Autotallin asujaimistoa

Poikettiin tänään Ruissalon kasvitieteellisen lintupäivässä, ja sain vähän jo noottia, missä meidän karanteenipostaus viipyy, kun Jussin Hammin tulokkaat ovat vielä kokonaan esittelemättä blogin puolella. Eli tässä tämä tulee. Ensin pitää kyllä vähän hehkuttaa visiittiä Ruissalon kasvitieteelliseen, kun lintujen ohella onnistuimme näkemään ulkolammikon puolella neljä rantakäärmettä yhtäaikaa ja lukuisia mantereita. Kasvitieteellisessä sielä vakituisesti asuvia lintuja ja kaloja, sekä piha-altaan villejä asukkeja katsellessa tulee aina yhtäaikaa aika inspiroitunut ja pirun riittämätön olo. Niistä kun saa aina yhtä aikaa ideoita, miten voisi kehittää omien tyyppien oloja. Mutta samalla tiedostaa, ettei meillä ole ikinä resursseja samoihin mittasuhteisiin. Jussin onneksi tämä tosin myös tarkoittaa, että meille tuskin tulee ikinä edes pieniä lintuja, ellei minulla ole joskus tarjota niille vähintään yhtä kokonaista huonetta. Jussin epäonneksi tämä voi tarkoittaa, että mikäli ikinä päädyn vahingossa Help parrotin sijaiskodiksi, alan pian suunnitella, miten pihaan saisi saisi ympärivuoden lämmitetyn jättimäisen talvipuutarhan.

Karanteenilkulmaus autotallissa

Mutta sitten siihen autotalliin. Väsättiin sinne tosiaan meidän Hammin karanteeni, koska messuilta tulleita eläimiä ei ole ikinä hyvä siirtää suoraan samoihin tiloihin muiden eläinten kanssa. Hammin messuillekin kun kokokoontuu satoja myyjiä kymmenistä maista mukanaan tuhansia eläimiä, niin käytännössä on mahdotonta varmistaa, ettei millään myytävistä eläimistä olisi punkkeja tai muita mahdollisesti tarttuttuvia loisia tai tauteja. Sen takia kaikkiin messuilta tuleviin eläimiin on syytä suhtautua niin, että millä tahansa niistä voi olla mitä tahansa. Meillä on autotallissakin sähköt ja vesipiste, eikä sen pitäminen lämpimänä kesällä ole edes haaste, joten meillä karanteenipiste oli helpointa sijoittaa kokonaan eri rakennukseen missä vakituiset asukit majailevat. Näin minimoidaan riski siitä, että esimerkiksi mahdolliset punkit pääsisivät liikkumaan karanteenibokseista matelijabunkkerin terraarioihin.

Tarkkailupiste

Koska karanteenin tarkoituksena on paitsi suojella kotona ennestään olevia, varmistua siitä, että tulokkaat ovat terveitä ja toimivia, karanteenissa olevien tyyppien terrariot ovat meillä etenkin näin alkuvaiheessa hyvin paljon karsitummat kuin ne mihin ne tulevat muuttamaan karanteenin jälkeen. Osalla on alkuun alusina vain valkoista talouspaperia, jotta mahdolliset punkit on helpompi bongata (kaikkien kohdalla tämä ei toki ole mahdollista, jos lajin on esimerkiksi oman lämmön ja kosteudensääntelynsä vuoksi päästävä kaivautumaan turpeeseen). Pienempi tila tekee myös helpommaksi varmistaa, että tyypit alkavat syömään ja ulostamaan normaalisti.

Matelijoiden ja sammakkoeläinten ohella karanteeni koskee toki myös Sonic-siiliä, vaikka sen kohdalla onkin epätodennököisempää, että sillä voisi olla jotain, joka pystyisi leviämään matelijabunkkerin muihin asukkaisiin. Aika iso osa loisista ja taudinaiheuttajista kun ei pysty siirtymään nisäkkäistä muihin eläimiin tai päinvastoin. Mutta koska Sonic tulee asumaan suurimman osan vuotta kilpikonnien talviasuntona toimivassa isossa bioaktiivisessa aitauksessa, se olisi ehdottomasti meidän vaikeimmin desinfioitavissa oleva asumus, ja terraarion biopohja vaikeuttaisi muutenkin näin alkuvaiheessa Sonicin ulosteiden seuraamista. Sonicilla onkin nyt karanteeniasuntonaan kertakäyttöisillä pissa-alustoilla vuorattu nailonaitaus, jossa Sonicilla on mökki, nukkupussi, hiekkalaatikko ja juoksupyörä.

Parahybanan siirto kuljetuslaatikosta karanteeniboksiin

Nyt karanteenia on takana vähän vajaa viikko, ja useimmat tyypeistä ovat alkaneet jo syödä ja osalla on jo suoli toiminut. Sonicin kohdalla alkuun vähän stressattiin, kun tuntui, että jauhomadot, kuivatut hyönteiset eivätkä kissanraksut hävinneet kupista mihinkään, ja kakkaakin tuli kovin vähänlaisesti siihen nähden kuinka sottaisia eläimiä siilit yleensä ovat. Jatkoimme sitten eri ruokien tarjoamista, ja eilen Bozita kana-kissanruoka sai välittömästi hyväksyvän vastaanoton. Se ei ole sitä, mitä pidemmällä tähtäimellä haluan tyypille syöttää, mutta tässä vaiheessa on tärkeintä, että löytyi jotain, joka maistuu tyypille nyt. Ruokavaliota kun voidaan lähteä säätämään ja monipuolistamaan sitten kun Sonic on kunnolla kotiutunut.

