Eläinlääkärissä

Eilen oli Itsyn leikkaus, ja Miikkis lähti mukaan samalle reissulle terveystarkistukseen. Itselläni oli eilen ensin käytännön opetusta klo 8-15, ja sen jälkeen vielä luento illalla klo 17-20, joten Jussi lähti saattajaksi tyypeille. Olin kyllä jo etukäteen sopinut osallistuvani iltaluennolle etänä, niin että pystyin olemaan tavoitettavissa puhelimella häiritsemättä opetusta. Itsyn ja Miikkiksen terveysongelmiin liittyneistä peloista tulikin kirjoiteltua jo viime postauksessa, ja niihin liittyen harteilta tippui eilen kaksi isoa kiveä: kummankaan kohdalla pahimmat pelot eivät toteutuneet, vaan molempien vaivat voivat olla täysin hoidettavissa. Itsyn leikkauksen yhteydessä mikään ei viitannut kasvaimiin, ja Miikkiksen lisääntynyt spreijailu saattaa selittyä tulehduksella. 

Hyvin heräillyt nakumassu eilen illalla

Itsyn eilinen leikkaus oli silti aika yllätys. Yksi stressaamani asia oli se, että pernan laajentumisen syy ei ollut tiedossa. Kun laajentuminen ensimmäisen kerran havaittiin, Itsystä otettiin verikokeet, sillä mahdollisia aiheuttajia voisivat olla esimerkiksi kasvaimet tai tulehdus. Silloin veriarvoissa ei näkynyt kuitenkaan mitään merkittäviä muutoksia, ja perna oli vasta noin kolminkertainen normaaliin nähden, joten päätettiin jatkaa tarkkailulinjalla. Kun perna sitten lähti uudestaan kasvuun, se palpoitiin taas läpi. Silloin kasvu oli jo niin selvä, että tarkemman ultraäänitutkimuksen sijaan päätettiin varata leikkausaika. Palpoitaessa ei ollut löydetty mitään kasvaimiin viittaavaa, mutta koska silloin ei ollut lähdetty ultraamaan, olin henkisesti varautunut siihen, että diagnoosi saattaisi muuttua vielä kun eläin päästään avaamaan, ja Raulio näkee kunnolla mikä tilanne sisällä on. Silti en ollut pystynyt mitenkään varautumaan siihen puheluun, joka klinikalta sitten tuli. 

Kun puhelu tuli, Itsy oli juuri leikattu ja saanut herätteen. Leikkauksessa oli kuin olikin tarkentunut se, mikä tilan oli todennäköisesti aiheuttanut: leikkauksessa Itsyn vatsaontelosta pernan ja vatsanpeitteiden välistä löytyi kolmesenttinen tikku, joka oli tulehduttanut osan vatsapeitteestä ja aiheuttanut paiseen pernan laajentumisen lisäksi. Siinä meni sitten hetki sulatellessa asiaa. Kolmesenttinen tikku on ihan valtavan kokoinen, kun miettii tuota 750 grammaista neitiä, ja se että Itsy oli ylipäätään onnistunut nielemään moisen kokonaisena, jonka lisäksi se on vielä jotenkin onnistunut kulkeutumaan sisäelinten väliin tukkimatta tai repimättä matkalla suolistoa, tuntuu edelleen jokseenkin uskomattomalta. Etenkin kun ottaa vielä huomioon sen. että kyseessä on täysin lihansyöjä, jonka ruokavalioon ei normaalioloissa kuulu minkäänlaiset oksat/heinät, joista kappale olisi voinut irrota. Eläinlääkärin arvio oli silti, että tikku on todennäköisimmin päätynyt elimistöön suus kautta. 

Puhelua seurasi kuitenkin myös iso helpotus: leikkaus oli mennyt hyvin, Itsyä oli alettu herätellä, eikä mikään viitannut kasvaimeen. Nyt kun vierasesine on saatu pois vatsaontelosta, Itsyllä pitäisi olla hyvät mahdollisuudet paranemiseen, eikä mikään viittaa riskiin, että tila uusisi tai että ongelma siirtyisi etäpesäkkäiden muodossa muualle elimistöön, kuten kasvaimen kanssa olisi voinut käydä. 

