Päätös toisesta pyörästä, sipsusta, luopumisesta kävi lopulta helposti. Pyörä oli ehtinyt seistä pihalla useamman kuukauden renkaiden vaihtoa odotellen kun minulla tuli siskon kanssa pyörät puheeksi. Heillä yhteiskäytössä ollut pyörä oli ollut hajalla jo tovin, eivätkä he olleet vielä ehtineet hankkia uutta. Niinpä viimeksi Tampereella käydessä sipsu huoltotarvikkeineen heitettiin auton perään ja lasti purettiin siskon pihaan, jossa Jussi ja siskoni mies hoitivat rengasremontin viimein päätökseen. Kuukausia lykättyyn asiaan ei mennyt montaakaan minuuttia, nyt kun se tuntui oikeasti tarpeelliselta. Nyt sipsu on taas käyttökuntoinen ja käytössä.
Samaan syssyyn lähti myös tablettitietokoneeni. Uuden puhelimen myötä en kokenut sille olevan enää tarvetta ja Jussi laati siitä ilmoituksen nettiin. Kyselyitä tuli jo samana iltana useampi ja itseen iski pieni haikeus. Tabi oli oikeasti lähdössä ja juuri sillä hetkellä minä keksin lukuisia tapoja joilla sitä käyttää. Ongelma oli vain se etteivät ideat olleet uusia. En vain koskaan ollut käyttänyt tabia oikein millään niistä tavoista, koska tarve tuli niin harvoin että sen akku oli jo ehtinyt tyhjetä. Ja vaikka idea olisi ollut kuinka hyvä tahansa, oli asia usein nopeampi hoitaa sittenkin puhelimella tai pyöräilemällä Jussin asunnolle tietokoneelle kuin odottamalla että laite latautuu. Laitteen myötä menetin kuitenkin myös sen taustakuvan josta pidin. Tietenkin sen olisi voinut hakea myös tähän puhelimeen, mutta se ei toimisi tässä. Mutta ehkä se kertoo osaltaan laitteen tarpeellisuudesta, että kaipaan enemmän sen visuaalisia ominaisuuksia kuin käyttöominaisuuksia :-P
Viimepäivinä olen miettinyt vakavasti myös ostolakosta luopumista. Ostoslistalle on alkanut kertyä monia asioita joiden kokisin tuovan laatua arkeen. On ollut kuitenkin mukava huomata etteivät ne asiat joita oikeasti kaipaa ole vaatteita, pelejä, leffoja tai muuta viihdykettä, vaan sellaisia kuten tilava arkkupakastin, kunnollinen pyykinkuivausteline ja valokuvakehykset tai kehysmateriaaleja. Arkkupakastinkin kun olisi tarpeen paitsi marjoille myös kesäpossulle tai sen puolikkaalle. Sellainen kun tuli varattua Vaahteramäen tilan aittapossuista. Saa sitten jouluksi ja ensivuodeksi lihaa eläimestä joka on päässyt eläessään kunnolla ulkoilemaan ja tonkimaan maata. Kasvissyöjää miusta kun ei saa, niin koettaa sitä sitten edes joskus kantaa kortensa kekoon sen puolesta, millaista eläintuotantoa haluaa tulevaisuudessa nähdä. Jussi jo lupasi kuskata miut kesällä katsomaan possun oloja ja possuani, josta tulee Vihtori. Silläkin uhalla, että Jussia jo epäilyttää voiko sellaista eläintä syödä jolla on nimi.
Tabletilla on pari käyttötarkoitusta, jossa se on läppäriä parempi: sillä voi lukea sängyssä ilman valoa (ja teksti pysyy luettavampana kuin puhelimella, jos lukee A4-kokoisia arkkeja) ja sitä on parempi pitää sylissä sohvalla kuin läppäriä. Pienikokoisempana sitä on myös helpompi kuljettaa mukana kuin tietokonetta, mutta käyttöominaisuudet ovat niin kaukana tietokoneesta, että tabletit näyttävät kaikilla olevan lähinnä viihdekäytössä, lapsiperheissä yleensä lasten pelikäytössä. Aikuisilla tabletille on aika vähän käyttöä. Samaten koululaisten käytössä ne ovat kovin turhia, vaikka kunnat niihin innolla nyt rahaa syytää. Ei vaan sovellusvalikoima ole sillä tasolla, että laitteista olisi oikeasti hyötyä peruskoululaisten opiskelussa.
VastaaPoistaOlen tuosta ostolakosta samaa mieltä. Ei sinulla oikein ole syytä pitää sitä, ainakaan noin tiukkana. Lisäksi myös tällä hetkellä niiden, joilla on varaa ja mahdollisuus, pitäisi kuluttaa. Ei tietenkään niin, että pelkästä kuluttamisen ilosta ostaa turhia tavaroita, mutta on aika hölmöä olla ostamatta tarpeellista tavaraa vain siksi, että on päättänyt niin. Ennemmin vaikka niin, että kuukaudessa saa tehdä x määrän, esim. 5 kpl, ostoksia. Pitää siinäkin käyttää harkintaa, että ostosten määrä riittää, ja tarpeen vaatiessa voi jonkun semitarpeellisen ostoksen hankintaa joutua lykkäämään. Tai sitten jokaista ostamaasi tuotetta kohden pitää kodista lähteä yksi tai kaksi tavaraa. Näin ei tavaramäärä pääse kasvamaan.
