yksi kuva, jossa pojan siluetti näkyi loistavasti. Se ei päässyt valokuvana lemppareitteni joukkoon, mutta heti kuvan nähtyäni sain idean mihin tuota poseerausta käyttäisin. Harmi vain ettei kristallinkirkkaita ajatuksia voi tulostaa teräväpiirtona, vaan lopullisen sabluunan teko vaati lyijykynän, kumin ja paljon aikaa, kun en tahtonut saada mittasuhteita kohdalleen suurentaessani kuvaa. Lopulta olin kuitenkin kuvaan tyytyväinen ja leikkasin d-c-fixistä skunkinmuotoisen kappaleen, jonka liimasin pakastimen kylkeen ennenkuin suojasin kahvan ja reunat maalarinteipillä ja aloin maalata.

Ensin koitin oikoa oikein paksulla maalikerroksella, mutta kun en saanut sitä millään tasaiseksi, vaihdoin ohuempiin kerroksiin. Niitä tuohon tuli lopulta viisi. Eikä siitäkään kauhea vaiva ollut, sillä maali levittäytyi hyvin ja oli erittäin helppo pestä pensselistä maalauskertojen välillä. Yksi purkkikin riitti niihin kaikkiin, vaikka olin varalta hankkinut toisenkin, ettei projekti tyssäisi maalin loppumiseen.

Maalaustyön sain päätökseen sunnuntaina ja tänään vapautin pakastimen teipeistään ja liidutin pinnan. Loppusilauksena pakastimen kylkeen muutti Briteistä tuotu magneettimuki, johon laitoin liituja, sekä magneetilla tuunattu liitutaulutussi. Pitäisi vain ehkä siirtää ne alemmas, niin että Miikkis yltäisi kirjoittaa tilauksensa.