Lähtökuopissa

Kesäloman ensimmäiset projektit alkavat olla nyt jo melko hyvällä mallilla. Sokrunelikko on saatu bondattua pienessä totutushäkissä ja siirrettyä laumana isompaan häkkiin, jossa yhteiselo on jatkunut ensimmäistä maniayötä lukuunottamatta varsin rauhallisena. Hoito-ohjekansio yhteystietoineen on päivitetty, ja sinne on lisätty oma sivu sijoituseläimille. Lupiini osoittautui tyhjäksi, ja se on palannut laumaan odottamaan uusia treffejään. Uusille treffeille se lähtee yhdessä Opuntia-siskonsa kanssa, nyt kun Saijakin on palannut reissultaan, ja pystyy ottamaan kopin toisesta poikueesta. Pampula kävi sirutettavana Dewin sirutustapahtumassa, niin nyt sekin pitkään roikkunut askare on alta pois. Mallun valetiineys alkaa vihdoin osoittaa jotain hiipumisen merkkejä.

Pampula kävi moikkaa Dewin aktiivia ja tulevaa kollegaani Lindaa sirun merkeissä

Sen lisäksi jotkut ovat nauttineet kivan viileästä kesäsäästä

Huomenna lähdetään heittämään kieppi Tampereella, ja sen jälkeen on edessä viimeiset päivät sille, että katsotaan että kaikki on kotona sillä mallilla, että pystymme jättämään lauman loppuviikoksi toisen ihmisen vetovastuulle. Meillä on nimittäin edessä toistaiseksi pisin yhteinen lomareissu yhdessä Jussin kanssa, kun otamme autolautalla suunnan kohti Saksaa ja Terrastika Hamm -messuja. Hammin messut ovat jotain, jonne lähdöstä olemme puhuneet suunnilleen koko sen yhdeksän vuotta kun olemme olleet yhdessä (tasan yhdeksän tulee mittariin itseasiassa juuri reissuun lähtöpäivänä), ja nyt kun saimme ensimmäistä kertaa lomat osumaan yksiin, ja sille lomajaksolle vielä sattui osumaan Hamm... Niin nyt olemme sitten lähdössä. 

Sokrujengi <3

Olo on yhtäaikaa innostunut ja jännittynyt. Sitä on yhtäaikaa utelias näkemään messut koko laajuudessaan, tapaamaan muita harrastajia ja toivottavasti tekemään uusia tarvikebongauksia. Samalla tiedän, että vaikka Hammin messut eivät ole enää yhtä paha villilänsi kuin ne ovat joskus olleet, sekä messuilla, että messujen ympäristössä pyörii myös sitä harrastuksen harmaata ja mustaa puolta, jonka takia eksoharrastus näyttäytyy monelle hyvin kyseenalaisena. Uhanalaisten ja laittomien eläinten kauppaa ei olla saatu kitkettyä täysin pois harrastuksesta, ja laiton eläinkauppa on yksi suurimpia laittoman kaupan muotoja aseiden ja huumeiden jälkeen. Onnekseni messuille on kuitenkin lähdössä myös yksi minun ja Jussin ystävä, joka on messukävijänä konkari, ja jolta on voinut kysellä käytännön asioista ja eläimille tarvittavista papereista. Sillä jos ollaan täysin rehellisiä, meidän nykyisistä eläimistä iso osa on paperittomia kodinvaihtajia, joista osan alkuperä saattaa olla luonnossa. Silloin kun virhe on tapahtunut jopa vuosikymmeniä sitten, ei asialle voi oikein enää muuta, kuin pyrkiä huolehtimaan eläimille mahdollisimman hyvä loppuelämä. Mutta kodin tarjoaminen paperittomalle rescue-eläimelle on täysin eri asia, kuin paperittoman eläimen ostaminen, koska jälkimmäisessä voi suoraan rahoittaa eläinten salakuljetusta ja luontokatoa. Niinpä eläintä ostettaessa paperien suhteen on aina oltava huomattavasti tarkempi. Toki pahimmat sudenkuopat välttää jo sillä, että jättää parkkipaikka kaupat väliin, ja muistaa tarkistaa, mitkä lajit vaativat CITES-dokumentit. Silti jossain takaraivossa ryskyttää pieni pelko, että menen silmittömästi ihastumaan johonkin tyyppiin messuilla, ja siinä ihastuksissani ja innostuksissani unohdan jonkun ratkaisevan tärkeän dokumentin, joka olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Tai tajuan vasta jälkikäteen, että laji on jokin superuhanalainen, eikä vain minun silmääni harvinaisen kivan värinen nuolimyrkkysammakko. Kyky haalia nopeasti informaatiota ja improvisoida asumuksia on hyödyllinen silloin, kun tarvitsee taikoa nopeasti sijaiskoti set-uppeja, mutta jättimäisillä messuilla, minkä koko tarjontaa en osaa vielä edes kuvitella, taito voi ampua itseä jalkaan pahastikin.

Kai tämäkin lasketaan enempi harrastus- kuin työjutuksi, kun meillä ei käy töissä eksoja? Plus että olen lomalla.

Mutta juuri siksi, että sitä ei osaa oikein vielä kuvitellakaan, mitä kaikkea messuilla on, olemme liikkeellä hyvin turisteina. Emme ole kuskaamassa eläimiä muille, emmekä ole varanneet itsellemme etukäteen mitään. Sitä kun haluaa pystyä keskittymään rauhassa messujen ihmettelyyn. Toki etenkin Jussilla on haaveissa löytää sellaisia sammakkolajeja ja sammakoiden värimuotoja, joita Suomessa näkee vähemmän. Itse pelkään isoimpien houkutusten löytyvän eksoottisten nisäkkäiden hallista. Myönnän että minulla on välillä ikävä etenkin meidän kotipäästäisopossumia ja siilejä. Siileillä on tosin jo sen verran hyvin kasvattajia Suomessakin, ettei niiden kohdalla olisi välttämättä tuontitarvetta, kun kyse olisi vain lemmikistä eikä siitä, että tarvisisi uutta verta kasvatukseen. Mutta opossumien kohdalla en tiedä että kellään olisi enää Suomessa kasvatusparia. Toisaalta taas nisäkkäät ovat ajankäytöllisesti paljon vaativampia kuin valtaosa matelijoista, joten niiden kohdalla sortumisia olisi harkittava hyvin paljon tarkemmin - etenkin kun paluumatkalla Hammista haemme kotiin Seran ja Notten.   

Zooplussan paketissa tuli jotain spesiaalia Ainolle, joka on taas terrorisoinut Jussin omaisuutta

Ennen lähtöä on kuitenkin tiedossa myös pientä kesähauskaa lukijoille, sillä Ihmeotuksella oli jokin aika sitten yhteistyöhaku bloggaajien suuntaan, ja sen tiimoilta on tiedossa kissamaista/frettimäistä arvontaa. Olen myös alustavasti houkutellut meidän tulevaa lomahoitajaa kirjoittamaan blogiin vieraskynäkirjoitusta siitä, millaista on hypätä eläintenhoitajana tällaisen lauman puikkoihin. Mikäli tällainen kiinnostaisi, kommenteissa voi yllyttää Tarua siihen. 

Mauno valmistautuu toimimaan arvonnan virallisena valvojana