Olet selvästi parantunut tavarahamstrauksesta - olet lipsahtanut jo minimalismin puolelle. :)
Itsellä ei ole ollut läppäriä tai muuta tietokonetta edellisen hajottua niin tabletti toimitti alkuun sen isomman koneen virkaa kun en luottanut että samat jutut voisivat hoitua myös kännykän kautta. Kun älypuhelin kävi sitten tutummaksi, sen huomasi yhtä käteväksi tai kömpelöksi kuin tabletinkin. Tällähetkellä pärjään kotona pelkällä älypuhelimella. Läppärin saatan kuitenkin hankkia vielä joskus, jos tulee tarvetta työstää kotona isompaa tekstiä tai harrastaa aktiisempaa tiedonhakua vapaa-ajalla. Tablettia minulle tuskin enää tulee.
PoistaOstolakossa yksi mikä alkoi itsellä kanssa hiertää oli rajanvetäminen. Tavara ei ole aina niin simppeli määre. Jos miettii vaikka tilannetta, että sitä löytäisi kivan ruukun, josta saisi maalaamalla mieleisensä. Löydetty ruukku ei ole osto eikä hankkeeseen kuluva ostettu maali varsinaisesti erillinen tavara - mutta entäpä jos kotona ei olisikaan kyseiselle maalille sopivaa pensseliä ja se pitäisi ostaa? Ostolakko on saanut askarteluintoni taas heräämään ja siinä rajanveto on tosiaan osoittautunut haasteelliseksi sillä vaikka käyttäisi enimmäkseen kierrätysmateriaaleja kaikkea tarvittavaa ei välttämättä löydä ilmaiseksi. Nyt ei onneksi tarvitse stressata niitä.
Tavarahamsteruus on nykyään tosiaan jo aika hyvin selätetty. Välillä se kyllä pyrkii pintaan, etenkin silloin kun jotain hienoa ja ihanaa jota voisi joskus käyttää johonkin saisi ilmaiseksi. Nykyään osaa kuitenkin aika hyvin jättää aarteet seuraavalle, ellen tiedä suorilta mihin tavara tulisi, mitä sillä tekisin ja koska. Pitämällä niistä kriteereistä kiinni yksiö pysyy paljon väljempänä ja toimivampana. Vaikka joskus ottaakin luonteen päälle jättää löytö kotiuttamatta vain siksi että en oikeasti tekisi sillä mitään vaikka se olisi täydellinen ;-)
Tabletilla nyt ei kummoista hyötykäyttöä kyllä todellakaan harrasta mutta kyllä se on kätevä ajoittaisiin muistiinpanoihin (jotka saa suoraan pilveen sen sijaan että se olisi paperilla X paikassa Y joista vähintäänkin Y on tuntematon kun muistiinpanoa kaipaisi), tekstien lukemiseen liikkeellä ja kun jotain pitää nopeasti näyttää jollekkin.
PoistaJa kyllä suski tossa edelleen on vieressä toimivana sun edellinen (vai edellistä edellinen) "rikkinäinen" läppäri johon tuli silloin laitettua henkeä vaihtamalla käytetty kovalevy rikkinäisen tilalle. Akku nyt on edelleen yhtä kuollut kun sillon kun siitä luovuit, XP nyt on lopetusuhan alla heti kun vaivautuu linuxin asentamaan ja näytössä pari pientä jälkeä mutta kyllä sillä edelleen jotain tekee silloin harvoin kun läppäriä tarvitsee (eli lähinnä kun pitää jotain oikeasti kirjoittaa muualla kun kotona tai muun sivistyksen eli käytettävissä olevien tietokoneiden luona).
Tomi: Tuon jälkeen niitä koneita on ehtinyt olla kaksikin. Niistäkin toinen on edelleen ystävällä käytössä, kun hän käyttää kotona konetta sen verran vähemmän, ettei häntä niin haittaa että koneesta puuttuu kokonaan A-kirjaimen nappula sen mekanismin hajottua lopullisesti ja että kone sammuttelee välillä itsensä, jos sillä koettaa tehdä mitään raskaampaa, kuten katsoa YouTube -videota tai avata jotain isompaa tiedostoa. Itse oli kuitenkin opiskeluaikana niin kiinni koneessa, että pienetkin viat alkoivat aika nopeasti haitata käyttöä. Tuon sinulle tulleenkin kohdalla päätös uudesta koneesta syntyi nopeasti jo ennenkuin pääsin tuomaan koneen sinulle elvytettäväksi, kun yhden koulutyön deadlineen oli kaksi päivää ja en osannut keskittyä kirjoittamiseen muualla kuin kotona ;-)
PoistaTällähetkellä on tavallaan ihan virkistävääkin, kun minun ei ole vähään aikaan tarvinnut kirjoittaa mitään, mihin tarvitsisi parempaa tekstinkäsittelyohjelmaa tai näppäimistöä. Mutta eiköhän sitä taas jossain kohtaa ala kaivata muunkin kuin blogin kirjoittamista ;-)