Mintun hammaslääkäri

Mintun leikkaus oli eilen, ja kaikki meni hyvin. Ennen leikkausta itseä kyllä jännitti kauheasti, kun oli ehtinyt lukea kaikkia juttuja siitä, kuinka pahaksi FORL voi mennä. Minttu vietiin eläinsairaalalle heti aamusta, ja neidin ilmoitettiin olevan noutokunnossa iltapäivällä, kun on ehtinyt kunnolla herätä. Jussin eläinsairaalasta aamupäivällä saama puhelu oli kuitenkin heti rohkaiseva: poistokuntoisia hampaita oli vain neljä, ja ne saataisiin kaikki pois yhdellä kertaa. Maanantaina vielä hyvin näkynyt paise oli saatu hoidettua antibiooteilla jo lähes täysin, eikä sitä juurikaan enää edes näkynyt. Se ei siis vaatinut enää mitään toimenpiteitä. Kaikenkaikkiaan homma vaikutti siis menevän paremmin kuin olimme osanneet edes toivoa - ja menikin. 

Iltapäivällä haettiin klinikalta hyvin äänekäs potilas, joka ilmoitti että boksissa jumissa oleminen on ihan kamalaa ja automatkakin perseestä. Siinä kohtaa sitä oli kuitenkin vain iloinen, että toinen jaksoi protestoida. Yksi pieni juttu eläinlääkäriä oli kuitenkin vielä mietityttänyt - Mintulla kun vaikutti olevan ulostemassaa kertyneenä suolessa. Kyseli sitten kovin, että onko Minttu käynyt normaalisti tarpeillaan. Kunnon neitikissana Minttu ei harrasta yleisövessailuja, joten oli tunnustettava, että viiden kissan kanssa aika mahdoton sanoa, kun Minttu käy aina tarpeillaan omassa rauhassa. Niinpä Minttu sai oman sairastuvan kylppäriin, että saa rauhassa lepäillä operaation jäljiltä, ja pystytään paremmin tarkkailemaan, miten käy asioilla.

Perjantailoikoilua kylppärinmatolla mitä parhaimmassa seurassa <3

Nyt meillä onkin kotona hyvin halipulainen kissa, joka ei tunnu edes muistavan missään hammaslääkärillä ikinä olleensakaan. Sen sijaan sen on mahdoton ymmärtää, miksi sitä jumitetaan kylppärissä ja odotetaan jotain kakkelia. Ainahan kakkelit ovat tulleet kun ovat tullakseen. Niinpä päädyin itsekin tänään kotiuduttuani viettämään reilu kolmisen tuntia kylppärin lattialla Mintun seurana, sillä eihän se ole reilua toista yksinään jumittaa. Pehmeä kylppärinmatto lattianlämityksellä on itseasiassa yllättävänkin mukava pitkän työviikon päätteeksi. Mutta koska Minttu selvästi kaipaisi jo enemmän reviiriä, eikä kakkaa vieläkään näy, lähetettiin Jussi ostamaan neidille Levolacia, että saadaan maha toimimaan. 

Jatko-ohjeina tästä eteenpäin oli hampaiden harjailun opettelua sitten kun suu on ehtinyt kunnolla toipua. Maanantaina aloitettu antibioottikuuri syötetään nyt loppuun, ja annetaan kipulääkettä aiemman ohjeen mukaan. Jossain välissä olisi hyvä käydä verikokeissa, ja katsoa ainakin kilppariarvot, että saadaan suljettua mahdollisia sydämen sivuäänen aiheuttajia pois. Sillä ei kuitenkaan ole kiire, sillä eläinlääkärikin piti todennäköisimpinä, että sivuääni johtuu lähinnä stressistä. Uutta hammasröntgeniä suositeltiin viimeistään vuoden päästä, jotta nähdään miten tilanne suussa on kehittynyt. Verrattuna pelättyyn 2-3 käyntiin heti lyhyellä aikavälillä ja sen jälkeen kontrollit puolivuosittain päästiin siis hyvin vähällä. Tällä hetkellä tämä ei tunnu yhtään pelottavammalta kuin nuo frettimummuskojen hammasrempat - paitsi että koska syöpymät eivät näy, kontrollointi on muistettava tehdä klinikalla.