Väliaikainen sairasosasto

Miikkis lähti mukaan eläinlääkäriin, sillä mielestäni sen usein toistuva falskaaminen ei ole pojalle normaalia, ja se oli jatkunut vielä kun työmaiden, muuton ja frettien aiheuttama stressi oli saatu aikalailla rajattua pois. Senkin kohdalla olin ehtinyt alkaa pelätä vaikka mitä kipureaktioita, ja sitä oli käynyt jo mielessään väittelyä siitä, että kuinka reilua olisi koittaa pitää sokeaa pappahaisunäätää elossa kipulääkkeillä, mikäli sillä olisi esimerkiksi krooninen niveltulehdus, jota ei pystyttäisi hoitamaan muuten kuin lievittämällä oireita. Pojan tutkittuaan Raulio oli kuitenkin sitä mieltä, että akuutein hänen löytämänsä muutos oli turvotus anaalirauhasten alueella, ja että ainakin koirilla anaalirauhastulehdus oireilee useimmiten juuri pelkästään lisääntyneenä falskailuna. Miikkiksen kohdalla päätettiinkin aloittaa kokeeksi antibioottikuuri tulehdukseen, ja mikäli se ei auta tai turvotus lähtee pahenemaan, varaamme pojalle oman ajan tarkempiin tutkimuksiin. Mutta hyvällä tuurilla tämäkin ratkeaa nyt yhdellä kymmenen päivän lääkäkuurilla, eikä jää pysyväksi vaivaksi. Raulio pisti myös merkille, että Miikkis on onnistunut nyt tiukemman eristämisen myötä vihdoin pudottamaan painoaan, mikä on pojan kannalta hyvä asia.

Kun saatiin Jussi ja karvakaverit kotiin kahdeksan jälkeen illalla oli vuorossa apteekkireissu. Ostoslistalta löytyi Miikkiksen ja Itsyn antibiootit ja Itsyn kipulääke. Antibiootit löytyivät hyvin, mutta kipulääkkeen kohdalla tuli ongelma: Metacam oli loppu niin apteekista kuin maahantuojaltakin. Heti apteekkarin mainittua asiasta muistinkin lukeneeni siitä juuri tälläviikolla, kun kanikeskustelussa oli ollut puhetta, että joku oli saanut Loxicomia Metacamin sijaan Metacamin maahantuontivaikeuksien vuoksi. Loxicomissa on sama vaikuttava aine kuin Metacamissa, joten ajattelin asian olevan sillä selvä: jos se on toiminut muillakin hyvin korvaajana, emmeköhän mekin selviäisi hyvin sillä. Paitsi että heti seuraavaksi apteekkari totesi, että myös Loxicom on loppu sekä apteekista että maahantuojalta. Kyseinen apteekki oli ainoa, mikä oli tuohon aikaan auki, ja Raulion klinikkakin oli tuohon aikaan jo kiinni ja kahden tunnin automatkan päässä, joten ostimme muut lääkkeet ja lähdimme kotiin miettimään jatkoa. Valitettavasti muistin melko varmaksi, että meidän edellinen Metacam pullo oli mennyt vanhaksi ja hävitetty muuton yhteydessä, mikä piti valitettavasti paikkansa. Ainoa kipulääke mitä lemmikkien lääkelaukusta löytyi oli Justiinalle viime leikkauksen yhteydessä määrätty opiaattipohjainen Tramal. Vaihtoehtoja punnittuamme päätimme antaa Itsylle aamulla Tramalin, ja koittaa saada illaksi metsästettyä oikea lääke. Itsyn eilinen leikkaus oli kuitenkin sen verran iso, että totesimme ottavamme mieluummin sen riskin, että se olisi hieman enempi lääkepöllyissä vahvemmasta kipulääkkeestä, kuin että se olisi kivuissaan siihen asti, että löydämme määrättyä kipulääkettä. Samalla kuitenkin päätin jättää väliin tämän päiväiset luennot, että voin tarkkailla ettei lääkkeestä tule mitään vahvempia reaktioita. Jussi puolestaan lähti aamulla töihin, ja kuittasi äsken, että hänen työpaikkakuntansa apteekista näyttäisi löytyvän Metacamia, eli hän saa tuotua sen töiden jälkeen. 

Seuraavat kymmenen päivää meillä onkin taas pystyssä sairastupa, kun molemmille menee antibiootit kahdesti päivässä. Siitä huolimatta olo on optimistinen: oireille on nyt löytynyt syyt, ja nyt voidaan keskittyä toipumiseen. Itsykin pääsee pian takaisin Justiinan seuraan. Se tuli erotettua Justiinasta ensimmäiseksi yöksi ja aamuksi, että pystyi paremmin tarkkailemaan että se syö ja ulostaa normaalisti, ja miten lääke vaikuttaa. Suolen toiminnassa ei onneksi näyttäisi olevan mitään ongelmaa.   

Poistetun vierasesineen koko näkyy hyvin Raulion laittamista kuvista,

Itsyn sisältä poistettu tikku. Kuva: Johanna Raulio (samoin kuin ylempi)