Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä

...ja hyllyjärjestyksiä. Ostolakon myötä on ollut häkellyttävää huomata kuinka eksyssissä sitä on välillä kaupoissa käydessään. Nekin kaupat joissa on pystynyt liikkumaan aiemmin vaikka silmät kiinni, tuntuvat nykyään vierailta. Minun piti yhtenä päivänä näyttää Jussille eräs paistinpannu; kauniin punainen elinikäisellä takuulla oleva Le Creuset, joka oli tullut mieleeni keskusteltuamme pinnoitettujen pannujen elinkaarista (lue: miun angstattuani Jussille kuinka Hackmanin pannustani on alkanut mennä pinnoite, vaikkei se ole ollut käytössä montaakaan vuotta). Olimme jo valmiiksi Sokoksen kohdalla, joten ajattelin sen käyvän nopeasti. Marssin suorinta tietä liikkeeseen, suoraan oikeaan kerrokseen ja koitin paikallistaa sen hyllyn jossa Le Creusetit ovat aina olleet. Olin hetken hämilläni siitä kuinka en saanut hyllyä silmiini ennenkuin tajusin että sitä hyllyä ei enää ollut. Eikä itseasiassa koko tuttua osastokaan sen muutettua kerrosta alemmaksi myymälän uudelleenjärjestelyjen myötä. 

Oikean osaston löytyminenkään ei lopulta auttanut. Valikoimaa oli päätetty supistaa ja Le Creusetit olivat tippuneet siitä pois. Teflonpinnoitettuja pannuja olisi kyllä ollut monessakin eri merkissä. Onneksi en kuitenkaan tarvitse uutta pannua vielä; minun on vain käytettevä enemmän öljyä. Silti minusta olisi ollut lohdullista tietää, että kun pannuni sanoo sopimuksensa lopullisesti irti, tiedän täsmälleen mistä saan sille sopivan seuraajan. Nyt en tiedä. Kivijalkaliikkeiden kannattajastakin alkaa pikkuhiljaa kuoritua nettikauppojen ystävä, kun niistä tarvitsemansa tuotteet löytää helpommin kun tietää mitä haluaa. Silti tuntuu koko ajan enemmän siltä, että toivon nykyisten tavaroideni kestävän mahdollisimman pitkälle. Etenkin niiden, joiden korvaaminen tulee aikanaan olemaan välttämätöntä.