Joulukoristelaatikon läpikäyminen

Tiedän; minun ei pitänyt koskea kausikoristeisiin ennen loppuvuotta. Sain kuitenkin uuden joulukoristelaatikon päällystyksen valmiiksi, joten koristeiden siirtäminen siihen tuntui järkevältä. Järkevältä silläkin uhalla, että nyt nurkassa odottava karsittujen koristeiden kassi tuntuu lähes ongelmajätteeltä: mihin kassillinen joulukoristeita olisi tervetullut näin kesän kynnyksellä. Kirppiksellä niitä kun ei ainakaan saisi kaupaksi ja Kontissakin on toivottu ettei sinne kauheasti väärän sesongin tuotteita vietäisi. Ehkä vien ne sitten Ekotorille ja annan heidän päättää ongelmajätteen loppusijoituspaikan. Seassa kun on vanhoja valosarjojakin, joista kaikki eivät ole myyntikuntoisia.

Uusi joulukoristelaatikko on hieman aiempaa pienempi. Se ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, sillä kaikkein tärkeimmät koristeet mahtuisivat vieläkin pienempään laatikkoon. Kaikkein tärkeimmät koristeista kun ovat ne jotka sain mummulta pienessä saippualaatikossa kaksikymmentävuotta sitten. Tuota laatikkoa ei ole enää tallella, mutta muistan täsmälleen miltä se näytti. Ja vielä paremmin muistan ne koristeet jotka siihen kuuluivat: neulotut kulkuset, kultaiset kävyt ja puuomenat. Nykyään nuo koristeet ovat omassa pienessä pahvilaatikossaan joulukoristelaatikon sisällä. Ne ovat ensimmäiset joulukoristeeni eivätkä mitkään myöhemmin hankkimani tai saamani koristeet ole onnistuneet pääsemään samalle tasolle niiden kanssa, vaikka osa myöhemmin hankituista onkin onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa joulukoristeiden joukossa.

Isoimpana lähtijänä laatikkoa läpikäydessä olivat sähköiset jouluvalot, joista poistin melkein kaikki. Jätin vain kuusenkynttilät ja yhden kynttelikön, ja kynttelikkökin saattaa olla vielä lähdössä. Olen jotenkin kyllästynyt valosarjojen tasaisen hämärään valoon, vaikka omalla tavalla rakastankin hämyisää valoa talven pimeässä. Kynttilöiden valo on kuitenkin paljon elävämpää, vaikkei niitä voikaan pitää samalla tavalla koko ajan päällä. Ihan jatkuvaa koko ajan vieressä tapahtuvaa valvontaa kynttilätkään eivät onneksi tarvitse, kun ne on sijoitettu pääosin seinille, kattoon ja korkeimmille hyllyille. Niinpä ei ole pelkoa siitä että Miikkis voisi ne mitenkään kaataa tai päästä niihin käsiksi muuten.

Joulukoristeet ovat asunnossani sikäli turhake, että en ole viettänyt yhtään joulua omassa asunnossani. Matkustan aina aatoksi äitini luo ja usein sielä menevät myös joulupäivät. Joulun koristelut eivät siis ole omasta joulukoristelaatikostani kiinni. Silti omaankin kotiin haluaa tehdä aina joulun. Jos ei muuten, hankkimalla yhden joulukukan ja nostamalla esille pari kaikkein tärkeintä koristetta - sekä syömällä pari piparia. Joinakin vuosina on kuitenkin mukava panostaa koristeluun enemmän; hankkia oma kuusi, laittaa jouluruokia ja kutsua ystäviä pelailemaan. Niitä vuosia varten joulukoristelaatikolla on vakaa paikkansa asunnossa.