Pientä piristystä vaatekaappiin

Siskon naapurissa Lielahtikeskuksessa oli kauppakeskuksen 1-vuotissyntymäpäivät. Syntymäpäivien kunniaksi oli järjestetty paljon ohjelmaa, muun muassa synttäriruletti. Ruletti oli kaikille avoin ja ilmainen ja niinpä minäkin päätin osallistua. Sisko vinkkasi vitsillä tähtäämään neljääntoista, sillä siitä siskon tyttö oli edellisenä päivänä saanut kahvilalahjakortin. Eihän ruletissa oikein tähtäämään pysty, etenkään ilman treeniä, mutta neljääntoistahan se osui. Ja lahjakortti siitä tuli: omani oli tosin H&M:ään ja voimassa vain synttäriviikonlopun.

Olin aika innoissani. Minulla oli periaatteessa riittävästi vaatetta (mikäli pyykkiväli ei pääse missään vaiheessa venymään), mutta kevään tullen olin alkanut kaivata jotain jota kaapissa ei ollut: väriä. Alkuun ajattelin kuitenkin käyttää lahjakortin johonkin, jota tarvitsee aina: sukkiin ja sukkahousuihin. Yön yli asiaa ajateltuani sovituskoppiin kanssani eksyi kuitenkin kaksi erilaista värikästä yläosaa ja kahdet neutraalin väriset shortsit. Ainoa lyhyempi vaatekappaleeni (kahta kesämekkoa lukuunottamatta) kun karsiutui kaapistani viime kesänä, kun totesin etten ole kyllin ladylike käyttämään lyhyttä hametta. Shortsit voisivat siis olla sopiva hellekesän pelastus, jos toiveeni sään suhteen toteutuvat.

Kaksi sovitetuista vaatteista oli helppo karsia vaihtoehdoista heti sovittamisen jälkeen. Toiset shortseista olivat liian tummat ja tunkkaisen väriset toimiakseen vaatekaapin pikku piristeenä, vaikka ne muuten sopisivat väreiltään yhteen yläosieni kanssa. Toinen yläosista taas oli vain ihan kiva, ja vaikka en osannut täysin sanoa mistä en siinä pitänyt, se ei vain tuntunut omalta. Jäljelle jäi siis toinen yläosista ja toiset shortsit, jotka sopivat paitsi täydellisesti toisiinsa, joille pystyin molemmille keksimään paljon sopivia yhdistelmiä vaatekaapissa jo olevista vaatteista. Lahjakortti ei kuitenkaan riittänyt molempiin, joten jouduin turvautumaan makutuomareihin. Valitettavasti kaikki muutkin olivat sitä mieltä, että molemmat vaatteet sekä istuivat hyvin ja että olivat minunnäköisiäni.

Aloin kallistumaan lyhythihaisen paidan puoleen: se paitsi toisi kaappiin kaipaamaani väriä, lisäisi se myös hieman joustoa pyykkihuoltoon. Nyt ilmojen lämmettyjä lyhythihaiset kun ovat se ensimmäinen mitkä kaapistani loppuvat, kun käytän niitä pyöräillessä hupparin alla. Vaikka en ajatellut uutta paitaa ensisijaisesti työkäyttöön, pystyisi se todennäköisesti pelastamaan useamman sellaisen aamun, kun pyykkien pesu- ja ripustus ovat jääneet liian viime tinkaan. Se ei silti poistanut shortsien etuja, kuten sitä että ne saivat peppuni näyttämään hyvältä. Poikaystäväni ei ikinä muotoilisi asiaa näin julkisesti (hän taisi käyttää ilmaisua 'istuvat hyvin'), mutta näin hänen olevan asiasta samaa mieltä. Ja hän päätyikin ostamaan shortsit minulle lahjaksi käyttäessäni lahjakortin paitaan.

Ostolakon sääntöjä siis venyttettiin reilusti ja jopa kierrettiin vaikuttamalla poikaystävän ostopäätökseen. Silti olen iloinen uusista vaatteistani ja uskon niiden tulevan aktiiviseen käyttöön. Kokonaisvaatemääräkin on yhä pienempi mitä tavaroita laskettaessa poistettuani aiemmin vielä muutamia harvemmin käytettäviä vaatteita kirppiskassin jatkoksi. Ja kauppakin onnistui tavoitteessaan houkutella lahjakorttilahjoituksella uusia maksavia asiakkaita liikkeeseen - vaikka halpavaatteiden kohdalla valitettava tosiasia onkin, että mikäli tämä kauppa oli kaupalle kannattava, se ei voi olla sitä kestävällä tavalla koko tuotantoketjulle joka toi vaatteet kaupan rekkiin. Niinpä omat vaateostot pyrkii jatkossakin keskittämään jonnekin, jossa ketju on lyhyempi ja läpinäkyvämpi tai käytettyihin vaatteisiin. Siitäkin huolimatta, että tämä käynti vaatekaupassa muistitti minulle paremmin kuin hyvin, mihin halpavaatteiden houkutus perustuu. Enhän pystynyt itsekään vastustamaan houkutusta ja kieltämään sitä, että uudet vaatteet piristivät, vaikka sen tekevät myös käytössä hyvin toimivat vaatteet joka päivä.