Uusi työssäoppiminen

Viime viikolla minulla alkoi uusi työssäoppimisjakso. Jos viimeksi olleessa navettajaksossa minua jännitti miten tulen selviämään klo 4.30 herätyksistä aamuvuoroihin, nykyisen kohdalla pelkäsin etenkin ajomatkaa. Minulla on ollut ajokortti kohta 1,5 -vuotta, mutta olen sinä aikana ajanut enimmäkseen lyhyttä matkaa: korona on vienyt aika tehokkaasti syyt matkustaa paikkakunnalta toiselle. Niinpä sadan kilometrin työmatka suuntaansa pysäytti harkitsemaan kahdesti, mutta houkutus vei lopulta voiton. Pieneläimen paikat kun ovat tosiaan olleet vähän kiven alla, ja nykyisessä työpaikassa on pienenä lisäbonuksena myös erilaisia tarhaeläimiä pieneläinten lisäksi. Eli se oli vähän kaksi kärpästä yhdellä iskulla, etenkin koska en voinut ottaa kaikkia valinnaisia, ja päädyin tiputtamaan mahdollisista valinnaisista tarhaeläimet pois logistisista syistä. Nyt pääsee näkemään siitä huolimatta vähän sitäkin puolta.

Brahmakanoja tutkimassa päivän tuoretarjontaa

Ranskanluppa odottaa mitä tulee evääksi

Kuikui jengiä

Nykyistä työssäoppimispaikkaa voisi luonnehtia yksityiseksi kotieläinpihaksi tai kotieläintarhaksi. Paikka ei siis lajikirjostaan huolimatta ole avoinna yleisölle. Osasta paikan eläimistä on kyllä sopimukset Zoolandian, Koiramäen ja Tallipihan kanssa, joten osaa tyypeistä pääsee näkemään niissä ja niiden tapahtumissa. Tähän aikaan vuodesta kaikki ovat kuitenkin talven vietossa kotitilalla. Paikalta löytyy niiden tavallisempien pieneläinten koirien ja kissojen lisäksi marsuja, kaneja, lukuisia lajeja lintuja, afrikkalaisia kääpiövuohia, muutamia matelijoita, poroja, alpakoita, kettuja, aasi, minishetlanninponi... Jussin uusin mantra taitaakin olla "älä ihastu kettuihin, meille ei tule kettua". Jussin onneksi kettujen pito on kuitenkin nykyään luvanvaraista, eli sellaista ei niin vain hankita lemmikiksi, vaikka olenkin kiusoitellut Jussia siitä, että kettu saisi kyllä fretit näyttämään sisäsiisteiltä, hajuttomilta ja hiljaisilta, jos otettaisiin se sisälle asumaan. Työssäoppimispaikalla ketut jostain kumman syystä asuvat ulkona.

Tämä utelias hurmuri on kyllä onnistunut varastamaan sydämeni jo nyt

Jäkälä on poroista parasta

Alpakoista paparazzeilu häiritsee selvästi ruokarauhaa

Toinen afrikkalaisista kääpiövuohipukeista

Vaikka lajikirjoa on paikassa paljon, tällä hetkellä hommaa helpottaa se, että kaikki eläimet ovat aikuisia ja perusterveitä. Eli ruokinnoissa ei tarvitse kauheasti huomioida eri kehitys ja tuotosvaiheita, kuten tuotantoeläintiloilla työskennellessä. Työssäoppimiseni edetessä tosin etenee myös muutamien tiineys, joten vaikka poikasia ei tarvitse huomioida ruokinnoissa vielä, sekin aika lähenee. Työtapaturmien välttämiseksi voi kyllä olla ihan hyvä, että oma jaksoni päättyy ennen poikimisia. Olen nimittäin ilmoittanut Jussille jo aiemmin, etten halua meille toista birmaa, koska en usko että meille mahtuisi toista Ainon kaltaista diivaa, ja yksi tiineenä olevista on juuri pyhäbirma. Jos sitä olisi "joutunut" viikkokaupalla palluttelemaan pieniä birmavauvoja, sitä olisi todennäköisesti rakentanut taloon vaikka lisäsiiven egojen yhteensovittamiseksi, ellei kaksi kerrosta ja viimeistään kesällä toivottavasti tuleva tarha olisi riittäneet. En myöskään usko, että Jussi lämpenisi ajatukselle kääpiövuohista autotallissa, vaikka ne varmasti hyödyntäisivät mielellään autoa kiipeilytelineenä. 

En voi kieltää, ettenkö olisi hieman ihastunut <3

Tässä neidissä on jotain hyvin kotoisaa

Nämä herrat ovat aamulla aina ekana toivottamassa hyvät huomenet (ja kyselemässä aamupalat)

Omassa arjessa omat haasteensa toki tuo se, että minä en ole meistä ainoa joka ajelee, vaan Jussilla on osa työpäivistä Säkylässä, Uudessakaupungissa ja Harjavallassa. Niinpä niinä päivinä kuin molemmat ovat matkoineen puolet vuorokaudesta poissa, kotityöt ovat aikalailla tauolla. Tiskivuoret ja pyykkivuoret saavat kasautua ja odottaa vapaapäivää, kunhan tärkeimmät eli oma lauma, ruoka ja lepo saa sovitettua jokaiseen päivään edes välttävästi. Tämä on kuitenkin vain yksi jakso, ja tämän jälkeen itsellä loput kaksi työssäoppimista ovat lähempänä, ja kirsikkana kakunpäällä Jussi siirtyy kokoaikaisesti töihin Turkuun huhtikuun alusta alkaen. Mikäli korona tästä joskus helpottaa, tämä avaa ihan kokonaan uusia sosiaalisia ulottuvuuksia, kun ollaan keväällä taas vapaalla ja hereillä yhtä aikaa samassa kaupungissa.