Valitettavasti myös karanteeniajan ensimmäinen menetys tuli tänään. Yksi Jussin kovin ihailema sisilisko, Lacerta agilis argus, löytyi kuolleena karanteeniboksistaan. Tyyppi ei ollut täällä ollessa suostunut syömään vielä kertaakaan, ja oli ollut eilen vähän vaisu. Muuten kaikki näytti olevan päällisin puolin kunnossa. Valitettavasti kuitenkin näin pitkä stressaava matka siirtymisineen voi helposti laukaista mitkä vain piilevänä olevana ongelmat, joten on mahdotonta sanoa, mihin lisko menehtyi. Nämä ovat niitä asioita, joilta usein välttyy, kun hankkii lemmikin Suomesta, kun kotimaisten poikasten kohdalla ketju kasvattajalta uuteen kotiin on lyhyempi, ja liikkeistä hankittaessa liikkeet lähtökohtaisesti karanteenaavat eläimet ennen myyntiä, jolloin nämä eivät osu yhtä helposti eläimen ostaneen harrastajan kohdalle.

Sonicin karanteeniajan asumus

Yksi stressitekijä selätetty: Sonic lähti kunnolla syömään

Nämä ovat myös yksi syy sille, miksi itse välillä miettii, kuinka eettistä on hakea eläimiä ulkomaalaisilta messuilta vain lemmikiksi Suomeen. Että jos sitä kuitenkin haluaa nähdä tämän harrastuksen kehittyvän Suomessa, olisiko sitä kuitenkin parempi hakea sitten suoraan kasvatusryhmiä, kuten moni tekee, niin että seuraavassa sukupolvessa saataisiin sitten Suomen markkinoille tyyppejä ilman rankkaa messumatkaa. Jokainen vain lemmikiksi päätyvä tyyppi kun on kuitenkin lajin kannalta umpikuja, joka voi olla rescue-eläinten kanssa hyväkin, mutta erisukuisten tuontieläinten kohdalla ei välttämättä ihan yhtä yksiselitteisesti niin. Toki Suomi on myös niin pieni maa, että tämän kohdalla joutuu myös miettimään, kuinka paljon millekin lajille olisi realistisesti sopivia uusia koteja. Esimerkiksi Jussin yhdelle haaveiden täyttymykselle, aikuiselle isokokoiselle naaras parahybanalle kun olisi ollut messuilla myynnissä myös sopiva sulho, mutta koska pahahybanoita voi kuoriutua yhdestä munasäkistä jopa yli 1000 poikasta, Jussi totesi, että se olisi enemmän mihin hänellä riittää resurssit. Kun taas sarvisammakoita tuli tarkoituksella mukaan neljä, josko niistä saisi tulevaisuudessa aikaiseksi kasvatuspareja. Kaikki meidän mukana Suomeen matkanneet rotat tulivat myös tuomaan uutta verta ystävän kasvatusprojekteihin, koska etenkin harvinaisempien muunnosten kohdalla Suomessa oltaisiin äkkiä umpikujassa sukusiitoksen kanssa, mikäli eläimiä ei ikinä haettaisi muualta.

Frettien helle-evakko

Karanteenattavien tyyppien kanssa päädyttiin kyllä sen verran rikkomaan sitä, että tulokkaat pysyvät täysin erillään vanhoista tyypeistä, että helteiden alettua siirrettiin toinen frettilaumoista autotalliin. Autotalli kun on meillä selvästi yläkertaa viileämpi tila, ja olen vähän huolissani siitä, miten saadaan meidän vanhukset selviämään helteiden läpi. Etenkin Tekla kun on viime viikkoina mummoutunut ihan silmissä, kun siltä on alkanut hävitä kaikki lihasmassa ja selkäranka tullut aiempaa selvemmin esille. Tällähetkellä mummolla on painoa enää 805 grammaa, siinä missä hän oli viime kesänä kesäpainossa 1050 grammaa. Eli nyt sitten jännätään, onko tämä tällainen notkahdusvaihe, jonka jälkeen Tekla elää meidän kanssa vielä pidempään pikkumummona vai onko mummo nyt tulossa oman tarinansa päähän. Ruoka maistuu Teklalle yhä entiseen tapaan, ja vaikka hän toki iän ja ja helteiden myötä nukkuu nyt erittäin paljon, niin hereillä ollessaan mummuska on yhä virkeä ja kiinnostunut ympäristöstään. Eli nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Fretit kun elävät keskimäärin 5-8 vuotta, ja Teklalle olisi tässä kuussa tulossa mittariin seitsemän vuotta.

Ja jos nyt joku on jaksanut lukea tänne asti, en tosiaan vieläkään kertonut, mitä kaikkea se Jussi siis lopulta messuilta osti. Jussin mukana meidän jengiin liittyi seuraavat, pääosin vielä nimettömät tyypit:

Käärmeet:

1.0 Xenodon pulcher

1.0 Atheris squamigera